liian tärkeät lemmikit

Eläin on vaan ihmisen paras ystävä.

Ymmärrätkö, että ne elävät ja liikkuvat silloinkin, kun ihminen puhuu puhelimessa? Jos on nuori koira, sitä pitää ojentaa juuri oikealla hetkellä, esim se on varastamassa kaukosäädintä pöydältä. Et sä voi mennä sesselle sanomaan puhelun jälkeen että soosoo sitä ei muuten saanut ottaa, kyl se pitää tehdä sillä sekunnilla oli sit puhelimessa joku pskantärkee ihminen tai ei. Ihmislapselle sä voit käydä sanomassa viiveelläkin, kun ihminen on hiukan fiksumpi otus, mutta tehottomampaa sekin on. Jos on useampi koira, niitä pitää ohjailla tuon tostakin. Ei se ole mitään lässytystä. Parempi, että etsit itelles lemmikittömän emännän tai sellasen jolla on korkeintaan joku marsu.

Eläimille on tärkeää puhua! Ne oppivat tunnistamaan monia sanoja ja kokee itsensä perheenjäseneksi. Nekin ovat elollisia ja tuntee monenlaisia tunteita.
Ja eläimet pitävät valtavasti ''lässyttämisestä'' tai / ja kun niille puhutaan hauskoilla äänillä. Sehän on mahtavaa, että ihmiset huolehtivat eläimistäkin, eikä vain itsestään!
Jos itse et pidä siitä, että tyttöystäväsi rakastaa eläimiä, niin suosittelen jättämään hänet.
Ja hän varmasti haluaa sellaisen kumppanin, joka myös rakastaa eläimiä, kuten hänkin.
Eläimet ovat pieniä perheenjäseniä, kuten vauvatkin!

Itselleni lemmikit ovat yhtä tärkeitä kuin ihmisetkin. Lemmikki on omistajan vastuulla aina, ei se itse osaa ruokapurkkia avata tai vesihanasta vettä hakea. Kyllä minä skippaan omia menojani, jos lemmikki on sairas/toipilas, sillä eihän sitäkään voi yksin jättää.

ett kai vain ota tuota liian vakavasti ? eläin voi olla yhtä tärkeä kuin ihminen siitä yksinkertaisesta syystä että ne ei KOSKAAN loukkaa tai petä, ovat aina uskollisia ja iloisia. tosi eläinystävä ei petä eläintäänsä.

itse kun aikoinani erosin suurin pelko oli että avomieheni haluasi yhteisen koiramme mutta onneksi ei. en oisi voinut kuvitellakaan että en saisi häntä mukaani. hän oli kaikkeni 13 ihanaa vuotta.

Siis KYLLÄ! olet oikeassa, moinen lässyttäminen ja helliminen on sinulta pois, ja varmasti saat vähemmän rakkautta.

voi haloo!!! Mitä valiä???

Tule sitten oikeesti valittamaan kun teillä on OIKEITA ongelmia!

Olet mustis lemmikeille :D Kas kun et epäile tyttöystävän pettävän sinua vaikka hänen marsunsa kanssa.

Mä lässytän kissoilleni varmasti enemmän kuin miesystävälleni. Mä rakastan kissojani, ja on suorastaan sydäntäsärkevää, kun kissat niin vilpittömästi rakastaa mua takaisin. Miesten kanssa ei vaan oo yhtä simppeliä ja yksinkertaista, vaikka niitä rakastaisikin. Tämä nyt ei tarkoita sitä, ettenkö yhtään lässyttäisi hänellekin, mulla sattuu riittämään rakkautta sekä miehelle, että kissoille :) Kissoille lässytys -ainakin omalla kohdallani- voi henkiä myös orastavasta lisääntymisen tarpeesta.

Kyllä eläimet kivoja on, mutta en mäkään inhimillistä niitä sillä tavalla, kun monella on nykyisin tapana. Eläin on eläin. Tarvii ruokaa, vettä ja hellyyttä, mutta on eläin on mulle SE eikä HÄN. Eläin on perheenjäsen, mutta kaikkein alhaisin niistä. Mies ja lapsi menee aina edelle. Eläin ei nuku mun sängyssä, syö mun kanssa samaan aikaan jne... Annan eläimen olla eläin, annan sen tietää paikkansa "laumassa" jne. Ja tämä kaikki onnistuu ilman väkivaltaa, mikäli joku nyt muuta luulee.

No jokaisella lie oikeus itse määrittää onko eläimen paikka laumassaan mikä ja millainen. Sama lasten kasvatuksen kanssa.. Toiset sallivat enemmän ja toiset vähemmän. Minusta koira on kuitenkin koira, sekä paras ystävä juuri siksi koska on koira.. Koiran voi kouluttaa hyvin lempeästi tottelemaan pieniäkin eleitä.. Niin koira kuin ihminen oppii positiivisten kokemusten kautta kaiken mitä kannattaa tehdä (palkita ei voi liikaa, huomiointi on paras palkka)

Hiihoo. Meillä lässytetään "lamppuharjalle" molemmat ja puhelimessa kerrataan sen kuulumiset, kumman seurassa se sitten onkin sillä hetkellä. Sängyssä nukkuu ja on tärkeä meille molemmille. Mutta näin tää toimii, kun kumpikin tykkää siitä hurjasti. Voihan se suhteessa aiheuttaa eripuraa, jos toiselle eläin on tärkeä ja toinen ei niin välitä. Mulle on aina hyvä merkki jos joku paijaa eläimiä. Mun miehen seuraan useimmat koirat ja kissat ihan tunkee samoin kuin itteni. Mulle se osoittaa, että ihmisessä on sen sortin empatiaa, jota arvostan.

Meille kun tuli koira niin johan loppui eukon mieleenkiinto kaikkeen mun tekemiseen tai yhdessä tekemiseen, jos ei lueta mukaan sitä että pitäis koko ajan olla ulkoilemassa koiran kanssa. Sitten pikkuhiljaa loppui seksi kun piti olla itse koko ajan vonkaamassa ja kun onnisti niin johan oli rakki hanurissa kiinni kun sitä nyt ei lutuista pikku höpönassua voi jättää yksin makuuhuoneen ulkopuolelle. Leffaankaan ei voi enää mennä koska muuten se pikku höppänä maminkulta mussukka joutuu olemaan pari tuntia ihan yksin. No eihän se koiran vika että emäntänsä on tuollainen, mutta olihan se elämäni pahin virhe antaa lupa ottaa samaan talouteen karvaturri. No, on kai sitä naisia muitakin olemassa mutta jatkossa en muuta samaan talouteen naisen kanssa jolla on koira.

Koira ei estä seksiä tai muutakaan. Oisko sulla ollu ongelmia aiemmin, joihin korvikkeeksi muija hankki koiran? Purkaako hän koiraan ne tarpeet, joihin sulta ei saa tyydytystä?
Entäs sitten lapset? Meillä ei ole ja todellakin voidaan n*ssia milloin halutaan, ei tarvii oottaa kersojen nukkumaan menoa. Pane koira liekaan sängynjalkaan niin se ei ahdistu yksinolosta, mutta ei myöskään häiritse.
Jos pari haluaa panna, siihen kyllä löytyy aika ja paikka. Vaikka pyykkitupa. Vika on muualla kuin koirassa.

Luulen että se just on lapsen korvike kun ei ole omia mutta homma on lähtenyt ihan lapasesta. Siihen asti kaikki oli, ainakin käsittääkseni, kunnossa mutta koiran tulemisen jälkeen kaikki on mennyt sen ehdoilla, siis ihan kaikki. Kellään tutuilla ei ole ollut samaa ongelmaa, kaikki on pystyneet hoitaa sekä koiran että parisuhteen mutta minun tapauksessa koira ja mies vaihtoi osia. Okei, mun ei vielä tarvitse nukkua lattialla mutta kaukana ei varmaan sekään ole...

Voi hitto.. Mut eikö jossain elokuvassakin ollu kohtaus, jossa muija ja koira nukkuu parisängyssä ja kun mies yrittää sinne kömpiä, koira irvistää ja murisee ja mies joutuu menemään sohvalle..
Ootko puhunu asiasta naisesi kanssa? Sanonu, että homma on pielessä? Eihän toi nyt normaalia ole minusta. Älä hauku koiraa, mut sano, että se on nyt vallannu jotenkin kaiken tilan parisuhteelta.. Kyllä ihmiset pystyy halutessaan hoitamaan parisuhteen, koiran, työn, lapset.. Meillä ei koiranpennun hankkimisen jälkeen 6v sitten tapahtunu juuri mitään muutosta seksuaalisessa aktiivisuudessa tai läheisyydessä. Ota asia puheeksi. Voihan olla, että jotain ongelmaa on ja nainen ei sitä ole kyennyt sanomaan vaan hankki koiran ja hellii sitä ja se on hyvänä tekosyynä teidän välissä..

Joo eihän tämä normaalia ole todellakaan...ja ymmärrän täysin ettei koira ole tähän itse syypää, enkä ole siihen kohdistanut mitään "toimenpiteitä". Koirassa ei sinänsä ole muutenkaan mitään vikaa, mukava kaveri ja aina iloisella tuulella. Viimeksi kun otin asian puheeksi niin vastaus oli "ei vaan seksi kiinnosta" eli se loppui sitten siihen täysin yksipuolisella päätöksellä. Ja seksi nimenomaan ei kiinnostanut enää koiran hankkimisen jälkeen, siihen asti sitä oli lähes enemmän kuin mies voi toivoa. No, ajattelin että kun ei seksi enää kiinnosta niin ei minuakaan kiinnosta enää kävellä koiran kanssa ympäri kyliä ja tehdä kaikki asiat sen pillin mukaan joten minä puolestani lopetin kaiken koiran kanssa touhuamisen, poislukien sisällä välillä leikittämisen katsoakseni tajuaisiko toinen missä mennään..No ei tajunnut... Nyt käyn sitten yksin leffoissa ja kavereiden kanssa lätkämatseissa yms. Lomareissunkin tein kesällä yksin koska "ei voi koiraa jättää hoitoon pariksi päiväksi jos se vaan ikävöi koko ajan". Oikeasti olen kyllä aivan ymmälläni miten tässä näin pääsi käymään...ajattelin että koira voisi vaan täydentää suhdetta kun puolisolla ei ole muita harrastuksia niin saisi siitä hyvän mielen. No, saihan se mutta minä olen maksanut aika kovan hinnan tästä valvoessani öitä ja asian pyöriessäni mielessä päivittäin. Hetken aikaa vielä katselen mihin homma lähtee etenemään ja sen jälkeen jos ei mikään muutu niin pakkaan tavarat ja käännän uuden sivun elämässä. Ja kyllä, ei enää koskaan saman katon alle naisen kanssa jolla on koira.

Älä nyt tuomitse koirallisia naisia.. Nääthän jo tavatessa, miten se vaikuttaa.. Moni koiraihminen ei esim ole siivousneurootikko, jonka kaukosäätimet on kokojärjestyksessä sohvapöydällä. Mutta onhan sunkin saatava "rapsutuksia". Todella nuijaa hylätä puoliso tolla tavalla jättämällä huomiotta.. Katot tosiaan tilannetta ja sit lähet ettimään läheisyyttä. Miksi tuhlata elämäänsä, jos toisella ei ole aikomustakaan muuttaa tapojaan.. Joskus mieskin kiintyy liikaa autoonsa ja veneeseensä.. Ja vaimo on liian yksin.. Kuitenkin se perusonni tulee just ihmissuhteista ja läheisyydestä.. Puhut ja jos ei tulosta, lähdet.. Varmasti löydät vielä lämpöä..

Itselleni lemmikit ovat kaikki kaikessa, niihin voi luottaa ja ne osaa lohduttaa ja ovat lähes aina iloisia, toisin kuin siis ihmiset. Nuoruudessani koira oli paras ystäväni, koska vanhempani ovat mitä ovat eikä heihin voi luottaa. Tiedätkö minkälaiset perhe/kaverisuhteet tyttöystävälläsi on OIKEASTI?