Kysymys koulukiusatuille
Miten on?
41238
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 41
Vanhimmat
No kai olisin tyytyväinen lähinnä, jos heidän elämänsä järjestyisi ja maailmankuva laajenisi. Samalla kun he minut ovat tuominneet, ovat he tuominneet itsensä. Eli ei multa mitenkään pois se.
Kai se sama on, mitä elämällään tekevät. Voi olla, että joskus toivoisi joidenkin ihmisten kuolevan, mutta toisaalta.. Kyllä mulle riittää, että keskittyisivät omaan elämäänsä ja minä omaani ja käyttäytyisivät kohdatessaan ihmisystävällisesti nykyään. Mut se on kyllä joiltakin liikaa vaadittu, sen olen huomannut.
En. Koska en usko että kiusaaja on enää sama ihminen kuin silloin 10v sitten. En ainakaan minä ole se sama ihminen kuin silloin ennen vanhaan.
Ja olen päässyt asiasta ylitse. Uskon että fiksut aikuiset osaavat kasvaa koulukiusaamisesta ylitse. Henkisesti paikoilleen jääneet eivät pysty siitä ylitse pääsemään.
ei ihmiset muutu radikaalisti koskaan.
Aikuisena/melkein aikuisena ei muutukkaan mutta kun kyse on lapsista... Eiköhän muutu.
Koulukiusaajat ajatuvat politiikkaan ja alkavat rummuttamaan suomivihamielistä politiikkaa. He myyvät koko Suomen omaisuuden ilmastohuijauksilla, rikkidirektiiveillä ynnä muulla.
sori koulukiusatut
Etenkin persun riveihin.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012615125773_pd.shtml
Kyllä se mieltäni lämmittäisi. Luin jokin aika sitten lehdestä että erään kiusaajani veli oli kuollut onnettomuudessa ja hyvä mieli tuli :)
Mutta eikö se koulukiusaaminen ole eräänlaista sadismia.
toisen kuolemasta ilakoiminen.
Mitä hyötyä siitä olisi sellaista toivoa? En tosiaan toivo, en ole koskaan sellaista kyennyt toiselle toivomaan. En vaikka ois ollut kuinka ilkeä tahansa. Olen joskus toivonut kyllä, että kiusaaja saisi joskus itse kokea yhtä paskan olon jonkun toisen toimesta, mitä hän on mulle kiusattunaan aiheuttanut.
Että sais omakohtaisen kokemuksen mitä on olla kiusattuna ja ehkä sitä kautta tajuaisi omankin älyttömän käytöksensä.
Ja toivonut että mikä sillä onkaan syynä ollut kiusaamiseensa, se siitä yli pääsee ja lopettaa kiusaamiset sen siliäntien.
Mutta oikeesti, eikö koulukiusaaminen ole sadismin muoto.
No jos siitä nauttii, että saa muita satuttaa niin onhan siinä sadisminkin piirteeítä olemassa. Luultavasti se on jotain omaa pikkusieluisuutta ja pahaa oloa, jota pyrkii poistamaan heittäytymällä ilkeeksi muille? Hakemalla hakemaan jostain ihmisestä jotain vittuiltavaa ja vinoiltavaa.
Ei nyt ihan heti tuu mieleen, miksi ihminen joka on tasapainossa itsensä ja muiden kanssa alkais ottamaan muita hampaisiinsa ja urakalla pilaamaan niiden elämää ja olotilaa.
Yhteenottoja tulee joskus useimmille ihmisille jonkun kanssa jossain kohtaa elämää, mutta se on taas eri asia kun systemaattinen vainoaminen ja kiusaaminen.
Sitähän se koulukiusaaminen just on että jotain tiettyä kohtaan aletaan käyttäytymään ala-arvoisesti ja monet menee siihen mukaan ja jos vielä opettaja sallii sen niin eikö se jo aika huolestuttavaa.
On se huolestuttavaa. Mulla meni just niin, että kaikki kiusaaminen sai alkunsa ala-asteen opettajasta alkaen ekasta luokasta jatkuen kolmenteen luokkaan. Kunnes jäin luokalleni ja opettaja vaihtui. Oisin voinut suorittaa ehdot, mutten halunnut.
Halusin vaihtaa kokonaan opettajaa ja luokkaa, opettajpelon takia. Jonka vuoksi en uskaltanut aina kouluunkaan mennä ja vieläpä kun pelkäsin aloin oirehtimaan fyysisestikin. Jokapäiväinen migreeni tuli varmaan siitä stressistä ja stressin sekä pitkäaikaisen jatkuvan kivun epäillään laukaisseen mm. fibromyalgian mulle.
Tein niin tai näin, aina tein sen opettajan mielestä väärin päin ja olin luokan edessä haukuttavan ja muut sai nauraa opettajan säestyksellä. Sitten tuli mukaan fyysinenkin pääle käyminen lapsilta (opettajan lellikit) jolloin opettaja käänsi päänsä pois, jos olin alakynnessä ja antoi kaiken tapahtua.
Sorppan kirjoitusvirheet.
Päänsäryt itseasiassa alkoivat ekalla luokalla, kun eräs poika työnsi mut jäiseen liukumäkeen ja menetin tasapainon ja kaatusin sillä seurauksella, että löin pääni 40 cm korkeeseen jääkönttiin. Joka oli jäätynyt liukumäen alapäähän ihan maan tuntumaan.
Multa meni taju ja palattuani tajuihin oksentelin ja pää särki. Muistan siitä alakaneen alituisen päänsärky/oksentelu kierteen. Opettajan mielestä valehtelin, kun kerroin mitä oli käynyt ja velehtelin myös kipuni ja huonon oksettavan oloni. Siis vaikka oli kalman kalpeana luokassa. ja aina kun olin kipeä sama toistui. yritin muka keplotella tunnilta pois puhumalla pötyä. En saanut mennä edes terkkarille, koska mä opettajasta valehtelin ja tekeydyin sairaaksi.
Poika ei koskaan saanut ensimmäistäkään nuhteen sanaa. Vaikka tapahtumalle oli silminnäkijöitä, jotka asista myös opelle kertoivat.
Noh suvussa on migreenitaipumusta, joten ehkä se olis puhjennut joskus kuitenkin ja ehkä se aivotärähdys oli sattumaa sen alun kanssa. Vasta aikuisena pää kuvattiin ettei ole hyytymiä ja ei onneksi sellaisia löytynyt. :)
Lääkäri piti kuitenkin juuri sitä kertaa mahdollisena laukaisijana. Plus henkistä stressiä, joka laukaisee ja pahentaa oireita.
Aiheuttaa monia kroonisia kipuongelmia, joihin ei tahdo aina selitystä löytyä.
Oon tosi pahoillani että oot joutunut jo pienestä lähtien tuollaiseen suoranaiseen painajaiseen ja vielä 'aikuisen' sallimana. Sitä vaan ihmettelee just koulu- /työpaikkakiusaamisen yleisyyttä ja miten aiheesta niin herkästi vaietaan ja hyssytellään ja patistetaan usein vielä se kiusattu johonkin terapeutille ja kiusaajat pääsevät kuin koira veräjästä ilman että heitä syyllistettäisiin millään tavoin. Miksi on näin?
Kiitos. En tiedä miksi, varmaan mun persoonassa on ollut jotain, kosa mua on kiusattu myös aikuisena työpaikalla. Työnantajan toimesta, mun sairastamisen takia. Juurikin tuon migreenin ja sen paljouden takia tuli oltua välillä töistäkin pois. Siitä sai hyvän lyömäkepin taas, jolla arvostella ja vähätellä.
Joka taas aiheutti oravanpyörän, lisää stressiä tarkoitti lisää kipua ja pahoinvointia.
Suomessa ollaan kai aika arkoja sotkeutumaan ns "muiden ongelmiin", vaikka se ongelma lopulta onkin kaikkien yhteinen, kun ihmiset sairastuu ja voi pahoin. Tulee näitä kostokierteitäkin sitten, jotka kärjistyy jopa toisien tappamiseen tai itsemurhiin. Kaikki ei pääse kiusatun tuskasta yli, vaan se jää päälle ja kasvaa vihaksi joka sitten pamahtaa jossain joidenkin silmille kamalimmalla tavalla.
Mun tapauksessa jo paljon sen jälkeen, kun olin tuosta ko. koulusta ja opettajasta päässyt eroon. sain kuulla vanhalta luokkakaveriltani, että opettaja oli jatkanut touhujaan jopa käyden joihinkin lapsiin itse kiinni ja hänet oli passitettu vanhempien ja koulun toimesta työnohjaukseen ja lopulta hänelle annetiin potkut koulusta.
Eli siinä mielssä oikeus voitti ja yksi pelottava opettaja joutui maksamaan hinnan vuosien kiusaamisistaan. Jotkut vanhemmat ei antaneet asian olla. Ja mun vanhemmat kuulivat asioista, vasta kun uskalsin vuosia myöhemmin kertoa avoimesti tilaneestani ko. koulussa.
Itse toivon, että aikuiset ja nuoret puuttuis kiusaamiseen kuinka suinkin taitaa. Viemällä tietoa eteenpäin, että jotain joitain kiusataan toistuvasti. Ite ei väliin ehkä kannata mennä, mutta kertoa eteenpäin ja ei ainakaan mennä mukaan kiusaamiseen. Kyllähän moni ajattelee ei oo mu ongelma.
....
Ei opettajat koskaan välittänyt et kiusataan. Mä työnsin yhen kiusaajan rappusia pää edellä alas koulun toka kerroksesta. Se kiusaaja ei ole kävellyt sen jälkeen. Eikä olis haitannut jos se olis kuollut. itse asuin jo tuolloin lastenkodissa joten eipä haitannut et poliisit ja soskutädit tuli kyselee. Sanoin vaan niille et en välitä kun ei opettajatkaan välittänyt vaikka tiesivät. Sen jälkeen mua ei kiusattu.
Itellä ei ollut kuin se yksi ope joka ei välittänyt kiusaamisesta tiettyjen kohdalla. Toisia taas puolusti henkeen ja vereen. Eli oli selkeesti puolueellinen sen mukaan josta tykkäsi ja josta ei.
Mä taas joskus vähän isompana kasvatin luonnetta sen verran, että uskalsin pistää hanttiinkin. Kotipihassa nappasin lankun pätkän (kymmenen tikkua laudalla leikisä), kun pihapiirin pojat yltyi kiusaamaan ja olin komauttaa sillä niitä. Yläasteella oli poika porukka tulossa antamaan mopopesuja, mutta ne lopetti sen siihin kun nousin niitä vastaan ja pidin pahansisuisesti ovenpielistä kiinni niiden koittaessa repiä mua vessaan ja uittaa mun pään vessanpöntössä.
Kun pääsin otteesta irti mä käännyin ympäri ja sanoin, että tulkaa vaan päälle nyt pesee takasin. Vaikka se ois mun viimenen tekoni. No ne jätti mut rauhaan. Sen jälkeen on tuo työpaikka episodi tapahtunut, mutta siitäkin olen karaistunut.
Ujo ja arka mielummin kiertelee seiniä pitkin, kun hyökkää takaisin. Mutta jossain se rajakin avstaan tulee ennemmin tai myöhemmin. Nyt jos joutuisin vielä kiusatuksi vaikka töissä, mä harppoisin samantien viemään asiaa eteenpäin ja antaisin tulla takaisin.
En jäis enää nielemään kaikkea, vaikken riitelyä haluakkaan. Mutta puolensa saa pitää. :)
on yritetty tappaa ja tietysti oli oikeusjuttu ja henkilö tuomittiin vankilaan. Mutta en kyllä osaisi ilakoida siitä että se olisi vetänyt itsensä hirteen tjms. Ihan sama. Itse se joutuu tekojensa kanssa elämään.
Niinpä. Itse se joutuu tekojensa kanssa elämään.
On mutkin yritetty kerran kuristaa, parisuhteessa ollessa ja pahoinpidelty pariin kertaan ihan kunnolla. Ei ole vankilaan passitettu, mutta hajurakoa otin heti laakista.
Kuulostaa IHAN mun entiseltä ala-asteen opettajalta. Hämmästyttävää. Luulin olevani ainoa joka on joutunut ala-asteella opettajan silmätikuksi ja kiusaamaksi. Ja siis opettajamme selvästi ilakoitsi siitä, kun jotain sen oppilaita, joista ei pitänyt, kiusattiin. Jollain tapaa se jopa kannusti tiettyjen oppilaiden kiusaamiseen ja syrjimiseen kiusaamalla ja nöyryyttämällä näitä itsekin. Ei siis puuttunut lasten, joista ei pitänyt, kiusaamiseen kuin korkeintaan näennäisesti, sulki siltä täysin silmänsä.
Hirveintä on, jos entisestä koulukiusaajasta tulee opettaja, niin kuin näissäkin tapauksissa on luultavammin käynyt..
Osaatko antaa opettajasta jotain tuntomerkkejä? No tuskin on sama.. Mutta en vain uskonut, että Suomen kokoisessa maassa voisi olla toinen samanlainen kus*pää opettajana.
Ja en siis ollenkaan ihmettele vaikka tämä samainen opettaja olisi saanut myöhemmin potkutkin.. Olisi niin helpottavaa tietää, että olisi.. Niin tietää ettei sama toistu ainakaan tämän yhden tapauksen osalta.
Tämä opettaja on nainen jo iäkäs sellainen, mutta elossa vieläkin. Koulu sijaitsee Lahden kaupungissa. Lyhyt maantienharmaa tukka, tuimat kasvot ja eloisa olemus. Naimisissa ja perheellinen nainen. Oli jo silloin.
Kyllä sitä voi olla kuspää opettajia pitkin kyliä maita ja mantuja. Olen kuullut monilta muiltakin koulukiusaaja opettajista. Kyllä siitä vähän huono maku jää lopuksi ikää mieleen.
Kieltämättä minäkin ilahduin uutisesta, että hän oli joutunut syyniin ja saanut lopulta potkut. Hän oli muiden opettajien silmissä niin pyhimystä kuin suinkin osasi. Erittäin hyviä näyttelysuorituksia hän veti, sen muistan.
Minua ei ole mitenkään rankasti kiusattu, mutta en näe mitään vikaa siinä, että toivoo pahoille ihmisille tapahtuvan pahoja asioita.
Väkivalta ja onnettomuudet eivät tule koskaan katoamaan maailmasta, joten on vain hyvä juttu, jos niitä tapahtuu ennemmin kusipäille kuin hyville tyypeille.
Kukahan ei omasta mielestään olisi hyvä tyyppi?
No en surisikaan. Tuntisin vain harmia kuoleman johdosta, kun en ehtinyt kostaa.
kuinkahan monen pitäisi kostaa sinulle?
Toivoisin.
En toivo. Olen antanut anteeksi ja olemme nykyään kavereita keskenämme. Olen myös oppinut arvostamaan itseäni enemmän ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Seuraava tekstinpätkä sisältää kohtauksia, joita suositellaan itseni kaltaisille herkkähermoisille ja itseensä käpertyville luusereille.
Oma kiusaamiseni alkoi jo ala-asteen ensimmäisellä viikolla. Ensimmäisen liikunnantunnin jälkeen olin ainoa poika, joka kävi suihkussa (no, mikäs siinä, haiskoon ne toiset sitten paskalta, järkeilin). Riisuin vaatteet ja menin suihkuun. Kun tulin pois pukuhuoneesta, kävelin muutaman metrin alasti pukuhuonetta pitkin ja yksi kaveri läiskäytti perseelle ja toiset repesivät tietenkin nauruun. Itse en revennyt, enhän seuraa massaa.
Merkillistä ala-asteella oli myös se, kuinka jotkut (vanhemmat) tytöt piikittelivät minua. Toisella luokalla olin saanut uuden fillarin jolla ajelin ylpeänä ympäri naapurustoa. Yhtäkkiä minut piiritti viisi kuudesluokkalaista tyttöä jotka alkoivat uhkailla minua. He alkoivat vittuilla minulle ja haukkua kypärääni rumaksi (mitä se tosin olikin). Siinä sitä sitten kökötettiin viisi minuuttia kauhusta jäykkänä samalla harkiten, että meinaako ne hakata mut. No, ei hakannut. Ei vissiin maksanut vaivaa kun olin muutenkin niin helppo kohde.
Seiskaluokalla minulle vittuiltiin päivittäin. Enhän silloinkaan seurannut massaa. Lukuvuoden lopussa olin kuitenkin niin henkisesti hajalla, että jouduin kertomaan luokanvalvojalleni asiasta. Minua kiusasivat ainoat kaksi muuta poikaa luokallani. Pahempi kiusaaja otti tietenkin nokkiinsa siitä, kun pyysin ainoastaan hänet puhutteluun, vaikka toinenkin oli siinä mukana.
No, kaveri tietenkin pyysi anteeksi, eihän HÄN voinut tietää aiheuttaneen minulle niin pahan olon. Elämä on yllätyksiä täynnä.
Minua kiusasi tämän em. kaverin kanssa myös ajoittain eräs tyttö, johon olin ihastunut, ensin lievästi ja myöhemmin palavasti. No, mitäpä siitä... yks jakorasia sinne tänne.
Ja kasiluokka... voi jeesus. "En mä halua istua Joonaksen vieressä, se on ihan homo jätkä!"
Henkilökohtaisesti toivoisin kuitenkin, että kiusaamiseen puututtaisiin enemmän koulussa, se kuuluu opettajien tehtävään. Ei voi yksinomaan lähteä siitä, että joku muu (esim. oppilas itse) ratkaisisi ongelmat. Ratkaisiko Auvinen? Sitä voi jokainen pohtia mielessään.
Oliko Auvinen koulukiusattu?
Oli.
Joskushan ne kuolee. Minulle on henk. koht. aivan sama milloin ja miten. En kanna kaunaa. Toisaalta minua ei järjestelmällisesti kiusattu vuosia.
En. Mun koulukiusaaja pamahti uskoon ja siitä tuli pappi. Hän pyysi anteeksi. Annoin anteeksi ja tuli hyvä mieli. Muutenkin aikuisena ihminen on erilainen kuin lapsena. Joten en kanna kaunaa.
Ei minua paljoakaan kiinnostaisi jos kuolisi.
Tuossa puoli kahden aikaan yöllä kirjoitetusta provotekstistä huokui katkeruus että jotkut menevät kertomaan fiiliksistään mitään. Ehkä joku kiusaaja ei vain osaa antaa olla vaan on ihan pakko rokittää vielä aikuisenakin.
Armeijassa kun olin niin siel oli yks jätkä joka vit.tuili mulle joka asiasta. No kerran sit oltiin marssia harjoittelemassa ja se marssi mun takana. Se tökkis mua selkään ja potki mua joten mä sit hermostuin totaalisesti. Eka löin sitä rynkyn perällä naamaan ja sit mä takosin sitä syrkeillä kuonoon urakalla. Siin oli sit kaks alikessuu jotka yritti tulla väliin mut huutelin vaan et painukaan vit.tuun. Sil jätkäl mä huutelin et nyt se vit.tuilu loppuu ja samalla mä takosin sitä nyrkeillä naamaa.. Se oli aika pahannäköinen kun lopetin mut enpä jäänyt suremaan.
Mut vietiin sit putkaan ja kuulusteluun. Kuulustelus vaan sanoin et se vit.tuili ja haukkus mua kuuakuden ja sit mä päätin se mä hakkaan sen kunnolla. Sain sit syytteen ja joutusin toiseen putkaan 3 päiväks esitutkinnan ajaksi tai jotain.
myöhemmin musta tuli alikessu sit ja kouluttelin alokkaita. loppus ainakin se vit.tuilu. Minusta on parempi puolustaa itseään ja antaa kiusaajalle turpaan vaikka itse sais syytteen