Miss Independent
Katu edessämme on sateisen harmaa. Pisarat täplittävät lätäköitä ja autojen konepeltejä, kielikonttorin kiihkottomia ajatuksia. Liikenne on satunnaista, sillä olemme valtaväylien ulottumattomissa, mutta kuitenkin kaupungin sydämessä, kuin tukoksessa. Jugendissa henkii olemisen löyhkä, ikuisuus ja sen moninaiset tavat ja tarinat, taivutukset.
Kuten aina, parkkiruudut olivat täynnä. Asukaspaikoitus vei tilasta kolme neljäsosaa, loput vierailivat ruudut umpeen. Katselin ikkunasta naista, joka nojaili skootteriinsa ylisuuren sateenvarjon alla. En nähnyt kuin tuon pyörivän sateenvarjon, mutta tunsin sadetta pitelevän naisen hymyn ja hänen skootterinsa oikein hyvin.
Hän on minun lempiaiheeni. Hän tekee elämästäni illuusionomaisen ihmeen. Vaimoni saapuu huoneeseen, kyselee moninaisia arkeen liittyviä kysymyksiä ja etsii niihin ratkaisumalleja. Vaimoni on nainen, joka ei ole koskaan nähnyt sadetta, ei ole aistinut tuulta eikä haistanut meren äärettömyyttä. Toisinaan suren hänen puolestaan, toisinaan itseni. Käännyn hänen puoleensa ja hymyilen.
(scuutterimaista naurua)
Katu edessämme on sateisen harmaa. Pisarat täplittävät lätäköitä ja autojen konepeltejä, kielikonttorin kiihkottomia ajatuksia. Liikenne on satunnaista, sillä olemme valtaväylien ulottumattomissa, mutta kuitenkin kaupungin sydämessä, kuin tukoksessa. Jugendissa henkii olemisen löyhkä, ikuisuus ja sen moninaiset tavat ja tarinat, taivutukset.
Kuten aina, parkkiruudut olivat täynnä. Asukaspaikoitus vei tilasta kolme neljäsosaa, loput vierailivat ruudut umpeen. Katselin ikkunasta naista, joka nojaili skootteriinsa ylisuuren sateenvarjon alla. En nähnyt kuin tuon pyörivän sateenvarjon, mutta tunsin sadetta pitelevän naisen hymyn ja hänen skootterinsa oikein hyvin.
Hän on minun lempiaiheeni. Hän tekee elämästäni illuusionomaisen ihmeen. Vaimoni saapuu huoneeseen, kyselee moninaisia arkeen liittyviä kysymyksiä ja etsii niihin ratkaisumalleja. Vaimoni on nainen, joka ei ole koskaan nähnyt sadetta, ei ole aistinut tuulta eikä haistanut meren äärettömyyttä. Toisinaan suren hänen puolestaan, toisinaan itseni. Käännyn hänen puoleensa ja hymyilen.
(scuutterimaista naurua)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olen melko varma, että oma tapani kokea naisen kauneus on peräisin jostain muualta kuin tältä planeetalta. Tai ehkä asia on päinvastoin, ehkä koen toisten kauneuskäsityksen olevan minulle vieras.
Toisinaan luulen olevani avaruusmies.
(Laikamaista naurua)
Ote varmaan jostain Ranskalaisesta taideleffasta.
Ote päästäni.
Kieltämättä jälkitutkiskelu on avannut minulle näkemysväylän myös tuonne Pariisiin, mutta vaikka kuinka soittelisit PVB:lle, niin et löydä kyseistä leffaa et sitten mistään.
On ihanaa osata luoda sateinen Pariisi, mutta ei ole kivaa seisoskella sellaisessa toimettomana.
Mutta jos löydät, leffan, niin vinkkaa siitä tähän.
(uniikkia naurua)