Luin tuolta vanhempia kirjoituksia expat-perheiden fiiliksistä... Kirjoitukset olivat 2007 ja vanhempia.
Mielenkiintoista luettavaa ja varmasti validia myös näin 2012.
Erottavana tekijänä kuitenkin se että kaikilla on pieniä lapsia jne...
Onko olemassa expat- vaimoja ilman pientä jälkikasvua???
Missä olette ja millä fiiliksillä?
Kuinka parisuhteenne kestivät ulkomaan komennuksen ja kuinka pitkään?
Omat fiilikset vähintäänkin ristiriitaisia ja olis mukava vaihtaa ajatuksia muiden expat- vaimojen kanssa, lapsilla tai ilman mutta lähinnä juuri tuon parisuhteen kannalta?
Mielenkiintoista luettavaa ja varmasti validia myös näin 2012.
Erottavana tekijänä kuitenkin se että kaikilla on pieniä lapsia jne...
Onko olemassa expat- vaimoja ilman pientä jälkikasvua???
Missä olette ja millä fiiliksillä?
Kuinka parisuhteenne kestivät ulkomaan komennuksen ja kuinka pitkään?
Omat fiilikset vähintäänkin ristiriitaisia ja olis mukava vaihtaa ajatuksia muiden expat- vaimojen kanssa, lapsilla tai ilman mutta lähinnä juuri tuon parisuhteen kannalta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiina, ei lapsia, kohta loppuu muutaman vuoden komennus.
Rakastan Kiinaa ja kotirouvana olemista. Mies muuttui hirviöksi osin. Plussat voittaa miinukset vielä ainakin...
Tärkeintä on, että sinulla on siellä elämää, harrastuksia ja tekemistä. Toivottavasti miehesi työnantaja on ollut valppaana, ja haastatellut sinuakin etukäteen. Toivottavasti myös olette menossa maahan joka on turvallinen ja jossa voit avoimesti elää elämääsi ilman uhkia tai pelkoja.
Muutama expat jotka ovat asuneet uhanalaisissa maissa, lapset ja vaimo ovat eläneet kuin vankilassa ja vihanneet joka hetkeä, joutuneet keskeyttämään komennuksen.
Sinulla on valtavasti valtaa mieheesi ja komennuksen onnistumiseen. Jos jaksat olla hänen tukenaan ja positiivinen, siitä tulee hyvä kokemus. Jos taas et viihdy yhtään ja alat riidellä sekä painostaa, koko komennus menee pieleen.