..vaikka hän tietää että menetin neitsyyteni hyväksikäytön takia. Eli olin itse 14 ja mies oli vanha jne. Tämän asian jälkeen minusta tuli yliseksuaalinen, en välittänyt mistään. Viiltelin, yritin itsemurhaa, olin masentunut ja itsetuhoinen. Taudit oli iha sama ja oli hirveä miellyttämisen tarve ja hyväksynnän hakeminen. Oksettavia asioita. Yläaste oli muutekin minulle helvettiä ja se menikin sitten lopulta miten meni. Nyt toivon, että nuoruuteni olisi ollut erilaista. Jos edes perheessäni oltaisiin näytetty ettei kaikkea tarvitse sietää. Tai että olen enemmän arvoinen. Ettei naisen tarvitse kaikkea sietää. Isäni narsistinen ja äitini alistuva.
No nytten menneisyyteni on miehelle se ongelma. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni joten olin tyhmä ja menin avaamaan suuni näistä asioista. Ne ovat todella vaikeita asioita minulle. Miehelle olen ensimmäinen. Hän jankkaa ja jankkaa, mököttää niistä ja kyselee koko ajan miksi tein niin miksi miksi ja mitä ajattelin ja miksi jatkoin vaikka huomasin ettei ne ole hyväksi. Se on ahdistavaa, koska häpeän suuresti niitä aikoja ja haluaisin unohtaa ja päästä irti kaikista niistä asioista. Jos hän näkee edes kyseisen paikan nimen missä olen viettänyt aikoja, rupeaa hän mököttämään ja valittamaan kuinka oksettava olin. Tiedän asian juu.
Ymmärrän tietyllä tapaa, että asia häiritsee häntä. Mutta en voi tehdä asioita peruuttamattomiksi. No nyt olen 24 vuotias enkä ikinä enää tekisi mitään semmoista. En ikinä. En ole se. Olen romanttinen ja rakkauden täyteinen tyttö joka rakastaa normaalia arkea ja sitä kun saa hemmotella toista. En ikinä pettäisi. Mutta mies ei sitä halua ymmärtää. Hän ei halua erota, enkä minäkään vaikka tiedän että järjellä ajateltuna se olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Hän itse hakenut meidän suhteemme aikana seuraa muualta. Mutta koska hän ei ikinä nainut niin se ei ole yhtä paha. Tietenkään. Olen päässyt itse niistä asioista yli.
Mitä voin tässä tilanteessa tehdä? Onko mitään ratkaisua?Kärsin enkä enää jaksa näitä mököttämisiä ja haukkumisia ja syyllistämisiä jne. Mutta tunteet ovat tunteita ja ne tulee jos on tullakseen, myös miehelleni.
No nytten menneisyyteni on miehelle se ongelma. Tämä on ensimmäinen parisuhteeni joten olin tyhmä ja menin avaamaan suuni näistä asioista. Ne ovat todella vaikeita asioita minulle. Miehelle olen ensimmäinen. Hän jankkaa ja jankkaa, mököttää niistä ja kyselee koko ajan miksi tein niin miksi miksi ja mitä ajattelin ja miksi jatkoin vaikka huomasin ettei ne ole hyväksi. Se on ahdistavaa, koska häpeän suuresti niitä aikoja ja haluaisin unohtaa ja päästä irti kaikista niistä asioista. Jos hän näkee edes kyseisen paikan nimen missä olen viettänyt aikoja, rupeaa hän mököttämään ja valittamaan kuinka oksettava olin. Tiedän asian juu.
Ymmärrän tietyllä tapaa, että asia häiritsee häntä. Mutta en voi tehdä asioita peruuttamattomiksi. No nyt olen 24 vuotias enkä ikinä enää tekisi mitään semmoista. En ikinä. En ole se. Olen romanttinen ja rakkauden täyteinen tyttö joka rakastaa normaalia arkea ja sitä kun saa hemmotella toista. En ikinä pettäisi. Mutta mies ei sitä halua ymmärtää. Hän ei halua erota, enkä minäkään vaikka tiedän että järjellä ajateltuna se olisi kaikkien kannalta paras ratkaisu. Hän itse hakenut meidän suhteemme aikana seuraa muualta. Mutta koska hän ei ikinä nainut niin se ei ole yhtä paha. Tietenkään. Olen päässyt itse niistä asioista yli.
Mitä voin tässä tilanteessa tehdä? Onko mitään ratkaisua?Kärsin enkä enää jaksa näitä mököttämisiä ja haukkumisia ja syyllistämisiä jne. Mutta tunteet ovat tunteita ja ne tulee jos on tullakseen, myös miehelleni.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tunteet eivät ole reiluja. Nuoruutesi meni pilalle, ja nyt myös rakkaussuhteesi menee sen takia pilalle. Nämä eivät ole syyllisyyskysymyksiä.
Raiskatun naisen mies saattaa menettää halunsa naiseen.
Synnyttäneen naisen mies saattaa menettää halunsa naiseen (kokemusta on).
Halu voi kadota myös ilman mitään syytä.
Kuten itse sanoit, ero olisi teille molemmille paras ratkaisu. Kuuntele järjen ääntä.
Siinä ei ole mitään väärää että kerroit miehelles menneisyydestä. Jos hän ei sitä hyväksy, tuskin tulee ikinä hyväksymään. Jos hän todella rakastaa sua, menneelläsi ei pitäisi olla merkitystä. Tiedän, sinulla on tunteita, mutta tiedätkös välillä on parempi ajatella järjellä. Tunteet kyllä katoavat, luultavasti jo nyt kun olet väsynyt haukkumisiin ja syyllistämisiin.
Yksinkertaisesti: jätä se, tai odota tulevasi jätetyksi.
Mielestäni on hyvä, että kerroit menneisyydestäsi poikaystävällesi. Sinun ei ainakaan tarvitse nyt salailla tai selitellä mitään. Jos mies ei pääse näiden asioiden yli, niin ei sitten. Suosittelisin sinulle kuitenkin sellaista vaihtoehtoa, että kävisit ensin itse puhumassa elämästäsi esim. psyk. polilla, ja kun saat asiat jäsenneltyä ensin itsellesi, niin voisit kutsua poikaystäväsi mukaan jollekin käynnille. Tämä keino toimii ihan oikeasti (nimim. "kokemusta on"). Kotioloissa asian puiminen ei vie tilannetta yhtään eteenpäin. Ulkopuolinen ammatti-ihminen saa pidettyä keskustelun aisoissa, ja osaa kertoa poikaystävällesi asiat neutraalisti. Sinun nuoruushistoriasi on niin tuttua kertomusta minulle... Ei kannata ainakaan eroa suunnitella heti ensimmäiseksi. Ainakin kannattaa kokeilla ulkopuolista keskusteluapua ensin.
Koska olet itse päässyt jo menneitten yli toivoisin miesystävältäsi myös vähän kannustavampaa suhtautumista niinkin vanhoihin asioihin. Eihän sun pidä hänen suhtautumisensa takia niitä asioita muistelemaan jonkun terapeutin kanssa. Se ongelmahan on sen miehen suhtautumisessa menneisyyteesi eikä sinulla. Toivon että miehesi ymmärtää että ne kuuluivat siihen varhaisnuoruuteen ja jos tulee hyväksikäytetyksi niin silloinhan kumppanin pitää olla henkisenä tukena eikä päinvastoin.
Nyt sinulla on tilaisuus olla se toisenlainen nainen, jota ei kohdella huonosti ja joka ei suostu kärsimään. Mieshän jatkaa samaa mitä aikaisemmat ovat tehneet sinulle, pahan olon. Älä siihen jää.
Varmaan ihan ymmärrettävää, ettei hän pysty sulattamaan menneisyyttäsi, mutta emmehän me häntä ole tässä ymmärtämässä eikä se ole hänen menneisyytensä. Eiköhän mies selviä, joko yksin tai kanssasi. Tee nyt kuitenkin selväksi, että asian jauhanta ja muu negatiivinen toiminta loppuu nyt, jos aikoo olla kanssasi. Ja jos jatkaa, niin lähde.
Joillakin suomalaisilla miehillä on geenivirhe, joka saa heidät jauhamaan vanhoja synkkiä asioita ja pyöritämään vuodesta toiseen samaa levyä. Eivät ne osaa mennä eteenpäin. Ellei se olisi tuo asia, se olisi joku muu. On hänen valintansa synkistellä ja jauhaa. Pidä itsesi liian hyvänä sellaiseen, elämä ei ole kovin pitkä ja pitäisi ehtiä nauttia siitä.
Samaa mieltä kuin edelliset.
Olet taas löytänyt itsellesi alistavan hyväksikäyttäjämiehen. Tämä toimii eri tavalla kuin aikaisemmat mutta käyttää henkistä väkivaltaa ja alistaa sinua. Sinä annat hänen tehdä niin kun suostut kerta toisensa puhumaan vanhoista asioista tai lepyttelemään häntä kun hän murjottaa sen sijaan, että jättäisit hänet murjottamaan ja nauttisit itse elämästäsi nuorena aikuisena.
Kokemuksesi ovat sen verran rankkoja, että harkitse ammattiapua ja aloita uusi suhde vasta sen jälkeen.
Huomaa miten miehet ja naiset puhuvat toistensa ohi. Tuossa on jotakuinkin kyse miehen luonnollisesta tunnereaktiosta asiaan, joka sotii voimakkaasti hänen arvomaailmaansa vastaan. Tämä saa ilmiasunsa erilaisina mökötyksinä ja murjotuksina.
On virheellinen ajatus luulla että hän "ilkeyttään" toimii kuin toimii, siihen on aivan luonnolliset syyt. Ei kirjoittajakaan ilkeyttään ole menneisyydessään toiminut kuin on, hän on toiminut tunne-elämänsä "pakottamana".
Nimim. marakattimaakari antaa hyviä neuvoja. Tie tuollaisesta pois pääsemiseeni on mahdollista, mutta se vaatii mieheltä ajatustensa uudelleenjärjestelyä ja siinä olisi asiantuntija suureksi avuksi.
Mulla on kanssa aika raju menneisyys, miehellä vain muutamia seksisuhteita. Olen ollut onnellinen, kun tämä ei ole haitannut mitenkään. Ollaan tosin tavattu vasta kolmenkympin jälkeen. On pohdittu elämiämme ennen toisiamme muiltakin kanteilta kuin seksuaalisuuden. Mietitty miten meni ja että kaikki ei kummaltakaan oo menny ihan putkeen.
On kai aika tavallinen reaktio mieheltä ahdistua. Osanneeko itsekään oikein sanoa mikä siinä on.. Tuntuuko puoliso liatulta/tahratulta/käytetyltä? Onko jotenkin kateellinen? Pelkääkö vertailua edellisiin miehiin? Jos hän lähtisi juttelemaan tosiaan ammattilaisen kanssa. Joka tapauksessa asiaan täytyisi saada joku ratkaisu. Mies pystyisi hyväksymään asian ja isompi kaivelu jäis siihen. Tai sitten ero. Voit mennä itse rikki tuossa höykytyksessä.
Meillä tehtiin tautitestit, siinä oli faktat kummaltakin. Useimmilla aikuisilla on jonkinlainen seksihistoria, jos on itse henkisesti kasassa seikkailuistaan, niin ei siinä "pilalle" ole mennyt. Ei menneisyydelle voi olla mustasukkainen, se on tapahtunut silloin, ennen tapaamista. Jos aikoo jatkaa suhdetta, se on pakko hyväksyä, muuten ei tule mitään, vaan "rankaiseminen" ja jankkaus jatkuu hamaan katkeraan loppuun ehkä jopa paheten koko ajan.
Sun täytyy kysyä siltä, että jos sun menneisyys vaivaa häntä jatkuvasti noin paljon, niin miksi hän sitten edelleen on sun kanssa yhdessä?
Naisen seksuaalisuus on vähän vaikea aihealue muutenkin. Toisaalta miesten mieltä kiehtoo jotenkin himokas, rietas nainen ja toisaalta on se puhtauden vaatimus. Että tavallaan haluttais sekä "pahuus", että "pyhyys". Jos mies on vaikka hiukan uskonnollinen, häntä helposti kiusaa se ristiriita kovasti. Houkuttaa, kiehtoo ja askarruttaa, mitä kumppani on tehnyt ja kenen kanssa, haluaisi tietää yksityiskohtia.. Toisaalta jos vaikka omia kokemuksia on vähän tai ollenkaan, ahdistaa, että muut miehet on koskeneet kumppaniin aiemmin. Olen joskus aiemminkin pohtinut tätä.. Ihan kuin jotkut miehet ei pystyis yhdistämään tätä mitenkään.. Pitäis olla vaimona joku uuden elämän synnyttäjä ja toisaalta jossain salassa joku seksuaalisesti aivan hurja nainen. Ihmisessä on monia puolia, ihminen voi muuttua ja silloin pitäisi saada oikeus olla uusi ihminen ja katsoa omaa menneisyyttään armollisesti; tuolloin toimin syystä tai toisesta noin. Ja kyllä siihen on läheistenkin kyettävä asia hyväksymään.