Laura-viikot (design)

Laura Palmer & dialogi



Pelkäsin hänen tippuvan lasipöydän kannen läpi. Ehkä se pettäisi hänen allaan, ja hän repisi siinä jalkansa verille.

Yritin olla liikuttamatta häntä, mutta hän kuitenkin liikkui.

En uskaltanut edes kuiskata. Hän taas puheli hiljaa nilkoistaan ja lasagnesta, jonka kypsä tuoksu täytti huoneilman. Siinä leijui basilikaa ja oreganoa, valkosipulia, matkalla avoimesta parvekkeenovesta ulos syysilmaan. En voinut ymmärtää Lauraa. Hän oli jonkin sortin ihme, sillä hän oli niin kuvauksellinen. Hän ei suttaantunut eikä mennyt sekaisin. Hän oli kestävä ja pysyi tyylikkäänä alusvaatteisillaankin. Lauralla oli jälleen tuo eteerinen hymy huulillaan, kun hän katseli minua puoliavoimin silmäluomin. Tunsin miten katse lävisti minut kuin hämähäkinseitin. Mutta taas oma katseeni pysähtyi häneen. Hänen takanaan ei ollut enää mitään. Laura oli päätepysäkki.

- Onko minulla liian paksut nilkat, hän kysyi hiljaa ja vilkaisi nilkkoihinsa. – Sinähän olet sanonut, että naisen nilkoista näkee tämän sisään. Olenko minä sinun mielestäsi löysä?

- Toivottavasti lasagnesta ei tule löysää. Voisitko tulla alas sieltä pöydältä. Katsellaan vaikka näitä perhealbumeja 90-luvulta. Tässä on vuosiluvut ja kaikki.

- Katso, Laura huokaisi ja työnsi käden alushousuihinsa. – Katso minua.

Selailin albumia. Kuvien järjestystä voisi hieman muuttaa. Olisi muisteltava. Olisi muisteltava sitä mikä tapahtui ennen ja jälkeen ja mikä tässä välissä. Kronologisuus oli hieno asia, sillä siinä on toiminnallinen kaari epilogeineen, hektisyyksineen ja kliimakseineen. Draaman tajua. Sitä se vaati. Poistin kaikki kuvat albumista sohvalle ja asettelin niitä aikajärjestykseen parhaan muistini mukaan. Tässä oli Laura. Tässä kohtaa Laura tuli mukaan kuvioihin. Minä muistan tämän päivän kuin se olisi eilinen. tai muistan sen kuin se olisi juuri nyt.

- Katso nyt, hölmö.




(naurua)
2<50
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Tämä on paljon parempaa designia kuin on Helsingin uudet ratikkapysäkit ja fillaritelineet.


(pidempää naurua)

Äänestä
  • Herra jumla!


    Sinä olet saanut plussan perääsi eikä kirvele yhtään. Mistä tämä tällainen ihme on oikein kotoisin? Mistä tuulet nyt puhaltavat? Mites se nyt on se ketunhäntä oikein siellä turkissa, väärin ommeltu vai mitä?

    Kyllä nyt plussattaa. On oikein plussamainen virne naamalla.


    (plussanaurua)


    http://www.youtube.com/watch?v=-jfgryvs-zU

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Nasdaq kirjoitti:

Laura Palmer & dialogi



Pelkäsin hänen tippuvan lasipöydän kannen läpi. Ehkä se pettäisi hänen allaan, ja hän repisi siinä jalkansa verille.

Yritin olla liikuttamatta häntä, mutta hän kuitenkin liikkui.

En uskaltanut edes kuiskata. Hän taas puheli hiljaa nilkoistaan ja lasagnesta, jonka kypsä tuoksu täytti huoneilman. Siinä leijui basilikaa ja oreganoa, valkosipulia, matkalla avoimesta parvekkeenovesta ulos syysilmaan. En voinut ymmärtää Lauraa. Hän oli jonkin sortin ihme, sillä hän oli niin kuvauksellinen. Hän ei suttaantunut eikä mennyt sekaisin. Hän oli kestävä ja pysyi tyylikkäänä alusvaatteisillaankin. Lauralla oli jälleen tuo eteerinen hymy huulillaan, kun hän katseli minua puoliavoimin silmäluomin. Tunsin miten katse lävisti minut kuin hämähäkinseitin. Mutta taas oma katseeni pysähtyi häneen. Hänen takanaan ei ollut enää mitään. Laura oli päätepysäkki.

- Onko minulla liian paksut nilkat, hän kysyi hiljaa ja vilkaisi nilkkoihinsa. – Sinähän olet sanonut, että naisen nilkoista näkee tämän sisään. Olenko minä sinun mielestäsi löysä?

- Toivottavasti lasagnesta ei tule löysää. Voisitko tulla alas sieltä pöydältä. Katsellaan vaikka näitä perhealbumeja 90-luvulta. Tässä on vuosiluvut ja kaikki.

- Katso, Laura huokaisi ja työnsi käden alushousuihinsa. – Katso minua.

Selailin albumia. Kuvien järjestystä voisi hieman muuttaa. Olisi muisteltava. Olisi muisteltava sitä mikä tapahtui ennen ja jälkeen ja mikä tässä välissä. Kronologisuus oli hieno asia, sillä siinä on toiminnallinen kaari epilogeineen, hektisyyksineen ja kliimakseineen. Draaman tajua. Sitä se vaati. Poistin kaikki kuvat albumista sohvalle ja asettelin niitä aikajärjestykseen parhaan muistini mukaan. Tässä oli Laura. Tässä kohtaa Laura tuli mukaan kuvioihin. Minä muistan tämän päivän kuin se olisi eilinen. tai muistan sen kuin se olisi juuri nyt.

- Katso nyt, hölmö.




(naurua)

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu