Sinkkuuduin muutama kuukausi sitten, ja koska työni vie kohtalaisesti aikaa ja baarissakaan en jaksa joka ilta notkua, niin ajattelin kokeilla netti-ilmoituksen tekemistä. Laitoin ilmoitukseen hyvin selvästi, että olen hakemassa seuraa tositarkoituksella - jos en nyt heti sulhasta kesähäihin 2005, niin ainakin jotain potentiaalisesti vakavampaa.Sain runsaasti vastauksia, joissa miehet vakuuttelivat itsekin olevansa liikkeellä samalla mielellä. Olen nyt tapaillut kahta miestä useamman kerran. Toinen osoittautui varsinaiseksi häntäheikiksi, joka saatuaan haluamansa noin viiden treffin jälkeen otti ja häipyi. Toisella on ilmeisesti meneillään useampia naisia. Joten varoituksen sana teille naiset: osa miehistä on tosiaankin sellaisia petoja, jotka ilmeisesti innostuvat lisää ajatuksesta, että nainen on tosissaan liikkeessä.¨
Siis korkkaavat ja häipyvät. Tuntuu, että tilanne on nettitreffeissä aivan eri kuin ns. perinteisessä treffailussa. Yleensähän saa olla onnellinen, jos kohtaa yhden potentiaalisen kumppaniehdokkaan kerrallaan. Netti antaa puolestaan mahdollisuuden deittailla useaa kerrallaan, joten voi varautua siihen, että "kilpailee" treffikumppanin suosiosta useiden muiden kanssa.
Siis korkkaavat ja häipyvät. Tuntuu, että tilanne on nettitreffeissä aivan eri kuin ns. perinteisessä treffailussa. Yleensähän saa olla onnellinen, jos kohtaa yhden potentiaalisen kumppaniehdokkaan kerrallaan. Netti antaa puolestaan mahdollisuuden deittailla useaa kerrallaan, joten voi varautua siihen, että "kilpailee" treffikumppanin suosiosta useiden muiden kanssa.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Toi on jo vanha juttu. Noin ne miehet on käyttäytynyt jo useamman vuoden ajan. Netti on varsinainen "saalistajien paratiisi". Kun entiseen kyllästyy, täältä voi valita uuden, kuin postimyyntikataloogista.
Rakastua ei kannata ainakaan, siitä ei tule kun pahamieli, kun sattumalta mies tulee vastaan toisen deittinsä kanssa.
Ihmiset sanovat, että ei internet eroa mitenkään sen ulkopuolisesta treffimaailmasta, mutta tämä on yksinkertaistamista. Usein nettitreffailijat saattavat puhua viikkoja, jopa kuukausia pelkästään netissä tai puhelimessa, jolloin tietysti on mahdollisuus luoda itsestään mehevä illuusio. Todellisuuttahan se ei välttämättä vastaa ollenkaan.
Olen harrastanut nettideittailua useamman vuoden ja valitettavasti kokemukseni ovat tällaisia.
1) Miehet ovat joko varattuja ( tietysti salaavat sen parhaansa mukaan, tapaavat, harrastavat seksiä kanssasi ja yhtäkkiä keksivät sinussa jonkun "vian", jonka vuoksi suhdetta ei voi syventää - sitten kuulet jäljestäpäin, että on sitä Mikollakin kuulemma kolme lasta ja onnellisesti aviossa jo 14. vuotta.. )
2) Miehet etsivät yhden illan seuraa hullaantuneena siitä, että internetissä on aina valinnanvaraa, tuhansittain naisia jne. Tällaiset tyypit kutsuvat sinut viikoksi kotiinsa Tukholmaan ja viikon päästä saat mennä kotiisi ja seuraavalla viikolla siellä on jo joku toinen.
3) Jos mies on 40, eikä ole koskaan ollut naimisissa tai vakavassa suhteessa - VARO!!! Näissä ihmisissä on usein jotakin uskomattoman paljon pielessä. Paljon voi sössöttää sen oikean puuttumisesta, mutta todellisuudessa kyseessä on kaikkien aikojen sekoboltsi. Kannattaa uskoa kokenutta. Joukossa on mielenterveysongelmaisia, impotentteja, fetisistejä ja muuten vain pipipäistä sakkia.
Minulle on kova kokemus opettanut senkin, että jos epäilet miehen valehtelevan, hän usein myös tekee sitä. Luottakaa intuitioonne. Muistan eräänkin sveitsiläismiekkosen, jonka kanssa pidimme yhtä. Yhteydenpito keskeytyi, kun miehen mukamas piti majoittaa parhaan ystävänsä vaimon sisko (!) luokseen viikoksi. Nainen oli venäläinen. Vaikka mies vakuutteli, ettei heidän välillään ollut mitään, niin silti nettikeskusteluja ei jostakin syystä voinut käydä ollenkaan, kun tämä muka melkein vieras nainen oli käymässä.
Mies kuitenkin mokasi ja sain sattuman kautta tietää naisen sähköpostiosoitteen. Kirjoitin, päätin olla avoin ja kysyä jutusta. Paskanmarjat että olisi ollut mikään parhaan ystävän vaimon sisko ( no olihan se aika kömpelö vale muutenkin ), mies oli kutsunut tämän venäläisen kotiinsa sillä perusteella, että avioliitto on mielessä.. maannut hänen kanssaan ja lähettänyt takaisin Moskovaan. Että sellaista. Nainen oli loukkaantunut, koska mies oli lupaillut kaikenlaista ja sitten katkaissut tylysti yhteyden.
Kohtaamistani nettimiehistä noin 70% on ollut selvästi valehtelijoita, ukkomiehiä tai seikkailijoita. Vähemmistö on ollut sitten niitä rehellisiä, mutta niihin on mahtunut myös aika merkillisiä tapauksia, jopa selvästi mielenterveysongelmaisia.
Internetin vaara piilee siinä, että kun todellisessa elämässä valheen jäljet ovat todellakin lyhyet, voi netissä ylläpitää itsestään kuvaa sinkkuna jne. ilman mainittavia ponnistuksia. Toivoisin naisten ainakin luopuvan turhasta kiltteydestä. Jos mies ei muutaman viikon nettituntemisen perusteella anna osoitettaan, jos hän ei halua tavata kotonaan sinua, jos hän antaa vain kännykkänumeronsa ja sillekin asettelee sääntöjä ( "soita aamuisin, älä illalla jne.") ilman mitään hyvää syytä, niin varmasti on aihetta epäillä, että ukkomieshän tämä.
Vastenmielisintä näissä seikkailua etsivissä ukkomiehissä ( jotka valehtelevat olevansa sinkkuja ) on juuri se tapa, jolla he jättävät. Antavat ymmärtää, että olet liian ruma / lihava / lyhyt / tylsä, että suhdetta ei voi alkaa. Ei vain ole kanttia sanoa, että kun olen naimisissa. Tietysti olisi parasta, jos se kantti riittäisi tuon ilmoittamiseen ennen kuksimista. Jotenkin halveksittavaa hakata toisen itsetunto mäsäksi vain että itse pääsee kuksimaan seuraavaa hyväuskoista.
Ai niin ja muuten - kannattaa kiinnittää huomiota siihenkin, haluaako mies sinun tapaavan ystäviään tai perhettään ( vanhempia, sisaruksia ). Jos ei, niin jälleen kerran totean, että ukkomies. Uskokaa pois kokenutta.
Sitten vielä löytyy nämä todelliset herrasmiehet, jotka pyörittelevät tytön pään pyörryksiin ja ovat tosi kiinnostuneita ja ihaniakin. Mutta kun ovat saavuttaneet tavoteensa "kaato 18560". Tylysti ilmoitetaan, että seurustelu ei kiinosta ja liuetaan vähin äänin, kuin aamuusva.
Olen samaa mieltä kanssasi. Jos ei stemmaa niin sanon ensi treffeillä kohteliaasi "bye bye" eikä pahoiteta mieltä.
Sitten ovat ne naiset, jotka innokkaasti(liian?) sanovat haluavansa jatkaa tapaamisia. Tietenkin pidetään yhteyttä. Vaan ei tule enää maileihin vastauksia.
Joo, nettitreffeiltä turha hakea vakavampaa seuraa.
Tuon "tositarkoituksella" merkitys taitaa olla hiukan hämärtynyt, sillä itse muutamaan vastaavaan deitti-ilmoitukseen vastanneena olen havainnut, että kaikki vastaamaan vaivautuneet naiset ovat hakeneet vain jotain seikkailua, pahin tapaus osoittaitui kihloissa olevaksi. Eli vastaukseni pointti on, että on niitä "huijareita" puolin jos toisinkin.
Toinen havainto on se, että jos "tositarkoituksella" liikkeellä oleva mies vastaa asiallisesti, ehkä itseään ja luonnettaan virtuaalisesti kuvaillen, niin eipä juuri vastauksia naisilta tule. Mutta jos taas muotoilee vastauksen 'auervaaramaisen' hauskasti, niin johan niitä vastauksia tulee, eli ei voi välttyä ajatukselta, että naiset vastaavat joko tietoisesti tai tietämättään juuri näille 'naissankareille' eikä näille tosissaan liikkeellä oleville miehille.
Itsellä ei samoja ongelmia (enää..). Ennätin käydä kaksilla sokkotreffeillä, kunnes kolahti (tai oikeastaan oli kolahtanut, jo ensimmäisen viestin myötä...).
Liikkeellä on monen moista tyyppiä, mutta kunhan miettii omat arvonsa tärkeysjärjestykseen, kaikki vähänkin epäilyttävät "häntäheikit" putoaa jo heti kättelyssä.
Aivojen käyttö on sallittua. Etenkin silloin jos tuntuu, että jalat alkaa irrota maasta vaaleanpunaisiin pilviin ihastumisen myötä.
Huonoista kokemuksistakin voi oppia ja ennen kuin huomaatkaan se sinun ajatusten jakaja voi ollakin jo osa arkielämääsi, joka ei ole niin arkista kuin aiemmin :-)
juu, tarkka pitää olla- osa miehistä on nimittäin "huterasti naimisissa" tai juuri eroamassa. Menin itsekkin lankaan 46v. pitkän, "eroamassa" olevan lahtelaismiehen kera;) Vuosi hurahti ja herra oli edelleen "eroamassa". Oma vika, ei saisi uskoa varattuihin!!
Onko muilla samanlaisia kokemusksia
Jos osaa pelata niin saa korkeintaan miellyttävää seksiseura;), en edes usko se kummempiin juttuihin niin erikoisia miehiä ei näissä kuivoissa pyöri että kannattaisi vaivautaua edes ihastua..
Varattujen ja "kulissiavioliitossa" olevien kanssa ei tosiaankaan kannata alkaa säätää mitään. Ystävälläni oli kokemus tästä, mies oli muka juuri eroamassa ja avioliitto oli kamalaa ja vaimo hirveä akka. Kas kun ei miehen vaimo vain ollut ollenkaan tietoinen siitä, mitä mies mielessään mietti.
Miksette miehet eroa vain, jos vaimo on mielestänne sellainen monsteri? Jos taas vaimo on kiva ja reilu, niin pitäkää edes päänne kiinni. Uskomattoman epälojaalia haukkua oma vaimo vieraille naisille ja sitten mennä kotiin joka päivä ja suukottaa sitä "omaa mussukkaa". Hyi hitto. Pettäminen on vielä yksi asia, mutta se, että toimii näin on kyllä kerta kaikkisen kuvottavaa.
toivoa heittäkö!On siellä meitä Tositarkoituk-
sella mukana olevia yhden-naisen-miehiäkin
"Sain runsaasti vastauksia, joissa miehet vakuuttelivat itsekin olevansa liikkeellä samalla mielellä."
Ja ainostaan vastasit niille miehille jotka osasivat tarpeeksi vedättää ja jätit niille miehille vastaamatta jotka kertoivat jotain "negatiivista" suoraa rehellisesti.
Laitoin tän vuoden alussa deitti ilmoituksen, ihan mielenkiinnon vuoksi. En minäkään uskonut vakavasti nettitapaamisiin yms.
Niin siinä sitten kävi, että yksi oli ylitse muiden. Muutimme juuri saman katon alle, 500km:n päähän kotikaupungista.
Mitä pitempään olemme tunteneet, sitä enemmän olemme löytäneet yhdistäviä tekijöitä.
Tsemiä teillekkin nettideittailuun!!!
ole vaan tarkempi seuran suhteen niin onni saattaa potkaista sinuakin.
tapasin mieheni netissä ja kirjeenvaihdon ja chattailun perusteella tapasimme viimein kasvokkain.nyt olemme olleet yhdessä kaksi vuotta ja kahden viikon päästä on häämme.niin se onni potkaisi juuri silloin kun sitä vähiten osasin odottaa :)
Koska sulla on kokemusta nettireffeistä ja sait kiitettävän määrän vastauksia niin mitä ilmoitit niille, jotka raakkasit pois ?
Pelkkä hiljaisuus unohdukseen vai moikkaus, että löysit omasi?
Mikä on oikea tapa oli sitten mies tai nainen?
Vaikka kysymystä ei ollut osoitettu minulle, mutta vastaan kuitenkin. Mielestäni näissä deitti jutuissa olisi aina muistetttava se tosiasia, että posti kulkee ihmiseltä ihmiselle, jotta toinen ei jäisi turhaan haikailemaan ja odottamaan postia. Pieni kiitos mielenkiinnosta ja ilmaus, että valintani ei kohdistunut sinuun..
Kesän neljän nettideitin suhteen voin kertoa, että kolme heistä valehteli ikänsä 4-5 vuotta nuoremmaksi. Vinkkinä miehille: ei me naiset ihan tyhmiä olla, jos oikea nimenne on 60-sen nimistöä ei oikein käy viisikymppisestä. Joku kertoi, että kaikkihan valehtelee ikänsä ja hän on ainakin niin nuorekas. Hahhah. Miehet elävät sen illuusion vallassa että ovat ikäistään huomattavasti nuoremman näköisiä. Ilman mittanauhaakin on selvää, että pituutta taas oli kerrottu muutama extrasentti. Uskon, että jokainen pärjäisi parhaiten rehellisin tiedoin vai onko se ikä niin suuri kompleksi. Pari veijaria on ensisoittelun ja viestittelyn jälkeen hävinnyt sanaa sanomatta. Aikuisen ihmisen pitäisi pystyä kertomaan myös se jos ei ole kiinnostunut tapaamaan.
Olen joskus muinoin pyörinyt monillakin deittisivuilla mutta ainakaan minä en ole koskaan vielä valehdellut mitään vaikka oikeasti näytänkin paljon nuoremmalta kuin olen. Todisteena tästä voisin mainita että kuljin junassa juniorilipulla (hyvin menen 16 vuotiaasta) perjantaina vaikka ikää on jo 23. :)
Pituutta on kyllä niin vähän (vaivaiset 172) ettei monet tyttöset viitsi edes vilkaista kun haluavat vain komeaa ja pitkää kaveria mutta se ei ole minua lannistanut vaan olen nykyään ihan sinut pituuteni kanssa kuten myös oma kultani. Ei, en löytänyt kultaani deittipalstoilta. :P
Voin kyllä kertoa että eräs nuori neitokainen, kaverini, on pistänyt jonkun deitti-ilmoituksen jonnekkin Treffimestaan niin heti on tullut monia kymmeniä seksiehdotuksia varatuilta miehiltä. Hmph. Miksi mennä naimisiin jos haluaa muita?
Otatte nettitreffeillenne just ne kaikista "vetävimmät", "parhaimmat" ja "edustavimmat" deittailijat. Aivan luonnollista, että niin teette. Mutta lähes aina jos mies mainostaa itseään vain hyvillä puolilla, kuin möisi käytettyä autoa( ajettu vain kesäisin, huoltokirja on mutta nyt kadoksissa, mummo ajanut hiljaa ja rauhallisesti) niin pitäisi terveessä järjessä hälytyskellojen soida.
Tuoreena sinkkuna olen myös havainnut nettideittalun mahdollisuudet. Tarjontaa tuntuu olevan, mutta määrä ei taida täälläkään korvata laatua. Olen myös itse kuullut samansuuntaisia kommentteja ja se taitaa olla valitettava totuus.
Oma tilanteeni on sellainen, että juttelen muutaman mukavan naisen kanssa mailitse. Ketään en ole vielä tavannut, joten tiedän heistä vaan sen, mitä ovat kertoneet. Voin joskus myöhemmin kertoilla, miten kävi.
Kuvailemaasi ongelmaan, että taitaa olla monta rautaa tulessa, on mielestäni ainakin yksi (hyväksyttävä) selitys. Se, että suurin osa naisista ei koskaan viitsi vastata yhteydenottopyyntöön. Yleinen käytäntö tuntuu olevan, että en vastaa, jos ei kiinnosta. Ymmärrän hyvin, että aina ei voi synkata, mutta lyhyt kielteinen vastaus on aina parempi, kuin ei mitään.
Tästä johtuu taas se, että jos ei halua pysyä sinkkuna loppuelämäänsä, tulee lähetettyä viestejä muutamalle potentiaaliselle naiselle kerrallaan. Tästä tientekin voi seurata se, että saa myös vastauksia useammalta.
En kuitenkaan ihan allekirjoita tuota "kilpailee" kommenttia. Mainitsemaasi kilpailuahan tapahtuu koko ajan ravintoloissa, työpaikalla jne. Pitäisikö toisen kieltäytyä kaikesta deittailusta ensimmäisen yhteydenoton jälkeen? Vai ekojen deittien? Vai myöhemmin? Itse olen sitä mieltä, että tämä kuuluu vasta parisuhteeseen ja sitähän parisuhde osaltaan tarkoittaa.
Kun kerran sinkuksi on jouduttu, niin suotakoon kaikille sinkuille edes heti aikaa, jolloin voi vapaasti etsiä sopivaa kumppania eikä vaadita, että ottaa ensimmäisen, jonka tapaa.
T: 30v sinkku pk-seudulta (tositarkoituksella)
Ei minustakaan tarvitse lakata tapaamasta muita, jos ollaan vasta yksillä treffeillä käyty tai ollaan vielä soittelu & nettijuttelu-vaiheessa. Kuitenkin tiettyä avoimuutta ja hienotunteisuutta se vaatii. Minusta on inhottavaa hieroa sitä potentiaalisen kumppaniehdokkaan naamaan, että minä poika se olen suosittu, naiset soittelevat kaiken aikaa. Jos mies on lutunen, niin kyllä nainen sen ilmankin uskoo, että vientiä riittää. Kerskailu osoittaa ainakin minusta huonoa makua, eikä itseäni innosta tipan tippaa.
Avoimuuteen kuuluu taas se, että kertoo itsestään ja arvoistaan. Jos haluaa tapailla muita, niin siitä on hyvä heti alkuun mainita. Minua ainakin etoo se, että ihmiset kutsuvat itselleen "vieraita" aina Itä-Eurooppaa myöten ja sitten satuilevat, että kun veljen kummin siskon kaima pyysi majoittamaan tämän. Kun kyse on aivan selvästi panopuuhista ja siitä itsekin myöhemmin varmistuksen saa.
Jos mies muuten valehtelee muille naisille, niin en minäkään häneen luota. Valehtelemisessa on se ikävä piirre, että sitä harrastava tuppaa jatkamaan harrastustaan aina uudestaan ja uudestaan. Jos ei heti alkuunkaan voi ihmiseen luottaa, niin kuinka sellaisen kanssa uskaltaisi mitään vakavampaakaan?
Kuten sanoit, "jos ei heti alkuunkaan voi ihmiseen luottaa, niin kuinka sellaisen kanssa uskaltaisi mitään vakavampaakaan?". Tämä pitää ehdottomasti paikkansa.
Netissä voi satuilla toisella ihan mitä tahansa, eikä toinen voi mitenkään tietää, puhuuko toinen totta vai ei. Itse olen ollut parilla nettitreffeillä, joista ensimmäinen oli paha pettymys. Nainen vaikutti erittäin mukavalta ja suloiselta, juuri sellaiselta, jonka toivoinkin löytäväni. Mutta tapaamishetkellä selvisi, että hän oli kaunistellut ulkonäköään noi 10-15kg, n.5cm ja vähintään kuppikoon verran. Kaiken lisäksi hän kertoi ulkoisesta olemuksestaan heti alkuun ja omatoimisesti. Itselleni ulkonäkö ei lukeudu tärkeimpiin kriteereihin, mutta kun hän oli valehdellut ulkonäöstään näinkin räikeästi, putosi muiltakin hänen kertomiltaan jutuilta pohja pois. Jos hän valehteli ulkonäöstään, miksi hän ei olisi valehdellut ja kaunistellut muitakin asioita? Kaipa hän yritti tehdä itsestään mielenkiintoisemman silmissäni ja siinä hän onnistuikin. En vaan ymmärrä sitä, että jos ollaan liikkeellä "tositarkoituksella", niin miksi sitten yritetään olla jotain sellaisia, mitä ei todellisuudessa ole? Ennemmin tai myöhemmin totuus kuitenkin selviää, eikä muunnellulle totuudelle rakennettu suhde voi toimia.
Tositarkoituksella liikkeellä ja päätit sitten rakastella miltein tuntemattoman miehen kanssa jo viidensillä treffeillä vaikka oli toinenkin kundi vielä vaihtoehtona? Nojaa.. Jos tykkää tuommoisesta. Itse en ainakaan haluaisi heti sänkyyn vaan tutustua ihmiseen ensin ja katsoa tulisiko meistä jotain. Jos mennään liian nopeasti harrastamaan tunteetonta mekaanista yhdyntää niin tässä se tulos yleensä on.. Kundit on kusipäitä. :b
Ikävä kuulla, että sinulla on huonoja kokemuksia treffikumppaneistasi. Siltä hieman ihmetyttää orastava katkeruutesi, sillä itse olet valintasi saanut tehdä treffikumppaneittesi suhteen. Olet todennäköisesti raakannut pois kaikki "tavalliset" ja "kunnolliset" miehet, jotka todella ovat olleet tositarkoituksella ja valinnut nämä pari mielestäsi mielenkiintoisinta ja ehkä komeinta, jotka ovatkin vain hakenee seikkailua.
Onko mielestäsi hyväksyttävämpää, että sinulla on meneillään enemmän kuin yksi mies, kuin se, että toisella treffikumppanillasi on ilmeisesti menossa muita naisia? Taisi kuule käydä niin, että kaaduit omaan näppäryyteesi. Toisesta miehestä pidit enemmän, kun annoit hänelle. Toista miestä pidit varalla, mutta kuinkas kävikään? Turha tulla valittamaan miesten epäoikeudenmukaisesta käytöksestä, kun itse toimit aivan samalla tavalla.
Kyllä nykyisin nämä valesinkut ukkomiehet ja muut ovat ihan "tavallisiksi miehiksi" luokiteltavia. Minä en muutenkaan tiedä mikä on se sellainen "tavallinen mies", joku ideaalikuva 50-luvun ruutupaitaisesta perheenisästä? Mistä sellaisia saa?
Moni nainen syttyy ihan tasapainoiselta ja kivalta vaikuttavasta TAVALLISESTA MIEHESTÄ, mutta sittenpä vain selviää, että Tapio Tavallinen on tavallisesti naimisissa tavallisten kahden lapsen kanssa. Sellaista se on.
Eivät ne auervaarat aina ole niitä, jotka satuilevat miljoonaomaisuuksistaan ja ovat suupaltteja. Monta kertaa ovat ihan "tavallisia kunnon miehiä" tai siltä vaikuttavia.. kunnes totuus paljastuu.
Kyllä se taitaa vaan olla niin, että naiset ovat keskimäärin nirsompia nettitreffikumppaneiden valinnassa kuin miehet. Naisilla kun on selkeästi enemmän tarjontaa miehistä, kuin päin vastoin, eli luonnollisesti on varaa valita. Siinä missä miehet ajattelevat, että joku nainen on "out of my league", naiset harvoin tekevät niin. Sitä aletaankin muodostamaan mielikuvaa, jossa itsellä on se komea mies rinnalla, vaikka itse onkin jotain aivan muuta. Vaikka ulkonäöllä ei pitäisikään juuri olla väliä, niin kaikille sillä on merkitystä, enemmän tai vähemmän, varsinkin netissä. Onkin typerää ajatella, että treffikumppaneille ulkonäöllä ei olisi samanlaista merkitystä kuin itselleen. Tietenkään kaikille ulkonäkö ei ole tärkeää, mutta hyvä siihen on varautua.
Onko mahdollista, että alkuperäisen otsikon kirjoittajalla on yksi kriteeri ollut juuri ulkonäkö? Mielestäni "Mikki" ajoi juuri tätä asiaa takaa. Eli ehkäpä on tullut raakattua ulos näitä ei niin komeita (muttei myöskään karseita), jotka ovat muuten saattaneet olla kiinnostavia ja joiden kanssa ajatukset ovat osuneet yhteen. Onkin tullut valittua pari komeaa, joidenka kanssa ajatukset eivät ole kuitenkaan olleet täysin samalla aaltopituudella, mutta joiden ulkonäkö on lumonnut. Enkä nyt tarkoita sitä, etteikö komea mies voisi olla mukava.
Muutenkin on hieman hankalaa sanoa asiasta sen ihmeempää, kun olemme saaneet lukea ainoastaan ko. naisen version tapahtuneista. Olen melko varma, että näillä asianosaisilla miehillä olisi hieman erilainen näkemys tapahtuineesta. Muutenkin tuntuu hieman oudolta hänen asenteensa, että hän voi kyllä tapailla useampaa miestä yhtä aikaa, mutta jos/kun treffikumppanit näin tekevät, se onkin paheksuttavaa. Tuleekin mieleen vanha totuus: Jos naisella on hieromasauva, se on villiä ja ihailtavan rohkeaa. Jos taas miehellä on vastaavasti keinopimpsa, on se säälittävää...
Puhun tietysti vain omasta kokemuksesta, minkä lukijat toivottavasti ottavat huomioon..
Omassa tuttavapiirissäni ei ole YHTÄKÄÄN sellaista naista, joka olisi tyytyväinen ulkonäköönsä ja tuntisi olonsa (yli)itsevarmaksi sen vuoksi. Vaikka tästä asiasta on varmasti jauhettu kyllästymiseen asti, niin kyllä juttu on niin, että ympäröivä maailma asettaa naisille aika kovat paineet mitä ulkonäköön tulee. En osaa kuvitella ketään omista ystävistäni hyljeksimässä tavallisen näköistä jannua, juuri siksi koska kaiken maailman Playboypuput ja muut ovat jo pitkään olleet määrittämässä sitä, miltä naisen täytyy näyttää. Monella on taustalla syömishäiriöitä, erityisesti vartalon kanssa ollaan epävarmoja, kun ei ole kuppikokoa eikä pituutta, ja ollaan normaalipainoisia eikä kukkakeppejä.
Toisenlaisiakin naisia varmasti voi olla, mutta tämä näin omana kokemuksenani. Minusta on tavattoman ikävää se, että naiset ainakin omassa lähipiirissäni eivät voi olla tyytyväisiä itseensä. Pienetkin viat oma mieli suurentelee suuriksi, tällainen on maailma.
Itse törmäsin kerran itseäni 22 vuotta vanhempaan ruotsalaiseen mieheen. Tyypillä oli naama pitkä kuin hevosella, turpeat isot viikset ja perunanenä. Silti kehtasi kritisoida netissä olevien kiistatta nättien naisten ulkonäköä, uskomaton itsetunto. Ei ole ihme, että on viiksivaltteri vielä yksin ja kai sellaiseksi jääkin.
Joo, totta täysin tuo tarmo Tavallisten paljastuminen ukkomiehiksi. Ei kun urkit nimen, sitten soitto kotiin. Sillän sitä saa säpinää pirttiin ja luulempa, että sinkkuilu loppuu ja taas perhe-elämä maistuu sillekkin paapalle. Edellyttäen, että saa perheensä vielä pitää.
Huvittavinta on, että nämä miehet ovat hyvin hämmästyneitä kun nainen lemppaa ukkomiehen. Eräskin väitti, että perhe saa parempaa kohtelua ja enemmän huomiota, ja että etenkin mies on paremmalla päällä ja jaksaa olla parempi isä ja aviomies, aina kun on "kakkosnainen" kierrossa.
"Olen nyt tapaillut kahta miestä useamman kerran. Toinen osoittautui varsinaiseksi häntäheikiksi, joka saatuaan haluamansa noin viiden treffin jälkeen otti ja häipyi. Toisella on ilmeisesti meneillään useampia naisia."
Niin kauan kun itse tapailet useampaa kuin yhtä miestä samanaikaisesti, voit jättää yllä olevat kommentit kirjoittamatta. Et kai tosissasi väitä, ettet pitänyt miehen häipymistä mahdollisena?
4 vuotta oltiin yhdessä.
Ehkä se ei ollut sitten vakavaa. Mitä nyt lapsi ja avioliittosuunnitelmat oli.
Olen samaa mieltä. Itsekin olin sen verran tosissani liikkeellä, että etsin seurustelusuhdetta, en pelkää sähläilyä ja seksiä.
Kuukauden ajan olen laukannut treffeillä ilman mitään tulosta.Tavannut noin kymmenisen miestä. Kahdesta olin kiinnostunut: toinen osoittautui olevansa pelkän seksin perässä, vaikka yritti sen ovelasti peitellä.Kun ilmoitin, etten enää häntä tapaile erilaisten päämäärien takia, sain sellaista solvausta, että oksat pois. Kanssani kuulemma ei "herrasmiesmäisyys herännyt", joten hänpä päätti sitten ottaa kaiken muun ilon minusta irti.
Toisen miehen kanssa kävimme treffeillä muutamia kertoja, ja luulin, että hänelläkin olisi ollut yhtä mukavaa kuin minulla. Kertoili, että aika lensi kanssani kuin siivillä. Ehdin ehkä jopa hieman ihastua. Lupasi soitella, mutta soittoa ei koskaan kuullut. No, näinhän voi tietysti käydä "tavallisillakin" treffeillä, mutta todella tuntui siltä kuin olisin kilpaillut niin monen muun kanssa, ettei minulla ollut mitään mahiksia.
Ei, kyllä minulle on selvinnyt, että vaikka muutama mies saattaisinkin olla todellinen helmi, niin hänen etsimisensä netistä on kuin neulaa hakisi heinäsuovasta. Ilmeisesti minulle mahdotonta? Jos jatkan nettideittailua, sydämeni särkyy niin, ettei sitä enää kukaan voi korjata. Ei pelkästään se, että kaikki iltani ovat menneet baarissa nettituttavuuksia treffatessa, vaan että alan henkisesti olla täysin puhki. Sen oikean löytäminen tuntuu mahdottomalta, ja melkein toivon, etten olisi lähtenyt leikkiin haavoittamaan itseäni ja katkeroitumaan koko miessukupuolelle.
Hyvän ystäväni sanoin "Kunnon herrasmiehillä on kesällä muuta tekemistä kuin surffailla deittisivuilla." Ja niin kai se onkin. Olen päättänyt, etten enää heitä helmiä sioille. Tulkoon se herrasmies minua vastaan missä tahansa muualla kuin netissä.
Nettitreffit ovat kova maailma, johon "normaalin" deittailun säännöt eivät päde. Se on hyvä pitää mielessä, jos leikkiin lähtee. Paino sanalla leikki. Kehotan varovaisuuteen ei ainoastaan siinä, kenen kanssa hyppää sänkyyn vaan myös siinä, keneen uskaltaa ihastua.
Itse aion odottaa sitä aidompaa tapaa, jossa tapailu on yksinkertaisempaa ja jotenkin viattomampaa. Ennen ajattelin, että nettideittailu olisi yksinkertaisempaa: en jaksanut kuluttaa baarituolia useita kertoja viikossa ja kuunnella korneja iskuyrityksiä, joita esitettiin pääsääntöisesti povelleni..Ajattelin, että otan oman kohtaloni käsiini ja todella teen sen oikean löytymisen eteen jotain. Lopputulos oli se, että jopa baareista löytyy tervehenkisempää porukkaa.
totta kirjoitat. Monet miehet etsivät vain seikkailua tai lohdutusta tai henkistä tukea, kun ovat rikki edellisistä suhteistaan.
Otan osaa! Surkeaa, jos Suomeenkin on rantautunut tämä Amerikan mallin treffikulttuuri, kova ja piittaamaton maailma. Tekisi mieli melkein kuuluttaa ihmiset talkoisiin, koska jos tämä toisten hyväksikäyttö, valehteleminen ja esineellistäminen jatkuu, tulevat tulevaisuudessa jo 20-vuotiaat olemaan niin kyynistyneitä että alta pois.
Minä tosiaan toivon, että löydätte hyvät miehet jostain netin ulkopuolelta. Tietysti harrastuksetkin ovat yksi vaihtoehto. Ampumaseuroissa ja muissa vastaavissa voi törmätä mukaviinkin miehiin, jos sellainen harrastelu kiinnostaa. Tai suunnistus yms. Parasta on tosiaan se, ettei tee itselleen korvaamatonta vahinkoa, ja se juuri tapahtuu jos loppumattomiin törmää törkyyn.
Tuosta vuodatuksestasi sai lähinnä sellaisen vaikutelman, että on olemassa jonkinlainen "nettimiesten" erillinen rotu. Ja että nämä "nettimiehet" olisivat sikailijoita ja kusettajia...
Jos nyt kuitenkin kutsuttaisiin kusipäitä jatkossakin kusipäiksi, eikä sotkettaisi tähän asiaan nettiä mukaan. Netti on vain väline.
Olipa surullista luettavaa.Ei kai tää nettideittailu niin auvoista olekaan.Itse olen yritellyt joitakin kertoja ilmoituksiin vastailla,mutta vastauksii takasinpäin on tullu vähemmän kuin tänä kesänä on ollu hellepäivii.Olen kuvaillut aivan rehellisesti minkälaineen oon ja niin eespäin.Aattelin että ei kannata alkaa paskaa puhuu,kun se kuitenkin tulee ilmi ennemmin tai myöhemmin.En tosin lähettänyt kuvaa mukana.
Siispä vastailin ihan yksittäisiin ilmotuksiin silloin tällöin.Kesällä on tosiaan parempaakin tekemistä kuin notkuu deittineteis.Vastaillessa en lähettänyt sama stoori kahellekymmenelle ja toivonut että joku vastais.Chattailut mua ei oo koskaan jaksanut ees kiinnostaa.Nyt on nettideitti-inspiraatio laskenut aika lähelle nollaa ja tälläiset Nyytin kokemat ikävät kohtalot ei ainakaan kehota enää jatkamaan yrittämistä.
Baareista tuntuu kyllä löytyvän musta kiinnostunutta enemmän tai vähemmän humalaista naisseuraa.Tuntuu vaan toimivan munkin kohdalla naisten usein toistama valitus että ei sitä oikeaa baarista kuitenkaan löydä.Eipä mua oikeen jaksais kiinnostaa kännipanot,vaan löytää ihan jotain muuta pysyvämpää.
Määpä en nyt tiiä jatkanko siis kuitenkin vaan baarissa juoksemista vai yritänkö vielä näit nettideittei ja joutuu kuitenkin samanlaiseen neulan etsimiseen heinäsuovasta ja katkeruuntuu ja vittuuntuu kuin toi Nyytikin?Ehkä parempi vaihtoehto on kuitenkin sit sinnee baarin puolelle.
Olen siellä treffisivuilla seikkaillut minäkin ja törmännyt varsinaiseen virtuaalitodellisuuteen... toteutumattomien henkilökohtaisten toiveiden unikuviin.
Laitoin oman ilmoituksen, jossa etsin ikäistäni vapaata miestä. Ulkonäkö, koulutus, harrastus tms. ehtoja en laittanut. Kerroin itsestäni ja minulle tärkeistä asioista lyhyesti. Ja vastauksia tuli...runsaasti, mutta millaisia vastauksia?
Varatuilta tuli yhteydenottoja, joissa haluttiin seksiseuraa...10-15 vuotta nuoremmilta...niin ikään seksiseuraa vailla ja tulipahan muutamalta pariskunnaltakin toivetta, josko kolmanneksi pyöräksi ryhtyisin. Mistä tämä oikein kertoo? Ilmoituksessani ei ollut mitään, josta olisi voinut ajatella minun etsivän tällaista seuraa. Tai sitten käytin tietämättäni jotain salaista koodikieltä.
Sitten tämä kategoria juuri eronneet ja eroamassa olevat. Hälytyskellot soimaan ja heti. Ihminen on siinä tilanteessa niin rikki, että uusi ihmissuhde on tuhoon tuomittu. Tietysti olisin voinut ryhtyä terapeutiksi ja olkapääksi, mutta en nyt sitäkään ollut hakemassa.
Entäpä ulkoiset asiat? Ulkonäkö ei minulle itselleni ole se tärkein juttu. Tiedän, että jotain pitää olla, mutta ei minulla mitään ostoslistaa ole. Mutta jos ihminen valehtelee ulkonäöstään... siis sellaisista asioista, jotka voi silmin nähdä, mitä tästä voi päätellä? Luultavasti valehtelee vielä enemmän kaikista muista asioista. Ymmärrän kyllä, että moni mies olisi mieluiten yli 180 cm atleetti...mutta sellaista en ollut etsimässä.
No miten kävi? Vastasin uskollisesti jokaiselle muutamalla rivillä. Ihan törkeimmät jätin vastaamatta. Aika paljon voi ihmisen ajatusmaailmasta päätellä ihan muutaman rivin perusteella. Mailailin muutaman kanssa, joista kaksi tapasin. Ensimmäinen oli valehdellut suunnilleen kaiken eli juttu ei jatkunut ensimmäistä tapaamista pidemmälle. Toisen tapasin niin ikään kerran. Tämä netissä sinkkuna seuraa etsinyt tosin kertoi heti, että on tehnyt eroa viimeiset puoli vuotta. Se siitä. Annoin olla... vaikka hänessä olisi kyllä ollut sitä jotakin.
Mitäpä tästä opin? Netti on virtuaalimaailma, jonka ihminen voi rakentaa haaveidensa kaltaiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä reaalitodellisuuden kanssa. Jos haluaisi siihen sukeltaa, pitäisi pelata samoilla säännöillä... ja kun on umpirehellinen ihminen...ei onnistu. Annetaan siis olla. Jatkan elämääni ja tyydyn omaan kiinnostavaan seuraani.
Olen oppinut yhden hyvän asian rakkaudesta. Se tulee, kun sitä vähiten odottaa.
Yleensä rakkaus tulee silloin, kun on aivan kyrsiintynyt ja valmis olemaan itsekseen.
Miksi?Koska silloin on sinut itsensä kanssa. Tyytyväisyys hehkuu ympärille.
Ei elämänkumppania kannata etsiä hiki hatussa. Kai tässä on elämää elettävänä muuhunkin.
sana hallussa ja ajatus kohdallaan. Kiitos viisaudestasi.
Minulla on melkein pelkästään hyviä kokemuksia nettitreffailusta. Tietenkin olin rehellinen ja kerroin laajasti itsestäni heti aluksi. Myös omista puutteistani kerroin, vaikka se merkitsikin sitä että vain yksi viidestä tai yksi kymmenestä ollenkaan vastasi edes ensimmäiseen yhteydenottooni... Näin silti että olen hyvä tyyppi, ei minulla ole mitään synkkiä salaisuuksia tai luonnevikoja... Kai ne tytöt sitten tosiaan kiinnostuivat niistä jotka loivat itsestään heti aluksi epärealistisen hyvä kuvan. Tosiaan kun katsoo vaikka suomi24-treffien profiileja, niin täydellisiä ihmisiä tuntuu olevan maailma pullollaan...
Tietenkin sain kirjoitella tosi monien tyttöjen kanssa ennen kuin joukosta nousi esiin minulle sopivimmat. Neljä olen tavannut livenä. Kaksi oli ihan kivoja ihmisiä, mutta ei kuitenkaan kolahtanut tarpeeksi. Kolmannen kanssa päädyin jopa suhteeseen, joka kuitenkin jäi lyhyeksi. Ja neljäs kertako nyt toden sanoo? Olen nimittäin tapaillut muutaman kerran yhtä aivan ihanaa nuorta naista, ja olemme molemmat ihastuneet toisiimme.
Eli kyllä täällä netissä liikkuu oikein hyviä miehiä, ja oikein hyviä naisia. Onko minulla sitten ollut mieletön tuuri koko ajan, vai onko minulla keskimääräistä paremmat taidot erottaa ihminen niiden kirjoitettujen sanojen takaa? Nuo kaikki neljä tapaamiseen asti edennyttä tuttavuuttani ovat tosiaan vaikuttaneet ihan kunnon ihmisiltä.