Kun on tuttavapiirissä seurannut näitä uuden rakkauden löytämisiä ja siitä seuranneita avioeroja ja uuden perheen perustamisia, niin yllättävän usein kuvio on mennyt suunnilleen näin: Ensimmäisen kumppanin kanssa rakastuttu nuorina ja menty naimisiin ja hankittu lapset ruusuisin kuvitelmin. Sitten huomattu että elämä onkin arkea ja puurtamista ja menee aika lailla lasten ehdoilla. Pettyneenä lähdetään sitten hakemaan uutta hohtoa salasuhteesta, rakastutaan ja aletaan kuvitella, että vaihtamalla paranee. Sitten erotaan ja karataan ja mennään sen salarakkaan kanssa yhteen ja luullaan, ettei tämä suhde näivety kuten se ensimmäinen. Että nyt kaikki menee eri lailla ja rakkautta riittää. Ja niin se alussa usein onkin, että uudessa suhteessa kaikki tuntuu ensin toimivan paremmin. Mutta kun vuosia kuluu, tulee uuteen parisuhteeseen niitä ihan samoja arkielämän ongelmia kuin siihen ensimmäiseenkin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun siihen seuraavaan suhteeseen alkaa syntymään lapsia. Silloin huomataan, ettei vaihtamalla parantunutkaan. Ei välttämättä huonontunut, mutta ei myöskään muuttunut paremmaksi se parisuhde. Ja siinä uudessa suhteessa on lisäksi ns. uusperheen ongelmia, mistä entinen suhde oli vapaa. Ehkä se selittää, miksi varsinkin miespuoliset pettäjät ja vaimonvaihtajat pettävät herkästi sitä uuttakin kumppania. Kai se on pohjimmiltaan pettymystä siitä, ettei vaihtamalla parantunutkaan. En väitä, että kaikki tapaukset olisivat tämmöisiä, mutta suurin osa kyllä.
Aniharvoin vaihtamalla paranee
jos rehellisiä ollaa
12515
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ei parane ei. Ainakaan kovin usein. Joillekin käy jopa niin, että huomaavat menneensä ojasta allikkoon ja aika alkaa kultaamaan entisen suhteen muistoja. Näitäkin tapauksia löytyy.
Tai sitten niin että itse petettynä ja entisen mieheni jättäneenä, en halua enää itse toistaa entisen avioliiton virheitä. Alkuun olin minäkin katkera ja pidin itseäni syyttömäntä kaikkiin avioliiton ongelmiin ja syytin miestä toisista naisista.
Olen joutunut myöntämään, että olin lapsellinen ja itsekäs, luulin että avioliitto on kuin paketti, jonka voi nostaa hyllylle ja sielä se sitten pysyy maailman tappiin asti. Jotainhan suhteesta puuttui kun piti miehen vierasta hakea.
Olen saanut lisää lapsia ja olen suurperheen äiti, uuseperheen äiti. On omia, toisen ja yhteisiä lapsia. On ollut pakko jättää hupakon elämä ja alkaa ottamaan vastuuta myös toisista ihmisistä ja oppia myös se ettei tämä universumi pyöri minun ympärilläni. On ollut pakko uhrautua ja laittaa toisen etu oman edun edelle. Helppoa ei aina ole nämä uusperhekuviot, mutta uskon että puhaltamalla yhteiseen hiileen onnistumme. Ja suhteemme on kestänyt jo vuosia. Helppoa ei todellakaan aina ole ollut, mutta molemma olemme lasten myötä oppineet että elämä on arkea, yhteistä työntäyteistä arkea. Joskus voi kohdata ihmisen jonka kanssa vaan sopii asiat yhteen. Missä kumpikaan ei yritä omistaa toista. Ja löytää siitä arjesta se pienen pieni onni. Ymmärtää että onni on oikeastaan tässä, ei hetkenhuumassa eikä hienoissa ravinolailloissa.
Minun tuttavapiirissä taas tuntuu käyneen toisin.
On menty nuorina naimisiin, tehty lapset ja liitto on kestänyt /- 10 vuotta. Sitten on erottu, kuka uskottomuuden, kuka minkäkin syyn vuoksi, löydetty uusi, menty uudelleen naimisiin ja saatu lapsiakin ja nämä liitot ovat yhä voimissaan. Tällä hetkellä ovat olleet yhdessä 18-21 vuotta.
Totta on, että toisessakin suhteessa tulee aivan varmasti arki vastaan ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta toisella kerralla sen asian ehkä hyväksyy toisella tavalla kun huomaa saman tapahtuneen uudelleen. Ja ehkä yksi epäonnistunut avioliitto aiheuttaa sen, että toisella kerralla yritetään kahta kovemmin.
Minä taas olen huomannut, että ne jotka eroavat ensin huonosta avioliitosta ja vasta eron jälkeen löytävät uuden parisuhteen, usein onnistuvatkin paremmin uudessa suhteessa. Siinä on ehditty tehdä tiliä menneisyyden kanssa ja miettiä asioita ja opittu, mitä virheitä kannattaa seuraavassa suhteessa välttää. Sen sijaan ne, jotka vaihtavat lennossa uuteen, usein pettyvät ja epäonnistuvat. Uuteen suhteeseen ladataan silloin hirveästi odotuksia ja kun ne eivät toteudukaan, ollaan pettyneitä ja pahimmassa tapauksessa petetään ja erotaan taas. On siis selkeä ero siinä, onko uusi suhde alkanut puhtaalta pöydältä vai likaiselta.
Itse olen siinä tilanteessa, että olen eroamassa ensimmäisestä liitosta miehen salasuhteen ja sen jatkumisen seuruksena. Tämä liiton päättyminen on oma valintani. Avioliittomme kesti melkein 20 vuotta. Nuorena 20 kymppisinä menimme naimisiin ja saimme kaksi lasta (20 ja 16 ). Ehkä mies halusi alkaa elämään nuoruuttaan tai muuten vaan tämä nainen ilmestyi hänen elämäänsä juuri oikeaan aikaan. Ei en ole katkera olen paremminkin aika hämmentynyt miehen reaktiosta ja siitä, että hän voisi tehdä mitä vain, etten eroaisi hänestä. Miksi jatkaa salasuhdetta jos tietää sen johtavan eroon. Miksi alkaa katumaan salasuhdetta liian myöhään. Itse olen päässyt kaikista niistä vihan ym. tunteista eroon ja voin hyvin mielin lähteä elämään lasten kanssa elämää. En ole koskaan asunut yksin, mutta tulen pärjään hyvin.
Nostan hattua. Olet rohkea ja järkevä ihminen.
Minä olen jo kolme vuotta kärvistellyt. En uskaltanut/halunnut erota, eikä mieskään halua lähteä, vaikka yhtä helvettiä tämä on ollut. Ei minusta taida olla antamaan anteeksi koskaan, vaikka pahin kipu on jo hellittänyt. Molemmat toivomme, että tämä tästä tasaantuisi, vaikka taidamme sisimmässämme tietää ettei tästä selvitä. Raukkoja kumpikin.
Vaatii voimaa kiskaista itsensä irti suhteesta. Olen nyt jo kaikessa rauhassa etsinyt itselleni ja lapsilleni asuntoa. Kyllä mies tämän eron hyväksyy. Ota itseäsi niskasta kiinni ja tee päätös erosta. Itse en halua elää tässä tilanteessa siitä kärsin itse, lapset kärsivät ja mieskin. Miksi jatkaa? emme enää oikeastaan keskustele mistään asioista, emme lähde kahdestaan mihinkään ei meillä ole mitään parisuhdetta enää. Kyllä kaikki romahti tuon tiedon jälkeen, kun sain tietää mieheni salasuhteesta. Ei yli vuosi on kulut siitä tiedosta aikaa. Tunteeni eivät ole muuttuneet eivät palanneet. epäluulo miehen menoja kohtaan on koko ajan päällä. ei sekoan jos en tee muutosta. Teen tämän oman itseni takia ja siksi, että lapsilla olisi parempi olla. Eron jälkeen on helppo antaa toiselle anteeksi, mutta huonossa liitossa olemalla pilaat itsesi ja et voi antaa anteeksi, koska et koskaan voi olla varma miestäsi. Miehesi ei ole näiden kolmen vuoden aikana saanut sinua vakuuttuneeksi tunteistaan, joten onko hänelle edes niitä sinua kohtaan.
Juuri päinvastoin. Omakohtainen kokemus sekä myös ystävä- ja tuttavapiirini erot ovat osoittaneet, että vaihtamalla paranee, oli sitten kysymys pettämisestä, rakastumisesta toiseen tai eroon jostain muusta syystä. Monet liitot kuin erotkin niistä ovat hyvin realistisia. Niin minä kuin lähimmät ystävänikin ovat vaikuttuneita hyvästä arjesta ja sen pienistä iloista.
Vaihtamalla paranee noin 3-4 vuodeksi. Ei pidemmäksi aikaa. Sitten alkaa taas vieras kiinnostamaan. Ainakin miehiä.
Jos alkaa vaihtamaan parikymppisenä, ehtii vaihtaa useamman kerran... Jos taas eroaa 30 , puhumattakaan että vanhempana, eivät enää vaihda kuin kerran. Jos eroaa 50 niin etenkään naiset eivät halua enää perinteistä parisuhdetta.
Kyllä kun katsoo omaa tuttavapiiriä niin vaihtamalla on parantunut ja paljon. Monesti mennään nuorena yksiin ja lapsia , avioliitto ja talo siunaantuu koska sitä odotetaan. Sitten kun kaikki on saatu ja lapset pieniä niin homma kaatuu jomman kumman kasvukriisiin, jonka sivutuotteena on pettämistä tms. Kasvetaan erilleen tai eriaikaisesti.
Vaihtamalla paranee jos vaihtaa parempaan. Ne ovat sitten eri asia jotka sössivät kaikki suhteensa kun on vaan pakko olla joku eikä henkilöllisyydellä ole väliä. Jos sillä on väliä niin yleensä valitaan parempi kuin entinen.
silloin varsinkin paranee jos vaihtaa pois juopon, pettäjän, hakkaajan tai persoonallisuushäiriöisen. Ne pitää jo lastenkin takia vaihtaa ajoissa pois ja etsiä normaali ihminen.
Nykynuoret ovat lähes kaikki narsisteja, heti -mulle- kaikki- tänne.
Mieti: jos sinun vanhempasi eivät ole välittäneet sinusta edes sen vertaa, että vauva-pikkulapsiaikana olisivat hoitaneet sinua kotona, entä jos he olisivat empaattisesti hoitaneet sinua kotona, olisiko sinusta tullut parempi ihminen?
Mietin näiden nykynuorten taustoja. Mikäli kaikki ei menekään oman käsikirjoituksen mukaan, aletaan itkeä ja etsiä syyllisiä