Asia on niin että mieheni on 30v. ja olemme seurustelleet nyt 3 vuotta. Olemme kihloissa ja asumme saman katon alla.
Mieheni äiti on passannut tätä koko ikänsä ja tekee niin edelleen. Asumme samalla paikkakunnalla joka on melko pieni. Hänen äitinsä on AINA toiminut miehelleni kuskina töihin ja takaisin (koska mieheni on menettänyt korttinsa muutamaan otteeseen ja meidän tavatessamme hänellä ei ollut korttia ollut yli 5 vuoteen vaikka olisi voinut suorittaa sen...) , kuskannut kauppareissuihin, tehnyt ruuan valmiiksi, luultavasti kuorinut perunatkin nokan eteen.. Jos jotain mitä nykyinen anoppini ei ole samalta istumalta suostunut tekemään, mieheni on turvautunut huutamiseen ja jonkinmoiseen "uhkailuun" joka on saanut äitinsä liikkeelle. Hän ei puhu niinkuin minä puhun omille vanhemmilleni, en pystyisi ikinä puhumaan tai raivoamaan niinkuin hän omalle äidilleen. Hän on riippuvainen äidistään. Jopa ystävämme (ja alkuperäisin hänen ystävänsä) ovat minulle sanoneet että mieheni ei kyllä pärjäisi mitenkään elämässään jos hänen äitinsä lopettaisi passaamisen ja palvelemisen yms.
Nyt minulle on tullut ongelma joka valkeni parin vuoden seurustelun jälkeen...
Mieheni pitää minua äidinkorvikkeena! Olemme lipsuneet erittäin pahasti elämäntilanteeseen, jossa huomaan että JOUDUN olemaan kuin hänen äitinsä. Nyt minä kuskaan häntä töihin (sain hänet suorittamaan ajokortin, mutta hän menetti sen n. 1kk sisällä.. olen myös hommannut hänelle omien porukoitteni kautta mopon jolla saa kulkea töihin, mutta hän ei aina mene sillä)
teen ja viel hänelle eväät töihin kun hän itse ei jaksa aamulla vaan istuu tietokoneella vaikka aikaa olisi, hän ärhentelee ja puhuu minulle kuin äidilleen ja se on VÄÄRIN.
Äitini aina sanoi aloittaessani seurustelun hänen kanssaan että heti täytyy olla "tiukkana" esim. vaikka on sitä alkuhuumaa ja on kiva tehdä asioita ja palveluksia uudelle kumppanilleen niin ei pitäisi passata koko ajan ja tehdä kaikki toisen puolesta ja antaa toisen vain nauttia, niin meillä on käynyt. Tein vielä sen virheen että sitä jatkui kauan ja nyt herään tilanteesta johon en ole tyytyväinen enkä tiedä miten saan mieheni opetettua pois mieltymyksistään.
Mieheni on jokseenkin lapselleni ja hänen maailmansa kaatuu jos ruokatarvikkeista puuttuu sipuli joka tarvitaan reseptin mukaan.
Äitini on huomannut tilanteen ja moneen otteeseen vihjaillut että ei oikein ymmärrä miksi olen mieheni kanssa kun en saa tarvittavaa ja ansaittua kiitosta mistään eikä hän kuuntele minua vaan elää vain omaa elämäänsä ja välillä tuntuu että vaikka kaksin asummekin, niin olen yksin ja tosiaan että olen vain palvelemassa häntä kun hän jotain tarvitsee.
Tulipas romaani mutta oli pakko kirjoittaa, jos joku jaksaa lukea ja antaa neuvoja miten opetan renttuni käyttäytymään kuin aikuinen mies eikä 15-v kakara... :(
Mieheni äiti on passannut tätä koko ikänsä ja tekee niin edelleen. Asumme samalla paikkakunnalla joka on melko pieni. Hänen äitinsä on AINA toiminut miehelleni kuskina töihin ja takaisin (koska mieheni on menettänyt korttinsa muutamaan otteeseen ja meidän tavatessamme hänellä ei ollut korttia ollut yli 5 vuoteen vaikka olisi voinut suorittaa sen...) , kuskannut kauppareissuihin, tehnyt ruuan valmiiksi, luultavasti kuorinut perunatkin nokan eteen.. Jos jotain mitä nykyinen anoppini ei ole samalta istumalta suostunut tekemään, mieheni on turvautunut huutamiseen ja jonkinmoiseen "uhkailuun" joka on saanut äitinsä liikkeelle. Hän ei puhu niinkuin minä puhun omille vanhemmilleni, en pystyisi ikinä puhumaan tai raivoamaan niinkuin hän omalle äidilleen. Hän on riippuvainen äidistään. Jopa ystävämme (ja alkuperäisin hänen ystävänsä) ovat minulle sanoneet että mieheni ei kyllä pärjäisi mitenkään elämässään jos hänen äitinsä lopettaisi passaamisen ja palvelemisen yms.
Nyt minulle on tullut ongelma joka valkeni parin vuoden seurustelun jälkeen...
Mieheni pitää minua äidinkorvikkeena! Olemme lipsuneet erittäin pahasti elämäntilanteeseen, jossa huomaan että JOUDUN olemaan kuin hänen äitinsä. Nyt minä kuskaan häntä töihin (sain hänet suorittamaan ajokortin, mutta hän menetti sen n. 1kk sisällä.. olen myös hommannut hänelle omien porukoitteni kautta mopon jolla saa kulkea töihin, mutta hän ei aina mene sillä)
teen ja viel hänelle eväät töihin kun hän itse ei jaksa aamulla vaan istuu tietokoneella vaikka aikaa olisi, hän ärhentelee ja puhuu minulle kuin äidilleen ja se on VÄÄRIN.
Äitini aina sanoi aloittaessani seurustelun hänen kanssaan että heti täytyy olla "tiukkana" esim. vaikka on sitä alkuhuumaa ja on kiva tehdä asioita ja palveluksia uudelle kumppanilleen niin ei pitäisi passata koko ajan ja tehdä kaikki toisen puolesta ja antaa toisen vain nauttia, niin meillä on käynyt. Tein vielä sen virheen että sitä jatkui kauan ja nyt herään tilanteesta johon en ole tyytyväinen enkä tiedä miten saan mieheni opetettua pois mieltymyksistään.
Mieheni on jokseenkin lapselleni ja hänen maailmansa kaatuu jos ruokatarvikkeista puuttuu sipuli joka tarvitaan reseptin mukaan.
Äitini on huomannut tilanteen ja moneen otteeseen vihjaillut että ei oikein ymmärrä miksi olen mieheni kanssa kun en saa tarvittavaa ja ansaittua kiitosta mistään eikä hän kuuntele minua vaan elää vain omaa elämäänsä ja välillä tuntuu että vaikka kaksin asummekin, niin olen yksin ja tosiaan että olen vain palvelemassa häntä kun hän jotain tarvitsee.
Tulipas romaani mutta oli pakko kirjoittaa, jos joku jaksaa lukea ja antaa neuvoja miten opetan renttuni käyttäytymään kuin aikuinen mies eikä 15-v kakara... :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Lopetat passaamisen ja jätät sen ukon koneelle istumaan, olkoot sitten syömättä jos siltä tuntuu. Totuushan on että jos miehessä on noin paha ominaisuus, se syö kiinnostusta koko miehestä eli niin sanotusti menee kokonaan maku.
Lopeta palvbeleminen ja sanot mihellesi että nämä aist pitää mihen hoittaa ja jos ei muuten töihin pääse niin menköön kävellen ja miten hän korttinsa mentti joko kännissä ajellen tai ylinopeutta. Sinulla taitaa ollasaamaton äijän nahjus jonka äiti on pilannut. Jos aikuinen mies ei ruokaa osaatehdä niin olkoon nälässä niin sillä voit opettaa tavoille.
Kiinnostukseni tosiaan on lopahtanut melko täysin, ja eroakin olen miettinyt ja muutaman kerran siitä syystä on tullut kauhea riitakin. Välillä sitä vaan miettii tämmösessä tilanteessa että oiskohan maailmalla tarjota mulle jotain parempaa.
Kännissähän se ne korttinsa on menettänyt...
Täytyy varmaan ottaa järeämmät aseet käyttöön, ei tää tästä varmaan millään hienovarasella hienosäädöllä mikskään muutu...
Rakkaus on tosiaan sokea ja kuurokin...
Sorry vaan, mutta en IKINÄ alkaisi seukata sellaisen miehen kanssa, joka on nniin tyhmä, että menettää ajokorttinsa viinan vuoksi!
Siinä se ensimmäinen "nollatoleranssin" paikka: pelleilyn viinan kanssa tuollaisessa mittakaavassa on loputtava - tai äijä pihalle!
Seuraava koulutuskohde on se, että herra opettelee huolehtimaan muutenkin perusasioistaan. Tyhmä se on, joka ruuan viereen kuolee - kyllä laiskakin liikkeelle lähtee, jos tarpeeksi maha kurnii ruuan perään.
Maksimissaan puoli vuotta antaisin tuollaiselle patalaiskalle mammanpojalle aikaa tehdä korjausliikkeen elämässään ja jollei muutosta tapahdu, se on sitten hyvästi.
Mikä ihme tässä miehessä on niin erinomaista, että aloittaja suostuu tuohon pompotteluun?! Mukava luonteeltaan ei voi olla... Ja jos olisi mielettömän komea ja loistava rakastaja... Ei olisi tuollainen mammanpoika!
Ei tuo tuosta parene, teit mitä hyvänsä liiton eteen.
Yleensä pari ensimmäistä kuukautta määrää marssitahdin miten siitä eteenpäin. Kuten äitisi sanoi, kannattaa ensimmäisestä päivästä lähtien jakaa töitä tai molempien osallistua niihin.
Ajokortista senv erran, jos menettää rattijuopumuksen takia ajokortin, ei saisi ajaa mopollakaan, koska nykyään vaaditaan mopokortti, jotta mopolla voi ajaa. Auton ajokortin omistajan ei tarvitse (käsittääkseni) hankkia erillistä mopokorttia.
Menettikö hän sitten tahallaan kortin, jotta häntä kyydittäisiin on toinen asia. Lisäksi aikamoista kuluja tulee, kun joutuu kahdesti ajamaan miehen työpaikalle. Eikö sinne mene busseja?
Puolen vuodenkin armonaika on liikaa! En voi käsittää miksi aloittaja yhä tuhlaa kallisarvoista aikaa ja energiaa tämän hyypiön kanssa. Jos pelkää yksinäisyyttä tai ettei löydä uutta miestä ajoissa tms kello tikittää, niin se on turha murhe! Tuota parempia miehiä löytyy pilvin pimein.
Ja joojoo, antaa kaikkien kukkien kukkia ja kaikissa ihmisissä on hyvät puolensa, mutta camoon nyt, ei tarvitse elää sellaisen ihmisen kanssa joka ei arvosta toista pätkääkään! Salettiin on muuten äijjäkin onnellisempi kun pääsee takaisin asumaan äitinsä luo tissin ääreen. Hyi helvata!
JÄTÄ SE SIKA! Tällä kertaa se sopii kuin nenä päähän.
Niinpä niin, pelkäänpä pahoin, että sinä pystysitt häntä enää muuttamaan. Sen olisi pitänyt tapahtua heti yhteen asumaan muuttaessa. Omasta kokemukseta voin sanoa, että kaikille miehille tekisi hyvää asua ensin yksikseen pari vuotta, jolloin oppii vastaamaan itse kaikesta. Tällöin sitä vasta tajuaa kuinka paljon vanhemmat, pääasiassa äiti on joutunut telkemään lapsen kasvaessa kohti aikuisuutta. Vaikka äitini ei minua paaponutkaan samoin kuin anoppisi miestäsi, meitä lapsia kun oli silloin viisi. Silti oma arvostukseni äitiä kohtaan nousi pilviin ja on myös pysynyt siellä. Yhdessä asumista ja naimisissaoloa on ehtinyt kertyä jo 25v, eikä siihen todellakaan vaimon tarvitse palvella, yhdessä taikka vuorotellen arkirutiinit hoidetaan.
Etkös sinä siinäkin tapauksessa toimi kasvattajana hänelle, jos alat opettaa kuinka asioita hoidetaan - vaikka hän oppisikin?
Yksinkertaisesti aikuista ei enää parisuhteessa opeteta arjen perusasioissa. Todella avuttomille on tarjolla tuettua asumista, hänelle voisi sopia. Lähde sinä nyt elämään omaa elämääsi. Pärjäät varmasti kun vaan pidät itsestäsi huolta ja teet asioista, joista nautit.
Sinua vaivaa hoivavietti :(
Ei helv... Tee palvelus ITSELLESI ja eroa tuommosesta ikuisuus-nulikasta! Eihän tuossa ole mitään järkeä! Eroa ja ota parempi, niitä kyllä riittää, varsinkin kun tuommonen nulikka juoponretale ei ihan sieltä parhaimmasta päästä ole, ei taida yltää edes keskitasolle... Kyllä tuon ikäsellä pitäisi jo olla napanuora katkaistuna! Mietihän miten noin vastuuntunnoton ihminen muka huolehtis teidän mahdollisista tulevista (oikeista) lapsista... Miten ihmeessä olet suostunut tuommoseen kohteluun kolme vuotta?! Nyt itsekunnioitusta kehiin ja kohti uutta parempaa elämää. Do it!