Olemme seurustelleet miesystäväni kanssa melkein vuoden. Suhteemme on ihana, tunteita ja intohimoa on paljon, huomiota, hellyyttä ja kehuja molemmin puolin. Mutta sen vastapainoksi on karmeita riitoja. Ja ne tulevat aina ihan tyhjästä, toinen tarttuu johonkin toisen sanomiseen tms.
Riidat siis alkavat tyhjästä ja karkaavat hetkessä käsistä. Emme käy käsiksi emmekä hauku toisiamme, mutta huudamme ja saatamme heitellä tavaroita. Kaikki on saatu aina sovittua, mutta jälkipuinteihin voi mennä useampi päivä ja ainakin minä olen henkisesti ihan loppu sen jälkeen.
Kummallista tässä on sekin, etten ole koskaan aiemmin käyttäytynyt näin. Mieheni väittää samaa. Molempien aikaisemmissa liitoissa ei tunteita näytelty puoleen eikä toiseen. Miksi ihmeessä sitä rakkaintaan kohtaan käyttäytyy näin? Loppuuko tämä koskaan, tasoittuuko tilanne? Kertokaa omia kokemuksianne.
Riidat siis alkavat tyhjästä ja karkaavat hetkessä käsistä. Emme käy käsiksi emmekä hauku toisiamme, mutta huudamme ja saatamme heitellä tavaroita. Kaikki on saatu aina sovittua, mutta jälkipuinteihin voi mennä useampi päivä ja ainakin minä olen henkisesti ihan loppu sen jälkeen.
Kummallista tässä on sekin, etten ole koskaan aiemmin käyttäytynyt näin. Mieheni väittää samaa. Molempien aikaisemmissa liitoissa ei tunteita näytelty puoleen eikä toiseen. Miksi ihmeessä sitä rakkaintaan kohtaan käyttäytyy näin? Loppuuko tämä koskaan, tasoittuuko tilanne? Kertokaa omia kokemuksianne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sehän on sitä temperamenttia. ja kun toisesta tykkää täysillä niin silloinhan tunteet on voimakkaat.
Kuulostaa siltä, että olette aika rehellisiä ja auki toisillenne. Tuohan on huippua monessa mielessä. Nyt vaan vielä kunnioitusta opettelemaan riidoissa, siis suhteen kunnioituksen. Eli, ihanaa että saan olla juuri sellainen kuin olen ja tuntea juuri siten kuin tunnen, mutta hih, tällä kertaa omien hermojeni ja kotirauhan vuoksi lauhkenen tms.