Miehet mikä teitä vaivaa?

Oman tilan tarve. Kiukku johtuu siitä, jos ei ole älynnyt ottaa ja pitää sitä omaa tilaa tarpeeksi ajoissa. Etkä voi tehdä yhtään mitään, jos miehen tarvitsee olla yksin.

En muista et olisin koskaan raivonnut tai huutanut kenellekkään naiselle. Olen tosi rauhallinen mies ja en huuda ikinä. Olen siis vakaa ja turvallinen mies jota ei tarvii pelätä.

Katoppa peiliin niin näet syyn

"Naisille selitys löytyy - menkat ja ylipäätänsä hormoonit, "

Valitettavan usein tuo on huono selitys naisillakin. Kyllä minä ymmärrän että hormonit voivat vaikuttaa naisen käytökseen ja mielialoihin mutta naisen pitäisi kuitenkin minusta olla silti ihan järkevä ja normaali ihminen. Hormoonit eivät oikeuta toisen haukkumiseen, halventamiseen, kyykyttämiseen, loputtomaan menneiden kaiveluun, selittämättömään itkeskelyyn tms. toimintaan johon liian monet naiset jatkuvasti syyllistyvät hormonien varjolla. Eli siis pitäisi osata käyttäytyä ihmisiksi vaikka kuinka hormonit heittelisivät.

Ihmetyttää myös kummallinen kaksoisstandardi näissä hormoniasioissa. Naisille on näköjään ihan sallittua olla mahdoton kun hormonit heittelevät mutta jos miestä ns. "hormonit vievät" niin jokainen olettaa että mies osaa hillitä itsensä eikä hän ala juosta jokaisen kauniin naisen perässä. Miksi näin? Eikö molempien pitäisi käyttäytyä aikuismaisesti?

Riitelimme juurikin eilen mieheni kanssa. Riita lähti jostain, mikä loukkasi minua. Kerroin siitä miehelle, eli kerroin että olin pahoittanut mieleni siitä mitä hän oli tehnyt. En tiedä miten tämäntyyppinen asia teille miehille pitäisi esittää jotta tilanne ei johtaisi riitaan??

Uskoisin kertoneeni asian melko neutraalisti, toki olin jo hieman loukkaantunut siinä vaiheessa. Ja kaipaisin tällöin mieheltä: anteeksipyyntöä, ei ollut tarkoitus loukata, ymmärsit väärin. Yleensä vastassa on kuitenkin jos ei nyt ihan puhumattomuutta, niin viileää käytöstä, ja korkeintaan tokaisu ettei se nyt niin ole. Silloin, kun hormonitkin heittelee, ja mieliala on alavireinen muutenki, kaipaisi niin paljon enemmän... Seuraavaksi asia meneekin riitelyksi kun yritän väkisin saada miehestä enemmän irti, koska itsellä on niin paha olo.

Pitäisikö naisena vain oppia käsittelemään ns. itse omat ongelmansa? Mitä jos kokee kuitenkin olevansa loukattu ja haluaisi hieman ymmärrystä omille tunteilleen? Jopa sen anteeksipyynnön? Miten pitäisi toimia että ei tulisi väärinymmärretyksi? En minäkään olisi halunnut riidellä, en alentua haukkumaan toista, en kaivelemaan vanhoja. Ja taas sorruin siihen... Tuntui etten muuten saa miehestä irti MITÄÄN!

Joskus tuntuu niin vaikealta! Tuntuu että parisuhteessa menee hyvin jos itse vain keskittyy enemmän muihin asioihin kuin parisuhteeseen, ja ei toki VAADI mieheltä mitään. Miehelle pitää vaan antaa tilaa ja omaa aikaa, mitäs sitä naisen tarpeista??!!

Olisinpa jotenkin miehekkäämpi ja itsenäisempi. Ja kovanahkaisempi. Ja en loukkaantuisi niin helposti. Mutta naiseksi on tullut synnyttyä...

Hei mielenkiintoista. Joku mainitsi, että mies tarvitsee omaa tilaa ja saada olla yksin.
Tänään taas järkyttävä riita päällä meidän tämänhetkisestä hieman vaikeahkosta elämäntilanteesta ja lopuksi mies toteaa, ettei enää keskustele kanssani, vaan hänen täytyy saada olla yksin.
Sitten kiroili ja viskeli tavaroita yksinään ja kirosi elämää...
Minä tietysti itkin siinä vieressä ja yritin rauhoitella ja että keskustellaan yhdessä, onhan kyse kuitenkin meidän yhteisestä elämästä.
Mies vaan tokaisi, että tänään en kuulu hänen elämäänsä eikä kukaan muukaan kuin hän yksinään, että jutellaan huomenna.

Minua ahdistaa tällainen aivan valtavasti. Kuitenkin huolet ovat täysin yhteisiä ja tuollainen, kun mies haluaa olla yksin ja sulkea minut ulkopuolelleen, on minusta pelottavaa...Erotako se haluaa??

Mutta ehkä on vaan oikeasti niin, etä tarvitsee sen hetken olla yksin. Onko tämä yleistä miehet? Naiset kun vaan haluaisi aina ratkoa kaiken yhdessä...

Moikka!

Meillä ainakin on usein juurikin sama tilanne: mä haluisin puhua riidan heti läpi, mies ei pysty. Mies tarvitsee ensin aikaa selvittääkseen omat ajatukset ennen kuin voi sanoa mitään. Ja musta se vaan tuntuu välinpitämättömyydeltä kun pystyy olla selvittämättä riitaa...

Paras on kuitenkin meillä olllut noissa riidoissa antaa aikaa vähän asioiden laantua, ja sitten vasta selvitellä niitä. On ne omatkin ajatukset sitten selkeämmät.

Lukekaapa kirja Miehet marsista, naiset venuksesta. Huomaatte, että tuo on normaalia miehen käytöstä. Miehet vaan ajattelee eri tavalla. Niille nää tunnepuolen jutut on melko vaikeita, enemmän tuppaavat järkeistämään asiat.

Ja jos se mies on siellä luolassaan ja huomaatte, että nyt on turha jutella niin antakaa sen olla, keskittykää naiset itseenne ja puuhastelette jotain kivaa. Kyllä se mies sitten tulee sieltä luolastaan, kun on siihen valmis.

Ja naiset on enemmän juuri näitä tunneihmisiä. Ja naiset odottaa, että toinen nainen tietää mitä sanoa ja miten lohduttaa, kun on vaikeaa. Mies ei vaan pysty siihen samaan erilaisen ajattelutavan vuoksi.

Onneksi mä en ole tämän asian kanssa yksin :) Mutta oli helpotus, kun luin tuon kirjan niin nyt ymmärrän edes jotenkin tuon ukon omituista käytöstä ;)

Nyt oli ihan hirveä tarve vastata tähän viestiin..
"Naisille selitys löytyy - menkat ja ylipäätänsä hormoonit"
Ensinnäkin itse naisena mä en ikinä ole huomannut että menkat vaikuttaisi mun mielialavaihteluihin yhtään millään tavalla, (lukuunottamatta raskausaikaa jolloin hormonipyörteessä saatoin tirauttaa pari tippaa jotain leffaa katsoessani) jotenkin vaan tuntuu että naiset hivenen liikaa puolustaa huonoa käytöstään sillä että nyt sattuu olemaan nainen ja kärsimään siitä joka kuukausi vuotamalla kun seula, p***anmarjat sanon minä. Kyllä kaikki lähtee aina omasta päästä ja luonteesta.

Siks toisekseen meidän perheessä on muutenkin asiat aivan eritavalla kun näyttää muilla olevan; riidan päätteeksi mä haluan sitä omaa aikaa ja olla yksin kun mies taas puolestaan haluaisi puhua ja jutella ja käydä kaikki asiat niin yksityiskohtaisesti läpi että mua ärsyttää suunnattomasti! Ja kun mä siinä vihan keskellä olisin mielummin hiljaa ja kävisin ne paskat asiat päässäni läpi mieluummin yksin, kun että räjähtäisin miehelle ja haukkuisin tämän aivan maan rakoon ja sanoisin asioita mitä en todellakaan tarkoittaisi.
Kaikesta rauhoittuneena olen valmis puhumaan niistä loukkaamatta ketään ja aina sovittu riidat niin, kun toi mieskin vaan koittais muistaa sen asian, ei ole aina niin helppoa ei..
Mutta jos mies( tai nainen) sitä tilaa ja aikaa tarvii riidan päätteeksi, niin miksi sitä ei voi suoda? varsinkin jos siitä kuitenkin tilanne ja kummatkin osapuolet rauhoittuu ja asioista ehkä jopa helpompi puhua..
Pitkiä hermoja kuitenkin kaikille riitatilanteisiin koska niitähän aina tulee,suhteessa kun suhteessa.
En oo tosiaan itsekään mistään parhaimmista päästä siinä tilanteessa että olen mielummin hiljaa kun toinen huutaa korvaan, mutta onpahan parempi fiilis kaiken sen jälkeen etten ole alentunu haukkumaan ja solvaamaan toista tai kumppanin läheisiä jollain aivan turhalla asialla. Kuitenkin kun tiedän miten syvät arvet sellainen voi jättää :/

Pitääkö olla joku selitys että reagoi johonkin tunteita herättävään asiaan? Newsflash:se on täysin normaalia. Ei miehet oo mitään tempperamentittomia puupölkkyjä...idiootti.

ei se ole naistenkaan käytökseen mikään "selitys", ennemminkin HUONO tekosyy!

Huono seksielämä. Siinä yleisin syy miesten kohtauksiin.

Selityksemme on testosteroinia veressä. Te naiset ette kestäisi sitä paivääkään veressänne ja PMS ei ole siihen verrattuna mitään.

Saatan mököttää, syyt vaihtelee aika laajasti. En ole ihminen, joka avautuu selvinpäin tunteistaan tai syistä miksi olen hiljaa. Joskus ottaa otsalohkoon joku asia ja jos se liittyy parisuhteeseen, niin aikapian olen siitä herännyt takasin normaaliksi.

" Voinko tehdä jotain toisin jotta vältän nämä "kohtaukset"?"

Ellet ajatuksia osaa lukea, niin tuskin. Paras keino on vain olla kyselemättä kokoajan siitä miksi olet niin hiljaa ja antaa mennä ohitse. Ei se niin vakavaa ole. Jos asia on keskustelemisen arvoinen niin yleensä mökömökö ottaa asian itse esille.