Moi, mulla on ihme ongelma kun kavereilta ja ystäviltä pyytäminen on jotenki tosi hankalaa. Niinkun käymään/saunomaan/kattoo leffaa meille/hengailemaan pyytäminen. Ja soittaminen! Mieluummin aina lähetän viestin ja soitto jopa jännittää mua usein ja mietin monta kertaa että soitanko nyt vai myöhemmin ja aina en ees uskallakaan sit soittaa ja lähetänki vaan viestin..Jotenki pelkään ihmsten äänensävyy, ei oo kiva tunne jos se on jotenki negatiivinen. enkä haluu häiritä ihmisii, viestiin ne voi vastata sillo ko voi/haluaa, puheluun täytyis just sillo ja siinä..ja toi kylään kutsuminen nii..jotenki pelkään torjutuks tulemista. ja sitä et toinen joutuu hankalaan tilanteeseen varsinki jos soittaa ja pyytää ni joutuu siinä sit kieltäytymään tai pahinta on jos se siinä alkaa keksimää jotain tekosyytä ja huomaan sen...emmää tiä mikä siin on. Useimmat ihmiset kuitenki odottaa kavereilta yhteydenottoja ja puhelut on nii paljon nopeampia ja tehokkaampia tapoja selvittää asioita et useimmat suosii sitä. Monesti just kuullu jonku valittavan kaveristaan joka ei koskaan pyydä mihinkään tai ehdota mitään tai kutsu luokseen...taidan ite olla vähän sellannen...Eihän sen niin pitäis olla. En vaan jotenki luota siihen et mun seura on haluttua ja sit tulkitsen ihmisten sanat ja äänet sen mukaisesti..:S Ite kyl ilahdun tosi paljon jos joku kaveri pyytää johonkin tai luokseen! Ei vaan itsevarmuus riitä..Kurja ongelma. Oisko ajatuksia et miten voisin ajatella positiivisemmin tai miten itse ajattelette..?
Vaikeus pyytää ja kysyä!
rohkaistua pitäis
3217
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuttu tilanne.
Jos jonkun äänensävy on aina negatiivinen voi sellaisen kanssa yrittää välttää yhteydenpitoa. Minulla on isä sellainen.
Pitää vaan yrittää olla jännittämättä ja soitella kunnes löytyy kavereita joiden ääni on iloinen. Puhelimeenhan ei ole pakko nykyisin vastata kun soittajan numero jää näkyviin, aiemminhan ei tiennyt kuka soittaa ellei vastannut (NMT tai lankapuhelin).
Oli ikävä todeta, että tämä on kuin minun näppäimistöltä. Vaikka olen yli 30 v ja itsevarmuutta pitäisi kai jo olla kertyneenä pankkiin??
Samastaa syystä olen melko yksinäinen. Kumpa uskaltaisi rennosti vain kilautella yms.
Tekstiviesteile? Monet nuoret lähettää enemmän tekstareita kuin soittaa. Soittaa voi aina pahaan aikaan, mutta tekstiviestiin voi vastata myöhemminkin, jos nyt oli huono hetki. Tosin, jos on kiireellistä asiaa, niin kannattaa kyllä yrittää soittaa, muuten asiat menee solmuun.
Samanlaisia tuntemuksia on itselläkin, ja olen myös yli 30 v. Sellaista elämä joskus, mutta olen huomannut, että joittenkin ihmisten kanssa on helppo olla puhelimessa, ja niille sitten yritän soitella. Ja niiden ei-niin-helppojen kanssa voi sitten tekstailla tai sähköpostailla.