Olen nelikymppinen ja eläkkeellä olevat vanhempani vielä ylihuolehtivat tekemisiäni. Antavat neuvoja joka asiassa, tuntuu etteivät luota että osaan hoitaan yhtään mitään, mutta tämä ei pidä paikkaansa. He yrittää neuvoja koko ajan työasioissa, tietämättä alastani mitään. Ulkopuolisilta saan arvostusta mutta heiltä vaan neuvoja ja arvostelua. Mistä tämä voi johtua? Minua se ärsyttää ja kuluttaa kun joka viikko tulee neuvoja ja arvostelua..miten puhun heille asiasta ja saan homman muuttumaan ?
ylihuolehtivat vanhemmat
sukumollattu
10752
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sanoppa vanhemmillesi suoraan että en kaipaa teidänb typeriä neuvoja ja jos eivat usko niin käske painua heirä hevonkuuseen niin helpottaa. Rupat heti sanomaan että hiljaata iturpa kiinni kun neuvoja rueaa tulemaan ja sanot että heidän valta loppui siihen kun täytit 18v niin pitäsi uskoa ja vältä tapaamisia ja riittä kun 2-4 kuukauden väliin tapaa vanhempiaa kun olet jos yli 40v.
Nelikymppisenä aika jo itsenäistyä.
Arvoisa neljäkymppinen tytär, mitä oikein odotat vanhemmiltasi, sitäkö, että he joka käänteessä kehuvat sinua suusanallisesti, tuntuisiko se sinusta jotenkin oikeammalta kuin nykyinen.
Kuinka paljon he sinua neuvovat ja opastavat ja missä asioissa ja miksi se loukkaa sinua.
En usko, että vanhempasi haluavat sinua loukata, varmasti arvostat ja monesti liikaakin. Ehkä he haluavat vain keskustella kanssasi erilaisista asiosita, pitävät kyllä sinua aikuisena.
Tietenkin on erilaisia syitä asioihin, halauaisivat olla jotenkin mukana elämässäsi, minun vanhempiani loukkasi, kun en kertonut työstäni heille, sillä olin työssä jossa oli ihan kaikesta vaitiolovelvollisuus. Pitivät minua ylpeänä, vasta kun ymmärsin mistä kenkä puristi, kerroin heille asian perinjuurin, mitä vaitiolovelvollisuus tarkoittaa ja että se koskee ihan kaikkia läheisiäni myös, en voi heillekään kertoa mitään asioista.
Monesti näissä on paljon virheellistä käsitystä, joka sitten aiheuttaa pahaa mieltä. En koskaan saanut itsekään mitään arvostusta vanhemmiltani, mutta tiedän että kuitenkin arvostivat elämäni kulkua. Kerran eräs ihminen kertoi, kuinka isäni oli sanonut , että kyllä minä pärjään elämässä.
Se millä tavoin haet sitä arvostusta on sinun sisässäsi, oletko itse epävarma ja haluasit kuulla sanallista kehumista. Sen arvostuksen useimmiten näkee sitä ei kuule, kuuntelapa tarkkaan vanhempiasi, jollakin tavalla he varmasti näyttävät arvostuksensa.
Nuo jutut tuossa, että kun 18 vuotta täyttää, silloin loppuu vanhempien keskustelut, toivottavasti ymmärräys palaa, sillä yksin harva 18- vuotias pärjää, hän tarvitsee vielä paljon tuke vanhemmiltaan, niin rahallisesti kuitn muutenkin.
No uhmahan se on, että pitäisi saada kaikesta päätää itse kun on tullut täysi-ikäiseksi, mieleni tekisi sanoa jokaiselle uhmaajalle, että siitä vaan, sitten hoidat asiat niin, että myös rahoitat kaikki kulusi, ostat ruokasi, maksat maksusi ja peset pyykkisi ja ostat vaattesi ihan omilla hankkeilla.
Sanoisin vielä, että tervetuloa vierailulle, kun ilmoitat etukäteen, ja täällä ei ole minkäänlaista täysihoitaolaa odottamassa.
Moni meistä äideistä on tämän joutunut itse tekemäänkin ja toivonut, että edes voisi kysyä vanhemmilta neuvoja, sillä vanhemmillamme ei ole ollut juuri mitään annettavaksi.
Tässä juuri kuulun erään nuoren toiveet, kun täyttää 18-vuotta, pitää kuulemma saada juhlissa voileipäkakkua, se oli toive. Kertooko aikuisuudesta.
Ei kun vanhempien määräysvalta loppuu suomen lain mukaan että silleen. Itse ainakin olin 18v täytettyä täysin kypsä äitini vahtimiseen ja kyttäämiseen ja totesin että nyt loppuu loppuu määärilyt mutta kyllä elättivät siihen saakka kun töihin pääsin. Itselläni kohta 18v tytär ja olen ihan eri metoseilla kasvattanut eikä ongelmia alkoholin kanssa ´mutta aikaan tein selväksi että meidän perheessä ei polteta ja johtuu siitä kun itse olen tupakasta päässyt eronn 10v polttelun jälkeen ja sitä en hyväksy. Vapautta ja vastuuta lapsille iän karttuessa niin hyvä tulee.
Vaikea tajuta, mitä neuvoja he kaiken aikaa antavat. Asut kai kuitenkin omissa oloissasi etkä vanhempiesi peräkamarissa?
Jos olet yhä kotona, hanki heti itsellesi oma asunto.
"Kotini on linnani", eikä siellä kaivata neuvojia. Työ on asia, johon ulkopuolisen ei tule puuttua. Älä kerro heille asioita, joihin heillä on halua puuttua ja antaa neuvoja.
Sinä teet työn ja saat palkan, sinä vastaat työn laadusta.
Voit myös olla kuuntelematta, puhukoot, kyllä maailmaan ääntä mahtuu!
Älä puhu asioistasi vanhemmiesi., vaikka kysyisivät suoraan. Väistele ja sano, ettet ole halukas puhumaan työasioistasi. Oikeastaan jokainen on velvollinen pitämään työasiat omanaan, ei niitä saa selvitellä ulkopuolisten kanssa. Voit joutua vaikeuksiin.
Mitä sitten jos vanhemmat neuvovat. Sinulla sentään on rakastavat vanhemmat ja ei se nyt maailman suurin ongelma ole että vanhemmat haluavat muka auttaa. Muutamien vuosien jälkeen he ovat jo vanhoja ja nauti ajasta heidän kanssaa vielä kun he ovat elossa. Neuvoja voi näennäisesti kuunnella ja silti tehdä ihan omat päätöksensä. Elämässä on oikeitakin ongelmia ja vastoinkäymisiä.
Vanhempien ei pidä puuttua lastensa elämään, eikä edes "auttamismielessä".
Jos elää parisuhteessa, siinä on mukana se parisuhteen toinen osapuoli, jonka mielipiteellä vain on väliä, ja näiden kahden asioihin ei muiden pidä puuttua, ei todellakaan omien vanhempien.
Kuinka usein vanhempien luona pitää käydä kuuntelemassa näiden hyväntahtoisia neuvoja? Kerran viikossa, 2 kertaa kuukaudessa, 4 kertaa kuukaudessa?
"Lapsi" voi kysyä neuvoa vaikka mistä, mutta ei tarvitse teeskennellä kuuntelevansa ja kuunnelleensa niitä koko elämänsä, jos ei ole pyytänyt niitä. Jokainen tässä kuolee, mutta ei sen takia pitää sieluansa myydä.
Missä asioissa esim. 30 - 50 v. "lapsi" tarvitsee enää neuvoja vanhemmiltaan?
Jos ei osaa tehdä ruokaa, pitääkö äidin tulla tekemään? Ilman fyysistä apua jää vain neuvomisen ja henkisen auttamisen asteelle.
Jos ei osaa käyttää rahaa, pitääkö äidin antaa sitä, vai vaan tyytyä kertomaan, ilman rahaa, että pitää säästää?
Jos ei osaa valita, kenen kanssa alkaa seurustella, pitääkö äidin valita oikea kumppani?
Vanhemmat eivät tiedä kaikkea, eivät osaa kaikkea, eikä heitä kuulu kuunnella, eikä heidän pidä kuvitella, että vain he osaavat jotain.
Molemminpuolinen kunnioitus, ja kukin omalla reviirillään.
Saat täydet pisteet kirjoituksestasi. Tuntuu, että siinä oli useimmat -ei vielä kaikki- vanhempieni, mutta varsinkin äitin virheet. He eivät ole vielä tunnustaneet niitä, koska etenkin äidillä on huono itsetunto ja huono omatunto, sillä hän on narsisti (NPH).
Ohje on vallan yksinkertainen: kasva aikuiseksi. Kuulostat holhottavalta, joten älä syytä omasta kehittymättömästä asenteestasi vanhempiasi.
NIINKÖ