Vanha sananlasku kertoo että niin metsä vastaa kuin sinne huudat, mutta kun minusta näyttää että se ei pidäkkään paikkaansa, joten miten tällainen voi olla ylipäätäsäkkään mahdollista? Elikkä olen alle 4 kymppinen suuntautumiseltani homoseksuaali, ja olen ollut jo noin puolitoista vuotta ihastunut erääseen kundiin. Hän on minua 12 vuotta nuorempi eli juuri sopivan ikäinen minulle. Mutta minä pahaa pelkään että tunne ei ole molemmin puolinen. Olen tehnyt useamman aloitteen hänen suuntaansa mutta hän ei ole tehnyt ainuttakaan minuun päin, hän on jotain aloitteitani jopa torjunut. Vaikka olemme niinkin pitkään tunteneet, niin emme ole vielä edes kertaakaan varta vasten tavanneet missään toisiamme, vaan olemme aina vain sattumalta törmänneet jossain. Enkä ole itse viitsinyt mennä edes ehdottamaan hänelle mitään treffejä tms, koska olen jo useamman aloitteen tehnyt niin katson että eiköhän tuo olisi jo hänen vuoro ottaa se seuraava askel. Mutta miksi hän ei ole sitä tehnyt?
Miksi metsä ei vastaa kuin sinne huudan?
1 puolinen ystävä
7236
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No varmaan siksi koska ei ole kiinnostunut sinusta.
No miten minä voin olla sitten kiinnostunut hänestä jos hän ei minusta?
Anteeksi nyt vaan, mutta oletko mm. sosiaalisilta taidoiltasi heikkolahjainen?
Kuin niin?
Ihmeellistä ahdistelua. Jos ei vaikuta syttyvän niin jätä jo vittu tai tässä tapauksessa kyrpä rauhaan.
Ensinnäkin en ole mitään ahdistellut, en ole koskenut häneen sormenpäälläkään! Ja toiseksi en ymmärrä sitä miksi seksi pitää aina sotkea joka asiaan! Kai sitä nyt ihminen voi tykätä toisesta muutenkin kuin alapään kautta!
Tuttu tunne..itsellä oli reilu yli 2 vuotta sitten yks miespuolinen ystävä, joka jätti minut alkaessaan seurustella erään naisen kanssa. Yritin monesti saada yhteyttä ja jopa kahdenkeskisen tapaamisen koitin järjestää, mutta hän ei suostunut kuin muistaakseni kerran tapaamaan kaksin, silloinkin hyvin nopeasti kun menin käymään hänen kotikaupungissaan, missä hän silloin asui. Hän vaati sen tapaamisen jälk. jokaiseen tapaamiseen hänen naisensa mukaan hänen "tueksi" tms.
Ystävyys oli hyvin ykspuolista loppua kohden, enkä jaksaisi yksipuolista ystävyyttä enää kenenkään kanssa, sillä siinä särkyy itse niin pahasti henkisellä tasolla, kun itse on tosi "innoissaan" ja odottaa ystävänsä tapaamista, ja toinen taas hyvä kun saa aikataulustaan sovittua tapaamispäivän..eli ei ole yhtä kiinnostunut tapaamaan edes. Tunteethan tuossa kuolee, jos ei muuta.