Olen seurustellut miesystäväni kanssa melko kauan. Välillä on ollut hankalaa ja välillä taas hieman helpompaa. Hänessä on monia hyviä puolia kuten se, että hän ei koskaan syö sanaansa vaan on aina pitänyt sen, minkä lupaa. Huonoja puolia on mm. se, että hän on itaraakin itarampi ja mielellään hyötyy minusta taloudellisesti. Hyviä puolia on se, että hän on melko hiljainen ja rauhallinen. Huonoa se, että hän saattaa suuttua aika äkisti. Viimeksi hän suuttui minulle, kun kommentoin jotain netistä, minkä luulin ihan harmittomaksi kommentiksi, koska uskoi minun tarkoittavan kommentillaan häntä ja siten uskoi, että ajattelen hänestä pahaa. Eikä se ole ensimmäinen kerta, että hän on tuonut esiin, että ajattelen hänestä pahaa. Jos katson häntä "väärin" niin hän luulee, että ajattelen hänestä pahaa, vaikka olisin ajatellut ihan jotain muuta tai en mitään. Hän ei tule tervehtimään sukulaisiani tai ystäviäni, koska uskoo, että he ajattelevat hänestä pahaa. Kerran eräässä keskustelussa tuli esiin, että hän kuulee ääniä (tarkemmin hän ei kertonut ja tämä on siis tullut esiin vain yhdessä keskustelussa koko seurusteluaikamme aikana). Hän on myös hyvin epäileväinen (tarkistelee esim puhelimesta mihin olen soittanut tai jos kuulee viestin tulevan, kuka sen on lähettänyt).
Voisivatko nämä hänen käytöspiirteensä liittyäkin sairauteen eikä siihen, että minä olen niin "hankala"? Mitenköhän minun tulisi suhtautua noihin hänen outoihin käytöspiirteisiinsä?
Voisivatko nämä hänen käytöspiirteensä liittyäkin sairauteen eikä siihen, että minä olen niin "hankala"? Mitenköhän minun tulisi suhtautua noihin hänen outoihin käytöspiirteisiinsä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kukaan terve ihminen ei normaalisti ajattele, että jotkut haluavat pahaa hänelle. Ukolla viiraa ja pahasti.
Paranoidista skitsofreniaa? Ajoittainen psykoosi?
Ihan kuin exäni, joka todellakin on psykopaattinen narsisti.
Voisit tutkailla netistä aiheesta, niin heti ymmärtäist, että miehelläsi on persoonallisuushäiriö.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Tuo äänien kuuleminen kuuluu erääseen mielenterveyden sairauteen, tosin sairaudessa on tavallaan kaksijakoinen ihminen. Hän voi olla hyvin "rohkea" eli mennä vaikka presidentille sanomaan mitä vaina ja toisaalta tuo alemmuus, että on paha ja kelpaamaton.
Sairautta voidaan lääkitä, mutta aika usein ei pysty työelämään eli toisten ihmisten kanssa toimimaan, eikä aina oikein tekemämäänkään mitään. Harhoja ja luuloja on sairauden tilasta riippuen ainakin aika ajoin.
Kannattaa miettiä suhteen jatkoa tarkkaan.
Ei kyllä vaikuta terveeltä käyttäytyminen-Onkohan hän jo kauankin näin käyttäytynyt? Lääkäriin kannattaisi miehen mennä ja hankkia lääkitys.Sinun tulevaisuutesi kannalta kun teillä ei ole lapsiakaan -kannattaa miettiä tarkkaan jatkatko vai lähdetkö.Elämä mieleltään sairaan kanssa on vaikeaa.
En itse kuule tai näe aistiharhoja mutta omaan todella huonon itsetunnon. Mulle on oikeasti haluttu pahaa ja niin myös tehty. Luottamus ihmisiin on todella vähäinen ja koko ikäni kestänyt kiusaamiseni saa aina uskomaan että suurinosa ihmisistä haluaa vaan mulle pahaa. Vuosia kestänyt piina ei noin vaan poistu mielestä vaikka tiedän että on oikeasti ihmisiä jotka välittää. Huono kohteluni ei silti saa olla este että tarvitsen myös rakkautta ja parisuhteen. Vai saako ihmiselle kostaa korostetusti se huono kohtelu mitä on joskus saanu? Pitääkö olla ikuisesti leimattu? Ei sellainen kohtelu ainakaan edesauta niitä epäluuloja ja ajatusta paremmasta tulevasta.