sinua syyllistetään väärin perustein tuomiten, tuntematta sisimpääsi, tuomitsijan mututuntuman perusteella?
Pystytkö säilyttämään hermosi ihmissuhdeasioissa, joissa
Paskaämpärix
2251
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
verran harjoittelua, nyt alkaa jo pikkuhiljaa onnistumaankin.
Onko se harjoittelua vaiko kokemuksen tuomaa karaistumista. Vähän sama juttu kuin selkäänpuukotuksessakin. Ensimmäiset puukot tekevät todella kipeää, sitten niihin vain alkaa tottumaan. Herra varjelkoon silti, ettei niitä puukkoja jäisi kaipaamaan.
Se voisi olla hyvä käyttää asiassa naisen logiikkaa. Ottaa pultit joissakin pikkujutuissa ja sit noissa isoimmissa pysyy pää kylmänä.
"Se voisi olla hyvä käyttää asiassa naisen logiikkaa. Ottaa pultit joissakin pikkujutuissa ja sit noissa isoimmissa pysyy pää kylmänä"
Olen mies, tulkoon se sanotuksi. Yksikään mies ei ole minua elämäni aikana tuominnut mututuntumalta. Yksikään mies ei ole selkääni puukottanut. Valitettavasti ne kaikki ovat olleet naisia.
Noh, naisilla on enemmän taipumusta alhaisuuteen, mutta kyllä miehetkin osaa.
En millään muotoa halunnut "alhaistaa" tai tyypittää naisia syyllisiksi. Kerroin vain omakohtaisen kokemukseni. Voisin toki tehdä uuden aloituksen tyyliin: "Elämäni ihanimmat ihmiset, naiset".
Me miehet ollaan enemmän alttiita naisten alhaisuuteen kuin miesten. Tosin homomiehet saattavat kokea asian toisin...
Ei ihmissuhdeasioissa tule tuota vastaan, koska lähimpäni tuntevat sisimpäni.
Palsta on eri asia, siellä kukaan ei oikeasti tunne. On ymmärrettävää, että tuomitaan, jos ei tunneta. Ei kiinnosta.
"Ei ihmissuhdeasioissa tule tuota vastaan, koska lähimpäni tuntevat sisimpäni."
Olet onnekas elämässäsi. Harvalla meistä onnistaa noin hyvin ihmissuhdeviidakossa eläessämme.
"Palsta on eri asia, siellä kukaan ei oikeasti tunne."
Enpä juurikaan ajatellut palstaa/palstalaisia aloitusta rustatessani. Ihan sitä oikeata elämää pähkäilin mieleni tasolla.
Läheisten, vaikkapa Rouva Ratikan osalta en, jos sellaista tapahtuisi. Vieraiden suhteen hyvinkin.
Kutakuinkin noinhan se toimii eheytensä säilyttävä, pitkäkestoinen parisuhde. "Myötä ja vastamäessä".
Pystyn. Voisi syntyä mielenkiintoinen keskustelu, mutta millekkään äänen korotus/huutolinjalle en lähde edes tuossa tilanteessa :)
"Pystyn. Voisi syntyä mielenkiintoinen keskustelu, mutta millekkään äänen korotus/huutolinjalle en lähde edes tuossa tilanteessa :) "
Ihailen sinua. Pystyvyyttäsi ja hermojesi hallintaa.
Ja mihinkään fyysiseenkään käsikähmään en ryhtyisi. Kyllä asioista pitää pystyä keskustelemaan ihan normaalilla äänellä ja hyvässä hengessä. Oli tilanne sitten mikä tahansa.
En ole oikein milloinkaan kyennyt säilyttämään, erityisesti noissa tilanteissa käämi palaa. Ennen ajattelin itsessä olevan aina syyn,mutta onneksi olen oppinut siitä tavasta pois. Olen liian herkkä haavoittumaan, mutta nykyään syyt ovat toiset kuin aiemmin.
Yksi inhottavimpia asioita ihmisten kesken on tulla syytetyksi ja syylliseksi nähtynä sellaisesta, mitä ei ole tehnyt. Kun on yksin kaikkia vastaan.
taistele selvää ylivoimaa vastaan. Nämä on näitä tilanteita, kun on parasta antaa pölyn laskeutua ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Totuus ei pala tulessakaan ja blääblää...
Joskus pitäisi osata puolustautua oikealla hetkellä, eihän voi niellä syytöksiä, se olisi itsensä mitätöimistä vaikka nyt kunnialöpinän unohtaisikin.
Puolustuspuheenvuoro pro auctore on pirun vaikea, ennenkuin on riittävästi elämä päähän potkinut. Kun veri on kuivaa ja ruvet on irronneet, ei puolustukseen ole enää syytä.
"En ole oikein milloinkaan kyennyt säilyttämään, erityisesti noissa tilanteissa käämi palaa."
Ymmärrän käämiesi palmisen.
"Ennen ajattelin itsessä olevan aina syyn"
Näinhän me teemme aikamme. Herkyydessämme/hyvyydessämme imemme syyllisyyden takaan täysin itsellemme. Itkemme ja itseämme syyllistämme, tietämättä kuitenkaan miksi.
"mutta onneksi olen oppinut siitä tavasta pois"
Aikamme itkettyämme ja syyllistämisiä imettyämme paskaämpärimme läikkyy jo yli äyräiden. Hukumme paskaveteen, ellemme toimi toisin. Itsesuojeluvaisto kehoittaa meitä ajattelemaan omaa itseämme.
"Olen liian herkkä haavoittumaan, mutta nykyään syyt ovat toiset kuin aiemmin."
Juuri herkkien/kilttien ihmisten kohtalona on alituinen haavoittuminen.
"Yksi inhottavimpia asioita ihmisten kesken on tulla syytetyksi ja syylliseksi nähtynä sellaisesta, mitä ei ole tehnyt."
Juuri noin. Sinä olet sen kokenut kuten minäkin. Minä muuten olen kokenut myös häväistyksen. Se on vielä koskettavampi, rasitteita elämään siirtävä kokemus.
"Kun on yksin kaikkia vastaan"
Kuule sinä. Nouse ja nosta niskasi pystyyn.Kävele rinta rottingilla. Olet parempi ja arvokkaampi kuin nuo, jotka sinulle tuhoa kylvivät. Sinun kaltaisiasi juuri tämä epäsorron ja kylmyyden maailma kaipaa ja tarvitsee lohdutuksekseen.
on oppia ennakoimaan tulevat hyökkäykset. Kun tietää miten, miksi ja milloin hyökkäys on tulossa, on puolustuksen järjesteleminen helppoa.
Kiitos. Sanasi lohduttavat ja lämmittävät. Olen kulkenut ja hakannut päätäni seinään, läksyni oppinut. Kokemus ei silti unohdu, elämä ei jätä opettamatta, ja jokaista joka uskaltaa elää, se kohtelee lopulta kunnolla.
"Kiitos. Sanasi lohduttavat ja lämmittävät"
Ole hyvä vain.
"Olen kulkenut ja hakannut päätäni seinään, läksyni oppinut."
Et ole ainut suomen massa. Meitä on paljon lisäksesi.
"Kokemus ei silti unohdu, elämä ei jätä opettamatta, ja jokaista joka uskaltaa elää, se kohtelee lopulta kunnolla."
Tiedän kyllä. Elä täysillä ja anna palaa. Siinä minun mottoni. Ajatelkoon muut mitä lystäävät. EVVK minua.
Kyyl mä aika hyvin säilytän hermoni, koska yleensä ymmärrän mistä ihmiset on lähtösin juttuineen. Tunnen itseni, niin siitä on jo apua.
Mut rajani on mullakin sitten. Usein otan asian niin, että se on hänen mielipiteensä ja hänen kokemuksensa sanelema totuus. Mut kyllä jotkut asiat voi myös jättää sanomatta.