Paljon on täällä keskustelua siitä, ettei vaihtamalla parane. Ihmiset menevät usein kuitenkin hyvin (liian?) nuorina naimisiin, eivät tunne kunnolla itseään puhumattakaan siitä mitä elämältä haluavat. Jos ihminen kohtaa parisuhteessa ollessaan uuden ihmisen, jonka kanssa haluaa elämänsä jatkossa jakaa, pitäisikö siksi jäädä vanhaan liittoon, että niin on tullut hamassa nuoruudessa luvattua? Siitäkö lupauksesta on pidettävä kiinni, vaikka sopivampi kumppani osuisi kohdalle?
En minä ainakaan haluaisi, että kumppanini jäisi roikkumaan minuun, jos aidosti rakastaisi toista ihmistä. Minusta tämä on hyvin yksinkertaista. Tarkoitan tässä nyt aitoa rakastumista, jonka jokainen sen kokenut kyllä tunnistaa.
En minä ainakaan haluaisi, että kumppanini jäisi roikkumaan minuun, jos aidosti rakastaisi toista ihmistä. Minusta tämä on hyvin yksinkertaista. Tarkoitan tässä nyt aitoa rakastumista, jonka jokainen sen kokenut kyllä tunnistaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Liian nuorena naimisiin, niin en todellakaan puolustele teiniliittoja.
Nuoren ihmisen pitää elää nuoruutensa ilman avio-tai avoliittoja, mutta miten saamme tällaisen rakastuneen suhteen ymmärtään, että ei liitooja vain seurustelua ja vieläpä mieluiten suhde poikki ja elämää ilman sitoumuksia.
Kun on tuon vouhka-ajan jättänyt taakseen, vasta sitten ihminen osaa antaa arvoa hyvälle suhteelle, sekin tosin vaatii seurusteluajan ja toisen tuntemiseen ajan, sen seksin vuoksi ei kannata muuttaa yhteen tai avioitua.
Eli näiden juoksujen pittää olla takana niin, että enää todellakaan halua sinne bilettämään ja sieltä löydetyt kumppanit eivät oikein asetu elämään arki-elämää, joten sen puolison pitäisi löytyä ihan muista ympyröistä.
Ja etsimällä vaan masentuu, kaikenlaisia hampuuseja on tarjolla yllin kyllin, älä heitä huoli. Kyllä se oikea kohdalle useimmiten tulee ihan ihmeellisesti, jossakin kohtaamisessa, aivan yllättäen. Odota, se kannattaa.
Näiden erojen kanssa itsensä tuhoamainen on raastavaa ja jos lapsia ennättää hankkia, heille vielä raastavampaa.
Miten tunnistaa aidon rakastumisen?
Ehkä tuolla sanonnalla on tarkoituksena korostaa ihmisen omaa vastuuta itsestään.
Esim. jos suhde päättyy kerta toisensa jälkeen jonkinlaiseen kyllästymiseen, ja tätä omaa taipumusta kyllästyä arkielämään ei tajua syyksi. Silloin päätyy syyttämään asiantilasta aina puolisoa ympäristöä jnejne. Näin seuraavassa suhteessa tilanne on vuorenvarmasti edessä, oli uusi puoliso vaikka minkälainen.
Eli ei puoliso parane vaihtamalla, jos vaihtaja itse onkin suhteen kaatumisen vikapää. Vertailun vuoksi voisi ajatella, ettei impotentin kannata vaihtaa vaimoa, jos ei ensin tiedä ja selvitä miksei seksielämä onnistu. Suurella todennäköisyydellä syy on näet silloinkin itsessä, eli vaiva on ns.elimellinen.
Niin, aidolla rakkaudella tarkoitan aitoa toisen ihmisen kunnioittamista ja arvostamista, joka kestää arjen haasteet. Mutta juuri kuten kirjoitin, sen kyllä tunnistaa jos on kokenut.
Vaikka olisikin asia näin miten kirjoitat, ei se varmaan silti tarkoita sitä etteikö tällainen tyyppi voisi löytää toimivaa suhdetta jonkun kanssa. Ei ole samantekevää kenen kanssa on, kyllä suhteissa on eroja. Oleellista tietysti tiedostaa myös nuo mainitsemasi asiat, jotka voivat olla vain itsestä johtuvia ongelmia.
Monesti voi käydäkin niin, että uusi parisuhde toimii paremmin kuin vanha. Joskus näin käy. Mutta olen huomannut, että sillä on yllättävän suuri merkitys, miten se uusi suhde on alkanut. Jos se on alkanut pettämällä edellistä kumppania ja sitten menty yhteen sen salarakkaan kanssa, niin ennuste on aika huono. Kahdesta syystä. Ensiksi siksi, että vanhaa suhdetta ei olla käsitelty kunnolla läpi eikä tehty tilejä selväksi ja harjoitettu tervettä itsekritiikkiä. Toiseksi siksi, että kun vaihdetaan lennossa uuteen niin uuteen suhteeseen ladataan usein epärealistisia odotuksia. Sen sijaan ne, jotka reilusti eroavat ensin ja vasta eron jälkeen löytävät uuden kumppanin, onnistuvat yleensä paremmin uudessa suhteessaan.