Hei. Olen 16 vuotias, ja poikaystäväni on 17. Vanhempani eivät hyväksy suhdettani, sillä hän on rikkaasta perheestä ja hänen vanhemmillaan ja omilla vanhemmillani on vuosien takaisia kiistoja... He eivät anna minun tavata elämäni rakkautta, tilanne on todella ahdistava. Poikaystäväni vanhemmat ovat täysin samoilla linjoilla. Nyt hän otti esiin ehdotuksen että meidän pitäisi karata tästä käpylästä ja jättää kaikki taaksemme... Ja jos karkaan hänen kanssaan vanhempani eivät IKINÄ anna anteeksi enkä voi palata. Mitä teen? pikaisia neuvoja kiitos!
Kauhea kohtalo
Sofia966
13218
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Suosittelisin, että maltatte siihen asti, että olette täysi-ikäisiä ja voitte tehdä mitä lystäätte. Alaikäisenä riittävän toimeentulon hankkiminen on muutenkin turhan vaikeaa, jos/kun vanhempien rahahanat menevät kiinni.
Sitä odotellessa voitte keskustella (ei riidellä) yhdessä molempien vanhempienne kanssa ja selvittää mistä kenkä oikein puristaa. Samalla voitte osoittaa olevanne tosissanne ja että vanhempienne kiista ei ole teidän aikaansannostanne, eikä vaikuta teidän ajatusmaailmaanne.
Onnea matkaan!
Kysypä vanhemmiltasi ovatko he ikinä kuulleet tarinaa Romeo ja Julia. Voit myös kertoa miksi pidät juuri tästä pojasta, kerro hänen hyvistä puolistaan vanhemmillesi. Älkää missään nimessä riehuko tai näyttäkö että toistenne seura saa teidät käyttäytymään huonosti. Tehkää kaikkenne näyttääksenne että teette toisenne onnellisiksi, ja että toisen kanssa on hyvä olla.
Karkaaminen noin nuorena ei ole kauhean fiksu ajatus, vaikka halu olla toisen kanssa onkin vahva. Elämänne vain hankaloituisi siitä, ja vaikeudet aiheuttaa riitoja ja ryppyjä rakkauteen.
Vanhemmat ihmiset ovat usein epäileväisiä nuorten rakkauden suhteen, sillä heillä on monesti takanaan jo useampi suhde. Monet aikuiset eivät tunnu ymmärtävän tai muistavan että rakkaus ei vaadi asuntolainaa ja kakkavaippoja. Rakkauden ja tunteiden vakavuus ei ole iästä kiinni. Sanon minä joka on jo elämää nähnyt ja silti muistan millaista oli olla nuori ja tunteva ihminen.
Toivottavasti kaikki kääntyy hyvin päin!
Jos rakkaus on tosi, voitte ihan hyvin odottaa että olette täysi-ikäisiä, silloin teidän vanhemmat eivät voi määrätä mitä saatte ja ette saa tehdä.
Come on... Sinä olet 16 ja poikaystäväsi 17. Lain silmissä olette molemmat alaikäisiä, kai sen ymmärrät? Maailma on aika karu paikka vanhemmallekin kotoa "karkaavalle", joten nyt järki käteen! Rakkaus on hieno juttu - mutta sillä ei valitetettavasti elä! Miten poikaystäsi on ajatellut ALAIKÄISENÄ järjestää asumisenne, millä rahalla maksatte esim vuokran, ruuan ym elämäisen..?
Mitä tulee tuohon, ettei voisi palata... Itseasiassa paluusi voisi tapahtua "niskasta taluttaen" nopeammin kuin ehdit sanoa "kissa". Olet alaikäisenä vanhempiesi vastuulla ja he hoitavat taatusti tilanteen niin, että karkuretkenne loppuu lyhyeen.
Jos rakkautenne on kestävää, se jatkuu ja vahvistuu vaikeuksien edessä ja saatte vanhempienne hyväksynnän seurustelullenne.
Olette ehkä oikeassa mutta tapaamisemme ovat todella rajoitettuja ja elämme oikeasti jatkuvassa kiinnijäämisen pelossa. Valitettavasti muut samanikäiset ihmiset ovat tosi juoruilevaa laatua, joten pelkään että "ystävienikin" eli tarkemmin sanottuna koulutovereiden kautta saattaa tieto vanhemmille mennä...
Pelkään ehkä, että rakkautemme loppuu ennen kuin ehdimme tulla täysi-ikäisiksi.. Jos hän rakastuukin toiseen? sitä en kestäisi.
No jos sinun OIKEASTI tarvitsee pelätä rakkauden loppumista / poikaystävän rakastumista toiseen, niin eipä se karkaaminen sitäkään asiaa ratkaise!
Tunteita ei voi pakottaa - parisuhde ei ole vankila, vaan siinä on kaksi ihmistä vapaasta tahdostaan. Jos lähdet sille tielle, että toista pitää vahtia, ettei vain rakastu kehenkään muuhun, se on rankka tie! Et voi estää väistämätöntä tapahtumasta, jos se on tapahtuakseen.
Entäs jos karkaatte jonnekin ja sitten poikaystäväsi jättääkin sinut oman onnesi nojaan? Olisit aika pahassa pinteessä ja joutuisit luultavasti palaamaan takaisin. Ei kannata poltella siltoja takanaan.
Riippuu vähän mitä kiistat koskevat. Jos vaikka poikaystäväsi vanhemmat ovat rikollisia tai vaikka pedofiileja, niin eiköhän se suhde ole parempi jättää siihen. Tai he ovat huijanneet vanhempiesi rahat. Tai jotain oikeasti merkittävää.
Oooooh miten romanttista, Romeo ja Julie!
Jatka unelmointia, se kuuluu nuoruuteen!
Noniin...ihan ensin rauhoitut. Saat tämän kuulostamaan siltä kuin olisi vuosi 1900 tai jotain. Onhan tuo ikävä tilanne, mutta pienellä järjenkäytöllä ratkottavissa. Tai sitten olet provo?
Lähetelkää viestejä, chatatkaa jne. jos ette uskalla tavata. Pidät pääsi kotona siinä, että sun on lupa rakastua keneen haluat. Se ei ole kenenkään muun päätettävissä. Kysyt vanhemmiltasi, miltä heistä tuntuisi, jos joku kieltäisi heitä tapaamasta toisiaan. Parasta olisi, jos voisitte nähdä salailematta sitä keneltäkään. Pojalle samat jutut. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Jos poika ihastuu toiseen, ei voi mitään. Se voi tapahtua muutenkin. Myös sulle, muista se. Onnea matkaan!
ddklmsmdls, en tosiaan usko että hän tekisi niin. Me tosissamme rakastamme toisiamme, ja ei hän tuollaista ehdottaisi jos ei olisi asiaa kunnolla harkinnut?
wilmuskainen, olet kyllä oikeassa mutta minulle henkilökohtaiset tapaamiset ovat tärkeitä. Vanhempani vetoavat aina näihin kys. riitoihin rakastettuni vanhempien kanssa.
Sulle siis on tärkeämpää nähdä salaa kuin vanhempiesi luottamuksen menetys esim..? Ei hyvä. Paljon parempi vaikka sitten avoimesti uhmata vanhempien mielipidettä ja sanoa suorat sanat. Salailu on peffasta. Mitä enemmän opit perustelemaan toimiasi tyyliin "ehkä te vanhemmat olette riidoissa, mutta minäpä en välitä teidän ongelmista. Mulla ja Väinöllä (ööh ;) ei riitaa oo lälläslää" sitä varmemmin vanhempasi joutuvat miettimään asiaa. Jos vaan piiloilette, asia ei muutu ja sitä paitsi jäätte kuitenkin kohta kiinni varmaan.
Haloo... joku on vähän lukenut Romeota ja Juliaa :oD
KAunis ja ihana tarina onkin. Ei siinä mitään.
Ei vaan oikein nykymaailmaa luonnistu