Mitä pitäisi tehdä?

"Syö loppuelämäsi itse, POIKA!!"

Kuule A, älä viiti kirjoittaa enää näitä provoja

Et ole provo, mutta kirjoitat provoja.
E i täällä kuule saa kukaan asiallisia vastauksia, tämä on vittuilupalsta.

Työpaikalla elämä jatkuu ja sinut unohdetaan jo viimeistä työpäivääsi seuraavana päivänä. Sinä sen sijaan jatkat ko. työpaikan ajattelemista edelleen, aina niin kauan aikaa kunnes löydät uuden paikan.

Jos tämä on tositarina.

Olisi ehkä kannattanut jatkaa vaan töissä.

Kuulostaa kauhealta mutta ei kannata välittää ihmisten arvostuksista ne voi olla vähän tunteiden mukaan sitä tai tätä. Eipä tosiaan nuokaan ihmiset kovin arvostettavilta vaikuta. Psykologinen tosiasiahan on että selvien mitätöimisyritysten takana täytyy olla kateutta tai pelkoa.
Sen sijaan puutu siihen (työsuojelu, luottamusmies) jos tehtäväsi tai palkkasi on huonompi kuin työsopimuksessasi. Tämmöiset kiusaamiset ovat työnantajan aluetta, koska pitää katsoa työyhteisön kokonaisuutta ja rekrytointikustannuksia, ja vain yksi sylkykuppi voi saada yhteisön toimivaksi muttei häiritse liikaa. Siten on turha mennä valittamaan saat vain maineen. Vie ne pullat jos suurin osa oli mielestäsi kivoja.

Kyllä näitä ikäviä ihmisiä riittää maailmassa. Olen sosiaali- ja terveysalalla nyt kuudetta vuotta ja oikeastaan koko ajan jollain lailla kiusattuna, syrjittynä tai nälvittynä. Aluksi minua haukuttiin lumpuksi, kun eräs mies ihastui minuun. Ja jos juttelin jollekin miehelle, yritin muka heti iskeä tätä. Ulkonäköäni arvosteltiin ja tirskuttiin, että mitä se oikein kuvittelee itsestään.

Siirryin saman työnantajan alaisuudessa toiseen paikkaan, mutta pian alkoi taas ilkeily. Minusta tehtiin aiheettomia valituksia pomolle, syrjittiin ja haukuttiin päin naamaa. Otin asian puheeksi pomoni kanssa ja asia hieman korjaantui.

Sitten jouduin siirtymään taas toiseen kohteeseen, tosin en kiusaamisen vuoksi. Siellä oli eräs aluksi ihan mukavan oloinen mutta tomera työntekijä, joka pian paljastui jollain lailla mielenvikaiseksi. En tiedä oliko hän narsisti vai mistä oli kyse, mutta hän oli karkottanut jo monta työntekijää siitä paikasta pois. Hän oli kiukkuinen, sähisi ja tiuski ja halusi määrätä kaikesta, vaikka ei ollut sen kummempi työntekijä kuin muutkaan. Saadakseen tahtonsa läpi, hän teki kaikkea mahdollista kiusaa mitä voi keksiä, paitsi fyysistä väkivaltaa. Kun hän kuuli, että olin kertonut tilanteesta pomolleni, kiusaaminen vaan paheni. Kestin tuossa paikassa vain muutaman kuukauden ja purin työsopimuksen. Jotenkin lohdutti se, että tuo kiusaaminen ei ollut henkilökohtaista, vaan hän oli samanlainen kaikkia kohtaan.

Sain seuraavankin työpaikan samalta työnantajalta, taas eri paikasta. Alku vaikutti lupaavalta, mutta oltuani vain hetken siellä, eräs nuori työntekijä teki itsemurhan. Muistan että sitä ennen hän näytti todella väsyneeltä ja ahdistuneelta. Asiaa päiviteltiin jonkin aikaa ja sai mennä keskustelemaan asiasta, jos koki tarvetta jonkinlaiseen kriisiapuun. En kuitenkaan tuntenut tuota ihmistä, joten en sen kummemmin ollut pois tolaltani.

Hänen tilalleen tuli uusi nuorehko työntekijä ja eräänä päivänä kuulin, kuinka hän itki ja oli todella pahoittanut mielensä erään ihmisen sanoista. Anteeksi pyydeltiin jne. mutta kiusaaminen ilmeisesti jatkui. Lopulta tämä kiusattu lähti pois ja muutti kauemmas jopa asumaan.

Sen jälkeen tuo ikävä ihminen on ottanut minut kohteekseen. Katsoo häijysti, ei vastaa tervehdykseen, kulkee vaan ohi tai katsoo kuin halpaa makkaraa ylimielisenä. Ilkeilee ja ns. piilovittuilee. Ilkkuu ja nauraa aina tilaisuuden tullen milloin mistäkin. Mahtailee omilla saavutuksillaan tai avuillaan. Jos yhtään näytän, että pahoitan mieleni, hän hymyilee voitonriemuinen ilme naamallaan. Hän on myös vetänyt muita mukaan tähän.

Kuulin myöhemmin, että tämä henkilö oli käynyt katsomassa tuota itsemurhan tehneen työntekijän ruumista ja uskon että hän ainakin osittain oli aiheuttanut sen pahan olon hänelle. Mistä näitä myrkkykäärmeitä oikein tulee? Tämä ei ole mikään provo, vaan täyttä totta. Mutta ihan sama uskooko kukaan, halusin kuitenkin kertoa omista kokemuksistani. En ole vielä ottanut asiaa tällä kertaa esimiehen kanssa puheeksi ja mietinkin otanko ollenkaan. Työsopimus on vuoden loppuun, ehkä lähden vain pois.

Olen toki miettinyt, että onko minussa jotain vikaa, kun joudun aina kiusatuksi. En mielestäni provosoi millään lailla, päin vastoin olen rauhallinen ja aika hiljainen puurtaja. Olen ehkä hieman erilainen kuin muut. Viihdyn omissa oloissani, en juoruile tai ravaa tupakalla. Tupakkapaikka tuntuu olevan se pahin juorupaikka. Hoidan työt ja olen mielestäni ahkera. Ehkä se ärsyttää liikaa muita. Aika masentava alku työelämälle, jos joku olisi minulle kertonut etukäteen, en olisi uskonut että tällaista voi olla. Olenkin miettinyt alan vaihtoa ihan tosissani.

.....

Itse olen kokenut samaa. Olen hyvin naisvaltaisella alalla.
Joukossa on yksi Besserwisser joka vähättelee minua. Joudun päivittäin olemaan puolustuskannalla ikävien kommenttien vuoksi ja aamut ahdistaa,kun joudun lähtemään töihin. Olen siirtymässä pian eläkkeelle ja toivon vain,että jaksaisin loppuun asti. Olen menossa lääkäriin parin viikon kuluttua. Jos sieltä saisin apua.

Itse olen kokenut samaa. Olen hyvin naisvaltaisella alalla.
Joukossa on yksi Besserwisser joka vähättelee minua. Joudun päivittäin olemaan puolustuskannalla ikävien kommenttien vuoksi ja aamut ahdistaa,kun joudun lähtemään töihin. Olen siirtymässä pian eläkkeelle ja toivon vain,että jaksaisin loppuun asti. Olen menossa lääkäriin parin viikon kuluttua. Jos sieltä saisin apua.

Itse olen kokenut samaa. Olen hyvin naisvaltaisella alalla.
Joukossa on yksi Besserwisser joka vähättelee minua. Joudun päivittäin olemaan puolustuskannalla ikävien kommenttien vuoksi ja aamut ahdistaa,kun joudun lähtemään töihin. Olen siirtymässä pian eläkkeelle ja toivon vain,että jaksaisin loppuun asti. Olen menossa lääkäriin parin viikon kuluttua. Jos sieltä saisin apua.

Itse olen kokenut samaa. Olen hyvin naisvaltaisella alalla.
Joukossa on yksi Besserwisser joka vähättelee minua. Joudun päivittäin olemaan puolustuskannalla ikävien kommenttien vuoksi ja aamut ahdistaa,kun joudun lähtemään töihin. Olen siirtymässä pian eläkkeelle ja toivon vain,että jaksaisin loppuun asti. Olen menossa lääkäriin parin viikon kuluttua. Jos sieltä saisin apua.

Saman kokeneena voin samaistua tunteisiisi. Itse joudun olemaan puolustuskannalla päivittäin ja aamut on vaikeita,kun joutuu lähtemään työpaikalle. Onnekseni eläkepäiväni on lähellä joten sitä odottaessani saan jotenkin kestettyä tämän mielipahan.Ihminen joka on kaikkein pahin on besserwisser pahemmasta päästä. Olen menossa lääkäriin piakkoin ja toivon saavani avun sieltä.Hyvää kesää ja jaksamista .