Kuolemaa vai millaista elämää? Kuinka kauan sinua kiusattiin? Mikä olisi oikeanlainen kosto?
Mitä toivot koulukiusaajallesi?
kiusallinen kiusaaja
652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ollut kiusattu, toivoisin aikuistumista.
En mä oikeastaan ajattele heistä enää mitään. Enkä osaa toivoakkaan heille mitään ihmeempää. Tietysti toivois ja olen aina toivonut, että olipa se syy heillä mikä tahansa kiusata, niin joskus siellä päässä se lamppu syttyis ja se kiusaaminen tuntus väärältä toiminnalta.
Et tajuis miten turhaa ja tyhmää se on ja osaisi lopettaa. Ehkä et osaisi asettua toisen olotilaan ja asemaan, joka siellä kiusattuna on. Miettiä hänenkin kannalta miltä se kiusaaminen tuntuu. Empatian löytymistä.
Koulussa kolme vuotta. Töissä kaks ja puoli vuotta. Emmä halua kostaa. Mä oisin muuten yhtä tyhmä kun hekin.
Tai voinhan mä olla tyhmä, kun mä en kosta. Mutta itellä on olo et olisin kostaessani yhtä tyhmä, ellen tyhmempi. Pitää kyetä olemaan fiksumpi ja tajuamaan enemmän. Antamaan anteeksi, kukaan ei silti kuollut vaikka kärsikin.
Toisaalta se kärsimyskin voidaan kääntää voitoksi. Nyt mä tiedän mitä se on ja mitä mä kiusaamisesta ajattelen ja koen. Miten mä suhtaudun kiusaamiseen, kun tiedän miltä se voi muistakin tuntua. Pystyn perusteleen itelleni miksi mä en halua kiusata, mä en halua että jostain tuntuu samalle pahalle, kun musta joskus tuntui.
Kuka jaksaa elämäänsä tuhlata jonkun koston miettimiseen? :D Eiköhän elämä sen ihan itellään hoida. :D Sillä oo merkitystä millanen se on, ku se tulee kuitenkin. :D Tai ei se mikään kosto oo, karman laki lähinnä.
En ainakaan kuolemaa. Normaalia, tasapainoista elämää; ettei hän kiusaisi omia lapsiaan, vaimoaan (jos sellaiset löytyy) työkavereitaan, ettei kierre jatkuisi. Ala-asteen kuudennesta yläasteen loppuun. Ei kiinnosta kosto. Kiinnostaisi ehkä nähdä hänet ja katsoa silmiin; muistaako koko kiusaamista. Pakko kyllä muistaa, kun se oli aivan joka ja koko- päiväistä, ja hän oli varmaan kerran kahdessa vuodessa poissa koulusta.
Nää tyypit oikeesti kasvoi aikuiseksi kun siirryttiin 9.luokalle ja sitten lukioon.
Voipi olla, että toi tapahtunut kuului "tiettyyn ikävaiheeseen" ...jotain näyttämisenhalua. Pahimmillaan 7-8 luokilla.
Mitä toivoisin: enpä mitään....se aika on elettyä elämää :)