Olen lueskellut näitä kirjoituksia ja vastaillutkin aika moneen. Ihmettelen monia mielipiteitä. Parisuhteet ovat kiemuraisia.
Joku saa tehdä yhden virheen ja joku toinen ei yhtään. Lähtöpassit saa hän. Mies tai rouva on hyvä vain.
Ehkä olisi parasta elää tätä hetkeä. Lopettaa epäilyt ja vahtimiset. Jokainen on oman onnensa seppä. On kuitenkin tuskaista olla, kun huomaa toisen valehtelevan ja salailevan asioita naama pokerina. Siltikin, miksi murehtia toisen tekemisistä. Jättää kaverin tai ei murehdi, jos jää. Jos toinen kuljeskelee pitkin poikin, niin toinen saa myös mennä ja olisi hyväksi alkaa elää eikä uhrautua toisen vuoksi niin alas, ettei uskalla edes ovea avata.
Lapset....hmmm. En ota kantaa....mul ei ole.
Mun kaverilla on puhelinnumeroita vaikka kuinka paljon ja viestejä satelee. Asumme erillään. Olemme uskollisia. Ainakin minä olen. Miehet eivät muutu, en usko, mutta en murehdi. Hän on mun nyt aivan riittävästi. Enää en kuitenkaan uhraudu miehen vuoksi jäämällä syrjään kaikesta mitä ulkopuolella kodin on. Kyllä välillä harmittaa, kun mietin puheluja parvekkeella ja muuallakin. On myös jonkin verran työpuheluja. Olkoon noin sitten. Hän pitää kuiteskin musta kii ja saan hyvää seksiä. Ystäväpiirimme laajenee ja meistä tykätään yhdessä. Mies ei sekoile, vaikka otamme väkeviä jne. Saan tanssia, jos joku hakee jne. Mustis on hän, mutta tuohan on normaalia ja antaa silti luvan. Ei meteliä turhasta. Tykkää vaan, kun joku muu tanssittaa, koska hän ei osaa.
Siis elä ja anna muidenkin elää. Ehkäpä näin sitten. Älä tee sitä mitä et tahtoisi hänen tekevän sulle jne. Jos et ole onnellinen, niin tee muutos. Elät vain kerran...hmmm ehkä, mutta tässä ruumiissa kylläkin ja sielu tarvitsee hoitoa monin tavoin. Sydämesi sykkii elämää....tunnethan sen. :))
Joku saa tehdä yhden virheen ja joku toinen ei yhtään. Lähtöpassit saa hän. Mies tai rouva on hyvä vain.
Ehkä olisi parasta elää tätä hetkeä. Lopettaa epäilyt ja vahtimiset. Jokainen on oman onnensa seppä. On kuitenkin tuskaista olla, kun huomaa toisen valehtelevan ja salailevan asioita naama pokerina. Siltikin, miksi murehtia toisen tekemisistä. Jättää kaverin tai ei murehdi, jos jää. Jos toinen kuljeskelee pitkin poikin, niin toinen saa myös mennä ja olisi hyväksi alkaa elää eikä uhrautua toisen vuoksi niin alas, ettei uskalla edes ovea avata.
Lapset....hmmm. En ota kantaa....mul ei ole.
Mun kaverilla on puhelinnumeroita vaikka kuinka paljon ja viestejä satelee. Asumme erillään. Olemme uskollisia. Ainakin minä olen. Miehet eivät muutu, en usko, mutta en murehdi. Hän on mun nyt aivan riittävästi. Enää en kuitenkaan uhraudu miehen vuoksi jäämällä syrjään kaikesta mitä ulkopuolella kodin on. Kyllä välillä harmittaa, kun mietin puheluja parvekkeella ja muuallakin. On myös jonkin verran työpuheluja. Olkoon noin sitten. Hän pitää kuiteskin musta kii ja saan hyvää seksiä. Ystäväpiirimme laajenee ja meistä tykätään yhdessä. Mies ei sekoile, vaikka otamme väkeviä jne. Saan tanssia, jos joku hakee jne. Mustis on hän, mutta tuohan on normaalia ja antaa silti luvan. Ei meteliä turhasta. Tykkää vaan, kun joku muu tanssittaa, koska hän ei osaa.
Siis elä ja anna muidenkin elää. Ehkäpä näin sitten. Älä tee sitä mitä et tahtoisi hänen tekevän sulle jne. Jos et ole onnellinen, niin tee muutos. Elät vain kerran...hmmm ehkä, mutta tässä ruumiissa kylläkin ja sielu tarvitsee hoitoa monin tavoin. Sydämesi sykkii elämää....tunnethan sen. :))
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta asiaa!
että kuinka paljon ihmisiä jaksaa parisuhde-
ongelmistaan kirjoittaa.En millään pahalla,
puhun vain omasta mielipiteestäni,jos
mulla olis suhteessa avokin kanssa ongelmia
en kyllä tulisi oudoille ihmisille siitä
tänne itkemään,löytyykö täältä nyt sen
kummempia ihmissuhdeguruja? Käyttäisin senkin
ajan kumppanin kanssa keskusteluun,ei kai
ne ongelmat ainakaan täällä jauhamalla katoa,
niitä vain paisuttelee mielessään,siitä
seuraa epäilyksiä ja vahtimista
se on monelle helpotus, että saa avautua tänne. Voihan olla, että ei ole ketään jolle noita voisi puhua. Etenkin jos kokee, että kumppanilleen ei voi. Minä kyllä pyrin suoraan käsittelemään asiat niiden kanssa, joita ne koskee enkä vatvo niitä täällä.... (ainakaan paljoa:D).
Niin, mihin silloin purettiin murheita, kun ei ollut tietokoneita. Päiväkirja oli hyvä ystävä.
Kirjoitan vieläkin päiväkirjaa, vaikka olen jo 40v. Runojakin sieltä löytyy. Kaikilla ei ole ystävää, jolle voi kertoa iloja ja suruja.....varsinkaan sellaista, johon voisi luottaa aivan täysillä.
Tämä keskustelupalsta on kuin kirja. Kun avaa, niin lukemisesta ei tule loppua ja asiaa riittää ym ym. Voi ottaa kantaa ja kirjoitella omia asioitaan tuntemattomana. Kun viihtyy kotona, niin kone on ulospääsy muihin maailmoihin. Tämän kyl tietää moni moni muukin. Etsitään ymmärtäjää, rohkaisua ym. Kaikki ohjeet ja neuvot eivät ole hyviä.....mustaa ja valkoista, mutta ei voi mitään. Siltä väliltä olisi hyvä löytää muitakin värejä.
On useasti ollut niin, että oma kaveri ei halua keskustella mistään parisuhdetta koskevasta asiasta eikä muustakaan. Ehkä joskus kännissä avautuu. Näin on. Sohva, tv ja unta kaaliin. Seksiä, kun jaksaa. Työpaineet tai työttömyys, miettivät niitä. Raha-asiat päin honkia. Ei ole varaa mennä mihinkään. Kun ei ole varaa syödä terveellisesti, niin kilojakin tulee. Tuohon soppaan, kun vielä liittyy kaveri vaikeuksineen, niin ei ole helppoa. Pitää etsiä
Yksinkertaista tekstiä, mutta kirjoitin tämän vain kerran..