Ollaan seurusteltu tyttöystäväni kanssa 5 vuotta ja asuttu siitä vuosi yhdessä.
(Olen itsekkin tyttö.)
Jo alun alkaen tyttöystävälläni on ollut erikoiset tapansa näyttää vihaa, huutamalla/haukkumalla/rikkomalla tavaroita.
Väkivalta ikävä kyllä on "kuulunut" myös tähän suhteeseen. En olisi ikinä itsestäni uskonut että voisin kohdistaa toiseen ihmiseen väkivaltaa, mutta niin on käynyt. Muistaakseni "onneksi" voi laskea sen vaan yhden käden sormilla kuinka monta kertaa sitä on käynyt, joka tapauksessa jokainen kerta on liikaa.
Viime kerrasta ei ole kovin pitkä aika, tuli taas riidan seurauksena.
Tyttöystäväni luonne riidan aikana muuttuu niin totaalisesti, minun kunnioitus ja kaikki katoaa, jonka takia olen itse myös sortunut väkivaltaan, en siis syytä siitä tyttöystävääni, mutta se on vaan mut saanu kilahtamaan.
No mutta, asia liittyy nyt kuitenkin tyttöystävääni. Hän ei osaa yhtää hallita vihaansa, eilisen päivän aikana meni muutama tavara taas rikki. Ja yhden tavaran heitto kohdistui minuun päin, oli senteistä kiinni ettei kolahtanut päähän.
Minä saan nykyään olla varpasillani kun huomaan että tyttöystäväni suuttuu taas. Pelkään nykyään että milloin joku heitto oikeasti osuu minuun ja pahasti.
Hän haukkuu samalla sietämättömän paljon. Ja huutaa.
Viimeksi lensi puhelimeni. Eli tuntuu että joka kerta toi menee nyt vaan pahemmaksi, yhdessä vaiheessa hän ei kajonut mun tavaroihin, mutta nähtävästi on siihen nykyään kyvykäs.
Tilanne tuntuu jo toivottomalta.
Ihan kuin seurustelisin kahden ihmisen kanssa, toinen on se ketä rakastan, toinen on se ketä pelkään ja vihaan.
En tiedä kumpi voittaa tilanteen.
Asioista on vaikea puhuu, kun pelkää että se kärjistyy isoon tappeluun.
Häpeän asua kotonani, koska pelkään naapureiden katseita, mietin vain että mitä ne on kuullut..
Haluaisin että koti olisi paikka jossa olisi turvallista ja hyvä olla, ikävä kyllä puolet ajasta ei ole noin.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Tuntuu että minulle ei riitä enää tyttöystäväni anteeksi pyynnöt.
Olen väsynyt tähän tilanteeseen, olen väsynyt siihen että jokainen hänen raivokohtaus on minun syytäni, niin hän siis sanoo.
Pelkään että kadotan tässä samalla itseni, ja annan toisen kohdella mua niin kuin toinen haluaa. Niinhän tässä on päässyt jo käymään.
Mieli tekisi lähteä suhteesta pois, ja elää elämää jossa ei pidä pelätä ja hävetä ja kuunnella jatkuvia syytöksiä.
Toinen osa mussa vaan rakastaa tyttöystäväni toista puolta.
Pelkään ettei mikään muutu.
(Olen itsekkin tyttö.)
Jo alun alkaen tyttöystävälläni on ollut erikoiset tapansa näyttää vihaa, huutamalla/haukkumalla/rikkomalla tavaroita.
Väkivalta ikävä kyllä on "kuulunut" myös tähän suhteeseen. En olisi ikinä itsestäni uskonut että voisin kohdistaa toiseen ihmiseen väkivaltaa, mutta niin on käynyt. Muistaakseni "onneksi" voi laskea sen vaan yhden käden sormilla kuinka monta kertaa sitä on käynyt, joka tapauksessa jokainen kerta on liikaa.
Viime kerrasta ei ole kovin pitkä aika, tuli taas riidan seurauksena.
Tyttöystäväni luonne riidan aikana muuttuu niin totaalisesti, minun kunnioitus ja kaikki katoaa, jonka takia olen itse myös sortunut väkivaltaan, en siis syytä siitä tyttöystävääni, mutta se on vaan mut saanu kilahtamaan.
No mutta, asia liittyy nyt kuitenkin tyttöystävääni. Hän ei osaa yhtää hallita vihaansa, eilisen päivän aikana meni muutama tavara taas rikki. Ja yhden tavaran heitto kohdistui minuun päin, oli senteistä kiinni ettei kolahtanut päähän.
Minä saan nykyään olla varpasillani kun huomaan että tyttöystäväni suuttuu taas. Pelkään nykyään että milloin joku heitto oikeasti osuu minuun ja pahasti.
Hän haukkuu samalla sietämättömän paljon. Ja huutaa.
Viimeksi lensi puhelimeni. Eli tuntuu että joka kerta toi menee nyt vaan pahemmaksi, yhdessä vaiheessa hän ei kajonut mun tavaroihin, mutta nähtävästi on siihen nykyään kyvykäs.
Tilanne tuntuu jo toivottomalta.
Ihan kuin seurustelisin kahden ihmisen kanssa, toinen on se ketä rakastan, toinen on se ketä pelkään ja vihaan.
En tiedä kumpi voittaa tilanteen.
Asioista on vaikea puhuu, kun pelkää että se kärjistyy isoon tappeluun.
Häpeän asua kotonani, koska pelkään naapureiden katseita, mietin vain että mitä ne on kuullut..
Haluaisin että koti olisi paikka jossa olisi turvallista ja hyvä olla, ikävä kyllä puolet ajasta ei ole noin.
Mitä tässä tilanteessa voi tehdä? Tuntuu että minulle ei riitä enää tyttöystäväni anteeksi pyynnöt.
Olen väsynyt tähän tilanteeseen, olen väsynyt siihen että jokainen hänen raivokohtaus on minun syytäni, niin hän siis sanoo.
Pelkään että kadotan tässä samalla itseni, ja annan toisen kohdella mua niin kuin toinen haluaa. Niinhän tässä on päässyt jo käymään.
Mieli tekisi lähteä suhteesta pois, ja elää elämää jossa ei pidä pelätä ja hävetä ja kuunnella jatkuvia syytöksiä.
Toinen osa mussa vaan rakastaa tyttöystäväni toista puolta.
Pelkään ettei mikään muutu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kumpikaan teistä ei ole kykenevä parisuhteeseen. Tehkää itsellenne ja maailmalle palvelus ja jääkää sinkuiksi.
Mistä asioista riitelette? Onko hänellä käytössä hormonaalinen ehkäisy? Jos hän on perusluonteeltaan tuollainen, lähde.
Hormonaalinen ehkäisy lesbosuhteessa?
Millä muulla tavalla luulet tilanteen paranevan kun puhumalla?
Jos ei pysty tuosta asiasta puhumaan lainkaan ilman huutamatta ja riitelemättä, puhumatta siitä että sinä rupeat väkivaltaiseksi, niin erotkaa.