Olen tapaillut kuukauden oikein kilttiä miestä joka huomioi minua koko ajan ja lähettelee lukemattomia viestejä päivässä. Aamulla ensimmäisenä tulee huomenta viesti ja sitten ei tule loppua.. Ja jos minulla on muuta menoa niin loukkaantuu kun en halua viettää aikaani hänen kanssaan. Ja jopa saattaa tulla vieti jossa sitten kyselee että haluanko olla hänen kanssaaan kun ei siltä vaikuta.. Minua ahdistaa tämä suunnattomasti! Ja olenkin sanonut jo pariin otteeseen että hidastaisi tahtia ja hän lupaa että onnistuu mutta taas sitä mennään ja lujaa.. Sanoin hänelle että ei voida koko aikaa kyhjöttää yhdessä ja on tässä muutakin elämää kuin minä ja hän... Ja nämä muru. kulta... Aluksi oli kivaa kuulla mutta nyt alkaa suorastaan etomaan.. Ja se että joka päivä kerrotaan kuinka on ikävä vaikka esim. aamulla ollaan n'ähty kun olen yöpynyt hänen luonaan.. Ja Sitten kerrotaan että ollaan rakastumassa.. HUI!!!! MIKSI SE ON NIIN VAIKEA YMMÄRTÄÄ JOS SANON SUORAAAN ETTÄ HIDASTA TAHTIA!!!!!
erittäin ahdistava mies!!!
yelllowsun
335791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Et esittänyt mitään kysymystä mutta kokemuksesta suosittelisin laittamaan pitävät rajat jo nyt. Käytännössä siis ottamaan vaikka muutaman päivän totaalista etäisyyttä ja katsomaan kestääkö hän.
Todennäköisesti jossain vaiheessa - aika pian - saat tarpeeksesi ja sen jälkeen alkaa itsesääli - uhkailu - katumus -pommitus.
En muista koskaan kuulleeni, että tuollainen alku olisi johtanut tasapainoiseen ja luottavaiseen suhteeseen.
Ja jotkut uudet pariskunnat on 24/7 toistensa kimpussa, eikä aika muuhun riitä.
Toi oli vähän vaan tollainen purkaus kun oli pakko saada se ulos. Sanoin että tarvitsen miettimis aikaa ja meni ehkä puolisen tuntia kun jo tulee viesti että haluaa viedä syömään. Ilmoitin tiukkasanaisesti että malttaa nyt vaan. Huomenna varmaan jo tulee viestiä kun ei osaa olla laittamatta viestiä..
Vaikea kyllä on lähteä rakentamaan toimivaa parisuhdetta kun ei ihmisen perusluonnetta pysty muuttamaan ...
Omasta mielestäni vaan on hyväksi itselle ja parisuhteelle jos kummallakin on myös se omakin elämä eikä tarvitse olla koko aikaa toisen kyljessä kiinni. Ja olenhan minä tämän miehen kanssa aivan täysin erilainen. Tai ainakin näen asian nyt niin. En koe niin suuria tunteita kun hän enkä koe minkäänlaista ikävää jos ollaan hetkikin erossa. Enkä halua näin alussa suhdetta mitään suuria tunteita edes näyttää, vanhoista suhteista oppineena.
Haukut sain jo päälleni kun ilmoitin mikä tässä mättää eli sanoin suoraan mielipiteeni. Kummasti sitten tulee säälittävää viestiä... Katsoo nyt mitä tässä tapahtuu.. -yellowsun-
Ehkä hän ei ole sinulle. Mielestäni olisi paras, jos molemmat haluaisivat yhtä paljon läheisyyttä. Minulle tuollainen mies sopisi, sillä voisin itsekin olla 24/7 kumppanini kanssa. Tuollainen käyttäytyminen ei kuitenkaan tuntunut hyvältä sellaiselta mieheltä, josta olin muuten epävarma.
Voi pyhä sylvi! Sano hänelle suoraan, että et halua olla hänen kanssaan.... siitähän siinä on kysymys. Hän on valmis sitoutumaan, antamaan kaikkensa, kuten PARISUHTEESSA KUULUUKIN!
sinä sen sijaan et ole siihen (tai mihinkään) kypsä. Älä kiusaa toista. Lopeta. Sano ettet halua. Eroa. Ole reilu, vaikka et osaa olla aikuinen.
Itselläni on taas hieman päinvastainen suhde, toivoisin ,että mies huomioisi minuakin enemmän. Tuntuu siltä, että vain minä olen se yhteyttä ottava osapuoli ja että tää suhde loppuu, jos minä en ottaisikaan enää sitä yhteyttä. Se mies on varmaan sinuun rakastunut ja sinä et ehken tunnekaan niin syviä tunteita kuin hän sinua kohtaan. Jos sinäkin olisit rakastunut samalla lailla niin ei se jatkuva yhteydenpito haittaisi ollenkaan. Ihmiset ovat tietenkin myös erilaisia ja läheisyyden tarvekin vaihtelee. Toiset ovat tottuneet olemaan enemmän yksin ja toiset taas haluaa tehdä melkein kaiken yhdessä. Toisaalta täydellinen luottamus parisuhteessa antaa tilaa kummallekin.Ole onnellinen siitä, että sinusta välitetään ja sinua huomioidaan, välinpitämättömyys on aikas ikävä tunne.
Ahdistavaa kyllä tollainen ripustautuva käyttäytyminenkin!!! Kyllä pitää olla omatkin menot.
Hän pelkää menettävänsä sut.
Suhteen alussa uudella parilla ei pyöri päässä, kuin toinen osapuoli. Tottakai jokaisella on omat menonsa, mutta alussa millään muulla kuin toisella puoliskolla EI OLE MERKITYSTÄ.
itse elin jonkin aikaa miehen kanssa joka lähetteli viestejä ym kulta ja kaikkea ihanaa.. toisaalta se tuntui hyvältä mutta pitemmän päälle minulla alkoi ahdistamaan..ja sitten meillä tuli sekin kun olin menossa omien kavereiden kanssa viihteelle jonne ei vaa nyt oteta miehiä mukaan niin aina sai miettiä tuleeko siitä mököttämistä ja tuli itselle syyllinen olo kun ei ottanut miestä mukaan mutta se kun oli tyttöjen illaksi tarkoitettu..
joten tästä ainakin itse tulin siihen tulokseen että haluan miehen joka antaa huomiota ja annan sitä itsekin toiselle mutta molemmilla pitää saada olla kuitenkin omakin elämä ja tietynlainen vapaus mennä eikä siitä tarvitse syyllisyyttä kokea ..
mutta sinun pitää todellakin keskustella asiasta että sinua ahdistaa liiallinen yhteydenpito ja haluat myös omaa aikaa ja tilaa..koska et pysty antamaan itse tuossa tilanteessa suhteelle hyvää kun sinua alkaa liiallinen yhteydenpito tökkimään ja siinä kärsii koko suhde pitemmän päälle..
onko miehellä sitten taustalla edellisissä suhteissa jotakin mustasukkaisuutta, luottamuksen mennettämistä joten haluaa sinua kontrolloida ja viestitellä että vastaatko ym.. omassa kokemuksessa juuri näistä asioista oli kysymys..:(
Se on joku narsisti joka haluu määrätä sun tekemisistäs koko ajan ja haluu et olet koko ajan sen vieressä. Sinuna ottaisin sen luonteesta selvää paremmin
Keskustelu on lähtenyt sivuraiteille. Aloittaja kirjoitti tapailleensa VASTA KUUKAUDEN. Silloin ollaan umpirakastuneita, mikäli ollaan tosissaan.
Kun on rakastunut, niin millään muulla asialla ei ole merkitystä.
Tottakai jokainen tarvitsee omaa aikaa ja sitä pitää myös antaa, MUTTA alussa ollaan toisessa kiinni koko ajan.
Minkähän ikäinen sinäkin olet? Tuo kuulostaa juuri sellaiselta teinien/reilu parikymppisten kärsimättömyydeltä, joka kummasti karisee elämänkokemuksen myötä, jos yhtään järkeä ehtii päähän kasvaa.
Kuukauden jälkeen ei ketään oikeasti rakasta, kun ei toista vielä edes tunne. Aikuinen ihminen myös tajuaa tunteiden palosta huolimatta, että parisuhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä, jotka rakastavat TOISIAAN. Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka hulluna toiseen itse on, se toisen osapuolen on tunteisiin vastattava, jotta siitä mitään kehkeytyisi. Ja toista nyt ei vaan voi pakottaa! Sitä on vaan kärsivällisesti katsottava, kuinka käy. Epätoivo tappaa sen vastapuolen orastavan tunteen HETI. Jos rakkaus kehittyy molemmin puolin, niin kyllä sitä aikaa on sitten olla toisessa kiinni koko loppuelämä. Epätoivoon ei ole mitään perustetta. Onhan se kamalaa menettää "rakastamansa" ihminen, mutta jos hän ei rakasta takaisin, niin hän ei ole se oikea. Piste. Silloin ei ole menettänyt mitään todellista, joten on turha yrittää epätoivoisesti estää sitä tapahtumasta, kun sillä on lähestulkoon aina päinvastainen vaikutus.
Nämä ovat asioita, jotka jokaisen aikuisen tulisi jo ymmärtää, tunnemyrskyistä huolimatta. Teinit ovat sitten erikseen.
Reilusti yli 3-kymppinen ja useassa sopassa keitetty joten osaa hiukan jo varoa tiettyä käyttäytymiskaavaa. Mutta toiveissa oli et ehkä toinen voisi muuttua mutta faktahan on se että ei perusluonnetta muuteta.. Sen tässä on todennu miettimmisen jälkeen.
Rakkaus tulee aikanaan ja kukaan ei voi pakottaa/painostaa siihen. Ja kaikkihan me tietty ollaan erilaisia.
Tällä miehellä on takana aika hankala suhde että ehkä sen takia sitten koittaa ripustautua ja pitää mut lähellä kaikilla näillä hellyyssanoilla ja liialla huomioimisella. Ja miksi heti day one lähtien pitää saada kaikki?! Omasta mielestäni ei se sillai mene... Jotain tässä oppinu matkan varella ja se on et rauhallisesti kannattaa edetä. -yellowsun-
Seurustelin joskus tällaisen ripustautuvan tyypin kanssa jonkin aikaa, mutta suhde oli pakko pistää poikki koska se oli niin mahdoton.
Olin tuolloin töissä leikkaussalissa ja tein oikein hyvin selväksi ettei minua saa työpäivän aikana puhelimella mitenkään kiinni. Työpäivän loputtua huomasin että pukukaapissa olleeseen kännykkääni oli tullut useita soittoyrityksiä ja tekstiviestejä, "Sulla pitäis olla nyt ruokatauko, miksi et vastaa. Tuleppas huiskuttaan ikkunaan muru, olen parkissa tässä ikkunan alla!"
Tai "Kello on nyt 16.04, sun työpäivän pitäis olla päättynyt 16:00, missä olet, olen odottanut tässä ulko-ovella jo kauan. Sulla on tasan minuutti aikaa ilmestyä tänne".
Kun olin itse vapaapäivällä ja tämä tyyppi töissä, hän soitti minulle töistä ja yritti pitää minua puhelimessa kiinni koko hänen työpäivänsä ajan. Ilmeisesti etten tekisi muuta vaan olisin hänessä kahlittuna. Välillä puhelun aikana tyyppi saattoi käskeä odottamaan hetken ja laski luurin pöydälle, kävi tekemässä töitään ja sitten palasi taas puhelimeen.
Kyllä tuohon menoon muutamassa viikossa kypsyi ihan täysin, liukenin eri suuntaan.
Ei hel...tti, voiko noin sairasta touhua olla oikeesti olemassa...? Pelottavaa.
Selvästi hän pelkää menettävänsä sinut. Tuollainen käytös on omiaan tuhoamaan suhteen, jolle muuten olisi hyvät edellytykset. Sääli, jos hän ei sitä tajua. Toki voisi yrittää selittää juurta jaksaen, että "olen kyllä kanssasi tosissasi, MUTTA". Voisit myös sanoa suoraan, että käytös ahdistaa sinua, ehkä halua jatkuasti olla tilillä tekemisistäsi. Mieheltä voisi toki myös tivata, että etkö luota minuun, mutta se voisi olla hieman syyllistävää.
On kyllä selkeä ero sairaalloisessa riippuvuudessa, ja normaaalissa vastarakastuneitten kuhertelulla!
Ja tuo kuullostaa ensimmäiseltä vaihtoehdolta.
Mulla alkoi kurkkua kuristaa ja paniikki pukkaa päälle. Olen elänyt parisuhteessa tuollaisen kanssa, ja se oli painajainen.
Istui jopa talon rapussa yöllä kun halusi olla mun lähellä! Ihan kaikki olisi pitänyt jakaa! Meidän olisi pitänyt olla kuin siamilaiset kaksoset.
Enhän nyt tiedä onko teidän tapauksessa noin, mutta kehotan olemaan varuillasi ja tee ihmeessä selväksi missä kulkee sun ääriviivat!
Selväksi tein ja lopullisen sellaisen. Nätisti sanoin että kaikki on ohi ja toivotin hyvät jatkot mutta marttyyrimaiseen tapaansa hän teki selväksi että minussa vika. Katsoo että lopettaako hän suosiolla tähän vai tuleeko sieltä jotain vielä... Raskasta tuollaisen henkilön kanssa. -yellowsun-
Kuuntele sydäntäsi, eli tunnustele mikä sulle on oikein ja mitä voit sietää mitä et. ja äkisin ei kenenkään kanssa voi olla. Voi jäädä ja kärsiä ja voida aina vain huonommin. Tai voi välittää ja kunnioittaa itseään ja lähteä.
Tuollaisella suhteella ei ole tulevaisuutta, ei ainakaan tervettä sellaista.
Ja luultavasti, toden näköisesti, tulet kokemaan ainakin jonkinlaisia "jälkiseurauksia". Anelua, rakkaudentunnustuksia, kaiken muuttumisen vannomista. Ja jos se ei tehoa, haukkumista ja jopa kiusaamista. Mutta jos noin käy, on se vain osoitus siitä, että teit niin ehdottoman oikein kun hankkiuduit eroon niin epäkypsästä ja raukkamaisesta selkärangattomasta miehestä. Oikea mies ei niin käyttäydy.
Onnea sulle jatkoon. Tämä oli vaan sellainen oppitunti mitä elämä eteen tuo, ja selvitit sen kympin arvoisesti!
Ihan oikean ratkaisun teit, mies ehkä mököttää, mutta ei tuollaista ahdistelua kannata sietää sillä ei se parisuhteessa ainakaan tule helpottumaan ellei sinua yhdentekevänä ala pitämään.
Itse olen yhden tuollaisen kaltaisen naisen kanssa hetken tapaillut, ensimmäisen viikon se oli ihan jees, sen jälkeen se alkoi tympimään ja viimeiset pari viikkoa oli ihan tuskaa.
Olen kyllä tyytyväinen ratkaisuun koska hän itse tässä osoitti ettei osaa aikuisen tavoin käyttäytyä ja itse koitin olla mahdollisimman fiksu enkä alentunut haukkumaan. Kiitos neuvoista! :)
Elämä todellakin tuo näitä oppitunteja eteen mutta sellaista se on.. KYllä se herra Oikea sieltä sitten vastaan tulee kun vaan on sen aika. Ja sitä odotellessa.. :)
-yellowsun-
Tuollaisiin miehiin ei kannata ripustautua. Sieltä jossain vaiheessa tulee se haukkuminen ja alentaminen mukaan kuvioihin, he tavoittelevat täydellistä rakkautta ja ovat itse päässään luoneet jopa vuorosanat, mitä tässä rakkausnäytelmässä pitäisi olla. Sitten kun kaikki ei menekään niin, syy on sinussa.
Tämä nyt meni vähän sivuun mutta sanonpa kuitenkin:
Itsellehän kävi niin että aloin seurustella vanhemman naisen kanssa joka kertoi, ettei ollut koskaan aiemmin seurustellut kenenkään kanssa. Itse asuin vielä vanhempieni luona enkä käynyt edes inttiä. Oltiin kuukaus-pari oltu yhdessä ja nainen alkoi monesti kertomaan kuinka rakastaa minua, ei voisi elää ilman minua yms. sitten parin kuukauden kohdalla alkoi ehdotella yhteen muuttamista, naimisiinmenoa ja jopa lasta! kyllä alkoi ahdistaa aivan älyttömästi. Moneen kertaan sanoin hänelle ettei noissa mitään järkeä ole koska olin silloin niin nuori. Alkoi tuntumaan että elämä jäisi elämättä jos jäisin suhteeseesn yms. Pyysin häntä hidastamaan tahtia ja kaikke muutakin mutta ei. Vei minut sitten pariin kertaan äitinsä luokse tämän asuntoa katsomaan kun äitinsä oli muuttamassa muualle. Tämän tarkoituksena oli se että olisimme sitten muuttaneet siihen yhdessä, ja näin ahdistukseni vain kasvoi ja kasvoi enkä sitten loppuen lopuksi enää kestänyt ja oli pakko ottaa ero. Erosta on puolitoista vuotta ja pelkästään tuon ajatteleminenkin saa edelleen hieman ahdistamaan.
Eli, tämä on VAIN minun mielipiteeni ja se tulee kokemuksestani: seurustelukumppanisi on mielestäni joko niin ihastunut/rakastunut sinuun, ettei ymmärrä ajatella sitä että suhteenne etenee liian nopeasti, rakkaus sokaisee fiksuimmankin. Jos nuo muruttelut ja kullattelut etovat sinua niin onko mitään järkeä jatkaa? sanojahan nuo tietty vain ovat mutta minuakin alkoi etoa kun ex naiseni kullatteli yms. Olen saanut sellaisen käsityksen että jos toinen haluaa edetä hitaasti ja toinen nopeasti, vaikeaa sitä on pitää yhtä ja jatkaa eteenpäin. Älä kuitenkaan missään nimessä ehdota hänelle mitään yhteenmuuttamista tai vastaavaa, silloin hän siitä todellakin innostuu. Itse sorruin pariin kertaan ex-tyttöystäväni ehdotuksiin eikä niistä loppua tullut kunnes oli pakko pistää poikki.
Todella ikävää jos ahdistaa edes vähänkin, tulee ihan omat kokemukset mieleeni :(
Mutta kuitenkin, päätös on sinun, voit hakea täältä apua ja lohtua mutta täällä on vain ihmisiä omilla kokemuksillaan ja ajatustavoillaan, ei puolueettomia. Kuuntele itseäsi.
Parempi yksin kun ahdistavassa suhteessa. Pelkäänpä vaan että tämä ei ollut tässä vaan tiedän että jotain lokaa tulee niskaan vielä.
Ainkin oma fiilis parani heti kun valintani tein eikä tarvitse miettiä että koska se toinen taas loukkaantuu kun olen omilla menoillani. On se hyvä että täällä on ihmisiä joilla samankaltaisia kokemuksia ja voi niitä vertailla ja saada tukea :) Joskus pitää hiukan rivien välistä lukea :)
-yellowsun-
Huh. Pidän itseäni jo hiukan ihmistuntemusta omaavana mutta tuollaisten sekopäiden olemassaolo silti välillä yllättää. Sikäli, ettei haluaisi uskoa näennäisen fiksunoloisten ihmisten oikeasti voivan käyttäytyä noin typerästi.
Kerran oli uteliaisuuttani pakko yrittää kurkistaa aloittajan treffikaverin kaltaisen miehen kulissien taakse ja toiste en samaa virhettä tee. Harvoin (jos koskaan) olen pelännyt samalla tavalla. Tuli tunne, että fanaattinen ihminen saattaa tosiaan tehdä mitä tahansa harkitsematonta. Ja että psyykkisesti noin epävakaa ihminen saattaa vaikka pikaistuksissaan tappaa.... Vaikka miten tahansa älykäs olisikin. Pysyn kaukana ja suosittelen samaa muille.
Aloittajalle vielä vinkiksi se, että tyyppi saattaa hyvin ottaa uudelleen yhteyttä jonkin ajan kuluttua. Kuuluu asiaan (sairauteen?), kannattanee mahdollisimman nätisti torjua ja keskittyä itse omaan elämäänsä.
Kuulostaa ihan stalkkerilta. Potki pellolle vielä kun voit!!
En lukenut kun ekan viestin(eli ketjun aloittajan)TOI MIES ON TÄYS NARSISTI!!Äkkiä eroon siitä....ja hei olen itsekin mies,mutta parantunut tosta taudista,kova paikka....mutta nyt menee ok,saa hengittää!!!
Minkä ikäsiä olette? Jos tyyliin 20v, niin tuo kuulostaa vain siltä että mies on rakastumassa sinuun täysillä ja sinä et häneen. Jos olette vanhempia (>25v), niin on outoa käytöstä, sillä siinä iässä alkaa olla jo malttia ja kokemusta olla ahdistamatta toista.
Oli homma kumpi tahansa, niin ero on suositeltava. Selvästikkään ette sovi toisillenne. Ja mitäpä järkeä sitä on aikaa tuhlata sellaiseen joka ei tunnetasolla selvästikkään kolahda.
Kuulostaa ihan mun exältä; erottiin kevääöllä ja hän tapasi kesällä uuden naisen. Kuukaucen ehtivöt seurustella niin herra jo häitä suunitteli, oli esittelemässä naista lapsillemme ja muuttamassa tämän kanssa yhteen. Vähän yritin häntä toppuutella että kun ovat avsta kuukauden tunteneet, mutta miksi kuulemma hidastella kun oikealta tuntuu... Eikä siinä muuten mitään, mutta kun oli samanlainen aikoinaan minunkin kanssani. Eli ihastuu vaan jotenkin niin palavasti heti ja syöksyy suinpäin vaikka naimisiin jos toinen osapuoli vaan suostuu.
Minulle samaa yksi mies ja alussa myönsi olevansa mustasukkainen.
Kuulostaa ihan minun tulevalta exältä. Alkuun oli samanlainen jonka jälkeen alkoi uhma ikä. Et välitä minusta,kun et tule. Uhkailu ym. Juokse ja kovaa,kun vielä voit. On huomion hakuinen ihmistyyppi.
Aloitus on vanha mutta näitä ihmisiä löytyy aina.
Kuulostaa aivan kauhealle!
Jokin ongelma tuollaisella ihmisellä on, se on päivänselvää. Tukahduttava ja riippuvainen ihminen ei käsitä että työntää koko ajan toista poispäin, ei lähennä.
Itse en kuvatunlaisessa suhteessa jaksaisi päivääkään. Jos olen suhteessa haluan olla oma itsenäinen ja erillinen itseni, en toisen jatke.
Jokin ongelma tuossa on taustalla ja ammattiapu olisi tarpeen tällaiselle ihmiselle.