Meillä menee kaikki loistavasti. Hän tuntuu olevan se oikea. Olemme kuin luotuja toisillemme. Rakastan(?) häntä syvästi, kun kerran tuli iso riita ja meinattiin jopa ''erota''.. Mutta en tiedä, itkinkö riidan takia, vai sen takia että jäisin yksin. Ehkäpä pelkäänkin sitä...
Haluaisin olla miehen kanssa loppuelämäni ja omistaa itseni hänelle. Mutta en pysty siihen. Ja loukkaan häntä hänen selkänsä takana, enkä kestä sitä. En tiedä mitä tekisin, jos hän saisi sen tietää.
Joten nyt toivon apua tähän ongelmaan, miten voisin jättää hänet siististi? Ehkäpä musta on tulossa parempi ihminen, tai sitten rakastan niin paljon, etten halua satuttaa.
Tuntuu välillä, että minä olisin kaksi eri ihmistä. Sisimmissäni haluan aina olla yhden kanssa, ja juuri tämän miehen. Mutta toinen puoli elää vielä syvässä siellä jossain....
Oon suruissani :(
Haluaisin olla miehen kanssa loppuelämäni ja omistaa itseni hänelle. Mutta en pysty siihen. Ja loukkaan häntä hänen selkänsä takana, enkä kestä sitä. En tiedä mitä tekisin, jos hän saisi sen tietää.
Joten nyt toivon apua tähän ongelmaan, miten voisin jättää hänet siististi? Ehkäpä musta on tulossa parempi ihminen, tai sitten rakastan niin paljon, etten halua satuttaa.
Tuntuu välillä, että minä olisin kaksi eri ihmistä. Sisimmissäni haluan aina olla yhden kanssa, ja juuri tämän miehen. Mutta toinen puoli elää vielä syvässä siellä jossain....
Oon suruissani :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hei, yks juttu..Ei 'sitä oikeaa' pidä jättää.
Jätä tavalla tai toisella nopeasti.Älä riko sitä "oikeaasi" enää pahemmin.Mitä kauemmin valehtelet itsellesi sitä enemmän satutat myöskin sitä toista.
oot bipo? voi elämän kevät