Pakko kantaa oma korteni kekoon tänne palstalle, kun tällaisen löysin. Olen ollut suhteessa mieheeni jo yli 6 vuotta. Tänä aikana olen saanut tutustua todella hyvin hänen äitiinsä.
Anoppini luonne on sellainen, että hän hössöttää paljon asiasta kuin asiasta, hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän ei kykene kuuntelemaan toisen lausetta tai asiaa loppuun ja yrittää kääntää koko ajan keskustelun itseensä. Anoppini rakastaa puhua toisista pahaa, jopa omista lapsistaan minulle. Se, kumpi lapsista ei ole paikalla, siitä puhutaan pahaa.
Tytär on anopille erittäin tärkeä, hyvänä esimerkkinä voin antaa tämän: lauantaina meillä oli tyttäremme ristiäiset, johon hänen tyttärensä ei päässyt tulemaan. Anoppi keksi, että lapsi puetaan myöhemmin kastemekkoon ja täti pitää sylissä ja tästä otetaan kuvia. Voileipäkakusta sekä täytekakusta anoppi otti palaset ja laittoi ne pakastimeen, jotta tyttärensä saa myös nauttia kakuista. Samalla anoppini on omituinen kun tulee kyseeseen minun ja äitini suhde. Meillä on erittäin hyvät välit ja olemme läheisiä, vaikea elämäntilanne aikoinaan perheessämme yhdisti meitä paljon. Anoppini äänensävy muuttuu kun hän kyselee äidistäni, ristiäisissä anoppini kätteli kaikki muut paitsi äitini jne. mukavaa. Hänen tyttärensä kokee äitinsä ajoittain erittäin rasittavana, eikä heidän suhteensä ole erityisen läheinen, vaikka läheinen onkin.
Anoppini painosti meitä vuosia hankkimaan lapsia, sanoi vahtivansa mielellään heitä kun menen aikanani töihin ja muutenkin olevansa heidän seurassaan. Koitti aika kun tulin raskaaksi, anoppini alkoi jo raskausaikana selittämään, että alueella on erittäin hyviä perhepäivähoitajia. Että näin. Lapsen synnyttyä anoppini on noin 3 kertaa pitänyt häntä sylissä alle 5 min kerrallaan, vaikka asuu 5km päässä ja ravaa meillä melkein joka päivä. Lapseni on 6vkoa vanha. Siinä, missä äitini omii aina lapseni meillä käydessään, anoppini vaikuttaa suht välinpitämättömältä.
Anoppini puhuu paljon, lupailee vaikka mitä, muuttaa puheitaan, ei kuuntele, haukkuu kaikkia, on epäluotettava jne. mutta silti olen tottunut häneen ja ymmärrän että hänen lapsuutensa vaikuttaa paljon siihen mikä hän on. Valitettavasti en voi antaa lastani hänelle hoitoon, koska kuvitelkaa tilanne että olemme sopineet hoitamisesta ja viedessäni lasta hänelle, hän olisi esim. lähtenyt tyttärensä luo kylään tai kaupoille....
Anoppini luonne on sellainen, että hän hössöttää paljon asiasta kuin asiasta, hänen kanssaan ei voi keskustella, koska hän ei kykene kuuntelemaan toisen lausetta tai asiaa loppuun ja yrittää kääntää koko ajan keskustelun itseensä. Anoppini rakastaa puhua toisista pahaa, jopa omista lapsistaan minulle. Se, kumpi lapsista ei ole paikalla, siitä puhutaan pahaa.
Tytär on anopille erittäin tärkeä, hyvänä esimerkkinä voin antaa tämän: lauantaina meillä oli tyttäremme ristiäiset, johon hänen tyttärensä ei päässyt tulemaan. Anoppi keksi, että lapsi puetaan myöhemmin kastemekkoon ja täti pitää sylissä ja tästä otetaan kuvia. Voileipäkakusta sekä täytekakusta anoppi otti palaset ja laittoi ne pakastimeen, jotta tyttärensä saa myös nauttia kakuista. Samalla anoppini on omituinen kun tulee kyseeseen minun ja äitini suhde. Meillä on erittäin hyvät välit ja olemme läheisiä, vaikea elämäntilanne aikoinaan perheessämme yhdisti meitä paljon. Anoppini äänensävy muuttuu kun hän kyselee äidistäni, ristiäisissä anoppini kätteli kaikki muut paitsi äitini jne. mukavaa. Hänen tyttärensä kokee äitinsä ajoittain erittäin rasittavana, eikä heidän suhteensä ole erityisen läheinen, vaikka läheinen onkin.
Anoppini painosti meitä vuosia hankkimaan lapsia, sanoi vahtivansa mielellään heitä kun menen aikanani töihin ja muutenkin olevansa heidän seurassaan. Koitti aika kun tulin raskaaksi, anoppini alkoi jo raskausaikana selittämään, että alueella on erittäin hyviä perhepäivähoitajia. Että näin. Lapsen synnyttyä anoppini on noin 3 kertaa pitänyt häntä sylissä alle 5 min kerrallaan, vaikka asuu 5km päässä ja ravaa meillä melkein joka päivä. Lapseni on 6vkoa vanha. Siinä, missä äitini omii aina lapseni meillä käydessään, anoppini vaikuttaa suht välinpitämättömältä.
Anoppini puhuu paljon, lupailee vaikka mitä, muuttaa puheitaan, ei kuuntele, haukkuu kaikkia, on epäluotettava jne. mutta silti olen tottunut häneen ja ymmärrän että hänen lapsuutensa vaikuttaa paljon siihen mikä hän on. Valitettavasti en voi antaa lastani hänelle hoitoon, koska kuvitelkaa tilanne että olemme sopineet hoitamisesta ja viedessäni lasta hänelle, hän olisi esim. lähtenyt tyttärensä luo kylään tai kaupoille....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Anoppisi kuulostaa ihan tyypilliseltä suomalaiselta naiselta. Mikä tuossa nyt piti olla niin ihmeellistä?
Ei kai siinä mitään ihmeellistä ole, mutta kun kaikki muutkin valittaa/kertoo anopistaan niin minäkin halusin kantaa korteni kekoon. :)
niinkö