Olemme seurustelleet poikaystäväni kanssa 5 vuotta josta 3 vuotta olemme asuneet saman katon alla. Olemme keskustelleet avioliitosta ja kihloihin menosta ja kihloihin todennäköisesti menemme tämän vuoden puolella. Mutta! Emme oikein tiedä pitäisikö se jättää siihen.. Rakastamme toisiamme ja kihloihin meno on meille tarpeeksi "lupaus" eikä meistä kumpikaan pidä avioliittoa välttämättömänä.
Jotenkin pelottaa että naimisiin meno on kirous suhteelle. Niin monet ihmiset eroaa jopa parin vuoden jälkeen avioliitonsolmimisesta ja enemmän on tullut vastaan niitä jotka ovat jättäneet naimisiin menon välistä ja ovat edelleen yhdessä.
Onko avioliitto oikeasti lopun alku vai voiko siinä oikeasti onnistua? Kertokaa omia kokemuksianne avioliiton HYVISTÄ puolista ja siitä onko se ollut sellaista kun kuvittelit. En kaipaa mitään oman puolison haukkumisia tms. koska sen puolen avioliitosta tiedän jo. Nyt kaipaisin onnellisia kertomuksia!
Jotenkin pelottaa että naimisiin meno on kirous suhteelle. Niin monet ihmiset eroaa jopa parin vuoden jälkeen avioliitonsolmimisesta ja enemmän on tullut vastaan niitä jotka ovat jättäneet naimisiin menon välistä ja ovat edelleen yhdessä.
Onko avioliitto oikeasti lopun alku vai voiko siinä oikeasti onnistua? Kertokaa omia kokemuksianne avioliiton HYVISTÄ puolista ja siitä onko se ollut sellaista kun kuvittelit. En kaipaa mitään oman puolison haukkumisia tms. koska sen puolen avioliitosta tiedän jo. Nyt kaipaisin onnellisia kertomuksia!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei avioliitto parisuhteeseen vaikuta suuntaan tai toiseen. Sillä on vero- ja viisumivaikutuksia.
Ihmisille tulee vaikeuksia parisuhteeseen yhtä lailla avo- kuin avioliitossa. Se johtuu siitä, että puolisoiden välinen seksuaalinen jännite yleensä kestää vain rajallisen ajan. Usein se loppuu lapsiin, mutta suhteet lopahtavat myös ilman lapsia.
Taitaa se suurin ongelma olla ihmisten korvien välissä. Jos kerran ajatellaan, että suhde lopahtaa avioliiton solmimiseen, niin varmasti tekeekin niin. Jos ei tietoisesti, niin alitajuisesti vähintään.
Sen suurempaa muutosta avioliitto ei suhteeseen tuo, arkipäiväiseen olemiseen. Itse olen nyt ollut kaksi vuotta naimisissa ja ainoa ero mikä suurimpana on tässä ollut on se, että sukunimi on sama kuin miehellä. Ja joulukuussa syntyvä lapsi on automaattisesti miehen, ei tarvita isyydentunnustuksia.:D
Ihan turha tässä munkaan on alkaa avioliiton hyvistä puolista kertoa, koska sitä ne ei yksinään olis. Ne on meidän KOKO SUHTEEN hyviä puolia. Ei se naimisiin meno taianomaisesti kenenkään suhdetta muuta suuntaan eikä toiseen.
Eli siis lasten takia naimisiin, ei ilmeisesti kummallakaan mitään muuta syytä. Ainakin näistä molemmista voi päätellä että lapset on se syy miksi naimisiin pitää mennä. Okei. Emme ole hankkimassa lapsia joten avioliitto on siis ilmeisesti turha juttu. Sääli että kumpikaan vastaajista ei löydä avioliitosta mitään hyvää sanottavaa, siitä kai voi päätellä että ei se sitten ole tarpeellista. Enkä usko että ne jotka ovat eronneet ajattelivat avioliiton pilaavan suhteen, se on ihan minun oma päätelmäni ja ajatukseni jonka olen rakentanut lähipiirin kokemusten perusteella.
No jos sulla kerran on noin vakaa ajatus siitä, millainen avioliitto on ja mitä se tekee, niin miks edes kyselet täällä?
Ja ei, me ei menty mahdollisten lasten takia naimisiin. Sillon vielä ei edes oltu varmoja, halutaanko lasta ollenkaan. Taidat olla aika tiukkapipo, jos huumori ei uppoa?:) Ja nuohan oli ne suurimmat erot avoliittoon verrattuna, mitä meillä on avioliiton jälkeen tullut. Sisäistä edes lukemasi?
Me mentiin naimisiin sen takia, että rakastetaan toisiamme. Sitouduttiin toisiimme jopa paperilla.
Ei, minulla ei ole käsitystä siitä millainen avioliitto on! Siksi täällä kyselen mutta kun en kunnon vastausta saa! Menitte naimisiin koska rakastatte toisianne, okei mutta miksi avioliitto? Perinteiden takia vai miksi? Koska voihan kaksi ihmistä olla yhdessä ilman avioliittoakin joten miksi juuri te valitsitte avioliiton? Sitä juuri hain, että muuttaako se paperi nyt sitten jotain kun niin monet kuitenkin sen paperin haluaa! Siis kai sillä avioliitolla joku tarkoitus pitää olla, miksi muuten ihmiset menisivät naimisiin?
Minulle itselleni riittää kihloissa olo mutta olemme myös miettineet naimisiin menoa ihan vain siksi koska yleensä se nyt tulee jossain vaiheessa parisuhdetta mutta olemme myös miettineet sitä vaihtoehtoa että emme menisi naimisiin ollenkaan.
Eihän tässä mitään huumoria ole ollut ei ainakaan noissa aikaisemmissa vastauksissa, joten nyt kyllä vähän hymyssä suin katson tuota sinun tiukkapipo kommenttia! :D Haluaisin vain saada vastauksia kysymyksiin, jos sinulla ei niitä ole niin ei se mitään ei tarvitse vastata! En ymmärrä miksi pitää "vastata" kysymykseen johon ei pysty vastaamaan! :D En nyt pyydä mielipidettä asiaan vaan ihan vain kertomusta siitä millaista on olla naimisissa ja mitä hyötyä siitä on.
" Siksi täällä kyselen mutta kun en kunnon vastausta saa! Menitte naimisiin koska rakastatte toisianne, okei mutta miksi avioliitto?"
No eikö se ole jo aika selvää. Avioliitto ei muuta rakkautta suuntaan tai toiseen mutta sillä on monia juridisiä ja käytännön vaikutuksia. Joten miksi ei hoitaisi myös noita juridisia asioita paremmalle tolalle kun kerran se rakkaus jo on?
Se että avioliitto on monessa suhteessa vain käytäntöön vaikuttava asia ei myöskään poista tai vähennä sitä suhteessa jo olevaa rakkautta mitenkään. Ja kyllä jotkut siitä avioliitosta myös joitain symbolisiä merkityksiä lopullisesta sitoutumisesta saavat mutta se on ihan ihmisestä kiinni.
Syy, miksi itse haluaisin tulevaisuudessa naimisiin, on varautuminen sellaisiin mahdollisin ennustamattomiin asioihin kuin kumppanin vakava sairastuminen, vammautuminen tai jopa menehtyminen. Näitä asioita meistä kukaan ei uskalla edes kunnolla ajatella. Totuus kuitenkin on se, että kuka tahansa voi joutua em asioiden kanssa yhtäkkiä tekemisiin, ja vain aviopuolisoilla on oikeus tiettyihin eläkkeisiin ja korvauksiin. Sillä, että puolisot ovat olleet kihloissa ja asuneet yhdessä vaikka 15 vuotta, ei ole lain edessä mitään vaikutusta, elleivät he ole naimisissa. Taloudellisiin vaikeuksiin joutuminen sellaisessa järkyttävässä tilanteessa, että kumppanille sattuisi jotain, vaikeuttaa surusta ja arjesta selviytymistä vyhä enemmän. (eli yhtäkkiä maksatkin kaiken yksin, lainat, laskut tai jopa elätät lapset)
Lisäyksenä vielä, että ei tuo onnettomuuteen varautuminen toki ainoa syy ole, miksi naimisiin tulevaisuudessa haluaisin, mutta tärkein kuitenkin. :) Edellisten vastaajien kanssa olen samoilla linjoilla siitä, että ei se naimisissa oleminen arjessa mitenkään eroa avoliittosta. Mielestäni se vain helpottaa tiettyjä käytännön asioita, tuo puolisolle turvaa ja oikeuksia onnettomuuden sattuessa ja edustaa molempien yhteistä sopimusta siitä, että on päätetty sitoutua tosissaan suhteen hoitamiseen ja arjen jakamiseen :P
Hienoa että onnistuin saamaan edes pari asiallista vastausta, alkoi vähän tuntumaan jo että eihän täällä voi mitään kysyä kun heti hyökätään kimppuun ja lätkitään miinusta kun vaan viattomasti kysyy jotain...
Olen itsekin miettinyt nuita juridisia puolia. Avopuolisoilla alkaa nykyään olemaan jo aika samanlaiset oikeudet kuin aviopareilla mutta paljon on ISOJA juttuja jotka pätevät vain jos on naimisissa. Onhan se totta että monesti nuo onnettomuus asiat ja muut on sellaisia että niitä ei kovin haluaisi ajatella mutta kaikkeahan voi tapahtua eikä ikinä voi tietää. Pitänee jutella miehen kanssa tästä kannasta naimiisin menon suhteen. Voihan sitä mennä vaikka vain maistraatissa naimisiin sitten kun tuntuu siltä että on valmis, kun kumpikaan meistä ei mitään häähössötystä halua.
En ole vielä itsekään naimisissa, toisessa avoliitossani kyllä. Oma ajatukseni avioliitosta on, että se on symbolinen asia, jolla osoitan itselleni ja toiselle valinneeni hänet "lopullisesti". Valinneeni elämänkumppaniksi, ja siksi, jonka kanssa mahdollisesti perustan perheen. Kihlautumisen jälkeen loppuisi sellainen jossittelu, että onko hän oikea vai ei, mitä tästä tulee. En siis ole sitä mieltä, etteikö tällaista "lopullista valintaa" voisi tehdä ilman avioliittoakin, tottakai voi. Mutta sitä se enimmäkseen mulle tarkoittaa. Tietysti sitten nämä juridiset/taloudelliset asiat merkkaavat myös, sekä yhteinen sukunimi. Mutta suurin juttu avioliitossa on mulle tuo edellä mainittu, henkinen puoli. Nimenomaan en haluaisi mennä naimisiin lasten takia, vaikka jo raskaana ollessani. Haluan mennä naimisiin siksi että rakastan miestä ja haluan jakaa elämäni hänen kanssaan, en siksi että pulla on uunissa :D
Noh. Me menimme naimisiin rakkaudesta. Siksi, että tarkoitus on olla toisen kanssa loppuun asti, milloin se tuleekaan. Minä olen nyt mieheni virallinen puoliso ja näin myös meillä on perhe, ei tosin lapsia vielä.
Jos jotain saattuu, olen minä se se, jolle asiasta ilmoitetaan. Jos elämässä tulee vaikeuksia, muistamme vihkivalan ja yritämme kaikkemme. Minä olen luvannut tukea häntä ylä- ja alamäessä ja hän minua.
Uskoin ennen avioliittoa, ettei se mitään muuta. Mutta hassua, että se muutti kyllä. Mieskin oikein ihmetteli, miten se lähensi lisää, toi yhteenkuuluvuutta ja lisää yhteishenkeä. En tiedä miksi, näin vain kävi.
Suhteessa voi olla ongelmia, oli suhde avoliitto tai avioliitto tai vaikka asuttaisiin erillään. Koen kuitenkin, että avioliitossa sitä suhdetta yrittää pitää parempana, kauniimpana ja ihanampana. Sitä haluaa olla hyvä puoliso, jakaa kaiken ja olla läsnä. Omaa elämää ei pidä unohtaa, pitää olla omia ystäviä, menoja ja matkoja. Mutta aina kantaa se oma puoliso sydämessä mukana ja rakastaa.
En osaa muuta sanoa. Minulle tämä sopii, ei pelota tuleva, ei kaduta mennyt.