Moikka, olen 34-vuotias nainen turusta ja havahduin tässä yhtenä iltana miettimään tilannettani. Mulla on paljon tuttuja ja jonkin verran kavereitakin, mutta kunnon ystäviä vain 2, jotka nekin asuvat eri kaupungissa. Koen olevani todella yksinäinen ajoittain ja kaipaan ystäviä. 90% kavereistani on miehiä.
Olen pienestä pitäen leikkinyt aina poikien kanssa, koska satuin olemaan naapuruston ainoa tyttö. Kesälomat vietimme saaressa, jossa oli taas kavereina vain poikia.
Kouluaikana minulla oli kyllä tyttökavereita jonkin verran, mutta koulun jälkeen on naispuoliset ystäväni kaikonneet. Tuntuu että kaikki viettävät tiivistä perhe-elämää, eivätkä käy missään ja niillä muilla on taas niin tiiviit kaveriporukat, ettei minusta ole niihin tunkemaan mukaan..eikä kauheasti ole pyydeltykkään mukaan.
Olen itse parisuhteessa, mutta en ole koskaan "hylännyt" kavereitani suhteen alettua ja tämä on ollut mulle ns.kunnia-asia. Olen aina ollut kamujani kohtaan kojaali ja rehellinen.
Työssäni olen asiakaspalvelutehtävissä ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Tuntuu vaan että kaikilla muilla on hyvät tiiviit kaveriporukat ja ite oon jotenkin ihan orpo. Minulla on yksi sydänystävä täällä lähistöllä, miespuolinen, jokan kanssa pystyn puhumaan kaikesta ja yksi naisystävä toisessa kaupungissa, jonka kanssa meillä on todella hauskaa aina kun näemme, mutta täällä en onnistu luomaan kaverishteita naisiin lainkaan, ainakaan niin että ne kestäisivät.
Mietin mikä ihme mussa on vikana, tai mitä teen väärin.
Olen pienestä pitäen leikkinyt aina poikien kanssa, koska satuin olemaan naapuruston ainoa tyttö. Kesälomat vietimme saaressa, jossa oli taas kavereina vain poikia.
Kouluaikana minulla oli kyllä tyttökavereita jonkin verran, mutta koulun jälkeen on naispuoliset ystäväni kaikonneet. Tuntuu että kaikki viettävät tiivistä perhe-elämää, eivätkä käy missään ja niillä muilla on taas niin tiiviit kaveriporukat, ettei minusta ole niihin tunkemaan mukaan..eikä kauheasti ole pyydeltykkään mukaan.
Olen itse parisuhteessa, mutta en ole koskaan "hylännyt" kavereitani suhteen alettua ja tämä on ollut mulle ns.kunnia-asia. Olen aina ollut kamujani kohtaan kojaali ja rehellinen.
Työssäni olen asiakaspalvelutehtävissä ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
Tuntuu vaan että kaikilla muilla on hyvät tiiviit kaveriporukat ja ite oon jotenkin ihan orpo. Minulla on yksi sydänystävä täällä lähistöllä, miespuolinen, jokan kanssa pystyn puhumaan kaikesta ja yksi naisystävä toisessa kaupungissa, jonka kanssa meillä on todella hauskaa aina kun näemme, mutta täällä en onnistu luomaan kaverishteita naisiin lainkaan, ainakaan niin että ne kestäisivät.
Mietin mikä ihme mussa on vikana, tai mitä teen väärin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
...mulle olisi aivan sama olisiko toinen parisuhteessa vai ei, kunhan vois yhdessä jutella, tehdä juttuja..ja kuitenkin molemmat osaisi kunnioittaa toisen tilannetta. En siis hae mitään likkakaveria, jonka kanssa joka päivä olisi soiteltava 5 kertaa ja jaettava AIVAN KAIKKI. Vaan kypsää aikuista ystävyyssuhdetta. En kestä kateellisia tai selkäänpuukottavia tai juoruilevia ihmisiä. Etsin rehellistä suoraselkäistä, mutta silti rentoa tyyppiä, joka kävis viihteellä joskus, mutta tykkäis silti liikkua, shoppailla, käydä syömässä yms.ihan tavallisia juttuja.
Välillä tuntuu, että jotkut naiset kokevat jollain tapaa mut uhkaavaksi kun liikun vain lähinnä miesten kanssa, moni kai pitääkin mua narttuna jollain tapaa.
Mun on vaan aina ollut helpompi puhua miesten kuin naisten kanssa. Nyt kun oon asiaa ruvennut miettimään, niin en enää tiedä miten naisten kanssa sit "kuuluis olla" =/
Kannattas niiden muiden mukana muuttaa helsinkiin. Turku nyt on suomen suurin junttila, joten kaveripiireihin pääsy on erittäin vaikeaa. Sama se on näillä, jotka muuttavat pienelle paikkakunnalle. Monesti saavat yksin olla vuosia, ennenkuin näkee jonkun seurassa vapaa-aikaa viettämässä.
Hoh hoh hoh. Helsinki on niin iso kaupunki, että sinne vasta on helppo hukkua ilman ainuttakaan kaveria vaikka loppuiäkseen. Pikkukaupungeista taas voi saada helpostikin ystäviä, tietysti paikkakunnasta ja omasta persoonallisuudesta riippuen.
No, eihän se mitään narttua tee jos liikkuu enempi miesten kaa. Itse olen saanut kokea sen miten pahasti naiset voivat puukottaa selkään. Ei tietysti kaikki miehetkään ole luotettavia ystäviä, mutta itse koen kaverisuhteet miehiin jollain tapaa helpompana kuin naisiin. Kuitenkin sitä kaipaa hirveästi sitä jonka kanssa tehdä ja rupatella naistenjuttuja... En oo ite asunu Turus kovin kauaa. Pariin naispuoliseen ihmiseen tutustuin, kummankaan kaa ei oikein kemiat pelannu ja tuntui, ettei minua ymmärretty ollenkaan. Tärkeimmät ihmiset asuvat muissa kaupungeissa ja harkitsen jopa muuttoa lähemmäksi heitä, koska en taida kestää tätä tilannetta, etten ole löytänyt täältä vielä ainuttakaan hyvää ystävää. Jonkun uuden harrastuksen kautta voisi tietysti yrittää tutustua uusiin ihmisiin ja jospa sitä hyvällä tuurilla tapaisikin sellasia, joiden kaa viihtyis ja joilla olisi aikaa ystävyyssyhteen ylläpitämiseen.
Baareihin ei huvita yksin lähteä, kun en nykyään käytä alkoholia ollenkaan. Ehkä sitä baarielämääkin kestäisi jos olisi kivaa seuraa, tykkään kuitenkin tanssimisesta enkä tarvitse alkoholia rentoutuakseni. Hyvässä seurassa on hauskaa ilmankin. Mukava olisi jos olisi joku kaveri jonka kaa tehä ihan tavallisia juttuja.
Turkulaisista olen kuullut joiltakin huonoja kommenteja, mutta olen kyllä tavannut oikein mukaviakin ihmisiä täällä, jokaiselle paikkakunnalle mahtuu kaikensorttista porukkaa. Pienemmältä paikkakunnalta muuttaneena voin sanoa, että kyllä meininki on jollain tapaa erilaista. Eiköhän siellä Helsingissäkin oo sitä pintaliitäjä porukkaa. Onneksi tää kaupunki on sen verran iso, et löytyy myös sit niitä rennompia tyyppejä. Sitä, että mistä löytää hyvän kaverin, nii kai se on sattumaa ja hyvää tuuria. :/
Moikka! Olen Turussa asusteleva 27-vuotias nainen, ja etsin myös uusia ystäviä ja kavereita. Laitatko sähköpostiosoitteesi, niin voisin laittaa meiliä tulemaan?
Mulla ei ole yhtään kaveria. Ei kukaan tykkää minusta. Olen hylätty
=>Ei kukaan tykkää minusta
Voisitko sinä ajatella tykkääväsi jostakusta? Ja osoittaa sen kysymällä häneltä kuulumisia.
(sorry offtopic)