Millaista teidän arki on?

Ei ole loppuelämä tuota. Vain muutos on pysyvää. Koita pitää pinna mahdollisimman pitkänä, ettet nosta tai voimista turhia myrskyjä. Antaa ajan hoitaa...

"tätäkö se loppuelämä on?"

Tätä, kunnes iskee vanhuuden vaivat.

Arki on varmaan jokaisella avioparilla erilaista, riippuen onko lapsia, harrastuksia jne.
Teille olisi varmaan hyvä asia jos pystyisitte järjestämään säännöllisesti yhteistä aikaa ja molemmille joku oma harrastus.
Me olemme yli 4-kymppinen 'uusiopari' avioliitossa vasta reilun vuoden ja molempien lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. Asumme eri osoitteissa, meillä molemmilla on omat talomme joten emme ole hetikään joka päivä yhdessä. Lähinnä viikonloppuisin vietämme yhteistä aikaa joten tavallaan meillä ei edes ole yhteistä arkea. Olenkin monesti ajatellut millaista se arki sitten on kun joskus muutamme yhteiseen huusholliin, uskon kyllä että kaikki sujuu hyvin kun ei ole lapsiperheen huolia.
Mieheni tekee kahta työtä ja itselläni on jokunen vapaa-ajan harrastus, lisäksi silloin tällöin käymme yhdessä esim. elokuvissa tai konserteissa, kesäisin jopa festareilla ym. tapahtumissa. Lisäksi 'karkaamme' toisinaan pienelle viikonloppureissulle kahdestaan. Oikeastaan tällainen avioliitto on ihan toimiva, ainoa huono puoli on ainainen ikävä kun ei nähdä joka päivä eikä ole mahdollista iltaisin käpertyä toisen viereen nukkumaan.

Niin kyllä se arki ei enää seurustelua kakkine ihanine tapaamisineen ole.
Tialle tulevat ramppaaminen työssä ja kotona, lapsein vienti ja haku hoidosta, ruuanlaitot, pyykinpesut.

On ihan itsestä kiinni, ottaako josku iltahetkenä pienen hetken puolison kanssa vaikka katosen kotisohvalle televiosta elokuvaa, silloinhan voi vaikka menneä sinne puolison kainaloon. Lomille voi sitten kehitellä jotain kohokohtaa, muutaman päivän retkeä, ihan vaikka lasten kanssa, sillä jo uuden näkeminen piristää.

Tämä on vain hetki elämässä, pian lapset kipittävät kouluun ja viettävät osan aikaa kavereiden kanssa, enää et ole niin tiukasti kiinni arkisessa, ehdit jopa ajatella muutakin ja teinit antavat jo hetkiä olla ihan kahdenkin, silloin voi hieman irroitella ja pian lentävätkin jo pesätä ja nyt sitä aikaa sitten on.
Nyt voi sitten yhdessä tehdä monia asioita, meillä ainakin tehdään mukavia kesömökki matkoja, lomamatkoja, seksi eri paikoissa on ollut ihanaa. Eipä ollut loppunut virta näinä ruuhkavuosina, nyt sitten on turvallinen kumppani. Sen verran on kertynyt pääomaakin, kun ei ole tarvinnut erota ja alkaa aina alusta, että voi rahan puolestakin olla vapaa.

Hyvää pitää odottaa.
Näinä ruuhkavuosinakin kyllä ehdottasin, että kerran kuukudessa jätätte lapsenne vaikka isovanhempien hoitoon viikonlopuksi ja lähdette ihan kasin viettämään laatuaikaa yhdessä. Eräs pariskunta meni usein toiselle paikkaunnalle, kävivät elokuvissa, konserteissa ym ja tilasivat holtellihuoneen, jossa olivat ennsin tanssimassa ja sitten yö ilman lapsia. Näinhän kuulemma tekevät nuo kuuluisat Bechamitkin. Eli järjestäkää sitä yhteistä aikaa, eihän sitä tarvitse joka päivä olla.

Sitten se toinen asia, ei toiselle tarvitse jatkuvasti sanoa rakastavansa, kyllä sen rakkauden tuntee ilman sanojakin, siitähän ahdistuu jos jatkuvasti pitää olla jotakin sanomassa tai viestimässä.
Kyllä työpöiväkin pitää kestää ilman sähköposteja ja tekstiviestejä ja facebook on kaikkein pahin, eihän se ole ihminen.

Meillä arki on tosiaan arkea. Puoliso on lähtenyt töihin kun itse herään. Tulee töistä aikaisintaan kuudelta (eillei ole poikkeuksellinen päivä).
itse hoidan lapset, vien kerhoon, hoidan kotityöt, kaiken siihen liittyvän. Alussa oli rankkaa, ahdisti ja väsytti. Mutta ei auttanut kuin alkaa ajattelemaan että tätä se on ja tulee olemaan. Sain "muutettua" asennettani arjen askareihin ja lasten kanssa olemisesta kaivoin kaiken positiivisen. Asioiden loksahtaessa paikalleen, on arjen pyörittäminen ollut ihan toisenlaista ja osaan jopa nauttia siitä.
Käyn lasten kanssa kyläilemässä ja missä milloinkin.
Viikonloput on sitten aikaa jonka vietämme ihan perheenä, käymme lasten kanssa hoplopissa, puistossa, uimassa tms mukavaa. :) ja illat vietämme yhdessä, pelaten, katsoen elokuvia jne.
Huomenna taas alkaa uusi viikko uusine kujeineen. :)
Tätä se, mutta oletettavasti tulee myös aika jolloin kaipaa näitä hetkiä.

Itsehän me sen arjen teemme. Sujuva arki on mukavaa. Kaiholla muistelen aikoja kun lapset olivat pieniä; aina oli jotakin tekemistä ja touhuamista ja elämässä on meininkiä. Töissä käytiin ja hoidettiin kotia. SIlloin tällöin istuttiin iltaa tuttavapariskuntien kanssa.

Nykyään elämme kahden aikuisen arkea kun lapset ovat jo maailmalla. AIkaa on runsaasti, sisältöä vähemmän. Kotityötkin ovat vähentyneet niin, että joskus niitä oikein kaipaa... Mutta näinhän se menee. Käymme yhä edelleen töissä, harrastamme ja järjestämme kaikenlaisia pippaloita. Matkustamiseenkin on nyt aikaa ja rahaa.

Läheisyys on tärkeää ja sitä pitää myös antaa eikä vain odottaa. Arjen pienet luksukset pitää itse järjestää ja esim. ottaa aikaa kahdenkeskiselle yhdessäololle vaikka vain pienelle iltalenkille tai leffailtaan.

Lapset ovat pieniä vain hetken (liian lyhyen) ja siitä kannattaa nauttia täysin siemauksin.

Käymme työssä. Lähdemme ja tulemme eri aikaan.

Puhumme yleensä vain asioista. Siis tyyliin tankkaatko auton eim. Lomiööa emme tee mitään yhdessä. Emmekä muutenkaan. Vain ne viralliset juhlat häät, hautajaiset eikä aina niitäkän. Nukumme eri huoneissa. Seksiä olemme harrastaneet vuosia sitten.

Meillä ei kohta voi parisuhteesta puhuakaan. Pieni asunto, missä ei todellista kahdenkeskistä hetkeä voi järjestää kuin teinin ollessa kavereillaan yötä. Mies nyt työtön ja hoitaa luojan kiitos kotityöt. Itse uraihminen, pitkät päivät ja illallakin ajatukset seuraavassa työpäivässä. Illan vapaa kuluu 2.5 v nuorimmaisen kanssa touhutessa.

Meillä ei juuri mitään sosiaalista elämää paitsi miehen äiti, johon itse yritän pitää etäisyyttä. Kuvaavaa on se, että siviilipuhelimeeni soittavat vain mieheni ja tyttäreni ja puhelinmyyjät, äärimmäisen harvoin kukaan muu (äitini, veljeni). Mies tykkää kotiympyröistä, enkä itsekään halua lomamatkoja vieraille maille yms. Toisaalta tämä nyhvöttäminen alkaa ärsyttää. Kun välillä haluaisi kotonaan omaa aikaa ja olla yksin.

Meille ei hotelliyöpymis-minilomat sovi, koska oma vuorokausirytmini on erittäin herkkä muutoksille, enkä nuku vieraassa paikassa. Siitä seuraa koko seuraavan viikon väsymyskierre. Mieluiten olisin mieheni kanssa kaksin rauhassa kotona, mutta vaikka teinin saisikin kavereilleen yökylään, ei nuorimmaiselle ole paikkaa. Anopille ei käytännön syistä voi jättää.

Viikot kelaavat eteenpäin vauhdilla ja muuta ei ole kuin päiväkoti - työ - koti - leikkiä - nukkumaan. Mitään omaa ei pysty harrastamaan. Elämme sitku -elämää ja näivetämme samalla parisuhteemme. Sivusuhde työpäivän aikana olisi helpommin järjestettävissä kuin aviosuhteen hoito kotona.

Älkää jämähtäkö arkeen. MLL:ltä saa lapsenvahteja 8 e/h tai mummot ja papat avuksi. Menkää syömään ja leffaan kahdestaan, ilman lapsia. Ottakaa tavaksi tehdä jotain kahdestaan kerran kuussa. Viettäkää lasten nukkumaanmenon jälkeen romanttinen illallinen juustotarjottimen ja hyvän elokuvan parissa tai hankkikaa jokin yhteinen harrastus jossa voitte käydä kaksin edes kerran kuussa, vaikka keilaus tai sulkapallo. Ei kannata hukata parisuhdetta perheeseen, koska ilman sitä parisuhdetta ei ole perhettäkään!

a) Ottakaa aikaa toisillenne ja hommatkaa lapsenvahti. b) Hanki oma harrastus, henkireikä, josta saat voimaa arkeen. c) Osta kirkasvalolamppu. d)Yllätä miehesi antamalla teille ainutkertainen elämys (kuumailmapallolento, tandemhyppy koneesta, benzihyppy) e) menkää koko perhe vesipuistoon f) vierailkaa Heurekassa g) järjestä elämänmakuiset juhlat - ylipäätään: eläkää älkääkä hautautuko arkeen.

ja minä perässä.

TJ 6 vuotta and counting... Onhan se odottavan aika pitkä.

Meidän arki on kans ihan normaalia käyn työssä ja mieheni bisnesmies ja työssä ei niin aikataulua. Minulla ihan päivätyö ja meillä 3v tyttö olemme n29 m 34. pariskunta. Minua pännii sellainen juttu kun Marko on työssä niin hänen kaverinsa Juho aina eksyy meille ! viimeksi tuli perjantaina ja vähän ottaneena ja kun laitoin kahvia hän tuli taakseni ja laittoi rinnoilleni kätensä. Sanoin etten tykkää moisesta asiasta , mutta hän sanoi kyllä oppivan tykkäämään. Viime torstaina kun tulin suihkusta ja kylpytakki päällä , enkä ollut vielä jasminaa hakenut tarhasta , niin ovikello soi ja Juho oli siellä ja pyysi sisään.

Päästin hänet sisään ja eteisessä heti kävi iholle hän pani kätensä minun alastomalle iholleni ja laittoi haaroihin saakka. Suutuin tilanteesta ja repasin hänen kätensä pois. Kerroin hänelle , että on sinulla minun mieheeni tälläinen suhde , että loukkaat hänen tunteitaan. Juho sanoi , että vaikka olen ollut Markon kanssa kaveri lapsesta saakka , niin silti haluan naida sinua. Kerroin hänelle , että olen uskollinen Markolle ja tulen aina olemaankiin. Kerroin hänelle , on varmaan parempi kun käyt kylässä silloin kun mieheni on kotona.

Juho sanoi , että mikäli näin toivot. Maanataisin Marko ja Juho pelaavat sählyä mutta jostain syystä Juho ei ollut tullut , eikä ollut vastannut Markon soittoon.
Marko ihmetteli kun hän ei vastannut edes puhelimeen ja näytti olevan kotona.
Oletan hänen suuttuneen kun en antanut hänelle pillua.

Minusta on kauhea ajatus , että jollakin on sellainen luulo jotta kaverin vaimoa
saa naida ja pitää yhteisenä vaihtokapulana. Minä ainakin rakastan miestäni niin paljon , etten sorru vieraisiin miehiin.

Joo´o,näinhän se vaan tuppaa menemään.Meillä kanssa pitkä liitto takana,ja toivottavasti jatkuukin vielä pitkään.Arki on sitä että molemmat käydään töissä,ollaan hiukan väsyneitä iltasella,ei oikeastaan romantiikkaa eikä seksiä viikolla.ollaan vaan ja möllötelään soffalla ja katellaan telkkua.Viikonloppuisin on sitten säpinää senkin edestä.Jos hyvä tsäkä käy niin saatetaan jopa naida napsauttaa kertaalleen saunan päälle.Jollei eukolla satu olemaan kuukautisia.Näinhan se pitkässä juoksussa menee.