Eli lyhyesti:
Aarattu mies(sormus, muuta en tiedä) työpaikalla, mutta ei kuitenkaan samassa yksikössä on puolen vuoden ajan luonut hyväntahtoisia katseita ja alkuun pieniä, ujon oloisia hymyjä minuun kohtaamistilanteissa, tervehtinyt minua kohdatessamme, joissa aina siis useita muitakin ihmisiä. Meni monta kuukautta ennen kuin edes tajusin hänen olevan muutakin kuin vain ystävällinen mua kohtaan(eli tähän asti vain tervehdin ystävällisesti takaisin). Nyt ymmärrän, että hän selkeästi kiinnostunut musta. Olen vastannut katseisiin(mielestäni flirtti ok, vaikka olisikin parisuhteessa)ja miehen katseet pidentyneet, hymyt syventyneet, etsii katsettani ihmispaljoudessa. Nyt viimeisen vkon aikana mies hankkiutunut lyhyiksi hetkiksi seuraani esim. noutopöydässä, juttelee niitä näitä, mutta selkeästi osoittaa kiinnostustaan. Niin selkeästi että sen huomanneet jo tarkkasilmäisimmät työtoverini ja myös varmasti miehen työtoverit. Itse olen siis häntä varmaankin 10v vanhempi (ainakin hän näyttää paljon nuoremmalta), lapsekas(mies ei tiedä lapsistani?), eronnut nainen. En usko miehellä olevan lapsia vielä, en tiedä kuitenkaan varmaksi. Mutta mitä mies siis musta haluaa? Vastauksena tulee varmasti, että piparia, mutta ihmeen sinnikäs piparin metsästäjä on..? Olen toki itsevarma, näyttävä nainen, mutta silti..Onko se vain sitä?
Miten pitäisi suhtautua, koska en tahtoisi sotkeentua kenekään suhteeseen, mutta huomaan ajattelevani häntä yhä useammin, sydämeni hakkaa ja takeltelen sanoissani hänen läsnäollessaan, olen kuin kihertävä pikku-tyttö eli käyttäydyn aivan erilailla kuin yleensä. Olen siis ihastunut!
Aarattu mies(sormus, muuta en tiedä) työpaikalla, mutta ei kuitenkaan samassa yksikössä on puolen vuoden ajan luonut hyväntahtoisia katseita ja alkuun pieniä, ujon oloisia hymyjä minuun kohtaamistilanteissa, tervehtinyt minua kohdatessamme, joissa aina siis useita muitakin ihmisiä. Meni monta kuukautta ennen kuin edes tajusin hänen olevan muutakin kuin vain ystävällinen mua kohtaan(eli tähän asti vain tervehdin ystävällisesti takaisin). Nyt ymmärrän, että hän selkeästi kiinnostunut musta. Olen vastannut katseisiin(mielestäni flirtti ok, vaikka olisikin parisuhteessa)ja miehen katseet pidentyneet, hymyt syventyneet, etsii katsettani ihmispaljoudessa. Nyt viimeisen vkon aikana mies hankkiutunut lyhyiksi hetkiksi seuraani esim. noutopöydässä, juttelee niitä näitä, mutta selkeästi osoittaa kiinnostustaan. Niin selkeästi että sen huomanneet jo tarkkasilmäisimmät työtoverini ja myös varmasti miehen työtoverit. Itse olen siis häntä varmaankin 10v vanhempi (ainakin hän näyttää paljon nuoremmalta), lapsekas(mies ei tiedä lapsistani?), eronnut nainen. En usko miehellä olevan lapsia vielä, en tiedä kuitenkaan varmaksi. Mutta mitä mies siis musta haluaa? Vastauksena tulee varmasti, että piparia, mutta ihmeen sinnikäs piparin metsästäjä on..? Olen toki itsevarma, näyttävä nainen, mutta silti..Onko se vain sitä?
Miten pitäisi suhtautua, koska en tahtoisi sotkeentua kenekään suhteeseen, mutta huomaan ajattelevani häntä yhä useammin, sydämeni hakkaa ja takeltelen sanoissani hänen läsnäollessaan, olen kuin kihertävä pikku-tyttö eli käyttäydyn aivan erilailla kuin yleensä. Olen siis ihastunut!
Vastaukset 31
Vanhimmat
Xena, rauhoitu ja hengitä syvään!
Oon joskus miettinyt, aina säännöllisin väliajoin kun näitä kysymyksiä tupsahtaa, että pitäiskö naisten sittenkään olla työelämässä.
Niin. Tuo on vähän sellaista, että ne katseet pitenee ja hymyt syvenee ja katsettä etsitään ihmispaljoudesta, kun niihin katseisiin ja hymyihin vastataan.
Jokin aikaa sitten oli töissä tilanne, että useampi äijä oli sinkkuuntunut ja kyllähän siellä työssä krapulahiki ja testosteroni haisi, ja spanielinkatseita leijui ilmassa.. Mutta kun niihinkin voi suhtautua ihan normaalisti, eikä ruokkia niitä. Toki jos suunnittelet suhdetta varatun kanssa, niin mikäs siinä. Mutta siinä on sitten työpaikan lisäksi muutakin pelissä. Jos olisitte kaksi sinkkua, olis pelkästään se uhka, että vähintään toinen joutuu vaihtamaan jossain vaiheessa työpaikkaa, jos suhde loppuu tai on hankalaa olla samassa työpaikassa kumppanin kanssa.
En ole koskaan aiemmin edes harkinnut suhdetta tai mitään varattuun mieheen, mutta nyt ei tunnu järki tottelevan vaan tunne vie..Pelkään sitä, jos/kun mies ottaa asian puheeksi, ehdottaa tapaamista tms. Olen harjoitellut mielessäni sata kertaa sitä, kuinka kieltäydyn vedoten miehen suhteeseen, meidän ikään, erilaiseen elämän tilanteeseen jne, mutta pasmani menevät aina aivan sekaisin, kun hän tulee lähelleni enkä luota että osaisin sanoa oikeat sanat. Olen ajoittain koittanut välttää tilanteita, joissa mahdollisuus tavata, mutta se ei ole poistanut latausta sisältäni vaan seuraava kohtaaminen on entistä sähköisempi. Nyt kesälläkin oli yli 2kk, treffasin muita ihmisiä(kukaan ei tuntunut miltään) ettei nähty lainkaan, mutta tunne vain säilyy. Toisaalta mietin, ettei hänelläkään kaikki voi suhteessa hyvin olla, kun näin etsii jotain muuta. Voi kun tilanne olisi pysynyt pelkissä pikku flirteissä arkeen aurinkoa antamassa!
Työpaikkamme ja työtehtävämme ovat niin erilaiset, että tosiaan törmäämme työmaalla vain ohimennen ruokailu tms. tilanteissa, emmekä joka päivä niissäkään eli muuten emme toisiamme näe eikä se siten varmasti tule vaikuttamaan työhömme, vaikka jatkaisimme/lopettaisimme kaiken. Olisi myös helppoa vaihtaa ruokapaikkaa tai aikaa ettei näitä kohtaamisia tulisi..
Kuulostaa varmaan ihan teini-ikäisen hölmöltä haaveilulta, mutta olen jo pian 40v nainen, elänyt elämässäni pari pitkää parisuhdetta täysin kunniallisesti enkä ole koskaan tuntenut näin..Entä jos tämä olisikin se mun ihminen?
Enkä ihan ymmärtänyt tuota kommenttia naisten työssäolosta..Eikö teille miehille tulisi aika tylsät olot, jos meitä naisia ei siellä olisi arkeanne piristämässä;D
"Voi kun tilanne olisi pysynyt pelkissä pikku flirteissä arkeen aurinkoa antamassa!"
No eikö se sitten ole pysynyt?
Tuo ~c~ on kyllä nainen. Se taisi olla sellainen sarkastinen kommentti :)
No ei ole pysynyt, kun mukaan on tullut tuo hakeutuminen lähelleni ja juttelemaan..
Ok, en juuri palstaile täällä niin en näitä niccejä tunne ja tiedä;)
Eli minä koet sitten tämän "hakeutumisen lähelle ja juttelemaan" jos et flirttinä?
Uhan normaalia käytöstä naiselta, joka pitkään on ollut ilman parisuhdetta ja kun mies antaa huomiota edes vähän, menee naisen pää sekaisin.
Kiitos leidit kommentoinneista, mutta toivoin nimenomaan miesten kannanottoja;)
Runontajahan vastasi, vieläpä lyhyesti ja ytimekkäästi. Mitä sitä tuohon lisäämään, näin varmaan moni meistä miehistä ajattelee.
vanhempi? No en ossoo sannoo. En ole tainnut ikinä lähennellä noin 10 vuotta vanhempia naisia. Yleensä se on mennyt päinvastoin...
Niimpä, itsekin aiemmin ollut suhteissa vanhempiin miehinn..Tosin tuo ikäero on oma arvioni:) Ilman, että haluan päteä voin kuitenkin sanoa olevani kaunis, ikäistäni nuoremman oloinen, aika haluttu pakkaus;)
vaan. Jos se toimii paremmin kuin hyvin, voitte siirtyä julkisuhteeseen. En tosin suosittele kuormasta syömistä. Siinä ei yleensä hyvin käy...
Ei käy hyvin,ei yleensä.. Sen olen lähipiirissänikin joutunut useamman kerran toteamaan..Toki pari yli 10v kestävää suhdettakin tälläisestä alkanut ja yhdestä niistä olen saanut ihanan kummi-tytön
mielestä ainoa tapa päästä kiusauksista on antautua niille. Enpä lähtisi tätä heti kumoamaankaan.
Aforismia perään...
*Moraali on henkisesti köyhien rikkaus*
Olet vähän mustavalkoinen ja selitys sille lienee tuo ihastumisesi. Todennäköisesti mies ei hae sinulta yhtään mitään.
Huomatkaa panomies-fantasia siitä, että mies hakisi piparia. Eli nainen peilaa seksinhalunsa miestä kohtaan siten, että kyseessä olisi jonkinsortin petturi-panomies.
Sitten päästäänkin siihen tärkeimpään kysymykseen tämän ketjun osalta, eli miksi naiselle ei kelpaa, ellei ole piparin perässä?
Voinet lukea vastauksen tuolta tekstejäsi edeltävästä vastauksestani..Eli omantuntoni kanssa tässä kamppailen olisi sitten tarjolla vakipano(joita kyllä löydän vapaistakin miehistä, jos haluan)tai jotain vakavampaa..
Mutta kuitenkin ajattelit jostain syystä, että mies olisi perässäsi seksin takia ja voisi pettää vaimoaan. En käsitä, miten tuollaiseen tulokseen olet tullut, ellette ole jo harrastaneet seksiä, tai ellei mies ole sitä ehdottanut.
Luepa aloitus uudelleen:) Näiden monien suomi24 pyörivien miesten vastaus tuntuu olevan kysymykseen kuin kysymykseen, että piparia ne miehet vain haluavat: Tämä ei siis ollut oma oletukseni tätä henkilöä kohtaan. Meitä mustavalkoisia on moneen lähtöön;))
Niin ja se taas johtuu siitä, että ne tietävät, mistä sinä fantasioit ja antavat, mitä ajattelevat sinun haluavan vastaukseksi.
Panomiehet ja naiset elävät panomiesfantasioissaan. Tavallisille ei-panomiehille ei jää tilaa ollenkaan.
Mustavalkoista ajattelua tässä on se, jos väittää miehen olevan pelkän p*llun perässä, vaikka mikään ei asiaan viittaa. Tuossa on kyse vain sinun ihastumisesta ja fantasioinnista, minkä netissä pyörivät panomiehet huomaavat.
Jos en ihan väärässä ole, niin teit tämän aloituksen alunperinkin siksi, että joku mies vastaisi sinulle, että mies on vain p*llun perässä. Eli ajatus kiihoittaa sinua ja tulit tänne hakemaan "todistuksen" fantasiasi todenmukaisuudesta.
Ehkä olet oikeassa ehkä et? Jos en ihan väärässä ole niin tulit tänne vain provoamaan;) Mutta ehkä palaan kertomaan, mitä tapahtui tai mitä ei:))
Luulempa, että ongelmanne ei olekaan se, että mies on varattu, vaan se, että sinä olet varattu. Olet naimisissa oman kätesi kanssa.
Mitäs sitten, kun mies ei olekaan seksin perässä? Fantasia murtuu?
Aivan asiasta erillisenä pakko kysyä dazulta, että kärsitkö jonkin asteisesta väkivaltaisesta seksuaaliongelmasta?
Mistä sinä tällaisen päätelmän teit tämän ketjun perusteella? Eihän tässä ketjussa puhuta juuri seksistä, väkivallasta puhumattakaan.
Eiköhän ne kärsijät ole niitä keiden kuivunutta verta mun kirveen kahvassa on...
mitä ihmeen väliä on sillä, mitä mies haluaa?
Vaikka ketään ei liene kiinnosta niin palasin kuin palasinkin kertomaan, mitä tässä nyt tapahtunut:)
Eli mies oli joltakin onkinut tietoonsa numeroni ja otti minuun yhteyttä. Hän on muuttanut omilleen ja kihlaus purettu. Hän puhui paljon elämästään ja vaiheistaan. Kertoi katselleensa minua jo pidempään sillä silmällä, muttei ollut halunnut tehdä siirtoa, koska hänen oma suhteensa vielä selvitysvaiheessa eikä hän tiennyt minun tilanteestani. Hän pyysi minua ulos,seinäkiipeilemään ja syömään. Sanoin, että hänen varmaankin syytä selvitellä ennen uusia kuvioita elämäänsä ja tunteitansa enkä lähtenyt. Nyt tavattu töissä ohimennen pariin kertaan, tervehditty ja hymyilty. Huomaan ihastukseni haalenneen ja nyt kun tiedän hänestä enemmän tunteeni muuttuneet enemmän kaverillisiksi.
Otapa xena tilaisuudesta vaari itsellesi
Noin siinä usein käy. Noissa silmäpeli-"suhteissa". Ihmisestä muodostaa jonkun tietyn mielikuvan pelkästään ulkonäön, katseiden ja hajanaisten lauseiden perusteella. Täydentää lauseiden välit mielessään haluamallaan tavalla. Sit kun tutustuu paremmin, tajuaa, että olikin luonut päässään ihan eri kuvan,kuin todellisuus.
Siksi uskon paremmin sellaiseen, että heti mennään juttelemaan kunnolla ja tekemään jotain yhdessä tai sitten kaveruuden muuttumisesta ihastukseen. Kuin kaukaiseen ihailun ja haaveilun muuttumisesta seurusteluksi. Onnistumisen mahdollisuudet ainakin pienemmät.
Niin totta fantasiat elävät helposti. Hyvä esimerkki tästä nuo nettideittipalstat, joissa voi kertoa ja antaa itsestään haluamansa kuvan ja sitten kun kohdataan niin se totuus voi olla ihan, mitä vain.
Itse en omalla kohdallani usko tuohon kaveruudesta rakkauteen vaan mielestäni ihmisten väliullä täytyy olla sitä jotain kipinää ensi hetkestä asti. Toimii varmaan joillain, mutta ei mulla. Kerran kaveri, aina kaveri. Toisin päin on käynyt useastikkin eli miehistä on ihastuksen tai suhteen jälkeen intohimon hiivuttua jäänyt mulle hyviä kavereita. Tämän kaveruuden vaan tuppaavat miehen tulevat naisystävät aina lopulta terrorisoimaan eli ovat niin mustasukkaisia, että pakottavat miehen luopumaan kaverisuhteistaan naisiin, vaikka vuosiin ei olisi mitään tapahtunut ja kyse oikeasti ystävyydestä. Se on sääli. Itse en ole mustasukkaista tyyppiä ja mun vaikea tätä ymmärtää. Entisillä miehilläni on saanut olla naispuoleisia ystäviä ja osasta heistä tullut mullekkin ystäviä. Sitten ellei tätä kaveria voi päivänvalossa kumppanilleen esitellä voi miettiä toki, onko kyse vaan ystävyydestä..MEnihän ihan eri urille:)