Suhteen etenemisestä

Kysy suoraan, sitten se selviää.Täältä sitä on turha kysyä, koska joku muuttaa yhteen samantien, joku viikon päästä, joku miettii kuukausia, joku vuosia ja jotkut ei asu koskaa yhdessä, mutta ovat suhteessa.Siksi siis rohkeasti asia puheeksi.

Me muutettiin puolen vuoden jälkeen virallisesti yhteen, oikeastaan olin jo suurimman ajan miehellä heti suhteen alusta.

Ja joo, kandee varmaan kysyä ihan suoraan. Ihmisiä on niin erilaisia.

On erittäin todennäköistä, että roikut suhteessa vielä kolmekin vuotta, ellet sitten kertakaikkiaan pääse tunteidesi rouvaksi tahdonvoimalla heti - mikä olisi poikkeuksellista.

Sitten yhtäkkiä kyllästyt odottamaan tai löydät toisen, ja kun olet jo päättänyt erota, mies haluaakin muuttaa yhteen ja aloittaa kaiken uudelta pohjalta. Mihin et suostu, koska se uusi on niin paljon ihanampi, tai nautit viimein vapaudesta ja yksinolosta aivan uudella tavalla.

Vuosi on aika vähän. Tosi vähän itseasiassa, mun mielestä.

Ei kaikki ole 12 kk:ssa valmiita muuttamaan toisen ihmisen kanssa yhteen.

Ja osaan kuvitella, että hän alkaa oikein karttamaan sitä ajatusta, kun sä huohotat niskaan asiasta ja painostat.

Teidän pitää jutella asiasta. Istutte alas, ja juttelette. Mitä sinä tahdot - mitä hän tahtoo. Yritätte löytää kompromissin, jos aiotte vielä yhdessä jatkaa.

Mutta jos hän ei tahdo muuttaa kanssasi yhteen KOSKAAN, niin sitten ette varmaan ole hyvä pari. Olette vääriä toisillenne.

Mutta juttelette siis kunnolla. Sillä se selviää. Kysyt, mitä hän tahtoisi tehdä asian suhteen ja sitten kerrot mitä sinä tahdot. Yritätte löytää kultaisen keskitien, jos kumpikin on motivoitunut siihen.

Mutta toista ei voi joo pakottaa kyllä kimppaan.

Mahtaako teillä ollakaan yhteneväiset tulevaisuuden suunnitelmat? Jos ei ole, niin ei sinun kannata jäädä odottelemaan, että mies muuttaisi mielensä. Jos muutat yhteen, menet kihloihin, naimisiin ja teet lapsia väsytystaktiikalla, niin saat sitten kantaa seurauksetkin yksin.

Miksi yhdessä asuminen olisi sinulle tärkeää? Vai onko kyse siitä, että kokisit vasta silloin hänen sitoutuvan suhteeseenne? Haaveiletko lapsista? Jos kyse on perheenperustamistoiveesta niin liian pitkään ei kannata jäädä odottamaan mutta muussa tapauksessa erillään asuminen voi olla parempi pohja suhteelle kuin yhteen muuttaminen. Ei se tiskivuoroista tappeleminen tee suhdetta yhtään kestävämmäksi kuin se jos tavataan vain silloin, kun molemmat oikeasti haluavat viettää aikaa yhdessä.

Mikä nopeasti alkaa tuppaa nopeasti myös loppumaan. Vaihtoehtoja on monia, mutta näin vanhempana kannattaisi katsella rauhassa ja olla itsenäinen, ajatella ja elää tulevaisuutta myös ilman toista. olla itsenäinen myös suhteessa, huomioiden kuitenkin toisen tekemisissään ja antaen tilaa toisen tulla elämäänsä, jos on siihen halua ilman minkäänlaista painostusta tai ripustautumista. Lopulta kai sitoutuminen on se toive ja sitoutumisen vakavuus mittautuu haluun yhdessä asumiseen ja yhteisen perheyhteisön perustamiseen:)

Me muutettiin yhteen 11 kuukautta tapaamisesta.:) En suostuisi odottamaan tuon ikäisenä, jos itse haluat vahvasti sitoutua ja jakaa elämäsi.. Mies voi myös lapsista, ym. ajatella "että sitten joskus" ja jos itse niitä haluat, kannattaa nostaa kytkintä.. Oikeasti. Ihan vain sen takia, että ei sinun tarvitse roikkua tuollaisessa ja tuhlata omat unelmasi odotukseen. Ainakin jos haluat lapsia, kannattaa selvittää, koska miehen mielestä olisi aika tälle, kun yhteenmuuttokin on kaukainen ajatus. "Parin vuoden päästä" muuttuu aika helposti ikuisuudeksi..

Sanot tuolla jossain että hän pitää kaikki muut ovet auki. Siis te ette seurustele vaan tapailette vai? Ja yhteenmuuttoko sitten teidät muka sitouttaisi. Siis jos te ette osaa sitoutua ja seurustella noin vanhoina ihmisinä asuessanne erillänne, ei teistä aamukakan hajun jakaminen yhtään sitoutuneempia tee, arkisempia ainoastaan.

Suhteen sinänsä ei tarvitse edetä yhtään minnekään millään määrätyllä tavalla. Jotkut osaa olla uskollisia ja tietää kehen on sitoutuneet jopa pitää perheenä, ilman että asutaan yhdessä. Suhteen eteneminen toisaalta voi olla myös suoritus ja paine eikä aitoa. Suhteen eteneminen johtaa myös siihen, että se tulee maaliin: se voi tarkoittaa myös sitä että se oli sitten siinä.

Itse en nää mitään syytä asua kenenkään kanssa, jos ei ole lapsia. Osaan silti ihan seurustella ja rakastaa sekä olla uskollinen ja tiedän kuka on kotini.
En alkaisi vuodessa muuttamaan yhteen vaikka olen jo 35-vuotias.
Mitään muita ovia minulla ei silti ole, jos seurustelen.

Onko teillä sitten eroa siinä mitä odotatte toisiltanne? Itselläni kokemusta ko. tilanteesta. Se pitää vain ottaa puheeksi. Siitä se selviää, tosin siinä voi käydä huonostikin..

Vuosi on kyllä kovin lyhyt aika. Minne sinulla on kiire? Toki ymmärrän sen, jos esimerkiksi lapsia haluaa tehdä ja niin edespäin, mutta ei kai se nyt vaikka yhdestä lisävuodesta ole kiinni. Moni mies (tai nainenkin) tahtoo ennen isoja päätöksiä varmistua, että suhde on jo vakaalla pohjalla. Suosittelen puhumaan miehen kanssa. Saattaa olla, että mies ei vielä tahdo suunnitella tulevaisuutta juuri sen takia, että olette olleet niin vähän aikaa yhdessä ja tahtoo vielä tutustua paremmin. Kauan tapailitte ennen seurustelun alkua? Ylipäätään toisaalta tulevaisuudesta puhuminen kannattaa teoreettisella tasolla jo tuossa vaiheessa. Jos mies ei vielä osaa sinun kanssasi varsinaisesti suunnitella tulevaisuutta, koita kysyä häneltä, että mitä hän ylipäätään teoriassa tahtoisi tulevaisuudeltaan. Siinä pitäisi viimeistään selvitä, että tahdotteko elämiltänne samoja asioita.