Keskustelu miehen kanssa tökkii

Älä kahdehdi ystävääsi, vaan keskity siihen mikä teidän suhteessanne on hyvää.

Keskustelu on toki tärkeää, mutta ei kaikkien persoonallisuus, energia tai lahjat jatkuvaan innostuneeseen jutteluun tietenkään sovellu. Monelle hiljaisuus on onnellisen suhteen merkki, kun ei tarvitse kompensoida hölinällä. Itse asiassa epäilisin, että ystäväsi ovat tuossa asiassa harvinainen poikkeus suomalaisessa parisuhteessa..

Lisäksi netin tai puhelimen kautta käydyt keskustelut ovat minunkin mielestäni pakkopullaa, vaikka yhdessä vaimoni kanssa ollessa muuten puhumme paljonkin.

Että on helppo olla parisuhteessa perustuu ennenkaikkea luottamukseen, se taas puolestaan on perusta sille, että voit vapaasti ilmaista ajatuksiasi ja toinen kuuntelee on kiinnostusnut jutuistasi. Jouheva keskustelu luontevasti ja hiljaisuus toisaalla, kyl ne hyvän parisuhteen laatua mittaa.

Aivan turhaan kadehdit ystävättäresi puheripulia. He ovat erilaisia, kuten me kaikki olemme!
Kaikilla sanainen arkku ei pulppua yli laitojen. Tärkeintä on että sinä ja miehesi luotatte toisiinne, nautitte yhdessäolosta silloin kun se on mahdollista, siihen ei tarvita sanoja jatkuvasti. Lyhyet kuulumisten vaihdot riittävät toisille aivan täydellisesti niin kauan kuin niistä huokuu lämminhekisyys ja sydämellisyys!

Arvosta miestäsi, hän kuulostaa täydelliseltä juuri sellaisena kuin on ja onnittele itseäsi että olet tehnyt hyvän valinnan!

Minusta hyvää parisuhteeseen kuuluu, että asioista voi puhua vapaasti ja avoimesti. Se ei välttämättä tarkoita, että pitäisi käydä pitkiä keskusteluja kuten ystäväpariskuntasi tekee. Mutta minulle ne pitkät kesksutelut ovat yleensä merkki siitä, että suhteen kommunikaatio toimii.

Jos te molemmat olette tyytyväisiä tilanteeseen, jossa ei "turhia puhuta", niin eikö sen pitäisi silloin riittää?

Ei kannata viljellä noin negatiivista ajattelua. Se vie mennessään ja opettaa sinut katsomaan parisuhdettasi siltä kannalta, mitä siinä EI ole. Ylipäätään negatiiviinen ajattelu ei tuo mitään hyvää elämään. Koska aina jää jostain paitsi, kaikkea kun ei voi saada.

Ehkä teillä on se, että pystytte ja osaatte olla keskenälle hiljaa. Minusta se on paljon enemmän kuin jatkuva tilan täyttäminen äänellä. Toista tulee ehkä kuunneltua myös tarkemmin. Optimi tilanne on ehkä se, että osaa puhua ja olla hiljaa. Siihen pääsemiseksi tarvitaan kuitenkin yleensä pitkä ja hyvä parisuhde.

Niitä näitä-puhetta ja maailmanparannusta voi tehdä myös ystävien kanssa jos se ei istu parisuhteeseen. Mieluummin puhun puolisoni kanssa aidoista asioista ja avaan itseäni kuin hölötän maailmanpolitiikkaa kun toinen on maailman laidalla.

Joko hyväksyt, että miehesi ei ole verbaaliheikki, ja tulet asian kanssa toimeen. Tai sitten se asia alkaa kalvaa ja alat nähdä miehessäsi vuosi vuodelta yhä enemmän puutteita.

Minun mieheni oli/on välillä itsekäs ja ajattelematon toiminnassaan. päätin jo vuosia sitten, että tietoisena tästä piirteestä valitsen hänet elämänkumppanikseni. Kumma kyllä, sen tietoisen päätöksen jälkeen asia ei kalva sisuskaluja. hänessä kun on kymmenen hyvää sen yhden päälle. Täydelliä emme ole kukaan, ja itse päätämme, miten toisen hyväksymme. Odotammeko täydellisyyttä? Vai tyydymmekö ihmiseen. En meinaan minäkään ole kaikilta osin täydellinen, ja tuntuisi kamalalta, jos miestäni kalvaisi minun epätäydellisyys. Että pitäisi olla täydellinen....ei kiitos.

Olet itse myös samanlainen pökkelö kuin miehesi kun kerran et osaa avata mielenkiintoisia keskusteluja. Olette ihan sopivat toisillenne ja yritä nyt itse kehittää vähän keskustelujen tasoa kun kerran ne voisivat olla vähän syvällisempiä tai hauskempia.

Miks sun täytyisi saada miehesi yhtään millaiseksi? Eikö hän voisi kelvata ihan omana itsenään? Outoa kun toista pitää niin kovasti muuttaa. Kai sulla on ystäviä joiden kanssa jutella? Ei kai yks henkilö voi täyttää kaikkia sun tarpeitasi? Ethän säkään omalla logiikallasi ajateltuna ole täydellinen miehellesi kun kerran olet tässä asiassa erilainen kun hän. Miehes mielestä voit olla jatkuvasti turhia hölöttävä turpoturpa.

Kai se usein on niin, että naispuoli suhteessa on puheliaampi ja mies hiljaisempi. Meilläkin. Koitetaan kunnioittaa toistemme erilaisuutta. Mulle rupattelu olis sisällöstä huolimatta semmonen yhteys toiseen ja että kaikki on kunnossa. Olen vähän tunnepuolelta epävakaa ja jotenkin tuntuu, että toinen vois lakata välittämästä naps vaan... Mies taas näkis syytä syvempäänkään keskusteluun vasta kun jotain oikeasti on vialla. Hän on ilmaissut olevansa hiljaisella tavalla tyytyväinen ja onnellinen. Minä tuntisin tarvetta muistella tapaamista ja pohtia tuntoja silloin ja nyt, mies on vähemmän verbaalinen, eikä kai oikein edes osaa analysoida tunteitaan.. Ja onko se lopulta tarpeenkaan? Yritän purkaa sosiaalisuuttani muualla ja olla ahdistamatta häntä nurkkaan tässä asiassa. Eikä kannata vertailla omaa suhdettaan muihin. ihmiset on erilaisia. Jotkut käy säkenöiviä keskusteluja kumppanin kanssa, toiset ei. Ja toisaalta paljo puhe voi olla silkkaa paskaa, tämän tiedän kuunneltuani maanis-depressiivisen isäni visioita ja lupauksia lapsuudesta saakka. Yleensä niistä mikään ei toteutunut, eikä käytännössä paljon painanut. Hiljainen ihminen voi olla hyvinkin harkitseva ja vakaa ja luotettava. Mun puheliaisuudessa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvä ehkä se, että olen ajoittain hyvin hauska hassuine juttuineni. Huumori on kyllä meillä paljon auttanut muutenkin, kun nauretaan miten erilaisia ollaan ja miten meillä ns. puutteet on eri kohdissa, joten mihin toisen järki ei riitä, niin siihen toisen taas riittää ja toisinpäin. Ja onneksi olen vuosien saatossa rauhoittunut. Kyllä meidän tapauksessa kummankin päässä on paljonkin toiselle käsittämätöntä. Viestintä ja välittäminen voi olla non-verbaalistakin. Olisko se rauhanomainen toisen ominaislaatua kunnioittamaan pyrkivä rinnakkaiselo hyvä tavoite? Kyllähän se on tosi-asia, että hiljaisempi osapuoli ahdistuu jatkuvasta verbaalisesta "nyhtämisestä". Että jos riittäskin, että katotaan kainaloisina telkkua ja sillon tällön laiskasti kommentoidaan ohjelman tapahtumia? Asiat ei aina jauhamalla parane, mutta toisen lämpö kyljessä on lohdullista ja riittävää.. :)

Mulla on päinvastainen tilanne. Mä juttelisin naiseni kanssa vaikka mistä, mutta hänellä päivän aiheet liittyy lähinnä lapsiimme. Lisäks tiedän paljon yleissivistyksestä niin olisi mukava jos puolisoanikin kiinnostaisi maailman meno. Aina ei voi saada kaikkia samassa paketissa.

No, tietysti ymmärettävää, mutta toivon, että hän ei hautautuisi kokonaan tuon äitiydensä alle...

Mä muuten kokeilin olla hiljaa. :) Sanoin puolisolle, että toisaalta luotan koiranikin kiintymykseen vaikka se puhuu (tunteistaan) jopa vähemmän kuin mies. Huvitti meitä kumpaakin aika lailla. Ilta meni hyvin, laiskahkoa kommentointia päivän touhuista ja tv-ohjelmista. Tunnelma leppoisa. Ja toisaalta mies kyllä ei ihan tuppisuu ole kuitenkaan, eikä jurottaja. Hänen työviikkonsa on raskaampi ja sosiaalisempi kuin mun.
Mun ongelma on ehkä se, että kotona ja isän puoleisessa suvussa oli jatkuva mökä päällä ja tilanne jotenkin hankala silti Ja tunnelma vaihtui hetkessä laidasta laitaan. Ehkä pelkään, kun joku on kovin hiljaa pitempään, että mitä kohta tapahtuu ja mitä sen päässä mahtaa vilistääkään.. Haluaisin olla koko ajan kartalla jotenkin. Miehellä taas oli kotonaan mykkyyden kulttuuri.
Olen kyllä muutenkin sosiaalisempi kuin mieheni, tykkään rupattelusta, sanaleikeistä, tilannekomiikasta ja nokkelasta väittelystä. Ajaudun helposti keskusteluihin vieraidenkin ihmisten kanssa hetkeksi ja niissä on monesti kaunis ohikiitävä kohtaaminen. Pidän päiväkirjaa ja jotenkin haluan sanoittaa asiat ja tunteet ja tunnelmat ymmärtääkseni ne. Me ollaan jonkin verran lähestytty vuosien saatossa puhuminen-vaikeneminen janalla toisiamme. Ehkä kumpikin on saanut jotain uutta toisesta. Ite ainakin koen, että käytännönläheinen mies jollain tavalla olemassaolollaan vetää mua pois liian syvistä vesistä. Ja kyllä saan toisaalta varsinkin vapaalla hänestä juttuseuraa ja semmoisen yhteyden tunteen, kun pohditaan kaikenlaisia asioita.. Väitelläänkin hyväntahtoisesti maailmanmenosta ja päivän puheenaiheista..