Olen 20 vuotias nuori nainen. Olen seurustellut kumppanini kanssa viisi vuotta. Yhdessä olemme asuneet kaksi vuotta. Rakastan häntä valtavasti, ja hän minua. Hän on myös mahtava ystävä. Voin puhua hänelle kaikesta. Minulle on vain tullut yllättäen tälläinen tunne, ja toivon että se menee ohi. Toivon että se on normaali vaihe tässä vaiheessa parisuhdetta. Toivon myös että tämä johtuisi myös siitä että vietämme melkein kaiken ajan yhdessä. Yllättäen tunnen kuin hän olisi minulle kuin veli. Kaipaan ''perhosia'', ihastusta ja jännitystä. On jämähtynyt olo. En ole koskaan pettänyt häntä, enkä tekisikään sitä. Ehkä meidän pitäisi olla vähän aikaa erossa, tai tehdä jotain ilman toista. Kuten lähteä reissuun omien kavereiden kanssa. Vai mitä mieltä olette? Tästä en ole hänelle muutakuin vähän vihjaissut koska olen kirjaimellisesti pyörällä päästäni. Olen ihminen joka haluaa valtavasti huomiota ja rakastan huomiota. Kun joku mies on ihastunut minuun, olen innoissani. Tässä tapauksessa on myös sellainen. En halua häntä, mutta se muistuttaa tunteesta kun on jännitystä. Ehkä olen lapsellinen ja kaipaan ''perhosia''. En tiedä. Toivottavasti joku viitsisi kertoa oman mielipiteensä.
Päästään pyörällä
pårre
499
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet lapsellinen. Saatat tosin alkaa ymmärtää, että tuo on väistämätöntä pitkässä parisuhteessa.
Mulla oli tuo sama tunne 7-8 vuoden paikkeilla. Kauhee ahdistus että tätäkö mun loppu tulevaisuus on. Mutta tajusin sitte että tää tunne on vaan musta itestä kiinni, pitää tehä jotain kivaa miehen tai kavereitten kans, ei parisuhde rajota elämistä kuitenkaan. Ahdistus kesti ehkä 3 kuukautta ja mietin eroakin, mutta ajattelin antaa ajan kulua ja kattoa miltä tuntuu. No itekseen se meni kuitenki ohi. Mietin myös miehen hyviä puolia, mulla on oikeesti ihana mies, mutta omat tunteet oli vaan hetken kadoksissa, ehkä sen hetkisen tylsyyden takia. Me ei koskaan tehty mitään, mutta tajusin että voinhan mä kavereidenki kans mennä ja tehdä asioita. Myöhemmin myös mies liitty aina välillä seuraan. Nyt oon taas onnellinen ja rakastunu mieheeni. Pitkissä suhteissa väkisinki tulee välillä joko oikeita tai ite kehiteltyjä karikoita ja se on itestä kiinni haluaako sen vaikeemman ajan yli selvitä. Tsemppiä!
Teini olet.
Kiitos vastauksista! halusinkin kuulla että olen lapsellinen tai teini. niinhän olenkin. vasta 20 vuotias. Tiedän kyllä, että parisuhteissa arki tulee vastaan, onhan se meilläkin tullut jo aikaa sitten. Halusin vain kuulla, että onko teillä ollut samankaltaisa kokemuksia? On varmasti. Pitkä parisuhde. Toisen tuntee jo kuin omat taskunsa. Toivoin kuulevani etten ole poikkeus. Kaikki kersat kaipaa tukea!