En ole ennen huomannut tällaista, enkä ole aivan varma, onko tämä osittain omaa kuvitteluani. Kuitenkin, entinen paras kaverini on alkanut puhumaan kanssani jotenkin falskisti. Jos vaikka itse käytän vähän aikaa paljon hymiöitä, hän matkii minua, vaikka selvästikään ei tunne mitään tarvetta hymiöille. Hän käyttää myös ihan samanlaisia ilmaisuja kuin itse käytän tietynlaisissa tilanteissa. Käytännön esimerkkinä voisi olla vaikka kerran kun molemmilla oli onniteltavaa. Onnittelin häntä jotenkin tyyliin: "vähän hienoa, mahtavaa! Onnea vielä tosi paljon!" Ja kun itse kerroin oman juttuni myöhemmin, niin hän onnitteli oikeastaan melkein täsmälleen samalla tavalla kuin olin itse onnitellut. Voihan hän käyttää samanlaista kieltä muuten vain, mutta tuli vaan sellainen olo ettei hän tarkoittanut sitä. Kun samanlaisia tilanteita on tullut yhtäkkiä niin paljon.
En tunne enää olevani ollenkaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Siihen on vaikuttanut moni asia. Ehkä yksi syy on se, että hänellä tuntuu aina olevan jokin koira haudattuna kun haluaa tavata minua. Olen alkanut olla varuillani, että mitä hyötyä hän tällä kertaa tavoittelee. Olisiko sitten vain vähäisten tapaamiskertojen takia ystävyys hiipunut? Ja senkö takia kaverini yrittää jotenkin matkia minua, jotta olisimme edes vähän samanlaisia? Se on vain hirveän rasittavaa, kun tuntuu ettei kaverin reaktiot ole aitoja.
En tunne enää olevani ollenkaan samalla aaltopituudella hänen kanssaan. Siihen on vaikuttanut moni asia. Ehkä yksi syy on se, että hänellä tuntuu aina olevan jokin koira haudattuna kun haluaa tavata minua. Olen alkanut olla varuillani, että mitä hyötyä hän tällä kertaa tavoittelee. Olisiko sitten vain vähäisten tapaamiskertojen takia ystävyys hiipunut? Ja senkö takia kaverini yrittää jotenkin matkia minua, jotta olisimme edes vähän samanlaisia? Se on vain hirveän rasittavaa, kun tuntuu ettei kaverin reaktiot ole aitoja.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.