Tänä kesänä on tapahtunut sellaista, että n. 95% naisista (juu olen tässä ehtinyt jo hieman tilastoida), joita katson kadulla, kääntää katseensa salaman nopeasti pois, ikäänkuin olisivat nähneet hirviön! Ja usein tuohon katseen poiskääntämiseen myös liittyy joku ikävä, luontaantyöntävä ällöilme, sellainen ilme, minkä näkee usein, jos nainen katsoo vaikka tv:stä jotain epämiellyttävää.
Minusta on alkanut näiden jatkuvien kokemusten takia tuntua ällöltä koko minun olemukseni, enkä enää oikein viitsi katsoa ketään naista, vaan kävelen pää painuksissa katsomatta kehenkään, koska on alkanut vaikuttaa siltä, että aiheutan vain negatiivisen reaktion vaikka yrittäisin vain luoda pienen ja lyhyen ystävällisen katsekontaktin, jossa voisi nähdä toisen kauniin ihmisen. Tätä naiset eivät enää minulle mahdollista ja haluaisin tietää, mistä tämä oikein voisi johtua.
Tämä on vielä hieman ristiriitaista siinä mielessä, että - ja en nyt sano kehuakseni, vaan tuodakseni vain faktat esille - minun pärstääni on koko ikäni kehuttu komeaksi ja naiset ovat myös baarissa minua tulleet iskemään ja kehumaan ulkonäköä jne. Eli aika ristiriitainen tilanne, että normaalielämässä minua kartetaan.
Sekin tekee tästä outoa, koska olen laihduttanut 15kg ja olen nykyään lihaksikas ja hoikka ja tämän laihdutuksen jälkeen olen saanut kuulla enemmän kehuja, en tosin juuri oman ikäisiltä naisilta, vaan iäkkäämmiltä lähituttavanaisilta ja sitten aika paljon miehiltä.
Tuntuu ikävältä ajatella, että olen laihdutuksen ja lihaskehityksen myötä muuttunut niin rumaksi, ettei katsekontaktiakaan enää naiset viitsi ottaa.
Mitenkäs teillä, minkätyyppinen ihminen aiheuttaa reaktion, että katse kääntyy mahdollisimman nopeasti pois jonnekin muualle? Ja minkä tyyppinen ihminen saa katsekontaktin pysymään vaikkapa muutaman sekuntinkin? Mistä tämä voisi johtua kohdallani, kun toisaalta väitetään komeaksi, mutta kuitenkin käytännössä tapahtuu joka päivä tällaista?
Kiitos asiallisista pohdiskeluista ja vastauksista
Minusta on alkanut näiden jatkuvien kokemusten takia tuntua ällöltä koko minun olemukseni, enkä enää oikein viitsi katsoa ketään naista, vaan kävelen pää painuksissa katsomatta kehenkään, koska on alkanut vaikuttaa siltä, että aiheutan vain negatiivisen reaktion vaikka yrittäisin vain luoda pienen ja lyhyen ystävällisen katsekontaktin, jossa voisi nähdä toisen kauniin ihmisen. Tätä naiset eivät enää minulle mahdollista ja haluaisin tietää, mistä tämä oikein voisi johtua.
Tämä on vielä hieman ristiriitaista siinä mielessä, että - ja en nyt sano kehuakseni, vaan tuodakseni vain faktat esille - minun pärstääni on koko ikäni kehuttu komeaksi ja naiset ovat myös baarissa minua tulleet iskemään ja kehumaan ulkonäköä jne. Eli aika ristiriitainen tilanne, että normaalielämässä minua kartetaan.
Sekin tekee tästä outoa, koska olen laihduttanut 15kg ja olen nykyään lihaksikas ja hoikka ja tämän laihdutuksen jälkeen olen saanut kuulla enemmän kehuja, en tosin juuri oman ikäisiltä naisilta, vaan iäkkäämmiltä lähituttavanaisilta ja sitten aika paljon miehiltä.
Tuntuu ikävältä ajatella, että olen laihdutuksen ja lihaskehityksen myötä muuttunut niin rumaksi, ettei katsekontaktiakaan enää naiset viitsi ottaa.
Mitenkäs teillä, minkätyyppinen ihminen aiheuttaa reaktion, että katse kääntyy mahdollisimman nopeasti pois jonnekin muualle? Ja minkä tyyppinen ihminen saa katsekontaktin pysymään vaikkapa muutaman sekuntinkin? Mistä tämä voisi johtua kohdallani, kun toisaalta väitetään komeaksi, mutta kuitenkin käytännössä tapahtuu joka päivä tällaista?
Kiitos asiallisista pohdiskeluista ja vastauksista
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ehkä olet LIIAN avoin?! Itsellä saman tapaisia kokemuksia ja paljon!
Asun ulkomailla, asunut pian 20 vuotta, mutta käyn Suomessa silloin tällöin. Itselle on luonnollista katsoa toista silmiin, ei tietenkään tuijottaa, siinäkin on omat hienoutensa miten se tehdään ;-) ja pyrin hieman juttelemaan vieruskaverille esim. junassa tai bussissa. Ihan vaan sellaista pientä samltalkia, mutta palaute on tuo mitä kuvasit. Ja usein kaupan kassalla ja pankissa jne. Bussikuskille ja myymälään mennessä sanon aina hei, ja samoin pois lähtiessä. Vaihtelevalla tuloksella. Mielestäni arkipïvän kohteliaisuus, hymy, kystävällinen katse tai sana on vain mieltä lämmittävää eikä maksa mitään!
Kai se on niin, että Suomessa ollaan vaan niin jumalattoman sulkeutuneita, kyräileviä ja epäluuloisia? Rasismi on myös pelottava niinkin pienen kansan keskuudessa kuin se siellä on!
Itse olen nainen, viiskymppinen. En mikään hehkeä ruusunnuppu, mutta hoikka, hyvin hoidettu ja puhdas. Pukeudun mielestäni hyvin. Kuitenkin koen juuri tuota kuvaamaasi käytöstä, ja vain Suomessa. Jo kun menet Ruotsiin, Norjaan, Tanskaan jotka myös ovat pohjoismaita, vastaanotto on silmiinpistävän erilainen!
Olen siis tullut siihen johtopäätökseen, että minut koetaan jotenkin "uhkaavaksi". Ehkä minusta säteilee erilainen "haju" kuten vieraasta muurahaisesta vieraassa keossa ja saan kaikki kimppuuni, näin kärjistettynä!
En vain jaksa ottaa itselleni täysin vierasta roolia Suomessa käydessäni ja alkaa kulkea raivostuneen härän ilme kasvoilla koska se ei ole minä!
Olen oma itseni, ottakaa tai jättäkää. Omassa kotimaassani saan olla minä, ja se riittää. Kuitenkin ymmärrän, että tilanne on raskas kun siinä joutuu elämään. en kuitenkaan usko, että kyseessä olis ulkonäkö, vaan juuri tuo; rikot sääntöä numero 1: -älä koskaan hymyile, puhu vieraalle, katso silmiin, ole liian! Epäile jokaista, ja näytä se!
Tällaista tuli minun mieleeni. Mielenkiintoista nähdä saatko ja saanko minä, sitä ASIALLISTA palautetta ;-)
Tsemppiä sulle, älä anna priksi vaan jatka samaan malliin! Hymyä ja lähimmäisestä välittämistä ei tässä maailmassa koskaan ole liikaa!
olen aivan samaa mieltä.luulin että tämä sulkeutuneisuus,kyräily ja epäluuloisuus on vain tuppukyläni sairaus.eipä tunnu olevan.
täällä ei saa näyttää ns.tyytyväiseltä,ei saa jutella tuntemattoman kanssa yms.
ei se ole ihme että suomalaiset ovat masentunutta kansaa.ollaan myös niin ujoja ettei saada kysytyksi mitä tunteita toisella on toista kohtaan.
en ole koskaan tuntenut itseäni suomen asukiksi juuri noiden syiden takia,koska en täytä niitä.
täällä myös lähdetään siitä,että kaikki tuntemattomat ihmiset jotka tulevat sinulle puhumaan ovat joko iskemässä tai hupsuja.
ei ihme että en halua mitään kontaktia enää keneenkään vieraaseen ottaa kun vastapuoli voi vielä säikähtää ja levitellä omia kuvitelmiaan siitä miksi vieras ihminen keskustelee hänelle.
jospa sitä pääsisi eläkeläisenä helkkarin kauas asumaan täältä,ainakin muutamaksi kuukaudeksi vuodessa.
Oon huomannut että käännän myös pääni pois - ilman ällöilmetta mutta harmistuneelta saatan näyttää - jos joku mies katsoo kiinnostuneen tai zoomailevan näköisenä. Haluan vain osoittaa eleellä, että en ole kiinnostunut enkä halua että minua katsotaan. Ihan sama onko mies hyvännäköinen tai ei. En vaan voi sietää sitä, että kadulla ollaan kiinnostuneita, olen vain toimittamassa asiaani enkä halua flirttiä tai zoomailua silloin.
Varmaan naisilla on ylitulkintaakin miesten katseista, kaikki katsominen ei ole kiinnostunutta. Mtta kaikenlainen katsominen voi silti olla häiritsevää, jos sattuu olemaan sillä tuulella, että ei halua tulla katsotuksi.
jos mulla on huono päivä, en ainakaan silloin halua että mua katsotaan.
ja ihmiset on kadulla usein kiireissään eikä näkymässä.
Minulla on muutamiakin syitä kääntää nopeasti katseeni pois.
Yksi on se jos olen unohtunut vahingossa tuijottamaan jotain epämiellyttävää tai omituista piirrettä jossain ihmisessä ja pelkään joko loukkaavani ja olevani epäkohtelias tuijottamisellani tai sitten haluan välttää sen, ettei henkilö varmasti kuvittele katseeni olleen kiinnostuneisuutta muulla tavoin. Väistyvä katse voi siis olla syyllisyydentunnetta tuijottamisesta tai sitten torjuntaa mahdollisimman kohteliaalla tavalla, ettei syntyisi mitään vielä kiusallisempaa tilannetta.
Tai sitten jos kiinnitän huomiotani johonkin miellyttän näköiseen ihmiseen ja jään tuijottamisestani kiinni, niin nolostuneena käännän äkkiä katseeni pois. Ilmekin saattaa silloin muistuttaa enemmän irvistystä kuin nolostelua, kun pyrin peittämään ilmeestäni kaikki tuntemukseni. Näin siis silloin, kun ja jos koen olevani jotenkin epäkiinnostavampi ja vähäpätöisemmän näköinen kuin se toinen.
Sitten on vielä tilanteet joissa vain katseeni unohtuu johonkin aivan muita asioita ajatellen ja mahdollisesti kääntyy poiskin ilman, että edes noteeraan katsomaani henkilöä vaan mietin jotain omiani tai sitten huomaan unohtuneeni katsomaan johonkuhun ilman, että olen häntä edes varsinaisesti katsellut ja käännän havahtuessani siitä äkkiä katseeni.
Olen huomannut tuon, että jotkut (useimmiten miehet) katsovat vaan alaspäin kadulla eivätkä ota katsekontaktia kenenkään, ja olen ihmetellyt sitä. Suomessa ollaan aika pienissä piireissä, ja yleensä vastaantulijaa katsotaan ainakin hetkisen silmiin. Kaupunkikeskustojen ruuhkissa ei tietenkään ei niin paljon. Monet sinua vastaan tulevatkin saattavat olla ujoja. Ehkä myös olet its kehittänyt tuon ajatuksen, että he "ällöävät" sinua. Tämä on vain arvailuani.
Joka tapauksessa, onhan se aina ikävä tunne jos kukaan ei noteraa.
Varmaankin aika aloittajan alkaa seurustella ja ns akoittua. Kun on kultasormus nimettömässä ja itseensä tyytyväisen näköinen, niin naiset alkavat vilkuilla perään vai miten se menee?
Olen hyvännäköinen nainen, ja hyvin rakastunut omaan mieheeni. Olen saanut aina katseita ja flirttiä, myös paikoissa ja tilanteissa joissa en sitä osaa odottaa. Olen myös jostain syystä vetänyt puoleeni esim baareissa niitä tiskiin nojaavia ällökännissä örveltäviä ääliöitä, jotka alkavat puristella ja hiplailla. Tämä on saanut minut kokemaan vieraiden miesten katseet pelottavana, eikä mitenkään mukavana asiana. Käännän juurikin tästä syystä ahdistuneena usein katseeni pois kun huomaan jonkun katsovan/tuijottavan pistävästi. En halua ulkonäköni tuomaa huomiota keneltäkään muulta kuin omalta mieheltäni.
Mitä tulee ulkomaihin, on siellä tosiaan reaktiot erilaisia! Siellä ei ole todellakaan jäänyt pelkkiin katseihin miesten reaktiot! Esim Espanjassa ja Turkissa ollessamme, kun olemme kävelleet mieheni kanssa käsikädessä kadulla, ovat miehet tulleet repimään minua toisesta kädestä mukaansa! Siellä kähmintää ja hipelöintiä olen kokenut huomattavasti enemmän, mitä turvallisessa kotimaassamme. Vaikka mieheni on asian ottanut enimmäkseen pelkästään huumorilla, koskaan en näihin maihin enää aio matkustaa.
Mielestäni otat nyt "hieman" liikaa itseesi nämä naisten reaktiot, ei kyse varmasti ole millään lailla sinun ulkonäöstäsi. Ja jos vielä kotiin päästyäsi mietit kadulla ohi kulkeneiden ihmisten ilmeitä ja olemuksia, ja annat tämän vaikuttaa vielä omaan itsetuntoosi, on homma lähtenyt jo lapasesta. Ota vähän rennommin sen ulkonäkös stressaamisen suhteen ja opettele tulemaan toimeen sen sisäisen itses kanssa.
Suomessa nyt ei vaan kauheasti katsella tuntemattomia, halutaan olla kohteliaita.
älä siitä masennu
Siinä sinun katseessasi täytyy olla jotain sellaista, minkä naiset kokevat vastenmieliseksi. Tuskin he ulkonäköäsi ällönä pitävät. Haetko heidän huomiotaan kenties liian intensiivisesti? Onko siis mahdollista, että he kokevat katseesi liian stalkkerimaiseksi, tai jotain..?