Olen 35-vuotias nainen. Elän (elin) onnellisessa parisuhteessa, jossa noin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen ostimme yhteisen asunnon ja asetuimme sinne toiveena perustaa oma perhe.
Noin kaksi vuotta olemme lasta yrittäneet, tuloksetta.
. Mieheni juo mielestäni paljon, vähintään kuusi olutta illassa.
Välillä asia häiritsee minua paljon, en kestä jatkuvaa alkoholin hajua kun menemme nukkumaan. Lisäksi seksielämämme on kärsinyt tästä huomattavasti kun ei huvita viinanhöyryistä miestä lähestyä. Pahinta on kaiketi kuitenkin kun mies tuolla tai suuremmalla alkoholimäärällä juo itsensä 'väsyneeksi' jonka seurauksena tunnen olevani yksin. Rakastan miestäni kovasti enkä haluaisi jättää yhteistä elämäämme tämän takia.
Olemme keskustelleet asiasta useasti ja mieheni myöntää juovansa liikaa muttei pyynnöistäni huolimatta ole valmis tekemään asialle mitään.
Muutimme muutama kuukausi sitten miehen työn perässä ulkomaille jonka seurauksena tunnen olevani entistä enemmän yksin, nyt ilman ystäviä tai sosiaalisia kontakteja joita kotimaassa sentään oli helpottamassa pohdintojani.
Mieheni syyttää minun olevan liian herkkä ja kärsivän pms- oireista jos sanoo minulle jotain josta loukkaannun.
En ole mielestäni yliherkkä, päinvastoin. Mutta jatkuvien riitojemme (joiden syynä useimmiten mieheni mukaan on tuo yliherkkyys) tuloksena olen ollut ehkä liiankin varovainen koska en haluaisi että suhteemme päättyisi. Vastapainoksi täytyy sanoa etten ole mikään hissukka enkä siis koe olevani varsinaisesti 'alakynnessä'. Osaan puolustaa itseäni mutta en koe tulevani kuulluksi.
Kaikki tuo edellämainittu on aiheuttanut minulle paljon mielipahaa ja varsinainen ongelmani onkin että olen alkanut myös itse juomaan päivittäin koska en kestä miestäni enää selvinpäin, koen että on helpompi juoda itseni 'samalle tasolle'.
Tilanteeseen vaikuttaa se etten käy töissä eikä minulla ole juurikaan ystäviä uudessa ympäristössä. En haluaisi juoda, en liioin herätä krapulassa. Usein mietinkin kuinka aloitan 'uuden elämän' ensi viikolla kunnes taas löydän itseni juomasta mieheni kanssa. Kun me molemmat juomme, meillä on lähestulkoon aina mukavaa yhdessä. En syytä miestäni juomisestani, olen aina halunnut käydä ulkona ja tuolloin juonut rankastikin mutta nyt tilanteeni ja terveyteni alkaa huolestuttamaan minua toden teolla. Olen miettinyt jättäväni mieheni mutta toivoisin vielä löytäväni meistä sen 'terveen' parisuhteen ja perheen joka on haaveissa(mme) Tällä hetkellä kuitenkin juon jopa enemmän kuin mieheni täyttääkseni tuon yksinäisyyden täyttämän tyhjiön. Tunnen kiertäväni loputonta tuhon kehää joka päättyy todella huonosti tavalla tai toisella.
Noin kaksi vuotta olemme lasta yrittäneet, tuloksetta.
. Mieheni juo mielestäni paljon, vähintään kuusi olutta illassa.
Välillä asia häiritsee minua paljon, en kestä jatkuvaa alkoholin hajua kun menemme nukkumaan. Lisäksi seksielämämme on kärsinyt tästä huomattavasti kun ei huvita viinanhöyryistä miestä lähestyä. Pahinta on kaiketi kuitenkin kun mies tuolla tai suuremmalla alkoholimäärällä juo itsensä 'väsyneeksi' jonka seurauksena tunnen olevani yksin. Rakastan miestäni kovasti enkä haluaisi jättää yhteistä elämäämme tämän takia.
Olemme keskustelleet asiasta useasti ja mieheni myöntää juovansa liikaa muttei pyynnöistäni huolimatta ole valmis tekemään asialle mitään.
Muutimme muutama kuukausi sitten miehen työn perässä ulkomaille jonka seurauksena tunnen olevani entistä enemmän yksin, nyt ilman ystäviä tai sosiaalisia kontakteja joita kotimaassa sentään oli helpottamassa pohdintojani.
Mieheni syyttää minun olevan liian herkkä ja kärsivän pms- oireista jos sanoo minulle jotain josta loukkaannun.
En ole mielestäni yliherkkä, päinvastoin. Mutta jatkuvien riitojemme (joiden syynä useimmiten mieheni mukaan on tuo yliherkkyys) tuloksena olen ollut ehkä liiankin varovainen koska en haluaisi että suhteemme päättyisi. Vastapainoksi täytyy sanoa etten ole mikään hissukka enkä siis koe olevani varsinaisesti 'alakynnessä'. Osaan puolustaa itseäni mutta en koe tulevani kuulluksi.
Kaikki tuo edellämainittu on aiheuttanut minulle paljon mielipahaa ja varsinainen ongelmani onkin että olen alkanut myös itse juomaan päivittäin koska en kestä miestäni enää selvinpäin, koen että on helpompi juoda itseni 'samalle tasolle'.
Tilanteeseen vaikuttaa se etten käy töissä eikä minulla ole juurikaan ystäviä uudessa ympäristössä. En haluaisi juoda, en liioin herätä krapulassa. Usein mietinkin kuinka aloitan 'uuden elämän' ensi viikolla kunnes taas löydän itseni juomasta mieheni kanssa. Kun me molemmat juomme, meillä on lähestulkoon aina mukavaa yhdessä. En syytä miestäni juomisestani, olen aina halunnut käydä ulkona ja tuolloin juonut rankastikin mutta nyt tilanteeni ja terveyteni alkaa huolestuttamaan minua toden teolla. Olen miettinyt jättäväni mieheni mutta toivoisin vielä löytäväni meistä sen 'terveen' parisuhteen ja perheen joka on haaveissa(mme) Tällä hetkellä kuitenkin juon jopa enemmän kuin mieheni täyttääkseni tuon yksinäisyyden täyttämän tyhjiön. Tunnen kiertäväni loputonta tuhon kehää joka päättyy todella huonosti tavalla tai toisella.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, otan osaa ja toivotan sinulle mitä parhainta tulevaisuutta.
Mutta älä missään nimessä yritä tehdä lasta tähän elämäntilanteeseen. Ymmärrän, että kello tikittää, mutta toivon, että ymmärrät vastuusi. Elämän pitäisi olla melko ongelmatonta, ennen kuin lasta kannattaa harkita. Muuten voi tuhoutua kolme elämää.
Kiitos vastauksestasi!
Tiivistit lyhyeen kirjoitukseesi paljon asiaa.
Olin jo niin luovuttanut tuon lapsen saamisen kannalta että en osannut edes odottaa tuollaista reaktiota mutta olen iloinen että sen sain koska se pakottaa minut katsomaan tuota omaa tekstiänikin aivan toisesta näkökulmasta.
ota ero heti,tulette molemat alkoholstikki huomaatta sitä itse,
etsi uusi ystävä,suhteellisen raitis.muuta suomeen,etsi työ-ja harrastus tulee muutakinajateltavaa.