Suru ja kaipuu joka ei katoa, onko tämä enään normaalia?

Olen 25 vuotias mies ja olin vielä yli vuosi sitten parisuhteessa elämäni rakkauden kanssa. 4-5 Vuotta oltiin oltu yhdessä ja elämässä oli hyviä ja huonoja hetkiä.. Noh ehkä enemmän huonoja hetkiä kun me molemmat kärsittiin masennuksesta ja elämä muutenkin sorsi meitä molempia aina tasaisin väliajoin (molemmilta kuoli tärkeitä ihmisiä, ja exäni sairastui pahasti.) Ennen eroa meillä oli taas huono kausi meneillään mutta itse yritin uskoa että selviämme tästä taas niinkuin ennenkin. Hän löysi toisen ja jätti minut yhdessä illassa.. Syy oli että tuhosime toisiamme tahtomattamme.. Tässä nyt on yli vuosi kulunut ja tiedän kyllä että se on jo historiaa ja että aika on kullannut muistot, mutta tunnepuoli ei sitä meinaa uskoa.. Vuoden alusta aloin tuntemaan sisälläni syvää surua ja yksinäisyyttä joka on kokoajan siellä sisällä ja välissä se on alkanyt näkymään myös ulospäin.. Kaverit on monesti maininnut minulle että puhun aika paljo exästäni vaikka en ole itse asiaa edes huomannut ja olen alkanut saamaan myös hyvin vaikeita ahdistuskohtauksia. Eli siis yksinkertaisesti: Tiedostan kyllä että minun täytyy jatkaa elämääni mutta en pysty hallitsemaan tunteitani enään.. :/

Pitäisikö tässä olla jo huolissaan?
0161
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Absinthe kirjoitti:

Olen 25 vuotias mies ja olin vielä yli vuosi sitten parisuhteessa elämäni rakkauden kanssa. 4-5 Vuotta oltiin oltu yhdessä ja elämässä oli hyviä ja huonoja hetkiä.. Noh ehkä enemmän huonoja hetkiä kun me molemmat kärsittiin masennuksesta ja elämä muutenkin sorsi meitä molempia aina tasaisin väliajoin (molemmilta kuoli tärkeitä ihmisiä, ja exäni sairastui pahasti.) Ennen eroa meillä oli taas huono kausi meneillään mutta itse yritin uskoa että selviämme tästä taas niinkuin ennenkin. Hän löysi toisen ja jätti minut yhdessä illassa.. Syy oli että tuhosime toisiamme tahtomattamme.. Tässä nyt on yli vuosi kulunut ja tiedän kyllä että se on jo historiaa ja että aika on kullannut muistot, mutta tunnepuoli ei sitä meinaa uskoa.. Vuoden alusta aloin tuntemaan sisälläni syvää surua ja yksinäisyyttä joka on kokoajan siellä sisällä ja välissä se on alkanyt näkymään myös ulospäin.. Kaverit on monesti maininnut minulle että puhun aika paljo exästäni vaikka en ole itse asiaa edes huomannut ja olen alkanut saamaan myös hyvin vaikeita ahdistuskohtauksia. Eli siis yksinkertaisesti: Tiedostan kyllä että minun täytyy jatkaa elämääni mutta en pysty hallitsemaan tunteitani enään.. :/

Pitäisikö tässä olla jo huolissaan?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu