Mitä tehdä, kun pelkään kuollakseni synnytystä ;(

itkuineniikka

Raskaus on vasta ihan alussa, mutta olen jo aivan kauhusta kankeana!! Näen painajaisia synnytyksestä ja herään aamulla hikisenä :(

Olen kuullut kaikki mahdolliset kauhukokemukset, ja vaikka menisin pelkopolille niin ei heidän sanomisensa mitään auta! Tiedän, että silti siinä salissa voi kaikki mennä pieleen ja kivunhelpotuksia ei saakaan vaikka miten kauniisti olisi lupailtu.

Olen aivan paniikissa tämän asian kanssa! Ja kun vielä pelkään niin kuollakseni, niin jos minut pakotetaan alatiesynnytykseen olen sielläkin niin täysin paniikissa, että jos ei synnytys muuten olisi vaikea niin tämä minun järjetön pelkoni taatusti ainakin vaikeuttaisi kipuja ym. :(

kauheaa!! Nytkin heräsin jo aamulla 7 aikaan siihen, että mietin vain miten tulen selviämään.

Naurettavaa varmaan teistä, mutta en pääse tämän pelon yli millään!

102

2566

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • itkuineniikka

      vielä jatkan kauhuissani...

      Seuraavat 30 viikkoa herään painajaisiin joka yö :( :(

      onko tilanteessani muuta vaihtoehtoa kuin itkien anella sektiota?? Pelkään ihan tosissaan kuollakseni!!

      Ja pelkään, että tässä menee vielä mielenterveys, kun joudun koko ajan jännittämään ja stressaamaan, sydän hakkaa jo pelkästä ajatuksesta :(

      Toisaalta en uskalla lääkärissä edes kysyä sektiosta, kun tiedän ne lääkäreiden asenteet ja miten minut leimataan joksikin mukavuussektion vaatijaksi :(

      Tämä on ihan hirveää. Voi kumpa voisi edes hetken olla pelkäämättä!

      ap

    • Lehmus

      Ketään ei pakoteta synnyttämään alakautta. Se on se ensi sijainen tapa, mutta sektion kyllä saa, jos sitä vaatii. Minä itse pelkään synnytystä todella paljon ja ihan alusta asti se on pyörinyt mielessä päivittäin ja aiheuttanut ahdistusta. Olen jutellut pelostani neuvolassa ja käynyt pelkopolillakin. Pelkopolikäynnistä ei mun kohdalla ollut hyötyä, päin vastoin tunsin jopa olevani ahdistuneempi. Neuvolassa juttelu on auttanut ja siellä on mulle vakuutettu, että kyllä sen sektion saa. Neuvolan terkkari sanoi, että pidät vaan puolesi, jos se sektio tuntuu sulle oikealta vaihtoehdolta ja alatiesynnytys aina vaan herättää paniikkia, ketään ei pakoteta alakautta synnyttämään.

      Ymmärrän kyllä tuskasi, enkä usko, että vastauksestani on sinulle hyötyä. Tiedän tasan tarkkaan, mitä käyt läpi. Käy siellä pelkopolilla. Käsittääkseni pelkopolikäynti vaaditaan, jos aiot itse vaatia sektiota. Ensin yritetään selvittää pelkojesi syitä ja miettiä, miten pelkojasi voitaisiin lievittää. Jos siitä ei apua ole, on sektio ehdottomasti vaihtoehto.

      Mulla menossa rv 25 1 ja mielelläni jaan ajatuksia kanssasi :) Et ole pelkosi kanssa yksin.

    • Lehmus

      Jatkanpa, kun äsken keskeytettiin :D

      Oma ahdistukseni on viime viikkoina hieman helpottanut, koska mulle on vakuutettu, että sen sektion kyllä saa, jos se tuntuu itselle ainoalta tavalta. Olen kuitenkin varautunut siihen, että joudun vielä taistelemaan tahtoani läpi. Mulle sektio on tuntunut siltä ainoalta oikealta vaihtoehdolta siitä asti, kun positiivisen raskaustestin tein.

      Minä olen tuonut pelkoani esille joka neuvolakäynnillä (rv13 lähtien). Kannattaa ajoissa ottaa puheeksi. Älä pelkää, että sinut tuomitaan. Minä pelkäsin ihan samaa. Kesäkuussa (rv 13 ) neuvolassa oli kuitenkin aivan ihana sijainen, joka kysyi itse, millä mielellä odotan tulevaa synnytystä. Silloin sain suuni auki peloistani ja siitä lähtien niitä on käyty läpi. Oma terkkarini oli viime käynnillä todella kannustava, vaikka pelkäsin hänen olevan juuri niitä ihmisiä, jotka puoltaa vaan ja ainoastaan sitä alatiesynnytystä ja pitää sektiota huonona vaihtoehtona. Hän on iäkkäämpi nainen, joten luulin ajatusmaailmankin jääneen "kivikaudelle" ;)

      Pelkopolilla mulle puolestaan sanottiin, että sektio on vaihtoehto, mutta silloin on tajuttava se, että se on iso leikkaus, jossa on riskinsä. Ei mikään pikkujuttu, minkä jälkeen on jaloillaan parissa tunnissa ja toipuminen voi olla hidasta. No, kaikessa elämisessähän niitä riskejä on. Varaudu siihen, että pelkopolilla sektion riskejä tuodaan todella suuresti esille, jopa pelotellaan, ja alatiesynnytystä pidetään oikeana tapana. Jos sektio kuitenkin tuntuu sinusta paremmalta vaihtoehdolta kaikkien keskustelujen jälkeenkin, pidä siitä kiinni. Minä olen melko hyvin perillä sekä alatiesynnytyksen että sektion riskeistä ja aina vaan se sektio tuntuu vähemmän pelottavalta vaihtoehdolta kuin alatiesynnytys.

    • itkuineniikka

      Kiitos!

      Nämä jutut helpottavat hieman tätä ahdistavaa tilannetta.

      Miten monta kertaa siellä pelkopolilla pitää käydä saadakseen sektion ja missä vaiheessa se myönnetään? Pelkään yli kaiken sitä, että vastassa on joku todella töykeä kätilö tai lääkäri ja viittaavat kintaalla minun yritykselleni edes selittää miten kovin pelkään ja tarvitsisin sen sektion, jotta järkeni säilyisi :(

      Mitä jos siellä vain sanotaan, että et tule sektiota saamaan?? Sekoan, jos sitä ei anneta. En vain kertakaikkiaan pysty synnyttämään alakautta, ikinä.

      ap

      • Pelokas rv 36

        Pelkopolilta lähdin ensimmäisellä kerralla ahdistuneena pois, mutta siellä mulle sanottiin, että sektion saa jos sen haluaa, että ketään ei väkisin pakoteta alatiesynnytykseen.. Toisella kerralla kävin pelkolääkärin vo:lla ja se kerta helpotti jo hieman.. vielä ehtii yksi käynti olla edessä lääkärillä ennen synnytystä (toivottavasti), jolloin taas ultraillaan vauvaa ja saan kokoarviota.. Suosittelen ehdottomasti menemään pelkopolille!! Olin alusta asti itse vastaan, vaikka terveydenhoitaja itse ammatiltani olen. Ajattelin, että ei siellä ole mulle mitään annettavaa, mutta kyllä ne asiansa siellä osaa, ei siellä ole mitään vasta-alkajia, joten kannattaa hyödyntää, ainakin kokeilla, sitä!! En voi sanoa, että olisin vieläkään peloton synnytystä kohtaan.. Mutta jokainen päivä on erilainen, ja käynti polilla avartaa ajattelua synnytyksestä.. Mulla menossa toinen raskaus, ja pelko heräsi vasta ekan synnytyksen jälkeen!
        Ja polilla käynnistä on se hyvä puoli, että saattaa päästää katselemaan pikkuistaan ultralla ylimääräisiä kertoja :)
        MUTTA SIIS ALATIESYNNYTYKSEN PELKO ON PERUSTE SEKTIOLLE, joten sen suhteen ei kannata murehtia liikoja! Hyvää odotusta sulle =)


    • Lehmus

      Minä olen käynyt pelkopolilla kerran ja seuraavan ajan sain vasta marraskuulle, jolloin on jo rv 35 ... Saan toki soittaa sinne, jos ahdistaa, mutta toistaiseksi juttelen mieluummin pelostani neuvolassa. Sektiopäätöksen saa kuulemma vasta rv 36-37. Todella typerää toisaalta pitää pelkäävää synnyttäjää siihen asti epätietoisuudessa, vaikka tavallaan sen ymmärtää, ettei sitä päätöstä voikkaan kovin aikaisilla viikoilla antaa. Tiedän yhden tapauksen, joka on tänään saanut vauvan sektiolla ja sektioon meni pelko-lähetteellä :)

      Mun piti jo viimeksi linkittää aloittajalle tämä: http://sektio.blogspot.fi/2011/01/tieteellista-tutkimusta-synnytyspelosta.html

      Tota olen itse paljon lukenut ja siellä on tosi hyviä vinkkejä, miten kannattaa toimia, jos sen sektion aikoo itselleen vaatia ja blogin kirjoittaja sen sektion myös sai :) Kannattaa käydä tota blogia vilkaisemassa, siitä on mulle ainakin ollut apua.

      Mulla oli pelkopolilla vastassa ihan mukava kätilö, mutta kuitenkin sellainen, joka liikaa mun mielestä korosti sektion riskejä ja puolsi alatiesynnytystä. Miksi pelotella pelkäävää odottajaa jopa liioitelluilla sektioriskeillä ja toipumisen vaikeudella? Ymmärsi kuitenkin mun pelkoni, taatusti näki, että ihan todella pelkään, kun itkua väänsin aina, kun yritin puhua. Joten pääasiassa puhuminen jäikin kätilölle, kun minä en tosissaan saanut oikein mitään sanotuksi, kun alkoi itkettää... Tuon blogin löysin vasta pelkopolikäynnin jälkeen, mutta aion sitä hyödyntää seuraavalla käynnillä.

      Ota ihmeessä neuvolassa puheeksi pelkosi, että saat lähetteen sinne pelkopolille. Ei sinua siellä syödä :) Kannattaa kuitenkin valmistautua siihen käyntiin vähän paremmin kuin minä, joka jäin melko sanattomaksi.

    • apua pelkoon

      Voihan sieltä pelkopolilta mahdollisesti löytyä apua tuohon pelkoonkin?

      Henkilökohtaisesti minua pelotti enemmän se, että joudun keisarinleikkaukseen, koska olen kuullut ikäviä kokemuksia hätäsektioihin ja sektioihin liittyen. Se on iso leikkaus kuitenkin. Normaalin synnytyksen kokeneena voin vain todeta, että tekisin sen uudestaankin. En väitä, että se olisi ollut "mukavaa", mutta toisaalta se kestää kuitenkin sen verran vähän aikaa, että kyllä siitä selviää. Ihan hyvin kävelin jo samana iltana, enkä tarvinnut epiduraalin jälkeen yhtäkään särkylääkettäkään.

      Oli pelon syy mikä tahansa, kannattaa kokeilla erilaisia rentoutumisharjoituksia, joita on netti pullollaan...

      • Haloo!

        Todelle hienoa, että Sinulla synnytys meni helposti kuin heinänteko! Itselläni kesti yli kolmekymmentä tuntia esikoinen ja sen jälkeen makasin viikon sairaalassa ja reilun viikon jälkeen olin siellä taas, tällä kertaa tiputuksessa pahojen synnytyksen jälkeisten tulehdusten vuoksi! Siitä on aikaa kohta viisi vuotta ja nyt odotan taas.. Aion kuitenkin synnyttää alateitse ja säilyn hengissä, jos Luoja suo! Vanhaojen arpien repeämistä odotellessa, mukavaa jatkoa teille,jotka ette ole synnytyskipuja todella joutuneet kokemaan ja täällä synnytyspelkoisia yritätte neuvoa!!!


    • duni-

      Hei, minua pelotti kans raskauden alussa synnytys ihan hirveästi, mutta nyt rv37 alkaa olemaan niin kärsimätön että pelko väistyy aika tehokkaasti :) Pidän kovasti peukkuja että saan mukavan kätilön joka osaa tukea oikealla tavalla. Eniten pelkään synnytyksessä sitä, että mun tahdot ylitetään ja pahimmissa painajaisissa matroonamainen kätilö suhtautuu halveksuvasti kipuun ja repeämisen pelkoon. Noh, kuulemma kätilöä on mahdollista vaihtaakin kesken synnytyksen, etenkin jos kätilö vaikuttaa vain negatiivisesti synnyttäjän pelkoihin.

      Äitini ei ole erityisen hyvin tukenut minua tässä asiassa, aina synnytyksestä puhuttaessa alkaa kertoa kauhutarinoita ja viimeksi nähdessämme oli vielä kiitollinen kun hänen ei enää tarvitse synnyttää kun oli kuulemma niin hirveää. Mieheni tästä hermostui viime kerralla ja käski lopettaa pelottelun, nyt ei ole äiti hetkeen jakanut kokemuksiaan :)

      Jos pelko ei väisty itsekseen mietiskelemällä niinkuin minulla, mene ihmeessä pelkopolille. Sanoisin kuitenkin, että vaikka sektion 100% varmuudella haluaisit, anna alatiesynnytykselle edes sellainen minimaalinen mahdollisuus että mietit sitä ja tutustut asiaan. Älä lue mitään kauhutarinoita tai googlaa kuvia pahimmista mahdollisista tilanteista, tutustu vaan aiheeseen ja puhu asiasta sellaisen kanssa, joka ei yritä pelotella. Mulla pelkoon auttaa paljon se, kuinka moni on sanonut miten kaikki kipu unohtuu sillä sekunnilla kun saat vauvan syliisi :)

    • Rauhallisesti

      Rakas ystävä, sanon vain että älä pelkää. Sinä selviät kyllä. Synnytys on luonnollinen asia. Kehosi muuttuu raskauden edetessä niin että synnyttäminen on mahdollista. Sitten taas jos jostain syystä pikkulantiosi on ahdas tai jostain muusta syystä alatiesynnytys ei onnistu niin sitten tulee leikkaus kyseeseen. Olet turvallisissa käsissä älä pelkää, ihan totta rakasta sitä pientä olentoa kohdussasi ja juttele hänelle. Älä käytä aikaa ja energiaasi pelkäämiseen ja panikoimiseen, teet vain itsellesi hallaa.
      Miljoonat naiset ovat kautta vuosien synnyttäneet, sinä pystyt siihen myös. Minä pelkäsin itsekin (ja olin kärsinyt kaikenmaailman peloista ja paniikkikohtauksista aikaisemmin) ensimmäisen lapseni kohdalla mutta käsitin että pelkääminen ei auta. On keskityttävä myönteisiin asioihin. Katsottava ikään kuin pelotta silmiin sitä tosiasiaa että raskaudessa saattaa tulla komplikaatioita tai synnytyksessä harmeja, mutta luotettava toisaalta omaan kehoonsa ja itseensä ja jonkinlaiseen alkukantaiseen tietoon ja voimaan itsessä. Sinä pystyt tähän, me naiset pystytään tähän. :) Seuraavan kerran kun huomaat pelkääväsi niin kysy itseltäsi onko tässä hetkessä mitään pelättävää? Aivan. Sinä hengität ja elät ja olet ihan turvassa ja rauhassa eikä mitään pahaa ole tapahtunut. Kuljet tätä ihanaa matkaa lapsesi kanssa, häntä jota tulet rakastamaan niin paljon että unohdat synnyttämisen epämukavuuden. Olen synnyttänyt toisen lapseni ilman kivunlievitystä (synnäri 200 km:n päässä kodista) ja ja totta kai olin kivulias mutta selvisin siitä. Toiset olivat kauhuissaan mutta minä en suostunut olemaan. Päätin olla rohkea ja ajatella kauniisti synnytyksestäni koska kyseessähän oli rakkaan lapseni syntymä ei mikään kauhukokemus.Synnytys on paljon sitä minkä sen päättää olevan. Mutta sanon vielä että älä käytä aikaasi pelkoon ja kauhukuvien maalamiseen vaan ajattele miten kaikki sujuu hyvin.

    • itkuineniikka

      Kiitos kaikille kirjoituksistanne, helpottaa taas vähän.

      Tosin tuon bloginkin kirjoittaja on joutunut ravaamaan lääkäreillä ja psykiatreilla monen monet kerrat ja vasta viime tipassa myönnytty sektioon :(

      Onko täällä vielä muita kokemuksia pelkopolilla käynneistä? Mitä siellä pitää sanoa tai miten käyttäytyä, jotta sen sektion saisi? Tuntuu, ettei lääkäreitä hetkauta yhtään vaikka sanoo näkevänsä painajaisia joka yö ja pelkäävänsä ja stressaavansa aamusta iltaan!

    • kun voisi auttaa!

      Löytyisiköhän paikkakunnaltasi joku kokenut mukava doula, jonka kanssa miettisit näitä synnytysasioita? Ei välttämättä edes niin että hän tulisi mukaan synnytykseen/sektioon, mutta joku jolla on synnyttämisestä tietoa ja positiivisia kokemuksia, ja taitoa kuunnella ja ottaa vastaan ne kaikki pelkosi syyt ja juuret...

      Pelkopoli on varmasti oikea osoite ja voi olla ihan hyvä paikka käsitellä asiaa, mutta ajattelisin että juuri doula voisi olla sellainen joka ei kertoisi kauhutarinoita muttei myöskään vähättelisi pelkoasi, ja olisi kuitenkin ihan ulkopuolinen tuosta sektionvaatimiskuviosta. Ajattelisin että sinun kannattaisi jotenkin kohdata ja käydä läpi sitä mitä synnytys on, ja näitä synnyttämiseen kohdistuvia pelkojasi, siitäkin huolimatta että tulisit sektion saamaan. On kyllä hirveää jos koko raskautta varjostaa tuommoinen pelko, ja koko asia tuntuu kulminoituvan vain siihen sektiopäätöksen saamiseen keinolla millä hyvänsä.

      Itse olen kokenut ja vierestä (doulana) todistanut niin mielettömän upeita synnytyksiä, että tulee kyllä todella surullinen olo siitä että jonkun täytyy koko odotusaikansa kärsiä noin hirveästä pelosta ja paniikista. Rauhaa ja iloa sinulle ennemmin toivoisin, matka äidiksi ei ole kevyt eikä helppo, ja huolta ja pelkoakin siihen aina kuuluu, mutta tuossa määrin sitä en kenellekään toivoisi!

    • Missä asut vaan

      missä vain asut? Onko paikka iso vai pieni paikkakunta? Saatko helposti apua?

    • sketio :))

      Itse olen nyt viimesilläni raskaana ja jo ennen raskaaksi tuloa tiesin, että haluan synnyttää sektiolla. Otin asian puheeksi ja sain ajan äippäpolille, eli ns pelkopolille. Kävin polilla kerran, kätilön kanssa ensin juteltiin ja sitten vielä lääkärin. Kotona täytyi täyttää kysely että mitä pelkää alatiesynnytyksessä yms.. Kun menin polille niin kätilö kysyi heti ensin että onko alatiesynnytys aivan mahdoton ajatus. Vastasin että kyllä on. Ja se oli siinä, ei yritetty mitenkään "pakottaa" synnyttämään alakautta. Samalla kertaa minulle varattiin jo sektio aika. Kävin polilla rv 35.

      • ..........

        Itse olisin ihan kauhusta kankeana, jos tietäisin että joutuisin synnyttämään sektiolla. Normaali synnytys on luonnollinen tapa - eikä se ole ylipääsemättömän kivulias kuin niille, joilla on poikkeuksellisen alhainen kipukynnys. Pelko toki lisää kivuntunnetta.


    • tönks

      En tiedä onko tästä yhtään apua suuntaan taikka toiseen mutta kerron omasta kokemuksestani. Itse pelkäsin enemmän sektioon joutumista siinä vaiheessa kun olin raskaana.. Ennen raskautta taas olin vannonut että en varmasti ikinä synnytä alakautta. :) Lapsi lopulta syntyi luonnollisesti ja voin sanoa ainakin omasta puolestani että se itse ponnistusvaihe, mitä olin eniten hermoillut, oli lopulta se kaikkein helpoin osuus. Siinä kun oli makoillut siinä pöydällä supisuksesta toiseen ja odottanut ponnistuslupaa, se oli lopulta helpotus kun kätilö sanoi että ei muuta kun leuka rintaan ja ponnista. Tuli tunne että nyt piru vie loppusuora ja tämä paska on ohi! :D Tehtiin kyllä episiotomia(?) mutta sitä ei kyllä siinä töhinässä edes huomannut.. Sitten vauva olikin ulkona ja tuli sellainen totaalinen väsymys.. Huh, tulipa tehtyä.. :) ei siinä mitään ylpeyttä tuntenut, pikemminkin ärtymystä, tahdoin vain vauvani ja komentaa kaikki isää lukuunottamatta hittoon siitä huoneesta, eipä se tieten onnistunut kun piti saada istukka ulos ja tikata ja ja ja.. Kätilö parka suoritti töitään ja minä vain tupisin siinä.. Hienosti kyllä jätti minut huomiotta, ei varmaan ollut eka kerta kun väsynyt synnyttäjä vähän tupisee.. :D Välipalan jälkeen olin jo selkeämpi ja tajusin kiittää hyvin suoritetusta ohjaamisesta synnytyksen läpi..
      Minulla ei ollut kivunlievityksenä kuin geelipussit koska olen aivan jumalattoman piikkikammoinen, siinä pahimpienkaan polttojen aikana en suostunut epiduraaliin vaikka tarjosivat sitä monesti.. :D Jälkeenpäin kirosin että miten voi olla niin tyhmä että kärsii vaikkei olisi pakko, mutta kun ei uskalla ei uskalla. :)

    • Lehmus rv 28+3

      Hetki vierähtänyt, kun tähän ketjuun on viimeksi kukaan kirjoittanut, mutta josko joku vielä lukisi tätä :)

      Sinulle, joka olit sektiopäätöksen saanut jo, menikö kaikki hyvin? Olet varmaan jo vauvan saanut tässä vaiheessa :)

      Ap:lle, mikäli tänne vielä eksyt. Minulle on nyt neuvolan terveydenhoitaja, sekä yksityisen puolen lääkäri vakuuttaneet, että KETÄÄN EI pakoteta alakautta synnyttämään enää nykyään. Yritän kovasti olla ottamatta asiasta stressiä siihen seuraavaan pelkopolikäyntiin, joka on silloin marraskuussa rv 34-35 tai jotain sellaista. Minä haluan luottaa siihen, että minua ei voida pakottaa synnyttämään alakautta, jos ajatus vielä 1,5kk:n päästä tuntuu aivan ylitsepääsemättömältä. Voi olla, että putoan kovaa ja korkealta, kun pelkopolikäynnin aika on, mutta aion kyllä pitää puoleni. Kyseessä on MUN kroppa ja MUN kuuluu saada tehdä sitä koskevat päätökset.

      Nyt vaan luottavaisin mielin eteenpäin ja katsotaan, mitä tulevaisuus tuo tullessaan :)

      • eagoij

        Ihan oikeassa ovat terveydenhoitaja ja lääkäri. Ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen. Sinun ei tarvitse muuta, kuin sinnikkäästi pitää puolesi ja sanoa haluavasi sektion. Itse olen synnyttänyt sektiolla (en omasta halustani, kiireellinen sektio), enkä haluaisi uudestaan sektioon, ellei ole ihan pakko. Mutta jokainen tosiaan tekee omat päätöksensä ja jos alatiesynnytys on ylivoimainen, kannattaa vain pitää puolensa.


    • itkuineniikka

      Kyllä ap tätä vielä lukee.

      Ahdistun jo siitä, kun luen tätä synnytyspalstaakin. Jotenkin koko synnytys sana jo saa minut pois tolaltani :( Eihän tämä normaalia ole, mutta minkäs sille voi, kun kerran pelkää niin pelkää. Aamusta iltaan ja yöhön asia pyörii mielessä.

      Kiitos teille kokemuksianne antaneet! Vähän helpottaa, kun edes joku on suosiolla saanut sen pelkosektion. Voisitko sinä Lehmus vielä sitten tulla kertomaan miten sinulle siellä pelkopolilla kävi.

      Itse olen vasta kerran ollut neuvolassa enkä saanut suutani auki siellä :( neuvolan "tätinä" oli sellainen oikea vanhanajan täti, joka muutenkin puhui siihen malliin etten uskaltanut koko synnytysasiaa ottaa edes esille!!
      Olen aivan varma, että hän vähättelee pelkojani ja kuittaa ne jotenkin tyyliin kaikkihan vähän pelkää... josko jo seuraavalla kerralla uskaltaisin avata suuni :(

      ap

    • Lehmus

      Itkuineniikka: Tottakai voin tulla kertomaan :) Ja suosittelen kyllä avaamaan suusi siellä neuvolassa. Kyllä minäkin pelkäsin, miten neuvolassa suhtaudutaan, kun täti tosiaan sellainen vanhemman puoleinen ja melko tiukan oloinen. Yllätyin positiivisesti, miten hyvin kuitenkin ymmärsi pelkoni ja käski pitämään puoleni tuossa sektioasiassa.

      Minä en tähän päivään mennessä ole oikein osannut nauttia tästä raskaudesta ja synnytys kummittelee mielessä päivittäin. Välillä hirveän ahdistuksen kera, välillä kykenen ajattelemaan, että siihen on vaan sopeuduttava, että sen vauvan on sieltä uloskin tultava. Keinolla millä hyvänsä. Alatiesynnytystä en kuitenkaan pysty tällä hetkellä edes harkitsemaan. Vieläkään. Olenko itsekäs, kun pistän toivoni siihen, että vauva pysyy perätilassa, kuten on nyt ainakin 8 viikkoa viettänyt... Täällä se on ensisynnyttäjälle automaattisesti sektion paikka, jos ei itse ihan välttämättä halua lähteä alakautta yrittämään. Minä en halua. Tiedän, että pelkopolikäynnillä varmaan tullaan vielä yrittämään kääntää mun pääni (sen takia toivoisin, että vauva yhtä sinnikkäästi pysyy perätilassa, mitä tähänkin asti), mutta jos minusta edelleen tuntuu tältä, en aio antaa periksi.

      Muistat siellä neuvolassakin sanoa, että sinä en pelkää "vähän", vaan sun pelkosi varjostaa koko raskautta, etkä pelon takia pysty nauttimaan raskausajasta. Kannattaa oikeesti ottaa ajoissa puheeksi tuo pelko, että saat siihen apua. Mulle edellisellä pelkopolikäynnillä luvattiin, että riittää, kun mietin ja harkitsen myös alatiesynnytystä nyt, kun siitä on puhuttu asiantuntijan kanssa. Olen pyöritellyt sitä mielessäni melkeinpä päivittäin ja aion varmaankin tässä välissä vielä yrittää puhelimitse tavoittaa kätilön, jonka kanssa puhuin pelkopolilla ja "valmistaa" häntä siihen, että mieli ei ole muuttunut ja näin minä edelleen ajattelen. Vähän pelottaa, kun tuo seuraava käynti on niin myöhään, että ehdinkö vielä taistelemaan tahtoni läpi, kun nämä viikot menee muutenkin välillä ahdistavan nopeasti... Mutta kuten sanottu, pakko yrittää mennä eteenpäin luottavaisin mielin.

      Kyllä me pärjätään, kunhan pidetään puolemme, eikä anneta kenenkään jyrätä meidän yli :)

    • yyliy

      Olen pelännyt niin paljon synnytystä että olin vuosikausia varma etten sen takia edes hanki lapsia.

      No aikaa kului ja mieli kääntyi, mutta tottakai synnytys pelotti.
      Puhuin peloistani neuvolassa, mutta jossain vaiheessa raskautta tuli ihmeellinen varmuus että kyllä kaikki täytyy tavalla tai toisella onnistua. Ajattelin myös omaavani melko korkean kipukynnyksen, joten uskoin että kai sillä ainakin siihen saakka selvitään, että epiduraali on mahdollinen.

      Synntyksen lähestyessä ja olon muuttuessa yhä tuskallisemmaksi aloin ymmärtää mitä niin moni nainen tarkoittaa sanoessaan että loppuraskauden myötä hukkaa tehokkaasti synnytyspelot...siis niin tukalaa ja hankalaa on kaikki ison mahan kanssa, että jossain rv.35 kohdilla oli jo valmis synnyttämään vaikka miten päin kunhan olo helpottaisi. Ja sanottakoon etten edes saanut tolkuttomasti raskauskiloja (n.12), ei ollut mainittavampaa turvotusta, ei selkäkipuja, ei liitoskipuja. Silti muistelen loppuraskautta oikeastaan koko matkan hankalimpana vaiheena...siis lähtien alkuraskaudesta vauvavuoden pyörteisiin.

      Sitten h-hetki koitti ja supistuksia kärvistelin kotona lämpötyynyn kanssa, sairaalaan ja olin varma että johan tässä on sen verran kärvistelty että olen jonkin verran auki - joo, 1-1,5cm arvioi kätilö. Sissos! Se oli aikasta masentava hetki kun tajusi että matkaa on vielä reippahasti. Lähitunnit vietin melko tuskallisissa olotiloissa mutta huom! Ei missään vaiheessa ollut täysin sietämätöntä. Vaikka käsitys omasta kipukynnyksestä kyllä muuttui, sillä supistuskipuja en ollut osannut kuvitella sellaisiksi kun ne lopulta olivat. Ei mitään mihin voisin ainakaan omalla kohdalla verrata. Pääsivät yllättämään...
      Menin kivusta niin lukkoon että avautuminenkin hidastui, onneksi lopulta sain epiduraalin ja kohta oltiinkin jo ponnistamassa. Epiduraali vei kivut siitäkin, samalla myös tunnon eli kätilön ohjeilla mentiin. Tuntui että valvotun yön jälkeen loppuu voimat kun ponnistusvaihe pitkittyi mutta mikä helpotus oli kun lapsi syntyi.

      Ja en kai sitten pahoja traumoja saanut kun vain reilun vuoden kuluttua olin samassa hommassa uudelleen. Eli nuorempi lapsemme syntyi ja koska synnytysten väli oli noin pieni, meillä se näkyi toisen synnytyksen helppoutena. Ja asiat etenivät ihan toisella tapaa kun ekalla kerralla, olin jo 4cm auki kun ei vielä ollut edes ollut kummoisia supistuksia, sitten olikin yhtäkkiä karseat tuskat ja kun sain spinaalipuudutuksen (varmana että tätä se olisi sitten ollut muutama tunti), kätilö kehoittikin kohta ponnistmaan. Eli jos olisin hetken kärvistellyt, mitään puudutuksia ei olisi edes tarvittu. Ehkä? Ponnistusvaihe oli helpohko ja mieskin vitsaili myöhemmin että synnytyssalissa otetuissa valokuvissa hän on voipuneemman näköinen kuin minä :D

      Niin, enpä tiedä saatko ap tästä mitään lohtua tai rohkaisua, mutta tahdoin kertoa omasta kokemuksestani...kahden alatiesynnytyksen läpikäynti on kyllä itseltäni sellainen teko, että sitä vieläkin välillä äimistelen. Kun asiaa vuosia pelkäsin. Sitten kaikki vaan meni niin kuin meni.
      Omalla kohdallani alatiesynnytysten palkinto on ollut erittöin nopea toipuminen molemmista synnytyksistä. Äidilläni oli sama "vika" eli onneksi periytyi. Eli vaikka molemmissa synntyksissä tuli repeämiä ja jälkimmäisessä synnytyksessä iso verenhukka (istukka piti irrottaa kun ei irronnut), silti olin tosi pian tolpillani ja hyvinvoivana.

      Tsemppiä!

      • Lehmus

        Halusin tulla kertomaan aloittajalle, että puhuin pelkokätilön kanssa puhelimessa ja hän tosi kovasti vakuutti, että sen sektion kyllä saa, eikä sen takia tarvi murehtia. Helposti sitä päätöstä ei kuulemma saa, vaan se vaatii keskustelut pelkokätilön ja lääkärin kanssa. Lääkäri oli kuulemma vieressä, kun kätilö vakuutti, että sektion saa pelon takia. Minusta kuulemma kuuli ahdistuksen puhelimessakin ja kätilönkin mielestä mun ahdistus ja pelko on selvästi kova ja todellinen. No, kuuleehan sen, kun itken puhelimeen, miten ajatus synnytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömältä... En vaan pystynyt puhumaan itkemättä.

        Mun tietoihini on kirjattu sektiotoive ja päätöksistä puhutaan silloin marraskuun käynnillä, jolloin tapaan ilmeisesti lääkärinkin. Tuo pelkokätilö ei edes yrittänyt kääntää mun päätä ja ylistää alatiesynnytystä, kun kuuli mun ahdistukseni. Sektiopäätöstä joutuu tosiaan odottamaan, mutta yritän luottaa siihen, kun tuo kätilö nyt vakuutti, että tulen sen päätöksen kyllä saamaan, jos tämä pelko ja ahdistus ei helpota, vaan pahenee vaan. Suosittelen siis ehdottomasti ketjun aloittajaa mahdollisimman pikaisesti puhumaan noista peloista, koska se sektiopäätös vaatii nuo keskustelut.

        Pahoittelen mahdollisia outoja sanoja ja virheitä, kun puhelimella näpyttelen :)


      • kieka
        Lehmus kirjoitti:

        Halusin tulla kertomaan aloittajalle, että puhuin pelkokätilön kanssa puhelimessa ja hän tosi kovasti vakuutti, että sen sektion kyllä saa, eikä sen takia tarvi murehtia. Helposti sitä päätöstä ei kuulemma saa, vaan se vaatii keskustelut pelkokätilön ja lääkärin kanssa. Lääkäri oli kuulemma vieressä, kun kätilö vakuutti, että sektion saa pelon takia. Minusta kuulemma kuuli ahdistuksen puhelimessakin ja kätilönkin mielestä mun ahdistus ja pelko on selvästi kova ja todellinen. No, kuuleehan sen, kun itken puhelimeen, miten ajatus synnytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömältä... En vaan pystynyt puhumaan itkemättä.

        Mun tietoihini on kirjattu sektiotoive ja päätöksistä puhutaan silloin marraskuun käynnillä, jolloin tapaan ilmeisesti lääkärinkin. Tuo pelkokätilö ei edes yrittänyt kääntää mun päätä ja ylistää alatiesynnytystä, kun kuuli mun ahdistukseni. Sektiopäätöstä joutuu tosiaan odottamaan, mutta yritän luottaa siihen, kun tuo kätilö nyt vakuutti, että tulen sen päätöksen kyllä saamaan, jos tämä pelko ja ahdistus ei helpota, vaan pahenee vaan. Suosittelen siis ehdottomasti ketjun aloittajaa mahdollisimman pikaisesti puhumaan noista peloista, koska se sektiopäätös vaatii nuo keskustelut.

        Pahoittelen mahdollisia outoja sanoja ja virheitä, kun puhelimella näpyttelen :)

        täytyy alusta asti vaan vissiin tehdä pelot selviksi. Eiköhän suunniteltu sektio ole kuitenkin kaikkein turvallisinta lapselle ja äidille.

        Kätilöt tilastojen mukaan onnistuvat sössimään nuo alatiesynnytykset hienosti..


      • aegrokij
        kieka kirjoitti:

        täytyy alusta asti vaan vissiin tehdä pelot selviksi. Eiköhän suunniteltu sektio ole kuitenkin kaikkein turvallisinta lapselle ja äidille.

        Kätilöt tilastojen mukaan onnistuvat sössimään nuo alatiesynnytykset hienosti..

        Se ei kyllä ole totta, että suunniteltu sektio olisi jotenkin turvallisempi, kuin alatiesynnytys. Riskit ovat sektiossa aina isommat, mutta toki varsin pienet. Tämä ei siis ole tarkoitettu syyllistävästi, ilman muuta pitää saada pelkosektio, jos alatiesynnytys on ylivoimainen, mutta en silti jakelisi väärää tietoa sektion riskeistä. Ja harvoin alatiesynnytyksessä on kyse kätilön virheestä, komplikaatiot johtuvat monasti ihan muusta.


      • la56
        aegrokij kirjoitti:

        Se ei kyllä ole totta, että suunniteltu sektio olisi jotenkin turvallisempi, kuin alatiesynnytys. Riskit ovat sektiossa aina isommat, mutta toki varsin pienet. Tämä ei siis ole tarkoitettu syyllistävästi, ilman muuta pitää saada pelkosektio, jos alatiesynnytys on ylivoimainen, mutta en silti jakelisi väärää tietoa sektion riskeistä. Ja harvoin alatiesynnytyksessä on kyse kätilön virheestä, komplikaatiot johtuvat monasti ihan muusta.

        Tilastot kertovat kyllä aivan muuta kätilöiden osuudesta ongelmiin.

        synnytystapatilastoja väärentää se, ettei niissä eroteta SUUNNITELTUA sektiota ja HÄTÄsektiota. Totuus suunnitelluista sektioista on melko varmasti positiivisempi kuin alatiesynnytyksistä (muutenkin eroa vain vähän)

        Ihan taatusti suunniteltu on puoliksi tehty tässäkin. Sitäpaitsi 30-40% ensisynnyttäjistä joutuu hätäsektioon...


      • la56
        la56 kirjoitti:

        Tilastot kertovat kyllä aivan muuta kätilöiden osuudesta ongelmiin.

        synnytystapatilastoja väärentää se, ettei niissä eroteta SUUNNITELTUA sektiota ja HÄTÄsektiota. Totuus suunnitelluista sektioista on melko varmasti positiivisempi kuin alatiesynnytyksistä (muutenkin eroa vain vähän)

        Ihan taatusti suunniteltu on puoliksi tehty tässäkin. Sitäpaitsi 30-40% ensisynnyttäjistä joutuu hätäsektioon...

        Ja ei, alatiesynnytys ei ole ylivoimainen, mutta miksen sitä voisi saada, kun täällä saa muutkin potilaat haluamaansa hoitoa. Narkkarit saavat tehdä lapsia, kehitysvammaisia lapsia ei seulota pois kuin vapaaehtoisesti, synnyttäjä saa epiduraalin jne. Kumma asenne sektiota kohtaan.

        On minulla eräs mahdollinen syy, joka pelkoakin aiheuttaa mutta ei, ylitsepääsemätön alatiesynnytys ei ole, mutta osin periaatteellinen.


      • Faktaa eikä mutua...
        la56 kirjoitti:

        Tilastot kertovat kyllä aivan muuta kätilöiden osuudesta ongelmiin.

        synnytystapatilastoja väärentää se, ettei niissä eroteta SUUNNITELTUA sektiota ja HÄTÄsektiota. Totuus suunnitelluista sektioista on melko varmasti positiivisempi kuin alatiesynnytyksistä (muutenkin eroa vain vähän)

        Ihan taatusti suunniteltu on puoliksi tehty tässäkin. Sitäpaitsi 30-40% ensisynnyttäjistä joutuu hätäsektioon...

        Saanko lähdeviitteen tutkimuksiin jotka kertovat kätilöiden osuudesta ongelmiin?

        Ensisynnyttäjistä 19,6 % on muuten viimeisten tilastojen mukaan synnyttänyt sektiolla, ja tähän on siis laskettu myös kaikki suunnitellut sektiot!
        (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/synnyttajatjasynnytystoimenpiteet.htm) Eli ensisynnyttäjistä ei todellakaan joudu sektioon yli kolmasosa!

        Sektio on toki tietyissä tilanteissa paikallaan, mutta mm. WHO kampanjoi sektioprosenttien laskemisen puolesta! Sektio ei siis ole suositeltavampi tai turvallisempi tapa synnyttää (kuin joissain tietyissä tapauksissa). Päinvastoin, esim. Amerikassa jossa sektioprosentit ovat nousseet korkeiksi, on myös äiti- ja lapsikuolleisuus lähtenyt uudestaan kasvuun!


      • -.,,.-
        Faktaa eikä mutua... kirjoitti:

        Saanko lähdeviitteen tutkimuksiin jotka kertovat kätilöiden osuudesta ongelmiin?

        Ensisynnyttäjistä 19,6 % on muuten viimeisten tilastojen mukaan synnyttänyt sektiolla, ja tähän on siis laskettu myös kaikki suunnitellut sektiot!
        (http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Lisaantyminen/synnyttajatjasynnytystoimenpiteet.htm) Eli ensisynnyttäjistä ei todellakaan joudu sektioon yli kolmasosa!

        Sektio on toki tietyissä tilanteissa paikallaan, mutta mm. WHO kampanjoi sektioprosenttien laskemisen puolesta! Sektio ei siis ole suositeltavampi tai turvallisempi tapa synnyttää (kuin joissain tietyissä tapauksissa). Päinvastoin, esim. Amerikassa jossa sektioprosentit ovat nousseet korkeiksi, on myös äiti- ja lapsikuolleisuus lähtenyt uudestaan kasvuun!

        Siis lapsikuolleisuus sektiosta johtuenko?


      • earöl
        la56 kirjoitti:

        Ja ei, alatiesynnytys ei ole ylivoimainen, mutta miksen sitä voisi saada, kun täällä saa muutkin potilaat haluamaansa hoitoa. Narkkarit saavat tehdä lapsia, kehitysvammaisia lapsia ei seulota pois kuin vapaaehtoisesti, synnyttäjä saa epiduraalin jne. Kumma asenne sektiota kohtaan.

        On minulla eräs mahdollinen syy, joka pelkoakin aiheuttaa mutta ei, ylitsepääsemätön alatiesynnytys ei ole, mutta osin periaatteellinen.

        Sektio on iso vatsan alueen leikkaus. Piste. Se ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu ja varsinkin äidille siihen sisältyy riskejä, joita alatiesynnytyksessä ei ole. Olen itse synnyttänyt sektiolla ja vaikka kaikki meni hyvin, niin kyllä todella toivon, että jos uudestaan joskus synnytän, niin alatiesynnytys olisi mahdollinen. Ja se, että sektioita ruvettaisiin jakelemaan noin vaan, on yhteiskunnalle melkoinen kustannus. Tiedätkö, miten kallis kyseinen leikkaus on verrattuna tavalliseen alatiesynnytykseen? Hieman eri asia, kuin synnyttäjän oikeus epiduraaliin.


      • faktaa eikä mutua
        -.,,.- kirjoitti:

        Siis lapsikuolleisuus sektiosta johtuenko?

        Esim. täällä http://www.news-medical.net/news/2006/09/05/19919.aspx
        uutisoidaan että kun verrataan sektion halunneita (voluntary caesarean, ei siis esim. etisestä istukasta tai virhetarjonnasta johtuvat sektiot) ja alatiesynnytyksiä, vastasyntyneiden kuolleisuus oli suurempi sektioryhmässä.

        Lapsi on tosiaan suunniteltu tulemaan synnytyskanavan, eikä sektiohaavan läpi, lapsi mm. saa alatiesynnytyksessä äidiltä tarpeellista bakteerikantaa, hengitys käynnistyy synnytyksen hormonitoiminnan vuoksi paremmin ja imetys lähtee paremmin käyntiin.


      • Lehmus
        faktaa eikä mutua kirjoitti:

        Esim. täällä http://www.news-medical.net/news/2006/09/05/19919.aspx
        uutisoidaan että kun verrataan sektion halunneita (voluntary caesarean, ei siis esim. etisestä istukasta tai virhetarjonnasta johtuvat sektiot) ja alatiesynnytyksiä, vastasyntyneiden kuolleisuus oli suurempi sektioryhmässä.

        Lapsi on tosiaan suunniteltu tulemaan synnytyskanavan, eikä sektiohaavan läpi, lapsi mm. saa alatiesynnytyksessä äidiltä tarpeellista bakteerikantaa, hengitys käynnistyy synnytyksen hormonitoiminnan vuoksi paremmin ja imetys lähtee paremmin käyntiin.

        Uskon ja toivon, että me pelkosektiota haluavat ollaan jo tietoisia riskeistä ja ymmärretään, mitä pyydetään ja tiedetään, ettei kyse ole mistään ihan pikkujutusta. Ei aleta tässä ketjussa vääntämään, jookos :) jo pelkopolilla käydään sektio ja alatiesynnytys riskit perusteellisesti läpi ja varmistetaan, että tuleva äiti ymmärtää, että kyseessä on iso leikkaus ja niihin kuuluu aina omat riskinsä.


      • kikkimn
        Lehmus kirjoitti:

        Uskon ja toivon, että me pelkosektiota haluavat ollaan jo tietoisia riskeistä ja ymmärretään, mitä pyydetään ja tiedetään, ettei kyse ole mistään ihan pikkujutusta. Ei aleta tässä ketjussa vääntämään, jookos :) jo pelkopolilla käydään sektio ja alatiesynnytys riskit perusteellisesti läpi ja varmistetaan, että tuleva äiti ymmärtää, että kyseessä on iso leikkaus ja niihin kuuluu aina omat riskinsä.

        Ehkei todellakaan kuulu tähän ketjuun (pahoitteluni, ap), mutta kerran pelkosektiota harkitsevat tai haluavat varmaan tätä lukevat läpi, voisiko joku vastata mistä omalla kohdalla arvelette voimakkaan synnytyspelon tulevan?

        En kysy tätä mitenkään ns. ketun häntä kainalossa, vaan ihan rehellisesti kiinnostaa. Itse (synnyttämistä myös pelänneenä, mutta onnistuneen & "hyvän" alatiesynnytyksen läpikäyneenä) olen ajatellut että varmaan kaikki ensisynnyttäjät pelkäävät (no edes jännittävät) jonkinverran synnytystä koska eivät tiedä mitä tuleman pitää. Ja uudelleen synnyttäjät taas jännittävät / pelkäävät koska tietävät mitä tulossa on... :) Eli harvalla kai synnyttäminen on mikään läpihuutojuttu, mutta niin kuin kaikki "äärikokemukset" siitä selviäminen nostaa fiilikset huippulukemiin.
        Ja ne tarinat toivottavasti helpottavat niiden ihmisten pelkoja, jotka kypsyvät viimeistään raskauden aikana synnyttämään turvallisin mielin (luen itseni tähän porukkaan).

        Mutta niitä mietin, jotka jo alusta lähtien panikoivat (minun mielestäni) yli synnyttämistä; menettävät yöunensa, pohtivat ahdistuneina kaiken "vapaa-ajan" tulevaa synnytystä, kyselevät täällä(kin) mitä siellä pelkopolilla pitää sanoa, jotta saa lupauksen sektiosta jne.jne. Miksi synnyttäminen on niin kauheaa?


      • Lehmus
        kikkimn kirjoitti:

        Ehkei todellakaan kuulu tähän ketjuun (pahoitteluni, ap), mutta kerran pelkosektiota harkitsevat tai haluavat varmaan tätä lukevat läpi, voisiko joku vastata mistä omalla kohdalla arvelette voimakkaan synnytyspelon tulevan?

        En kysy tätä mitenkään ns. ketun häntä kainalossa, vaan ihan rehellisesti kiinnostaa. Itse (synnyttämistä myös pelänneenä, mutta onnistuneen & "hyvän" alatiesynnytyksen läpikäyneenä) olen ajatellut että varmaan kaikki ensisynnyttäjät pelkäävät (no edes jännittävät) jonkinverran synnytystä koska eivät tiedä mitä tuleman pitää. Ja uudelleen synnyttäjät taas jännittävät / pelkäävät koska tietävät mitä tulossa on... :) Eli harvalla kai synnyttäminen on mikään läpihuutojuttu, mutta niin kuin kaikki "äärikokemukset" siitä selviäminen nostaa fiilikset huippulukemiin.
        Ja ne tarinat toivottavasti helpottavat niiden ihmisten pelkoja, jotka kypsyvät viimeistään raskauden aikana synnyttämään turvallisin mielin (luen itseni tähän porukkaan).

        Mutta niitä mietin, jotka jo alusta lähtien panikoivat (minun mielestäni) yli synnyttämistä; menettävät yöunensa, pohtivat ahdistuneina kaiken "vapaa-ajan" tulevaa synnytystä, kyselevät täällä(kin) mitä siellä pelkopolilla pitää sanoa, jotta saa lupauksen sektiosta jne.jne. Miksi synnyttäminen on niin kauheaa?

        En tiedä, kuinka fiksua pelkokeskustelussa on listata pelkoja, mutta vastaan nyt omasta puolestani, kun kerran kysytään.

        Pelkään synnytyksen käynnistymistä ja sitä, että menen jo siinä vaiheessa paniikkiin. Synnytyksen kesto pelottaa, jos se kestää todella kauan. Tietysti kipu, repeytyminen, se ettei vauva mahdukkaan tulemaan alakautta ja se huomataan vasta ponnistusvaiheessa,kun vauva on jo jumissa. Pitkittynyt ponnistusvaihe, vauvan sydänäänien katoaminen ja se, että lopulta joudutaan kuitenkin hätäsektioon, kun sekä minä että vauva ollaan jo heikossa hapessa. Kivutonta tapaahan ei taatusti ole, mutta alatiesynnytys jo ajatuksena ahdistaa liikaa.

        Sektio on ohi parissa tunnissa ja pääsee toipumaan. Siinä on riskinsä, mutta valtaosa suunnitelluista sektioista menee kuitenkin hyvin. Sektion jälkeen on varmasti kipuja ja hankala liikkua, mutta kipulääkkeet on nykyään hyvät.

        Tässä nyt jotain syitä, miksi itse haluan sektion ja varmasti jotain jäi vielä mainitsemattakin. Toivottavasti en omalla listauksellani pahenna AP:n tai muiden pelkoja.


      • Lehmus
        Lehmus kirjoitti:

        En tiedä, kuinka fiksua pelkokeskustelussa on listata pelkoja, mutta vastaan nyt omasta puolestani, kun kerran kysytään.

        Pelkään synnytyksen käynnistymistä ja sitä, että menen jo siinä vaiheessa paniikkiin. Synnytyksen kesto pelottaa, jos se kestää todella kauan. Tietysti kipu, repeytyminen, se ettei vauva mahdukkaan tulemaan alakautta ja se huomataan vasta ponnistusvaiheessa,kun vauva on jo jumissa. Pitkittynyt ponnistusvaihe, vauvan sydänäänien katoaminen ja se, että lopulta joudutaan kuitenkin hätäsektioon, kun sekä minä että vauva ollaan jo heikossa hapessa. Kivutonta tapaahan ei taatusti ole, mutta alatiesynnytys jo ajatuksena ahdistaa liikaa.

        Sektio on ohi parissa tunnissa ja pääsee toipumaan. Siinä on riskinsä, mutta valtaosa suunnitelluista sektioista menee kuitenkin hyvin. Sektion jälkeen on varmasti kipuja ja hankala liikkua, mutta kipulääkkeet on nykyään hyvät.

        Tässä nyt jotain syitä, miksi itse haluan sektion ja varmasti jotain jäi vielä mainitsemattakin. Toivottavasti en omalla listauksellani pahenna AP:n tai muiden pelkoja.

        Ja tietysti vielä se, etten vaan yksinkertaisesti pysty siihen.


    • itkuineniikka

      AP jatkaa.

      Sain vihdoin neuvolassa suuni auki ja lupauksen siitä, että pääsen sinne pelkopolille. Sektiosta en siis puhunut vielä mitään, vain siitä miten järjettömästi pelkään ja että haluan ajan sinne pelkopolille.

      Millä viikoilla teille on ensimmäinen käynti annettu? Lääkärin puheiden mukaan pääsisin sinne vasta viikolla 30 !!!! ?????? !!!!! ?????
      Siis ihan oikeasti. Itkin koko päivän jo tätä asiaa. Ei voi olla totta, että vasta niin myöhään pääsisi ensimmäiselle käynnille. Sitten kun siellä pitäisi vielä käydä useampi kerta niin lapsihan ehtii syntymään jo ennen kuin pääsisin edes puhumaan siitä leikkauksesta :( :( :(

      Ei auttanut siis mitään neuvolassa puhuminen vaan ahdistus kasvoi vielä enemmän ja pelko siitä ettei minulle ehditä sitä leikkauspäätöstä antamaan :( :( :(

      • Lehmus

        Voisitko vaatia päästä aikaisemmin? Tai soittaa suoraan sinne pelkopolille? Mulle annettiin ensimmäinen aika rv 21 ja nyt seuraava käynti kahden viikon päästä jolloin on rv 34 . Välissä olen kerran soittanut pelkopolille. Eikä sitä päätöstä kuulemma edes anneta ennen rv 36-37, ainakaan täällä meidän paikkakunnalla. Yritän suhtautua luottavaisin mielin, kun on niin paljon vakuuteltu, että sen sektion kyllä saa, kunhan ei ole "liian kiltti", vaan sanoo suoraan ja rehellisesti, miltä tuntuu ja mitä haluaa. Vähän kieltämättä on alkanut jännittää tuo seuraava käynti. Saanko päätöksen jo silloin, vai joudunko odottamaan kasvavan pelon ja ahdistuksen kanssa ihan viime metreille.

        Vaadi päästä puhumaan jo aikaisemmin! Synnytyspelkoa pitää päästä hoitamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, että siitä olisi hyötyä. Vaikka tässähän minäkin vielä pelkojani itken, laskettuun aikaan pari päivää yli 7 viikkoa...


    • itkuineniikka

      Sanottiinko sinulle miten monta kertaa siellä pelkopolilla pitää käydä, että sektion myöntäisivät? Olen käsittänyt, että siellä pitäisi ainakin 4x käydä ennenkuin voivat edes myöntyä sektioon??

      Miksi sinulle on toinen aika annettu niin myöhään, jos olet jo rv 21 päässyt ensimmäisen kerran? Vaikka minä pääsisin silloin 20vkon tienoilla niin olisin ihan yhtä kauhuissani, jos seuraava kerta annettaisiin noin älyttömän myöhään!

      Alan olla kyllä sitä mieltä jo, että aivan turha paikka koko pelkopoli, siellä vain tunnutaan vähättelevän pelkoja ja koitetaan pitkittää aikoja niin pitkälle kuin mahdollista, jottei sektiota tarvitsisi enää myöntää :(
      Eihän niistä käynneistä ole mitään hyötyä, jos ne ajoitetaan ihan loppuraskauteen ja silloinkin vielä joutuu panikoimaan.

      Mitä sitten, jos sitä leikkausta ei myönnetä vielä silloin 36-37 viikoillakaan????

      • Lehmus

        Minua käskettiin tässä välissä miettimään, mitä siellä ekalla käynnillä puhuttiin ja harkitsemaan alatiesynnytystäkin. Kehotettiin juttelemaan neuvolassa ja soittamaan sinne pelkopolille ennen seuraavaa käyntiä. Olen soittanutkin ja kyllä mulle vakuutettiin, että sen sektion saa, jos kertakaikkiaan kokee, ettei alatiesynnytyksern pysty. Mitään käyntimääristä ei puhuttu, sanottiin vaan, että sektiopäätös vaatii keskustelut kätilön ja lääkärin kanssa. Kätilö kuitenkin uskalsi epävirallisesti sitä sektiota mulle luvata, kun kirjaimellisesti itkin ahdistustani puhelimessa. Sen jälkeen mieli on ollut luottavaisempi, vaikka edelleen pelkään, mitä lääkäri tulee sanomaan. Ketään ei kuitenkaan voi pakottaa synnyttämään alakautta, se on pidettävä mielessä.

        Kyllä itselläkin on pelko, ettei sitä päätöstä ehdi saamaan, kun viikot kuluu koko ajan. Nyt laskettuun aikaan on se tasan 7 viikkoa ja parin viikon päästä käynti, jolla joko saan päätöksen tai sitten en. Mille on kuitenkin luvattu myös neuvolassa, että mun oma terveydenhoitaja auttaa sen sektiopäätöksen saamisessa sen, minkä pystyy, jos en nyt kahden viikon päästä sitä päätöstä tai uutta aikaa saa. Uusi aika viikon-parin päähän olisi kuulemma jo epävirallinen päätös. Kyllä meitä synnytyspelkoisia todellakin koetellaan, kun sitä päätöstä ei voi kovin aikaisin antaa. Pelkokätilökin myönsi, että synnytyspelkoiselle on todella piinaavaa odottaa sitä päätöstä viikosta toiseen, mutta lohdutti, että kyllä sen saa.

        Yritän mennä päivän kerrallaan luottavaisin mielin, vaikka ahdistus ja pelko jokapäiväistä onkin. Toivon, etten joudu seuraavalla pelkopolikäynnillä pettymään. Aion kyllä taistella oikeuksistani. Ei synnyttämisestä tule mitään, jos synnyttäjä on ihan paniikissa ja sittenkös kaikki vasta meneekin pieleen.

        Meidän on vaan jaksettava uskoa ja luottaa siihen, että meitä kuunnellaan, eikä meidän pelkoja vähätellä. Kenenkään pelkoa ei pidä vähätellä. Minä pelkään ja olen ahdistunut ja olen sen selvästi myös ilmaissut. Mulla mm. varataan neuvolakäynneille aina puoli tuntia ns. ylimääräistä aikaa, että voidaan käydä mun synnytyspelkoa läpi. Tällä hetkellä koen, että minut otetaan vakavasti, mutta katsotaan sitten kahden viikon päästä, mikä on tilanne...


    • itkuineniikka

      Kiitos kertomuksistasi! Auttaa vähän minuakin. Olen aivan varma, että olen ainut maailmassa joka pelkää näin paljon, mutta sinä olet ehkä se toinen :D

      Kerrothan taas heti, jos on jotain uutta kerrottavaa...

    • Lehmus

      Et tosiaankaan ole ainut, joka pelkää kohtuuttoman paljon! :D Ensimmäinen ajatus positiivisen raskaustestin jälkeen oli, että joutuu synnyttämään ja siitä lähtien se pelko onkin ollut jokapäiväistä, eikä varmaan enää normaaliakaan, kun ihan alusta asti on pelännyt ja ollut ahdistunut. Yöunetkin on kärsinyt synnytyspelon takia alusta asti.

      Tulen kertomaan sen seuraavan pelkopolikäynnin jälkeen, mitä siellä sanottiin ja sainko päätöstä. Toivottavasti saan, ettei tarvi viime hetkille asti odottaa. Nyt tuntuu jo niin piinaavalta, mutta päivä kerrallaan :) Pidetään peukkuja, että meidän asiat kääntyy parhain päin :)

    • itkuineniikka

      Minulla ihan sama tilanne! Alusta asti on joka ilta maha sattunut ja olen stressannut hullun tavalla. Joka yö olen myös herännyt ja valvonut tuntikausia sekä saanut tuntien itkukohtauksia jne.

      Oikein kiukuttaa, kun joskus jostain lukee miten synnytyspelkoiset ovat vain nössöjä ja sektiota haetaan vain jonkun alapään löystymisen pelossa tms.

      Jos joku eläisi tätä samaa järjetöntä pelkoa niin ymmärtäisi kyllä, kun koko elämä pyörii vain sen yhden asian ympärillä :( Ja jatkuvasti on ahdistunut ja masentunut ja epätoivoinen olo...

      Toivottavasti ei muuten käydä samassa sairaalassa peräkanaa itkemässä...

    • Lehmus

      Noniin, ei herunut päätöstä vielä. Edelleen olen kuitenkin luottavainen, kun kahden viikon päästä tapaan lääkärin, jolta se päätös joko irtoaa tai sitten ei. Pelkopolilla ei kuitenkaan enää edes yritetty käännyttää alatiesynnytykseen, vaan käytiin läpi pelkästään sitä sektiota. Kuulun hankalimpiin pelkopotilaisiin, joten toivotaan, että sillä se sektiopäätöskin irtoaisi. Tulen taas päivittämään, kunhan tiedän, minkälainen päätös sieltä tulee.

    • Lehmus

      Hei ap, vieläkö käyt tätä lukemassa? :)

      Minä olen nyt kotiutunut lääkärin vastaanotolta sektiopäätöksen kanssa! :) Vielä ei päivää sovittu, mutta se selviää tämän viikon aikana. Lääkäri totesi, että jos sinä kerran olet näin päättänyt, niin näin toimitaan, eikä ketään voida pakottaa alatiesynnytykseen. Lääkärin huoneeseen menosta viiden minuutin sisään olin päätöksen saanut :D Joten kyllä kävi helposti, kunhan vaan pääsi tapaamaan lääkärin, eikä pelkkää kätilöä. Meinasi tulla itku helpotuksesta :D Lääkärillä oli muutenkin tosi kiva asenne, eikä ollenkaan tuomitseva, mitä pelkäsin :) Päätöksen tehtyään kylläkin totesi, että lapsi on perätilassa edelleen, joka siis täälläpäin tarkoittaa ensisynnyttäjällä automaattisesti sektiopäätöstä. Mutta päätöksen sain, ennenkuin totesi perätilaa, joten kyllä sinäkin sen sektion varmasti saat, jos sen haluat :)

      Itse olin varautunut muistilapun kanssa, että osaan perustella lääkärille kunnolla, miksi sen sektion haluan. Mutta sitä lappua ei siis tosiaankaan tarvittu, vaan päätös irtosi "heti kättelyssä". Kyllähän se lääkärikin kyseli pelon syytä, mutta ei ollenkaan yrittänyt käännyttää alatiesynnytykseen, vaikken oikein osaa sanoa, mistä pelkoni juontaa juurensa.

      Tsemppiä sinne! Toivon puolestasi, että saat sen sektion ja samalla mielenrauhan :)

      • itkuineniikka

        Luen kyllä vähän väliä!

        Ihanaa, että sinulle vihdoin luvattiin se sektio :) :)
        Olen niin helpottunut puolestasi, vaikka vielä pelkään suuresti omasta puolestani.

        Siis miten monta kertaa oikein jouduit käymään pelkän kätilön vastaanotolla?? Näitkö vasta tällä viimeisellä kerralla lääkärin? Eikö sitä todellakaan voi mitenkään nopeuttaa, että näkisi lääkärin jo aikaisemmin?

        Minulla on tilanne sikäli vähän helpompi, että olen pian menossa pelkopolille ensimmäistä kertaa puhumaan. Hain sitten yksityiseltä puolelta sen lähetteen ja tässä välissä vaihdoin sairaalaakin, kun kuulin toisesta sairaalasta paljon myönteistä palautetta ja että olisi sektioystävällisempi sairaala kuin tämä isompi, johon olin ensin menossa. Silti pelkään, että joudun koko raskauden odottelemaan sinne loppuun asti päätöstä :(
        Itselläni on edelleen sama tilanne, että herään joka yö miettimään synnytysasioita ja ahdistun joka päivä aiheesta.

        Tulethan vielä sitten kertomaan myös miten sektiosi sujui, millaista kohtelua sait, millaiset jälkikivut oli jne kokemuksia.


      • ota rauhassa
        itkuineniikka kirjoitti:

        Luen kyllä vähän väliä!

        Ihanaa, että sinulle vihdoin luvattiin se sektio :) :)
        Olen niin helpottunut puolestasi, vaikka vielä pelkään suuresti omasta puolestani.

        Siis miten monta kertaa oikein jouduit käymään pelkän kätilön vastaanotolla?? Näitkö vasta tällä viimeisellä kerralla lääkärin? Eikö sitä todellakaan voi mitenkään nopeuttaa, että näkisi lääkärin jo aikaisemmin?

        Minulla on tilanne sikäli vähän helpompi, että olen pian menossa pelkopolille ensimmäistä kertaa puhumaan. Hain sitten yksityiseltä puolelta sen lähetteen ja tässä välissä vaihdoin sairaalaakin, kun kuulin toisesta sairaalasta paljon myönteistä palautetta ja että olisi sektioystävällisempi sairaala kuin tämä isompi, johon olin ensin menossa. Silti pelkään, että joudun koko raskauden odottelemaan sinne loppuun asti päätöstä :(
        Itselläni on edelleen sama tilanne, että herään joka yö miettimään synnytysasioita ja ahdistun joka päivä aiheesta.

        Tulethan vielä sitten kertomaan myös miten sektiosi sujui, millaista kohtelua sait, millaiset jälkikivut oli jne kokemuksia.

        Hei ihan totta, voit lopettaa sen ahdistumisen nyt. KETÄÄN ei Suomessa pakoteta synnyttämään alakautta, se on ihan fakta. Aivan sama, mitä huhupuheita netistä saa lukea, tai miten serkku kertoi, että kummin kaima oli pakotettu. Ei pakoteta, piste. Jos itse vain pysyy kannassaan, eikä ala empiä, niin sen sektion saa. Mitä siis pelkäät? Sitä, että joku kerta vaan yhtäkkiä sanotkin, että joo minä synnytän alakautta, vaikka haluat sektion? En ymmärrä.


    • itkuineniikka

      No pelkään sitä, kun päätöstä venytetään viimeiseen asti. Ainakin sinne 36 viikolle asti ja olen lukenut, että jopa senkin yli on mennyt ennen kuin päätös on vihdoin annettu.

      Voihan lapsi alkaa syntymään jo vaikka viikolla 35, joten ei siitä päätöksestä silloin olisi mitään hyötyä vaan kävisi juuri niin kuin koko ajan pelkään, että minut pakotettaisiin siihen alatiesynnytykseen. Jos ei päätöstä ole saatu, niin turha kuvitella, että vuorossa oleva lääkäri alkaisi leikkaamaan, kun hysteerinen äiti saapuu sairaalaan vaatimaan sitä...

      • Edell.

        On melko harvinaista, että vauva lähtee syntymään viikolla 35. Ja ei, sinua ei voida silloinkaan pakottaa synnyttämään alakautta.


      • Lehmus
        Edell. kirjoitti:

        On melko harvinaista, että vauva lähtee syntymään viikolla 35. Ja ei, sinua ei voida silloinkaan pakottaa synnyttämään alakautta.

        Kätilön tapasin kaksi kertaa ja kaksi kertaa ahdistuksissani puhuin puhelimessa kätilön kanssa. Nyt vasta viime käynnillä tapasin lääkärin ja viikkoja kasassa nyt 36 5 ja päätös saatu. Täälläpäin tuokin on aikainen päätös, kun varoiteltiin, että voi mennä viikolle 38 asti, ennenkuin päätöstä saa. Lääkäri itsekin sanoi, ettei enää ketään pakoteta synnyttämään alakautta ja asenne oli oikeasti tosi kiva :) netistä olin lukenut kaikki kauhutarinat meidän sairaalan lääkäreiden suhtautumisesta pelkosektioihin ja ettei niitä juurikaan myönnetä. Älä siis usko sellaisia juttuja ollenkaan. Mulle tuo päätös annettiin tosi helposti, kun vaan ensin pääsin lääkärin juttusille :)

        Yritä rauhottua. Ei kukaan voi pakottaa sinua synnyttämään alakautta vasten tahtoasi. Tiedän, miten piinaavaa tuo odottaminen on ja toivon, että saat päätöksen mahdollisimman pian. Paljonko sulla nyt on viikkoja? Aina on mahdollista, että vauva syntyy ennen aikojaan, mutta senkin kuulemma voi sopia lääkärin kanssa, miten siinä tilanteessa toimitaan, leikataanko vai yritetäänkö alakautta. Mulla on sovittu sektio siinäkin tapauksessa, että tuo päättää lähtä tulemaan ulos ennen aikojaan. Oikeasti mulla riitti perusteluksi se, että pelkään synnytystä. Ei se lääkäri mitään ristikuulustelua pitänyt tai tentannut, miksi pelkään. Tottakai kysyi, onko pelolle joku selkeä syy, mutta totesi sitten vaan, että kyllähän sen sektion pelon takia saa, jos sen haluaa.

        Yritä siis olla stressaamatta. Tiedän, miten ärsyttävää on, kun sitä hoetaan, mutta uskon todella, että sullekin se sektio myönnetään :)

        Tsemppiä! Tule kertomaan, mitä lääkäri sanoi :) Minä päivitän taas, kun jotain päivitettävää on :) eli viimeistään vauvan synnyttyä, kun vointi sen sallii.


      • Pirtelö86
        Lehmus kirjoitti:

        Kätilön tapasin kaksi kertaa ja kaksi kertaa ahdistuksissani puhuin puhelimessa kätilön kanssa. Nyt vasta viime käynnillä tapasin lääkärin ja viikkoja kasassa nyt 36 5 ja päätös saatu. Täälläpäin tuokin on aikainen päätös, kun varoiteltiin, että voi mennä viikolle 38 asti, ennenkuin päätöstä saa. Lääkäri itsekin sanoi, ettei enää ketään pakoteta synnyttämään alakautta ja asenne oli oikeasti tosi kiva :) netistä olin lukenut kaikki kauhutarinat meidän sairaalan lääkäreiden suhtautumisesta pelkosektioihin ja ettei niitä juurikaan myönnetä. Älä siis usko sellaisia juttuja ollenkaan. Mulle tuo päätös annettiin tosi helposti, kun vaan ensin pääsin lääkärin juttusille :)

        Yritä rauhottua. Ei kukaan voi pakottaa sinua synnyttämään alakautta vasten tahtoasi. Tiedän, miten piinaavaa tuo odottaminen on ja toivon, että saat päätöksen mahdollisimman pian. Paljonko sulla nyt on viikkoja? Aina on mahdollista, että vauva syntyy ennen aikojaan, mutta senkin kuulemma voi sopia lääkärin kanssa, miten siinä tilanteessa toimitaan, leikataanko vai yritetäänkö alakautta. Mulla on sovittu sektio siinäkin tapauksessa, että tuo päättää lähtä tulemaan ulos ennen aikojaan. Oikeasti mulla riitti perusteluksi se, että pelkään synnytystä. Ei se lääkäri mitään ristikuulustelua pitänyt tai tentannut, miksi pelkään. Tottakai kysyi, onko pelolle joku selkeä syy, mutta totesi sitten vaan, että kyllähän sen sektion pelon takia saa, jos sen haluaa.

        Yritä siis olla stressaamatta. Tiedän, miten ärsyttävää on, kun sitä hoetaan, mutta uskon todella, että sullekin se sektio myönnetään :)

        Tsemppiä! Tule kertomaan, mitä lääkäri sanoi :) Minä päivitän taas, kun jotain päivitettävää on :) eli viimeistään vauvan synnyttyä, kun vointi sen sallii.

        Mulla on edessä lääkärikäynti NKLssä ensi perjantaina ja aion pistää kovan kovaa vastaan, mun on pakko saada tietää se leikkauspäivämäärä tai en kestä hetkeäkään. Ensi perjantaina mulla siis 36 3 raskausviikkoja ja toivon, et löisivät ajan kalenteriin vaikka het seuraavalle viikolle. Synnytyspelosta mullakin siis kyse, enkä jaksaisi olla tyyliin päivääkään enää raskaana, niin kovat kivut ym.vaivat. Tsemppiä teille kummallekin! :)


      • ei liian aikaisin
        Pirtelö86 kirjoitti:

        Mulla on edessä lääkärikäynti NKLssä ensi perjantaina ja aion pistää kovan kovaa vastaan, mun on pakko saada tietää se leikkauspäivämäärä tai en kestä hetkeäkään. Ensi perjantaina mulla siis 36 3 raskausviikkoja ja toivon, et löisivät ajan kalenteriin vaikka het seuraavalle viikolle. Synnytyspelosta mullakin siis kyse, enkä jaksaisi olla tyyliin päivääkään enää raskaana, niin kovat kivut ym.vaivat. Tsemppiä teille kummallekin! :)

        Varmaankin ajan saat, mutta et missään nimessä seuraavalle viikolle. Tarvitaan painavat lääketieteelliset syyt siihen, että vauva niin aikaisin leikattaisiin. Vaikka vauva katsotaankin näennäisesti täysiaikaiseksi kun 37 raskausviikkoa on täynnä, on monella noilla viikoilla syntyneillä silti ongelmia. Joskus jopa keuhkot ovat epäkypsät. Monella on ongelmia sokereiden kanssa, syöminen ei onnistu tuosta vaan ja vielä useammalla tulee ongelmia keltaisuuden kanssa ja vauva joutuu sinivalohoitoon. Ei se ole mukavaa, kun vastaayntynyt joutuukin lastenosastolle, eikä vauvaa saa pitää lähellään. Usealla äidilä on loppuraskaudesta vaivoja, mutta kyllä ne muutamat viikot vielä jaksaa vauvan takia. Hänen terveyttäänhän siinä ajatellaan. Vaikka äiti oli väsynyt ja kipujakin olisi, ei äidin terveys kuitenkaan sen takia yleensä vaarannu.


    • itkuineniikka

      Ap oli lääkärin kanssa juttelemassa ja se ei kyllä oikeastaan auttanut yhtään :( päinvastoin vain pahensi pelkoja, kun nyt pelkään sekä alatiesynnytystä että sitä sektiota!
      Lääkäri keskittyi oikeastaan puhumaan vain siitä miten sektio ei ole mikään helpottava ratkaisu vaan siinä on paljon riskejä. Sain myös sen monisivuisen kertomuksen, jossa pelotellaan kaikki mahdolliset sektion vaarat. Kuitenkaan alatiesynnytyksen riskeistä kukaan ei puhu mitään :( ja varsinkaan siitä mitä tämä kauhea ahdistus ja pelko vaikuttaa. Kätilö jutteli sitten siitä, että jännitys ja pelko kyllä lisäävät kipuja. Tosi hienoa...

      Nyt on kyllä entistä ahdistuneempi olo ja seuraavan käynti on vasta viikon 30 tienoilla, siis vasta monen viikon päästä.

      • emetti

        Synnytys on todella hieno kokemus!! Itsellä takana 2 täysin erilaista synnytystä ja kolmas kuukauden päästä edessä.. ja ihan oikeasti, ainut mitä tässä raskaudessa olen odottanu, on tuo synnytys. No vauva tietenkin :D ite oon sellanen että pelkään kaikkia uusia juttuja, sairaaloita (hyi yäk..) ja onpas mulla sellanenki riesa ku emetofobia.. enkä ole tosiaan ainut jonka mielestä synnyttäminen on hieno kokemus.. liikaa vaan kuulee niitä kauhutarinoita..harvemmin mitään hyviä kokemuksia, vaikka niitä on varmasti enemmän ku huonoja..


    • en pelottele

      eksyin tänne ja tulin sanomaan rohkaisevia sanoja aloittajalle!
      minulla on kolme synnytystä takana:
      ensimmäinen oli päälle nelikiloinen poika ja minä pelkäsin aivan kauheana tärisin niin että kätilö huomas heti sen, mutta se on jännä miten ihmiskeho on tehty niin että se rauhottuu,minulle laitettiin sali pimeeksi,kynttilöitä ja oikeen hiljaista ja rauhallista musiikkia ja sain heti epiduraalin rauhotuin kun oikeen lämmin viltti päällä kiikuin kiikkutuolissa,synnytin kun synnytin alateitse,en vaihtaisi sitä kokemusta koskaan.
      toinen synnytys käynnistettiin luultiin isoksi vauvaksi mutta eipä ollutkaan
      ja taas pelkäsin, sain särkylääkettä käynnistys vaiheessa ja taas otettiin huone pimeeksi,kynttilöitä ja musiikkia mieheni oli mukana ja se luki minulla minun lemppari kirjaa ääneen. kun synnytys käynnistyi niin sain heti spinalin, ja kipu lähti pois ja synnytin taas alakautta ja sekin kokemus oli ihana.
      no kolmas synnytys onkin sitte aivan erillainen se on leikattu
      se on aivan erillainen kokemus ensinnäkin minulla kesti kauan että sain sen kiintymyksen vauvaan minkä saa heti kun sinä alateitse synnytät kun otat lapsen vastaan ja saat sen mahalle, kun vauva leikataan sitä ei saa mahan päälle ja se toipuminen on kivulias, tahdon tuoda tämän esille että leikkauksesta toivut hitaammin, ja sinä olet kipeä, alateitse ei ole niin kipeäja kipu väistyy pois

      oletko miettinyt sitä että harjoittelet kotona että miten rentoudut mikä sinulle on ihanaa? ja pyydät kätilöitä tekemään niin esim mulla oli kynttilät niin mieheni otti synnytys paikkaan lähtiessä kynttilöitä mukaan ja musiikkia ja kirjan ja oma viltti on isoplussa

      minulle oli varalta leikkaus mutta sanoin että tahdon kokeilla eka kun ei kiire ollut, ja se kätilön rauhallisuus on aivan ihanaa kun ne tietää sinun asian että pelkäät niin ne osaa sillä lailla käyttäytyä.

      tämä on yleisesti kaikille ketkä pelkää:
      KANNATTAA HARJOITELLA HYVISSÄ AJOIN KOTONA RENTOUTUMISTA,JA SITÄ MIKÄ TEITÄ RENTOUTTAA JA VIEKÄÄ SE SINNE SALIIN MUKANA.

      vauva vie kivun pois!

      • Lehmus

        Tiedän tuon tunteen. Elän pelkopolikäynnin jälkeen olin itsekin entistä ahdistuneempi, koska pelkäsin myös sitä sektiota kätilön kerrottua hyvin räikeästi sektion riskeistä. Minä kuitenkin edelleen halusin mieluummin sektion ja koska vauva oli perätilassa ja minä ensisynnyttäjä, ei vaihtoehtoja enää edes ollut. Perätilavauvaa en todellakaan olisi alakautta lähtenyt synnyttämään jo vauvaan kohdistuvien riskien takia.

        Mikä siinä sektiossa eniten pelottaa? Mulla on sektiosta nyt viikko ja tunnen olevani suunnilleen ennallani. Vatsalihakset on edelleen vähän kipeät, mutta vointi on hyvä :) sektioon meneminen tietysti pelotti ja jännitti, mutta ei se ollut paha kokemus. Itse keskityin vaan hengittämiseen ja kohta vauva jo parkuikin :) pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, eikä mihinkään sattunut. Koko operaatio oli ohi puolessa tunnissa. Ja minä kyllä sain vauvan ekaa kertaa rinnalle jo leikkaussalissa. Operaation jälkeen pääsin heräämöön lämpöpeiton alle ja sain lääkettä tärinään. Jostain syystä tärisytti kovasti, vaikkei kylmä ollutkaan. Heräämössä sain juoda vettä ja vauva tuotiin rinnalle uudestaan.

        Eka päivä meni sängyssä, mutta sain iltapäivästä jo kevyttä ruokaa. Kipulääkettä annettiin suoneen ja suun kautta jatkuvasti, joten kipuja ei juurikaan ollut. Ekana yönä olin vähän kipeä, mutta lääkkeet auttoi nopeasti. Pari ekaa päivää oli ne pahimmat, koska liikkuminen teki kipeää. Sieltä sitä pikkuhiljaa noustiin ja kolmantena päivänä lähdettiin jo kotiin :) kipulääkettä sain niin paljon kuin tunsin tarvitsevani.

        Jos haluat kysyä jotain, niin kysy ihmeessä :) minä voisin synnyttää toisenkin sektiolla, jos nyt toista ikinä halutaankaan :D vauvan hoitaminen on vaikeaa pari ekaa päivää, mutta nyt sujuu jo ihan hyvin.

        Lehmus ja sylissä tuhiseva poikanen 7vrk :)


      • ergijöokl
        Lehmus kirjoitti:

        Tiedän tuon tunteen. Elän pelkopolikäynnin jälkeen olin itsekin entistä ahdistuneempi, koska pelkäsin myös sitä sektiota kätilön kerrottua hyvin räikeästi sektion riskeistä. Minä kuitenkin edelleen halusin mieluummin sektion ja koska vauva oli perätilassa ja minä ensisynnyttäjä, ei vaihtoehtoja enää edes ollut. Perätilavauvaa en todellakaan olisi alakautta lähtenyt synnyttämään jo vauvaan kohdistuvien riskien takia.

        Mikä siinä sektiossa eniten pelottaa? Mulla on sektiosta nyt viikko ja tunnen olevani suunnilleen ennallani. Vatsalihakset on edelleen vähän kipeät, mutta vointi on hyvä :) sektioon meneminen tietysti pelotti ja jännitti, mutta ei se ollut paha kokemus. Itse keskityin vaan hengittämiseen ja kohta vauva jo parkuikin :) pahoinvointia ei ollut missään vaiheessa, eikä mihinkään sattunut. Koko operaatio oli ohi puolessa tunnissa. Ja minä kyllä sain vauvan ekaa kertaa rinnalle jo leikkaussalissa. Operaation jälkeen pääsin heräämöön lämpöpeiton alle ja sain lääkettä tärinään. Jostain syystä tärisytti kovasti, vaikkei kylmä ollutkaan. Heräämössä sain juoda vettä ja vauva tuotiin rinnalle uudestaan.

        Eka päivä meni sängyssä, mutta sain iltapäivästä jo kevyttä ruokaa. Kipulääkettä annettiin suoneen ja suun kautta jatkuvasti, joten kipuja ei juurikaan ollut. Ekana yönä olin vähän kipeä, mutta lääkkeet auttoi nopeasti. Pari ekaa päivää oli ne pahimmat, koska liikkuminen teki kipeää. Sieltä sitä pikkuhiljaa noustiin ja kolmantena päivänä lähdettiin jo kotiin :) kipulääkettä sain niin paljon kuin tunsin tarvitsevani.

        Jos haluat kysyä jotain, niin kysy ihmeessä :) minä voisin synnyttää toisenkin sektiolla, jos nyt toista ikinä halutaankaan :D vauvan hoitaminen on vaikeaa pari ekaa päivää, mutta nyt sujuu jo ihan hyvin.

        Lehmus ja sylissä tuhiseva poikanen 7vrk :)

        Se leikkauksen jälkeinen tärinä johtuu puudutuksesta, on sen sivuvaikutus. Ihme, ettei sinulle kerrottu sitä sairaalassa. :) Kiva, että sinulla sektio meni noin vaivattomasti, kaikilla ei mene. Tietysti ihan niin kuin alatiesynnytyksiäkin on hyvin erilaisia.


      • Lehmus
        ergijöokl kirjoitti:

        Se leikkauksen jälkeinen tärinä johtuu puudutuksesta, on sen sivuvaikutus. Ihme, ettei sinulle kerrottu sitä sairaalassa. :) Kiva, että sinulla sektio meni noin vaivattomasti, kaikilla ei mene. Tietysti ihan niin kuin alatiesynnytyksiäkin on hyvin erilaisia.

        Voi olla, että joku mainitsi tärinän syyn, mutta kipulääkitys oli ekoina päivinä niin vahva, että muistikuvat on hieman hataria :D pääasia, ettei kivuista tarvinnut kärsiä.

        Mikähän ap:n tilanne mahtaa nyt olla? Onko yhtään parempi olla, vai vieläkö pelottaa koko ajan? On tuo lopputulos kyllä aivan mahtava :)


      • haikarakehto

        Minä haluaisn kommentoida tuota kiintymystä vauvaan kun sen saa rinnalle. No Ei se aina ihan niinkään mene. Minulla oli käynnistetty synnytys vesien menon vuoksi, kun mitään ei alkuun tapahtunut . Olin valvonut 2 vrk ja saaanut epduraalista aivan järkyttävän tärinän. Ponnistusvaihe oli jotain ihan helvettiä, epiduraali oli loppunut jo ajat sitte, eikä minulla ollut enää mitään voimia jäljellä. Siinä vaiheessa, kun lapsi imukupin avulla saatiin ulos, ja vietiin virvoitteluhuoneeseen, koska ei hengittänyt ja niin kamalata kun se kuulostaa, niin ajatteli nettä ihan sama! Se oli ihan kamalaa yrittää vielä imettää, kun väsymys ja tärinä oli kova. En siis tuntenut mitään onnellisuuden ryöppyä, vaikka niin oletinkin. Olin vaan niin sekasin väsymyksestä ym. Nyt sitä vaan ihmettelee miten on voinut niin ajatella tosta omasta nyytistä.

        En halua mitenkään aliarvioida yllä olevan kokemuksia, kateellisena luen, koska itse haluaisin enemmän kuin mitään kokea tuollaisen synnytyksen. Seuraavan kanssa kyllä keskustelen hyvin hyvin vakavasti sektiosta, koska esikoinen sai synnytyksessä vielä vamman käteensä, koska jäi hartioistaan jumiin, vaikka synnytystapa-arviossa sanottiin ,että hyvin mahtuu, isompikin tulis! En tiedä haluanko riskeerata lapsen terveyttä tällaisessa asiassa, jonka voisi sektiolla välttää


    • itkuineniikka

      Ei edelleenkään mitään uutta :(

      Olen käynyt 4 kertaa jo pelkopolilla. Kätilöt ovat olleet todella mukavia ja ymmärtäväisiä sekä samaa mieltä, että sektio olisi minulle oikea tapa synnyttää. Pelkään niin paljon ja koko raskaus menee tähän ahdistuneeseen oloon ja stressiin.

      Kävin kerran lääkärillä, joka oli todella tympeän oloinen ja antoi vain kouraan monisteita sektion riskeistä. Psykologille menen myös.

      Nyt joudun taas vain odottamaan seuraavaa aikaa lääkärille. En tiedä koska se annetaan ja saanko silloinkaan mitään päätöstä, tuskin.

      En ymmärrä miksi pitää kiusata näin??? Mielipiteeni ei tule muuttumaan ja ahdistun sitä enemmän mitä enemmän raskausviikkoja tulee. Miksei sitä päätöstä nyt vain voi antaa niin saisin nauttia raskaudesta edes hetken ilman, että täytyy aamusta iltaan pelätä ja nähdä painajaisia :(

      ap

    • emilia^^92

      itsekkin pelkäsin todella paljon etukäteen synnytystä, ja pelko jatkui vielä synnytyksen alettuakin, mutta saliin päästyä pelko hävisi, ja epiduraali vei kivut kokonaan ponnistus vaiheeseen asti, mutta alatie synnytys on sen kaiken arvoista, itselläni se on vielä kesällä edessä, ja odotan innolla!:)

    • Lehmus

      Johan on ihme meininkiä. Mulle riitti se kaksi pelkopolikäyntiä, toisen käynnin jälkeen kätilö lupasi puoltaa sektiopäätöstä lääkärille. Ja lääkäri tosiaan totesi jo melkein heti kättelyssä, että saan sektion jos sen haluan. Hyvin asiallinen mieslääkäri, ei jäänyt yhtään huono fiilis itselle lääkärin asenteesta. Viikkoja oli tosiaan tasan 37, kun sain päätöksen ja sektio tehtiin, kun viikkoja oli 37 5 :)

      Kyllä ne riskit ihan todelliset on, mutta valtaosa sektioista, etenkin suunnitelluista, menee ihan hyvin. Lääkäreiden tietenkin kuuluu ne riskit kertoa, mutta on kyllä kumma, jos toisen pelkoon suhtaudutaan noin ikävästi. Jos joskus raskaudun uudelleen, yritän luottaa siihen, että saan seuraavankin synnyttää sektiolla niin halutessani, koska olisin saanut tämän ensimmäisenkin, vaikkei olisi perätilassa ollutkaan. Olisin saanut pelkosektion.

      Kai kaikki, tai ainakin suurin osa naisista, pelkää tai jännitää synnytystä. Toisilla se pelko vaan on kohtuuttoman suurta ja saa järjettömät mittasuhteet. Silloin ei voida enää puhua normaalista ja asiaan kuuluvasta jännityksestä. Toiset ei vaan pääse sen pelon yli, vaikka kuinka yrittäisi. Itsekin yritin, ihan todella yritin. Silti ajatus alatiesynnytyksestä sai minut todella ahdistuneeksi. Kyllä itse koen, että se sektio oli mulle ihan oikea ratkaisu :) Samaa mieltä oli myös kaksi lääkäriä, sekä molemmat pelkokätilöt joiden kanssa juttelin. Ja vauvan perätila tekikin alatiesynnytyksestä täysin mahdottoman, koska taustalla oli myös se synnytyspelko. En tunne epäonnistuneeni, enkä koe olevani huonompi äiti kuin alakautta synnyttänyt äiti :) Niin kovasti kuin sitä alatiesynnytystä hehkutetaankin ja sektio on monille jo sanana hirveä piru ;) Koen kyllä toipuneenikin sektiosta nopeasti. Kaikki on tietysti yksilöllistä. Mutta miksei se sektiokin voisi olla "sen kaiken arvoista". Kyllä se minusta oli :) Ja kuten jo totesin, jos joskus raskaudun uudelleen, haluaisin myös seuraavan synnyttää sektiolla.

      Tsemppiä ap:lle! Kyllä se sektiopäätös on pakko saada, luota siihen. Ketää ei tosiaan voi alaukatta pakottaa synnyttämään. Sen totesi jo lääkärikin. Teidän paikkakunnalla se päätöksen saaminen on vaan ilmeisesti tehty vaikeammaksi. Google kertoi, ettei täällä meilläkään sektiopäätöstä saa pelon takia, mutta niin sen kuitenkin vaan sai :)

      Lehmus ja poikanen 7,5 viikkoa

      • itkuineniikka

        Niin minähän pääsin eka kertaa jo tosi ajoissa sinne pelkopolille, kun lopulta soittelin sinne itse ja sain yksityiseltä puolelta lähetteenkin. Niin sen takia olen ehtinyt niin monta kertaa käymään jo.

        Psykologi sanoi myös minulle tuon viikon 37, että silloin vasta annetaan se päätös.

        Mutta kun pelottaa niin paljon, jos lapsi alkaakin syntymään ennen sitä enkä ole saanut lääkäriltä mitään päätöstä. Mitä sitten tapahtuu? Alan jollekin vastaanottavalle kätilölle kiljumaan, että se on leikattava!! Leikkaussali valmiiksi heti?? :D

        Ahdistaa...


      • juurikin niin
        itkuineniikka kirjoitti:

        Niin minähän pääsin eka kertaa jo tosi ajoissa sinne pelkopolille, kun lopulta soittelin sinne itse ja sain yksityiseltä puolelta lähetteenkin. Niin sen takia olen ehtinyt niin monta kertaa käymään jo.

        Psykologi sanoi myös minulle tuon viikon 37, että silloin vasta annetaan se päätös.

        Mutta kun pelottaa niin paljon, jos lapsi alkaakin syntymään ennen sitä enkä ole saanut lääkäriltä mitään päätöstä. Mitä sitten tapahtuu? Alan jollekin vastaanottavalle kätilölle kiljumaan, että se on leikattava!! Leikkaussali valmiiksi heti?? :D

        Ahdistaa...

        On kohtuullisen harvinaista, että lapsi lähtisi spontaanisti syntymään ennen viikkoa 37, varsinkin ensisynnyttäjällä. Sen takia se päätöskin tulee vasta noilla viikoilla, että äärimmäisen harvoin joudutaan tuohon pelkäämääsi tilanteeseen. Ja kyllä, jos näin käy, niin ilmoitat, että et suostu synnyttämään alakautta. Harvoin nuo vauvat syöksysynnytyksellä tulevat, joten jää kyllä aikaa valmistella leikkaus. Ymmärrän, että pelko on sinulla paisunut aivan valtavaksi, mutta kyllä kannattaisi nyt silti uskoa se tosiasia, että ketään ei alakautta pakoteta synnyttämään. Ei, vaikka lapsi syntyisikin aiemmin.


      • Lehmus
        juurikin niin kirjoitti:

        On kohtuullisen harvinaista, että lapsi lähtisi spontaanisti syntymään ennen viikkoa 37, varsinkin ensisynnyttäjällä. Sen takia se päätöskin tulee vasta noilla viikoilla, että äärimmäisen harvoin joudutaan tuohon pelkäämääsi tilanteeseen. Ja kyllä, jos näin käy, niin ilmoitat, että et suostu synnyttämään alakautta. Harvoin nuo vauvat syöksysynnytyksellä tulevat, joten jää kyllä aikaa valmistella leikkaus. Ymmärrän, että pelko on sinulla paisunut aivan valtavaksi, mutta kyllä kannattaisi nyt silti uskoa se tosiasia, että ketään ei alakautta pakoteta synnyttämään. Ei, vaikka lapsi syntyisikin aiemmin.

        JOS vauva lähtisi syntymään ennenkuin olet saanut päätöksen ja menet paniikissa, synnytys käynnissä, synnärille, niin kyllä ne siellä huomaavat, ettei alakautta synnyttäminen kannata. Mulle sanottiin ihan suoraan, ettei synnyttämisestä tule yhtään mitään, jos synnyttäjä on paniikissa ja silloin sektio on turvallisempi vaihtoehto. Itsekin pelkäsin, että vauva syntyy ennen aikojaan ja viimeisenä yönä ennen sektiota supistelikin aika paljon. Siellä se kuitenkin onneksi pysyi :D liekö jännitys aiheuttanut nuo supistuksetkin :D

        Tuo päätöksen odottaminen on kaikista piinaavinta ja on tosi kurjaa, että sitä pitkitetään. Mulle sanottiin, ettei sitä päätöstä senkään takia anneta kovin aikaisin, kun on myös niitä synnyttäjiä, joiden mieli muuttuu päivästä riippuen. Tänään halutaan sektio ja huomenna ei enää halutakkaan. Ja kohta kuitenkin taas halutaan... Kun mieli ei muuttunut matkan varrella kertaakaan. Kerroin lääkärille suoraan, että tiedostan kyllä riskit. Olen kyllä tyytyväinen, että tämä meni näin :)

        Muista ap tulla päivittämään tilannetta välillä. Vaikka itse jo päätöksen sain ja vauva on jo syntynytkin, niin mielenkiinnolla seurailen tilannettasi edelleen :)


    • itkuineniikka

      Miksei Suomessa vain voisi olla vielä erityismaksuluokkaa tai jotain systeemiä, että jos joku haluaa sektion niin rahalla siitä selviää...

      Voisin maksaa vaikka tonneja siitä, että saisin heti raskauden alussa tiedon, että lapsi leikataan ulos ja sillä selvä.

      Olenhan minä nytkin kuormittanut terveydenhuoltoa näillä 7 ylimääräisellä käynnillä pelkojuttujen takia ja lisää on tulossa.

      Ja ilmeisesti sama edessä, jos joskus vielä toisenkin lapsen haluaisi :/

      No tuskin tässä nyt taas pitkiin aikoihin kuuluu mitään sairaalan suunnasta.

      • rauha maassa

        Tiedän, että tässä on nyt massiivisesta pelosta kyse, mutta sinulle on sanottu täällä aika monta kertaa, että sinä saat sen sektion. KETÄÄN ei pakoteta synnyttämään alakautta, niin se vain on, mikset voi uskoa sitä?


    • itkuineniikka

      No siksi en voi sitä uskoa, kun olen lukenut niin monta juttua siitä, että vaikka äiti olisi miten monta kertaa käynyt pelkopolilla niin sitä sektiota ei ole myönnetty.
      Sehän riippuu ihan siitä kuka sairaalassa sattuu olemaan silloin "leikkausvuorossa". Jos siellä on joku erittäin sektiovastainen niin vaikea uskoa, että alkaisi siinä leikkaamaan, jos sitä päätöstä ei ole saatu.

      Ilmeisesti nämä äidit eivät sitten ole taistelleet tarpeeksi vai??

      No tulen sitten taas myöhemmin kertomaan miten minun kohdallani kävi.

      • rauha maassa

        No näin siinä on käynyt, että äidit ovat myöntyneet. Joskus on selvää painostustakin alatiesynnytykseen ja siinä voi säikympi äiti taipua. SIITÄ niissä tapauksissa on kyse. Ei kannata uskoa kaikkea, mitä lukee, nimittäin se ei ole eettisesti hyväksyttävää pakottaa ketään synnyttämään alakautta. EIKÄ se mene niin, että leikkaava lääkäri vaan ilmoittaa, että lälläslää, en leikkaa kun sinulla ei ole päätöstä. Jos äiti pysyy itse päätöksessään, ei kukaan voi pakottaa synnyttämään alakautta. Piste.


    • pompom78

      Minua on aina tehnyt pahaa kun ystäväni puhuvat synnytyksestä ja esim kierukan laittamisesta. Sitten raskaus tuli omalle kohdalle ja puhuin neuvolassa pelostani ja pääsin käymään pelkopolilla kaksi kertaa. Se auttoi ja mieleni oli helpottunut niiden kahden käynnin jälkeen. Synnytys käynnistyi lapsiveden menolla aamulla klo 9 ja lähdimme mieheni kanssa sairaalaan. Supistuksia alkoi tulla noin klo 14 en muista tarkkaan, Kerroin heti että minua jännittää, pelottaa. En tykkää kun tehdään alatie tutkimuksia jne. Hoitajat ja lääkärit olivat ystävällisiä. Supistuksia tuli vähitellen lisää. Mieheni joutui poistumaan kun kello tuli ilta kahdeksan. Kello 23 lähdettiin synnytyssaliin ja soitin miehelleni että nyt alkaa tapahtua. Minua pelotti ja itketti! Odotin vain koska näen mieheni. Turvauduin häneen tosi paljon. Saavuimme synnytyssaliin ja siellä kyseltiin monenlaisia kysymyksia ja kätilö kirjoitti koko ajan tietokoneelle. Sain spinaalipuudutuksen olin kuullut siitä ja monet olivat kehuneet sitä. Minuun sattui. Pelkäsin. Olin hermostunut. Jossain vaiheessa sain ilokaasua ja otin sitä usein ja reippaasti. Hengittelin niin kuin käskettiin ja ponnistin niin hyvin kun pystyin. Jossain vaiheessa minulla oli kova jano. Sain suuta kostuttaa vedellä mutta en juoda. Ponnistin ja ponnistin. Tein parhaani. Kello oli 01.30. Puristin mieheni kättä siten että siinä oli kauan jälki. Mieheni kannusti minua kovasti ja tsemppasi tosi hyvin. Hengittelimme yhdessä ja hän pyysi minua pysymään rauhallisena. Jatkoin ponnistelua ja siten minulta loppui voimat. Itkin ja sopersin että ei enää. Haluan keisarinleikkauksen. Lääkäri oli epäileväinen ja yritti tutkia minut ja minä huusin että minnu ei enää kosketa. Sitten minulle tehtiin sektio ja lapseni kärsi vakavasta hapen puutteesta. Lasta ei saatu tarpeeksi ajoissa ulos. Tyttöä elvytettiin jo minuutin iässä ja seuraavksi 15 min iässä.

      • Sektioon

        Olisivat saaneet antaa sektion sinulle, kun olit alusta alkaen noin pelokas. Suomessa suositaan liikaa alatiesynnytystä silloin, kun kaikille olisi parempi myöntyä leikkaukseen!


      • gggb

        Spinaalia ei laiteta ensisynnyttäjälle. Pompom78 nyt yrittää vaa pelotella lisää


      • kyllä laitetaan
        gggb kirjoitti:

        Spinaalia ei laiteta ensisynnyttäjälle. Pompom78 nyt yrittää vaa pelotella lisää

        Anteeksi, mutta mistähän tämän tiedon repäisit? Spinaalia ei YLEENSÄ laiteta ensisynnyttäjille, koska se on vain kerta-annos ja vaikutus ei kestä pitkään, mutta minulle esimerkiksi laitettiin, kun olin jo yhdeksän senttiä auki ja homma pysähtyi siihen. Kokeiltiin siis, josko spinaalin avulla olisin rentoutunut lisää ja avautunut vielä sen viimeisen sentin ja vauva olisi laskeutunut. Näin ei kuitenkaan käynyt ja spinaalin vaikutuksen haihduttua päädyttiin sektioon. Tuon Pompomin tapauksesta en tiedä tarkemmin, mutta kyllä spinaalipuudutus voidaan ensisynnyttäjällekin antaa, mikäli avautumisvaihe on jo loppupuolella.


      • .....
        gggb kirjoitti:

        Spinaalia ei laiteta ensisynnyttäjälle. Pompom78 nyt yrittää vaa pelotella lisää

        "Spinaalia ei laiteta ensisynnyttäjälle. Pompom78 nyt yrittää vaa pelotella lisää."

        Ai jaa. Mulle laitettiin spinaalipuudutus kun synnytin esikoiseni. Olin 8 cm auki ja synnytys eteni aika nopsaa tahtia, kätilö sanoi että laitetaan spinaali, koska lapsi syntyy kahden tunnin sisällä. Ja niin se syntyikin.

        Että taidat "gggb" olla ehkä hieman väärässä :)


    • En usko pomia

      Pompomin kertomus vaikuttaa aika sepitteelliseltä. Tuossa vaiheessa ei yhtäkkiä lähdetä sektioon ellei äiti ole totaallisen väsynyt sun muuta.

      • aerlkj

        Siis miten niin ei lähdetä? Jos ponnistusvaihe pitkittyy ja äiti menee totaalipaniikkiin/hysteeriseen tilaan, niin kyllä vaan tehdään sektio.


    • pompom78

      Pomnpom78 jatkaa. Uuvuin täysinaukitilanteessa. Sektiossa oli äärimmäisen hankala ulosautto, lastani yritetty saada ulos imukupilla kasvoistakin vetämällä. Lapsi 1-4-4oli synnyttyään hengittämätön ja kalpea. Aloitettiin täyselvytys ja lapsi siirretty teho-osastolle jossa uusi voinnin romahtaminen ja toinen elvytystilanne. En nänhyt lastani, mieheni juoksi teho-osastolle katsomaan ja sitten tyttö siirtyi yliopistolliseen keskussairaalaan viilennyshoitoon. Viilennyshoito kesti 3 vrk. Lapselleni kehittyi DIG-tilanne ja vaikea monielinvaurio. Vuorokauden iässä oli tauotonta kouristelua ja vasemmalle puolen aivoja tuli laaja aivoverenvuoto. Lapseni sai toistavia punasolu, trombosyytti ja jääplasmatankkauksia. Kahden päivän iässä näin tyttöni ensimmäisen kerran ja tyttömme kastettiin 3päivän iässä. Sain hänet silloin ensimmäisen kerran syliini. Tyttö syntyi lokakuussa 2011 ja on pian 1,5 vuotias. Halusin kertoa oman kokemukseni ja mitä me perheenä olemme joutuneet kokemaan. Neuvolassa kehoitettiin synnyttämään alateitse, se on luonnollisin tapa ja lapselle lempeä. Yritin olla urhea ja ajattelin että naiset kautta aikojen on synnyttäneet alateitse. Minä en siihen pystynyt ja meille kävi näin. Jos Luoja suo meille lisää lapsia, synnytys on suunniteltu sektio. Minusta voi lukea lisää pilasinko lapseni elämän ja vammaistuki kategoriasta.

      • Otan osaa

        Et pilannut lapsesi elämää, henkilökunta ei ottanut todesta pelkoasi. Sinulle olisi pitänyt saada suunniteltu sektio ja sinua hikinen korvausta hoitovirheestä. Eihän se lapsellesi tuo terveyttä, mutta päätetään lääkärin kuuluu saada Irakin huomautus valviralta.


      • Kirjoitusvirheet
        Otan osaa kirjoitti:

        Et pilannut lapsesi elämää, henkilökunta ei ottanut todesta pelkoasi. Sinulle olisi pitänyt saada suunniteltu sektio ja sinua hikinen korvausta hoitovirheestä. Eihän se lapsellesi tuo terveyttä, mutta päätetään lääkärin kuuluu saada Irakin huomautus valviralta.

        Kirjoitusvirheet johtuvat ipadin toiminnoista. Tavoitteena oli kirjoittaa että lääkärin kuuluu saada ainakin huomautus!


    • pompom78

      Haluan täsmentää että kommenttejani löytyy Odotus/ Pilasinko vauvani elämän? Ja Lasten sairaudet/ Hylätty vammaistuki osiosta.

    • .................

      Luin vähän sieltä täältä palstaa ja jos AP vielä kuulolla? niin toivotaan että saat sen sectio päätöksen.
      Huomaan kuinka sua oikeasti pelottaa ja riski että panikoisit synnyttäessäsi on aika suuri.
      Itse olen sectiota vastaan, mutta vain omalla kohdallani. Minulle on ihan sama miten muiden lapset syntyvät kunhan äiti ja lapsi saa kunnon hoidon ja ovat turvassa.
      Oma synnytykseni tapahtui marraskuussa -12 ja oli ensimmäinen. Kun tästä raskaudesta sain positiivisen testi tuloksen, ensimmäinen asia mikä mieleen tuli oli että tää pitää synnyttää ja aloin panikoimaan.
      Synnytyksestä puhutaan aina niin paljon ja kivusta.
      Koko raskauden ajan pelkäsin ja jännitin synnytystä, mutta en saanut sanaa suustani neuvolassa. Minä pelkäsin melkein enemmän kun ajattelin jos ei kaikki menekään hyvin ja joutuisin sectioon, joten alateitse silti halusin synnyttää.

      Synnytys käynnistyi rv 40 5 ja tuskaahan se oli, mutta nyt näin reilu kahden kuukauden päästä en vaihtaisi sitä hetkeä pois. Synnytys meni hyvin, vauva on terve ja olen toipunut hyvin.

      Uskon että samat asiat voit kokea myös sectiolla.
      Onnea loppuraskauteen ja synnytykseen.

    • Lehmus

      Ap, ne äidit, jotka on "pakotettu" synnyttämään alakautta, ei ole pitäneet puoliaan. He on antaneet periksi, eivätkä ole pysyneet kannassaan tarpeeksi tiukasti. Pidät puolesi, niin kukaan ei taatusti pakota sinua alakautta synnyttämään. Mulle ainakin pelkopolilla myönnettiin ihan suoraan, että se on "aivopesua", että saataisiin naiset synnyttämään alakautta. Samalla kuitenkin todettiin, ettei aivopesu ole mun kohdalla oikea ratkaisu, koska pidän niin horjumattomasti kiinni omasta kannastani asiaan, enkä anna tuumaakaan periksi ;)

    • linya1

      Täällä kanssa yksi synnytyspelkoinen raskausviikkoineen 16 1. Esikoisen synnytys oli niin traumaattinen kokemus (pitkä ja kivulias sekä kookas lapsi), että en pystynyt edes ajattelemaan toista lasta kolmeen vuoteen. Vauvakuume ja tarve saada lapselle sisarus kasvoi niin kovaksi, että sain lähetteen pelkopolille jo ennen tätä toista raskautta. Ensimmäinen käynti siellä ei auttanut yhtään vaan pahensi ahdistusta, kätilö yritti vain kannustaa tyyliin "hyvinhän tämä sinun edellinen synnytys on näiden paperien mukaan mennyt" ja "nyt vain itse huolehdit ettei tulee liikaa kiloja niin synnytys sujuu paremmin". Tuli siis todella ahdistunut olo siitä, että olenko lapsellinen pelkoineni kun kerta on mennyt hyvin tuo edellinen synnytys kätilön mielestä, ja oliko vaikea synnytys vain omaa syytä kun painoa tuli raskauden aikana 25kg. Jatkoimme kuitenkin lapsen yrittämistä ajatuksella, että kyllä tästä jotenkin selviää.

      Pelkopolilla kätilö oli sitä mieltä, että tarvitsen ehdottomasti keskusteluapua ja terapiaa ja teki lähetteen suggesto- eli hypnoterapeutille. Olen nyt kerennyt käymään siellä kolme kertaa, mutta nekin käynnit ovat vain lisänneet ahdistusta, enkä enää halua tälle terapeutille mennä. Hän ei ole keskittynyt mihinkään muuhun kuin siihen, että hypnoosin avulla "siirtää" minulle alitajuntaan positiivisia ajatuksia, jotka sitten synnytyksessä auttavat minua (sektioaiheeseen siellä ei edes menty, kun hypnon tarkoituksena tuntui olevan auttaa valmistautumaan alatiesynnytykseen). Ihan hyvä joo, jos jaksaisin uskoa, että ne suggestiot eli "ajatussiirrot" oikeasti auttaisivat synnytyksessä, mutta eivät todellakaan auta tässä tilanteessa yhtään. Lisäksi hypnoosi ei ole mikään erityinen tila, siinä sitten pitäisi yrittää olla mahdollisimman rentoutunut kun keski-ikäinen mies tuijottaa vastapäisellä tuolilla ja puhuu pelottavan/naurettavan rauhallisella äänellä.

      Olen nyt saanut uuden ajan pelkopolille raskausviikolle 19 ja olen siitä todella kiitollinen, että apua saa helposti kun sitä vain pyytää. Myös neuvolassa olen pystynyt puhumaan asiasta ja terkkari on ollut todella ymmärtäväinen, hän jopa itse aloitti keskustelun sektion mahdollisuudesta. Se tieto helpotti tähän asti eniten oloani, että minulla on siihen mahdollisuus jos se vain itsestä tuntuu siltä, etten kykene alatiesynnytykseen. Ja siltähän se on tuntunut alusta asti.. Välillä mietin, olenko todella lapsellinen ja ymmärtääkö minua kukaan, mutta olen saanut huomata että pelkoni otetaan todesta ja ahdistukseni huomataan myös ulospäin. Järkevästi ajateltuna synnytys ei ole pitkä aika elämästä, kivun kestää kyllä ja siitä olen aiemminkin selvinnyt hengissä, mutta se ei vain pääkopassa tunnu asialta, jota pystyisi edes käsittelemään. Ahdistus on jokapäiväistä, tai ainakin aina silloin, kun asiaa rupeaa miettimään. Tuntuu, että pelosta tai sektiosta ei kehtaisi kellekään puhua, hävettää itkeä vieraiden ihmisten edessä, mutta itkemättäkään ei asiasta pysty puhumaan.

      Aion seuraavallakin pelkopolikäynnillä pyytää lähetettä jollekin terapeutille tai mielellään psykologille tai lääkärille, että pääsisin puhumaan sektiostakin, enkä vain siitä, mikä alatiesynnytyksessä pelottaa ja kuulemaan vinkkejä, miten alatiesynnytystä voi helpottaa tai siihen valmistautua. Nyt olen alkanut luottaa siihen, että minua ei voi kukaan pakottaa synnyttämään alakautta. Se helpottaa vähän omaa ahdistustani, ja voin kuvitella, miten ap:tä ahdistaa koko ajan, jos ei usko siihen, että sektion saa. Itse en jaksa uskoa enää siihen, että minun annetaan mieluummin menettää mielenterveyteni, kuin että saisin suunnitellun sektion, jonka tiedän olevan minulle parempi vaihtoehto. Saisin edes hetken odottaa lastani tuntematta järjetöntä ahdistusta, tuskin se on kovin hyväksi sikiöllekään. En usko, että alatiesynnytys menisi yhtään paremmin, jos olen jännittynyt ja paniikissa. Saan paniikkihäiriökohtauksia välillä asian kanssa, ja olen aivan varma, että synnytyksen käynnistyminen saisi samoja oireita aikaan.

      Tästä tuli nyt hirveän pitkä stoori omasta tapauksestani, mutta oli tarkoitus ap:lle sanoa sitä samaa kuin muutkin, että yritä olla ahdistumatta vaan luota, että asiat menevät siten, kuten itse koet ne parhaaksi. Yritä nauttia loppuraskaudesta vielä jos ehdit, vai lienetkö jo synnyttänyt? Toivottavasti kirjoitat tänne vielä, miten kaikki lopulta meni.

    • äiti-

      Höpsis, minä olen kokenut section ja alatiesynnytyksen.. 4 synnytystä takana, ei synnytyksessä ole mitään pelättävää.

      Älä ajattele koko asiaa, kaikki menee hyvin. =)

      • pelkuri1

        Eihän siinä varmasti kaikille olekaan mitään pelättävää. Juuri tuota asennetta inhoan ja asiasta on vaikea puhua juuri kenellekään, kun osa on sitä mieltä, että tuo on ihan turhaa pelkoa eikä minua oteta todesta. Kuinka kukaan voi sanoa toisen puolesta, omat kokemukset ovat aina vain omia. Onneksi olkoon sinulle vain hyvin onnistuneista alatiesynnytyksistäkin.


      • ajattelematonta

        No tämä on kyllä kieltämättä tosi ajattelematon kommentti, vaikka onkin varmasti tarkoitettu hyvällä. Järjettömään pelkoon ei todella auta millään lailla se, että joku käskee lakata pelkäämästä tai ajattelemasta asiaa. Tai kertoo, ettei asiassa ole mitään pelättävää. Mutta kommentin kirjoittaja ei selvästikään koskaan ole tuntenut mitään asiaa kohtaa järjetöntä pelkoa, sellaista, joka sumentaa järjen ja vie ilon elämästä. Muuten hän ei olisi tällaista kommenttia kirjoittanut.


      • äiti-
        pelkuri1 kirjoitti:

        Eihän siinä varmasti kaikille olekaan mitään pelättävää. Juuri tuota asennetta inhoan ja asiasta on vaikea puhua juuri kenellekään, kun osa on sitä mieltä, että tuo on ihan turhaa pelkoa eikä minua oteta todesta. Kuinka kukaan voi sanoa toisen puolesta, omat kokemukset ovat aina vain omia. Onneksi olkoon sinulle vain hyvin onnistuneista alatiesynnytyksistäkin.

        No itseasiassa kaikki meni todella hyvin, minä ja vauva hengissä. Hätäsectio siis tuo yksi joka tehtiin, alatiesynnytyksissä ueita repeämiä ja muitakin ongelmia ollut.

        Synnytys on maailman luonnollisin asia, jos kerran hankkiutuu raskaaksi täytyy myös synnyttää.

        Sectio on iso vatsan alueen leikkaus, jossa voit saada jos minkälaisen pöpönkin itseesi.
        Alatiesynnytys taas saattaisi sujua ilman yhtään reikää sinuun..

        Asiasta toki kannattaa puhua, muttä henkilökohtaisesti en ymmärrä "miksi itkeä kun kakit on jo housussa".

        Toivon sinulle helppoa, nopeaa ja synnytystä ja että kaikki menee hyvin teillä molemmilla.

        Tämä suhtautuminen synnytykseenkin on asennekysymys..


      • äiti-
        ajattelematonta kirjoitti:

        No tämä on kyllä kieltämättä tosi ajattelematon kommentti, vaikka onkin varmasti tarkoitettu hyvällä. Järjettömään pelkoon ei todella auta millään lailla se, että joku käskee lakata pelkäämästä tai ajattelemasta asiaa. Tai kertoo, ettei asiassa ole mitään pelättävää. Mutta kommentin kirjoittaja ei selvästikään koskaan ole tuntenut mitään asiaa kohtaa järjetöntä pelkoa, sellaista, joka sumentaa järjen ja vie ilon elämästä. Muuten hän ei olisi tällaista kommenttia kirjoittanut.

        Miksi kokisin mitään kohtaan sellaista pelkoa, tämähän on vain elämää, asiat tulevat ja asiat tapahtuvat..


      • ajattelematonta
        äiti- kirjoitti:

        Miksi kokisin mitään kohtaan sellaista pelkoa, tämähän on vain elämää, asiat tulevat ja asiat tapahtuvat..

        Kysymys ei ollutkaan nyt sinusta, vaan niistä, jotka pelkäävät. Jos osaisit ajatella asiaa jonkun muun kannalta ja ymmärtäisit, että toisinkin voi kokea, et olisi kirjoittanut kommenttiasi. Ketään tämän ketjun pelkääjistä ei nyt auta, että sinä tulet kertomaan, kuinka luonnollinen tapahtuma synnytys mielestäsi on. Eivät isot pelot ole järkeviä, ei niitä voi järjellä ajatellen hallita, mutta ne syntyvät ilman, että ihminen niitä itselleen toivoo.


      • ajattelematonta
        äiti- kirjoitti:

        No itseasiassa kaikki meni todella hyvin, minä ja vauva hengissä. Hätäsectio siis tuo yksi joka tehtiin, alatiesynnytyksissä ueita repeämiä ja muitakin ongelmia ollut.

        Synnytys on maailman luonnollisin asia, jos kerran hankkiutuu raskaaksi täytyy myös synnyttää.

        Sectio on iso vatsan alueen leikkaus, jossa voit saada jos minkälaisen pöpönkin itseesi.
        Alatiesynnytys taas saattaisi sujua ilman yhtään reikää sinuun..

        Asiasta toki kannattaa puhua, muttä henkilökohtaisesti en ymmärrä "miksi itkeä kun kakit on jo housussa".

        Toivon sinulle helppoa, nopeaa ja synnytystä ja että kaikki menee hyvin teillä molemmilla.

        Tämä suhtautuminen synnytykseenkin on asennekysymys..

        Ja nyt vasta luin tämän toisen kommenttisi...

        Ihanko tosissaan luulet, että näistä kirjoituksistasi on apua niille, jotka pelkäävät synnytystä? Vai onko sinusta vain kiva pröystäillä sillä, että itselläsi ei tunnu missään? Jos ihmisellä on valtava korkean paikan kammo, niin sanotko sinä hänelle, että höps, ei korkeissa paikoissa ole mitään pelkäämistä, nyt vaan kiipeät sinne torniin? Etkö todella ymmärrä, että valtaviin mittasuhteisiin paisuneet pelot eivät ole mitään asennekysymyksiä?

        Jokainen tämän ketjun kirjoittaja tietää, että raskaanaolevan täytyy synnyttää joten noin alentuviin kommentteihin ei ole tarvetta. Ilmeisesti pelkäävät eivät sinun mielestäsi sitten saisi toivoa lapsia. Se kun vaan on niin, että osalla se pelko puhkeaa kunnolla vasta raskausaikana. Eivät nämä asiat ole noin tavattoman yksinkertaisia kuin sinä luulet niiden olevan. Kaikilla meillä on omat heikot kohtamme ja puutteemme. Näiden kirjoitustesi perusteella sinulta tuntuu puuttuvan ainakin kyky asettua toisen asemaan.


    • linya1

      Kiitos "ajattelematonta" nasevista kommenteista. Synnytykseen suhtautuminen ei todellakaan ole mikään asennekysymys, kyllähän minäkin olen yrittänyt asennettani muuttaa rohkeammaksi ja ennakkoluulottomammaksi sekä järkevästi asiaa ajatella, mutta pelko vie voiton. Olen yrittänyt ajatella, että eihän synnytys ja siinä kokema kipu ole pitkä aika elämästä ja kerran olen jo siitä selvinnyt, miksi siis en toista kertaa selviäisi. Mutta edellisestä kerrasta jääneet traumat ja henkiset arvet ovat niin pahat, että en vain voi omalle pääkopalleni mitään. Kyllä luonto hoitaa -asenne olisikin hyvä, jos siihen pystyisi luottamaan.

      Kakit on kyllä housussa jo, mutta entä jos itkettää silti? Ihana, että on kuitenkin ihmisiä, joille asiasta voi itkeä ja joilta voi saada jopa apua ja lohduttavia sanoja.

    • itkuineniikka

      Ei edelleenkään edistystä asiassa. Yhdelle lääkärille ja kätilölle taas puhuin järjettömistä peloista normaali käynnillä, mutta he ohittivat olankohautuksella!
      Sain vain syyttelyä "jos tässä vain itseäsi ajattelet niin mieti sitä, että alatiesynnytyksiin ei ole kuoltu ties koska, mutta sektioon voi kuolla".

      No kiitos vaan kylläpä taas helpotti. Ja painostivat vain taas siihen alatiesynnytykseen vaikka kuinka selitin miten hirveästi pelkään.
      Sain sentään vihdoin ajan pelkolääkärille. Muutama viikko enää aikaa puhua lääkärit ympäri ja ei mitään tapahdu vaikka olen ravannut psykologeilla ja psykiatreilla ja ties missä...

      :( kohta en enää jaksa!

      • ei ole pakko

        Ymmärrän tuon tunteen, että kukaan ei kuuntele, mutta toistan sen mitä tässä ketjussa on sinulle sanottu jo lukemattomia kertoja: jos pysyt päätöksessäsi, ei kukaan voi sinua pakottaa synnyttämään alakautta. Niin se asia vain on.


      • Lehmus
        ei ole pakko kirjoitti:

        Ymmärrän tuon tunteen, että kukaan ei kuuntele, mutta toistan sen mitä tässä ketjussa on sinulle sanottu jo lukemattomia kertoja: jos pysyt päätöksessäsi, ei kukaan voi sinua pakottaa synnyttämään alakautta. Niin se asia vain on.

        Voi ap, saat kyllä kun sympatiat ihan täysin. On harvinaisen hankalaksi tehty siellä näköjään tuo sektiopäätöksen saaminen. Oletko sä sanonut niille tapaamillesi lääkäreille, että tiedät oikeutesi ja sen, etteivät voi sinua pakottaa? Usein lääkärit tuntuvat kuvittelevan, ettei me tavan tallaajat tiedetä oikeuksiamme ja jo sen takia painostavat siihen alatiesynnytykseen.

        On kyllä ihme, että täällä meidän pikkupaikkakunnalla myönnettiin sektio niin helposti, vaikka muuta olinkin kuullut, ja siellä sitten on noin vaikea sitä päätöstä saada. Sun on nyt vaan pysyttävä tosi tiukkana ja tehtävä selväksi, että tiedät oikeutesi ja näin olet päättänyt, koska et kertakaikkiaan pysty alakautta synnyttämään. Sanot sen, ettet pysty siihen. Et henkisesti, etkä fyysisesti, niin pakko niiden on se päätös sulle antaa. Mä uhkaisin haastaa oikeuteen koko laitoksen, jos eivät seuraavalla käynnillä anna sitä päätöstä ja jotain menee synnytyksessä sen takia pieleen, etteivät ottaneet sun pelkoja todesta. Heillä on vastuu.

        Pidän sulle peukut pystyssä ja koko sydämestäni toivon, että nyt saat sen päätöksen :) eivät ne vaan voi sinua pakottaa, kun sen kieltää jo potilaslakikin. Sulla kuitenkin on itsemääräämisoikeus hoitosi suhteen.

        Tulethan taas kertomaan,kun olet käynyt tapaamassa pelkolääkärin? Edelleen täällä jännitän sun puolesta ja olen hengessä mukana :)

        Lehmus ja (pelko/perätilasektioitu) poikanen 3kk


      • Lehmus
        Lehmus kirjoitti:

        Voi ap, saat kyllä kun sympatiat ihan täysin. On harvinaisen hankalaksi tehty siellä näköjään tuo sektiopäätöksen saaminen. Oletko sä sanonut niille tapaamillesi lääkäreille, että tiedät oikeutesi ja sen, etteivät voi sinua pakottaa? Usein lääkärit tuntuvat kuvittelevan, ettei me tavan tallaajat tiedetä oikeuksiamme ja jo sen takia painostavat siihen alatiesynnytykseen.

        On kyllä ihme, että täällä meidän pikkupaikkakunnalla myönnettiin sektio niin helposti, vaikka muuta olinkin kuullut, ja siellä sitten on noin vaikea sitä päätöstä saada. Sun on nyt vaan pysyttävä tosi tiukkana ja tehtävä selväksi, että tiedät oikeutesi ja näin olet päättänyt, koska et kertakaikkiaan pysty alakautta synnyttämään. Sanot sen, ettet pysty siihen. Et henkisesti, etkä fyysisesti, niin pakko niiden on se päätös sulle antaa. Mä uhkaisin haastaa oikeuteen koko laitoksen, jos eivät seuraavalla käynnillä anna sitä päätöstä ja jotain menee synnytyksessä sen takia pieleen, etteivät ottaneet sun pelkoja todesta. Heillä on vastuu.

        Pidän sulle peukut pystyssä ja koko sydämestäni toivon, että nyt saat sen päätöksen :) eivät ne vaan voi sinua pakottaa, kun sen kieltää jo potilaslakikin. Sulla kuitenkin on itsemääräämisoikeus hoitosi suhteen.

        Tulethan taas kertomaan,kun olet käynyt tapaamassa pelkolääkärin? Edelleen täällä jännitän sun puolesta ja olen hengessä mukana :)

        Lehmus ja (pelko/perätilasektioitu) poikanen 3kk

        Olisi kiva kuulla tämän tarinan loppuratkaisu, jos ap olet kuulolla vielä :)


    • itkuineniikka

      Ap täällä ja sektio on lopultakin myönnetty :)

      Sekin hirvittää kyllä, mutta 10000x vähemmän kuin alatiesynnytys.
      Sektio on vielä edessä, joten tulen kyllä joskus myöhemmin kertomaan miten siinä sitten kävi.

      Kyllä todellakin sai taistella koko raskauden ajan ja sitten siellä 36 viikolla se lopulta myönnettiin. Viimeisellä kerralla lääkäri enää kysyi, että oletko vielä samaa mieltä ja sanoin todellakin olevani ;) Helpotus oli kyllä järisyttävä. En vain ymmärrä miksei sitä voida ihan oikeasti aikaisemmin sanoa ettei ihmisten tarvitse menettää järkeään siinä panikoimisessa.

      Vähän on vielä odottelua jäljellä ja sitten sen näkee miten tässä lopulta käy. Toivottavasti menisi sektio hyvin.

      ap

      • Lehmus

        Ihana kuulla, että olet vihdoin saanut sen sektiopäätöksen! :) tokihan sekin jännittää ja pelottaa, mutta yleensä suunnitellut sektiot menee hyvin. Omastani ei ainakaan mitään pahaa sanottavaa tai traumoja jäänyt :)

        Sanottiinhan me, että saat sen päätöksen ihan varmasti. Inhottavaa, että niin pitkään antavat odottaa, ennenkuin saa lopullisen päätöksen, mutta onneksi sen sitten kuitenkin saa :)

        Kovasti tsemppiä tulevaan sektioon! Hyvin se menee :) muista tulla kertomaan, mitä sieltä tuli ;)


    • Mitinpähän vaan

      Eikö tuossa just ollut joku uutinen jossa äiti oli kuollut sektion komplikaatioihin? Mulla menis järki oottaessa noin isoa leikkausta...

    • ei ihan niin selvää

      Tämä äiti joka kuoli sektion komplikaatioihin niin siinäkin oli aloitettu normaalilla alatiesynnytyksellä, jossa olikin tullut sitten lapselle hapenpuutetta sun muuta ongelmaa ja sen jälkeen siirrytty hätäsektioon, joka on riskialttiimpi kuin suunniteltu sektio. Joten ei voi taas vetää johtopäätöstä, että olisi sektion takia kuollut. Kaikki huonosti päättyneet alatiesynnytyksethän päättyvät juuri sektion riskeiksi vaikka alunperin syy olisi ollut siinä alatiesynnytyksessä.
      Ja jos tämä on sama tapaus mistä on netissä ollut paljon keskustelua niin tuo vauvakin kuoli parin kk:n ikäisenä kätkytkuolemaan. Lieneekö siis tuolla synnytyksen aikaisella hapenpuutteella osuutta siihenkin.

      • ei ihan niin selvää

        niin ja vielä:

        Riskeistä huolimatta sektio on suhteellisen turvallinen. Vuonna 1999 tehdyn brittitutkimuksen mukaan äitikuolleisuus ennalta suunniteluissa sektioissa oli 1/17000. Hätäsektion osalta suhde oli 1/5500.


    • itkuineniikka

      Täällä ollaan taas ja sektio ohi sekä vauva kainalossa :)

      Kaikki meni todella hyvin! Olen niiiiiin onnellinen sektiosta ja kaikesta. Ekat pari päivää oli tosi kovat kivut, mutta lääkkeitä sai hyvin kyllä. Sen jälkeen sitten pärjäsi ihan särkylääkkeillä ja kotona ollessa ei juurikaan mitään vaivaa enää ollutkaan.

      Nyt sitten keskitytään vaan vauvaan ja toivotaan, että joskus vielä saisi toisenkin lapsen (ja jaksaisi taas käydä sen taistelun, huaah...)

      Kiitos kaikille tsempanneille!

      T: Ikionnellinen ap

      • tokalla helpompaa

        Paljon onnea, mukava kuulla että kaikki meni hyvin. :) Jos joskus toista lasta toivot, niin todennäköisesti et tuollaista "taistelua" joudu käymään kun sinulla on jo yksi sektio takana. Silloin myönnetään yleensä sektio hövelimmin. Se varsinainen päivä päätetään vasta samoihin aikoihin, kuin ekankin kanssa, mutta kyllä se sektio sinulle myönnetään, se on selvä.


    • Lehmus

      Paljon onnea ap:lle! :) Kiva kuulla, että kaikki meni hyvin ja selvisit traumoitta :) Nauti vauvasta!

      Itse suhtaudun mahdolliseen seuraavaan synnytykseen luottavaisemmin. Uskon, että silläkin kertaa sen sektion saan, jos sen haluan :) Nyt puolivuotta sektiosta ja kyllä se on jo mielessä käynyt, että vielä sen toisenkin lapsen haluaisin. En juuri nyt, kun ensimmäinenkin on vielä niin kovin pieni :) Ja sektion jälkeenhän on hyvä odottaa vähintään vuosi ennen uutta raskautta. Mutta vielä joskus... ;)

      Lehmus ja poikanen, jo melkein puolivuotta!

      • kissatkoirat1

        Hei ap! Voitko kertoa missäpäin Suomea näin hankalasti tämän sektioasian kanssa toimitaan?? Täällä myös odottaja täysin kauhuissaan ja elämäntilanne muutenkin juuri nyt aika raskas enkä millään tiedä miten jaksan tällaisen taistelun käydä läpi :-(


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Työttömän työnhakijan pääasiallinen tehtävä on työnhaku

      Ja uusi työnhaun malli korostaa sitä. ”Tavoitteena on nopea työllistyminen”, sanoo TE-toimiston johtaja. Ja tässä hän aivan oikeassa, koska työttömyys
      Maailman menoa
      520
      5043
    2. Stefan Thermanin käräjät on 16/6. On jännät ajat miehellä edessään.

      Neljä syytettä on nyt edessä, laittomasta uhkailusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta törkeästä kotirauhan rikkomisesta ja ampuma-aserikoksesta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      125
      2378
    3. Mitä kummaa tapahtui, että Suomalaiset yhtäkkiä Natoon haluaisivat?

      Ulkomailla ihmetellään, "mikä teihin rauhanomaisiin suomalaisiin oikein meni kun, yht'äkkiä sotahulluiksi muutuitte"? Erittäin hyvä kysymys joka pitäi
      Maailman menoa
      745
      2080
    4. No niin.. nyt ihan vakavasti..

      Haluisitko mies nähdä ja jutella ihan oikeasti? Kun mä haluisin.. voisitko antaa jonkun vihjeen. Tiedän että oot täällä, mut en tiedä että miksi sä tä
      Ikävä
      85
      1313
    5. Olet kylmä mies

      Vähän pelottava.
      Ikävä
      66
      1155
    6. Pääsikö Martti

      Esittelemään velaka mersua ja hyyryä hienostoalueella lippisjonnelle🤗😜😎
      Kotimaiset julkkisjuorut
      164
      1092
    7. Täti-ihminen Sofia ja nuori kanadalainen lätkänpelaaja

      Sofialla on kiikarissa Logan Thompson 25v, Las Vegasissa pelaava kanadalaispelaaja. Tätä se kai tarkoitti, kun sanoi Seiskalle, ettei tiedä kuinka pit
      Kotimaiset julkkisjuorut
      129
      1064
    8. Ajatus on nähdessä

      Jutella ja sopia ajankanssa keskustelu edes kerran, selkiyttäisi asioita. Vain kasvotusten, vain sinulle. Katoamalla päätät toisin, oletko ihan varma
      Tunteet
      52
      923
    9. Etkö voisi

      Mies: Etkö millään voisi, tahtoisi tai haluaisi tavata? Edes hetken, kuten silloin joskus. Etkö voisi pyytää? Itse en voi. Tekisin mitä vain, jos näki
      Rakkaus ja rakastaminen
      72
      858
    Aihe