Olen tavannut montakymmentä miestä livenä kerran tai useammankin, mutta kaikissa on ollut joku omanlaisensa juttu, mikä on mättänyt, enkä ole halunnut edes aloittaa suhdetta oikein kenenkään kanssa. Olenko vain liian vaativainen?
Olisi kiva tietää lähdettekö kehittelemään parisuhdetta ihmisen kanssa, jossa jo heti alussa ilmenee teitä häiritseviä ominaisuuksia? Mitä omituisuuksia ja ärsytyksen aiheita olette katsoneet läpi sormien?
Olisi kiva tietää lähdettekö kehittelemään parisuhdetta ihmisen kanssa, jossa jo heti alussa ilmenee teitä häiritseviä ominaisuuksia? Mitä omituisuuksia ja ärsytyksen aiheita olette katsoneet läpi sormien?
Vastaukset 99
Vanhimmat
Et suoraan kerro minkälaiset asiat ovat muodostaneet ongelman, mutta jos olet tavannut kymmeniä miehiä niin valitettavasti sinä olet ainoa yhdistävä tekijä tuossa joten lienee syytä katsoa peiliin ja miettiä tosissaan oma kriteereitään.
Kiitos vastauksestasi :) !
Niin, peiliin katsominen on koko ajan ollut tässä kyseessä. Yritän tasapainotella järjen äänen ja tunteiden kanssa ihmissuhdeasioissa. Järki sanoo, että luota tunteisiin ja lopeta ajoissa. Tunteet sanovat, että ajattele nyt järkevästi ja lopeta ajoissa.
Jotenkin vaan näen asiota pidemmälle ja ajattelen ettei tästä pidemmän päälle mitään tule. Tuntemukset ja järjen ääni vain ohjaavat niin.
Asiat, jotka ovat tökkineet, ovat olleet valehtelu (profiili ja todellisuus eivät ole pitäneet paikkaansa!), ulkonäkö ei vedä puoleensa, liiallinen päällekäyvyys. pelkkää seksiä, eikä halua tutustua persoonaan, eri elämäntilanteet, erilainen työrytmi, pitkä välimatka (jopa 1500km), huomattava negatiivisuus (valivalia ei jaksa 24/7 kuunnella, sekä exien haukkuminen puuduttaa), vaaditaan minulta tiettyä pukeutumista ja vaatetusta, ja onhan noita lisääkin..
Olen nimenomaan ajatellut, että minussa on itsessäni kaikki nuo samat ominaisuudet, kuin toisessakin, että minun on vain vaikea hyväksyä niitä itsessäni, mutta toisaalta ympäristön kertomat mielipiteet minusta eivät tue tuotakaan näkemystä täysin.
Mutta eipä tässä mitään, elämä jatkuu ja miehiä näemmä riittää ympärillä pörräämässä, ja yhdessä täällä elämää opitaan, ja kaippa joku pysyvämpikin siihen jää hörräämään.. :D
"Mutta eipä tässä mitään, elämä jatkuu ja miehiä näemmä riittää ympärillä pörräämässä, ja yhdessä täällä elämää opitaan, ja kaippa joku pysyvämpikin siihen jää hörräämään.. :D "
Tulee sekin päivä, ettei enää riitä. Maailma on nykyään hyvin pinnallinen ja sinkkumarkkinat täynnä katkeria keski-ikäisiä, jotka eivät kenellekään kelpaa.
Itse olen keski-ikäinen mies ja hieman pilannut elämäni, koska en juuri mainitsemistasi syistä ole perustanut esim. perhettä tai hankkinut lapsia. Markkina-arvoni ei ole riittänyt siihen, mitä olen naisilta vaatinut ja vähempään en ole kyennyt tyytymään.
Halusin vain sanoa, että asiassa on kaksi puolta. Jos jalat pitää lähteä alta 24/7, niin voi olla ettei sellaista parisuhdetta koskaan löydä. Niitä kun on vain virtuaalimaailmassa. Aina löytyy joku parempi, vetävämpi tai seksikkäämpi, etenkin jos katselee nettiprofiileja ja vertaa todellisia ihmisiä niihin.
Tajusin muutama vuosi sitten jättää nettideitit kokonaan ja keskittyä lähinnä omiin harrastuksiin tai vaikkapa ulkoiluun. Nettideittien kissa-hiiri-leikit ja pinnallisuus alkoi tökkimään. Päivääkään en ole katunut, ja mielikin on virkeämpi, kun ei tarvi "olla jotakin", jotta kelpaisi naiselle...
Kyllä se on huomattu, että naisille ei tahdo mikään riittää. Varsinkin täällä Suomi24:ssä edes viesteihin ei vastata.
Jos on tavannut monta kymmentä miestä (tai naista), niin eiköhän silloin ole tullut lähdettyä treffeille vähän housut nilkoissa periaatteella, eli hätäisesti.
Tottahan toki vastapuolessa voi olla vaikka mitä häiritsevää. Näin on omallekin kohdalle sattunut. En anna kuitenkaan yksittäisten seikkojen muodostua ongelmaksi, vaan yritän keskittyä kokonaisuuteen uuteen henkilöön tutustuessa.
Meissä jokaisessa on toisia häiritseviä ominaisuuksia.
Olen lähtenyt kehittelemään parisuhdetta, vaikka henkilö ei ole ollutkaan ihan sitä mitä olen ajatellut ja minkä kuvan nettikeskustelut ovat antaneet. Se pitää sanoa, että en ole katunut sitä yhtään. Ensitapaamisella joku itseä häiritsevä seikka ei ole häirinnyt jatkossa ollenkaan. Joskus joistain ihmisistä ei vaan saa oikeaa kuvaa yhdellä tai jopa kahdellakaan tapaamisella.
ka-.
Moikka!
Mulle ei tunnu myöskään riittävän mikään. Ne jotka kolahtaa heti ekoilla treffeillä, eivät sit haluakaan seurustella. Minuun ihastuvat ovat mun mielestä jotenkin luotaantyöntäviä tyyppejä.
Yks joka ei sitten lopulta pystynyt "oleen kenenkää kaa", mainitsi mun vaikuttavan sitoutumiskammoiselta. Aivan!
Tän deittailusinfonian päätteeksi mä en halua seurustella kenenkään kanssa, mut etsintä ja säätövaihe on kivaa. Ja tää ei kyllä ollut mun alkuperäinen suunnitelma.
Taidat vaan olla koukussa itsesi ihailemiseen? Jos noin paljon on tapailuja sulla on varmaan ihan kivasti vientiä etkä oikein malta lopettaa kun aina siellä seuraavan viestitn takana voi olla entistä uljaampi prinssi? Vähän olet ehkä liian vaativainen ja olehan tarkkana ettet kehity narsistiseksi persoonaksi pikkuhiljaa.
Itse en varmaan kanssasi lähtisi kehittelemään mitään jos tietäisin tuon että useitakymmeniä treffailuja alla, häiritsisi aikalailla olla ikäänkuin jonon viimeisimpänä pitkässä jatkumossa. Ymmärrän että jos vientiä piisaa pitää joitakin tavatakin mutta että useitakymmeniä eikä silti mieleistä löydy? Tuskinpa minäkään sitten kelpaisin tai vaikka kelpaisinkin lähtölaskenta varmaan alkaisi samalla hetkellä kun tavattaisiin, ei kiitos.
Kiitti, kiitti, pidetään mielessä tuo narsistisen persoonallisuushäiriön kehittymisen riski tämän itsensä ihailun melskeessä ;D
Siksi noita treffejä on alla niin paljon, kun olen halunnut heti tavata, kun kokemuksesta tiedän, että kuvat, kirjoittelu ja puhelinkeskustelut eivät anna mahdollisuutta kohdata ihmistä syvemmällä tunnetasolla. Annan kaikille vähänkin kiinnostaville ja ns. epäsopiviltakin tuntuville mahdollisuuden näyttäytyä omana itsenään. Joidenkin kohdalla eka näyttäytyminen on riittänyt, joidenkin kohdalla viikosta muutamaan on tehnyt selväksi, että ei tää homma tästä etene.
Eikö olisikin hienoa olla jonon viimeinen eikä vaikka keskimmäinen ;D . Kyllä sä voisit hyvin kelvatakin, mistä noista kemioistakaan koskaan tietää. Mutta mites tuo sun ikisinkkuus..?
Kyllä se on ihan vakava vaara tuolla karkkikaupassa niille joille joka hyllystä tyrkytetään :D
Tuosta olen vähän eri mieltä kun itse ainakin enemmän tunnetasolla avaudun juuri kirjoittamalla eli ensin mieluusti tutustuisin tekstaamalla ja jos sitten muutamien kymmenien viestien jälkeen vielä tuntuu hyvältä sitten vasta tapaisin mutta tavalaanhan se on hienoa tietysti että annat mahdollisuuden useammille.
No parempi toki viimeisimpänä jos on ne keskimmäiset täysin unhoittuneet. Eipä niistä aina tiedä, minula se kemia kolahtaa kovemmin ehkä kymmenen vuoden välein, aika harvoin siis. Se ikisinkkuus loppuu sitten kun kolahtaa tosi kovaa ja nainenkin on vapaa, tuntuu kyllä olevan aika suuri ongelma naisille, eivät usko että kykenisin pitkään parisuhteeseen mutta se onkin heidän tappionsa :D
Tuosta narsismista on kohtalokkaita kokemuksia ja oppia tullut neljänkymmenen vuoden edestä, että tiedossa on, että sen kehittyminen tapahtuu varhaislapuudessa, eikä suinkaan yhtäkkiä nelikymppiselle ihmiselle suosiollisen nettideittailun seurauksena :D :D :D
Narsistihan ei koskaan näe itsessään mitään kehitettävää. Itselläni on tässä touhussa tullut ennemminkin nöyryyttä, että mikähän itsessä on vikana, kun ei saa asioita etenemään. Myönnän siis vajavaisuuteni, ja haluan oppia elämään terveessä ihmissuhteessa tervehenkisen ihmisen rakastavana kumppanina, vaikka elämän loppuun asti sitoutuneena.
Onko kymmenenvuotisperiodisi missä vaiheessa? Joko olisi aika kolahtaa..
Hali :D
Koetin googlella löytää vastaväitteen että siihen voisi oppia mutta ei ainakaan nopeasti löytynyt, pitänee sitten tyytyä oletukseen ettei siihen kaikista taidakaan olla ainakaan aidosti, ehkä se on ihan hyvä kuitenkin vaikka väärässä olinkin.
Ei kai sitä vikaa välttämättä juurikaan tarvitse olla, on vain niin että kun netin kautta hakee ja arvioi ihmisiä selvinpäin niin on sitten tarkempana ja varsinkin jos tarjontaa on paljon näköpiirissä ne pienetkin jutut on vara laittaa niin tärkeiksi eittei ole aihetta jatkoon. Baariseuran haku on ainakin naiselle helpompaa, eroon pääseminen siitäkään ei ainakaan tuon videon mukaan aina kovin helppoa:
http://www.stara.fi/2012/09/23/muistatko-mita-susiruma-tarkoittaa/
Taitaa olla ihan tässä lähikuukausina kovempi tälli tuloillaan, siihen uskon ja luotan :)
Kuin myös ;)
En ihmettele yhtään aloittajan kokemusmaailmaa. Fakta hommahan on, että kurantit parisuhdekelpoiset miehet "suorastaan revitään käsistä" sanotaan nyt vaikkapa ikävuosiin 25 - 35 mennessä, kun naisten pesimisvietit hyrräävät täysillä. Siten saa varmaankin satakunta miestä deittailla tavatakseen yhden hyvän yksilön, jossa mikään ei merkittävästi häiritse omia tunteita. Itse vain kymmenkunta treffailleena, näin jälkikäteen ajatellen olihan koko joukko aika erikoisia elämän "jämäpaloja". Aloittaja on oikein viisas kun ei tyydy "kunhan vain on joku".tilanteeseen. Jos jokaisen ehdokkaan huolisi, niin tästä aiheesta oli oma ketjunsa, jossa nainen tilitti "olen idioottimagneetti" ja kertoi rivistä karmaisevia karjuja, joiden kanssa oli erehtynyt seurustelemaan viime vuosina. Oma yrittäminen ei yhtään muuta sitä asiaintilaa, että vastakumppani on vastenmielinen jossakin oleellisessa suhteessa. Jos vika on psyykessä/käytöksessä, niin sen kanssa tuskin oppii elämään. Ruma mies on ihan OK !
Ja seuraavan kommentoijan kanssa olisin eri mieltä: jos kymmeniä on katsastanut ja vihdoin 79. deitti kolahtaa heti, niin kyllä sitä löytöä varmaan osaa arvostaa kaiken jälkeen.
Ei sillä ole mitään väliä, kuinka monen kanssa joku on treffaillut ennen sinua. Ei vain ole osunut omantyyppistä kohdalle. Hienoa vain, jos ei ole masentunut, vaan on jaksanut jatkaa. Ei ole kysymys liiasta vaativuudesta vaan siitä, että me kaikki olemme omanlaisiamme. Jos ei kolahda niin ei kolahda, ei vaikka tapaisi useammankin kerran.
Ovatko ihmiset vähän typeriä, kun yleistävät ihan liikaa. Ei ihan ymmärretä mistä on kysymys. Ei täällä missään jonossa olla. Ei ole jotain yleisiä "sopivia" tai "ei-sopivia" ihmisiä, on vain erilaisia ihmisiä, joista yksi sopii yhdelle, toinen toiselle. Vakka kantensa valitsee, yhden romu on toisen aarre. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, yksi haluaa asua omakotitalossa ja maalla, toinen kerrostalossa kaupungin keskustassa. Sama pätee ihmissuhteiisiin. Ns. tavallisen ihmisen on varmaan paljon helpompi löytää joku kuin vähän erikoisemman. Jotkut tykkää pitkistä profiiliteksteistä, toiset ei jaksa lukea sellaisia. Yksi tanssii, toinen urheilee.
Onneksi emme ole kaikki samasta muotista, eläköön kaikki erilaiset persoonallisuudet!
Tuossa olen kanssasi samaamieltä, että en lähtisi treffeille sellaisen(minun
tapauksessa mies) kanssa, jos tietäisin hänellä olevan kasapäin tapaamisia.
Se olisi tosi kiusallista.
Ei sillä ole mitään väliä, kuinka monet treffit joku on sopinut. Voi hyvin olla että yksikään niistä ei johda mihinkään. Sellainen ihminen on vain sinnikäs etsijä. Mitä enemmän treffailee, sitä todennäköisemmin se neula löytyy sieltä heinäsuovasta.
Aloittaja, ongelmasi on että näet vain ongelmat. Käännä se toisin päin - jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis ja kaikki ovat ainutlaatuisia, siitä se lähtee ;)2 1
Kiitos kommentistasi! Itse en näe mitään ongelmaa missään.
Jos järki ja tunteet sanovat, ettei minusta ja treffikaverista ole pariksi, ei siinä ole ongelmaa, vaan yksinkertainen faktatoteamus, että näin vaan on.
Arvostan ihmisten ainutlaatuisuutta ja kauneutta. Meissä kaikissa on ominaisuuksia, jotka eivät välttämättä sovi yhteen ajatellen yhteiselämää. Itse en nimittäin tykkäisi elää sairaalloisen mustasukkaisen alistajan puolisona, kun joku taas tykkää olla alistettuna ja ulkoaohjattuna. En myöskään halua elää pelkkänä seksiorjana ilman rakkautta, mitä sitäkin täällä nettideittailijat kilvan naiselle tyrkyttävät. Mielummin olen hyvillä mielin yksin, kuin yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole hyvä olla.
"Itse en näe mitään ongelmaa missään. "
Ihan en usko tähän, jo siksi että kirjoitat tänne.
"Itse en nimittäin tykkäisi elää sairaalloisen mustasukkaisen alistajan puolisona, kun joku taas tykkää olla alistettuna ja ulkoaohjattuna. En myöskään halua elää pelkkänä seksiorjana ilman rakkautta, mitä sitäkin täällä nettideittailijat kilvan naiselle tyrkyttävät. "
Hieman ihmettelen, missä olet nettideittaillut, koska ihan tavallisia kunnon miehiä etsimässä naista on pilvin pimein liikkeellä. Se on tietysti mahdollista, että näet tavalliset miehet, jotka eivät jaksa korostaa itseään aika tylsinä ja he putoavat pois jo alkukierroksella.
Ymmärsin, että olet nelikymppinen. Sen ikäisillä miehillä on usein jo hieman epätoivo ja masennus yksinäisyydestä ja se pitäisi osata suodattaa pois, koska häviää parisuhteen myötä. Se, ettei jaksa oikein innostua satsaamaan yhteen uuteen tapaansa johtuu niistä kymmenistä pieleen menneistä satsauksista aiemmin. On naivia kuvitella, että miehet jaksaisivat loputtomiin olla kovin innokkaita, kun kokemus opettaa ettei siitä ole loppujen lopuksi paljoakaan hyötyä.
Oletko kokeillut itse lähestyä miestä, vai odotatko aina miehen tekevän aloitteen? Se vaikuttaa suureti millaiseen ihmiseen neitssä törmää.
Ei naisten kannata lähestyä täällä miehiä. Olen kokeillut, kun löysin itseäni kiinnostavia profiileita ja näytti siltä, että heillä on haussa juuri minuntyyppinen nainen. Eivät vaivautuneet edes vastaamaan. Vaikka joku mies väitti, että kyllä mies on otettu, jos joku nainen kirjoittaa. Tai sitten onnistun kiinnostumaan niistä löytökorimiehistä, jotka ovat roikkuneet täällä vuosikaudet löytämättä - edes etsimättä? - mitään. On vain pakko odottaa, että mies joka kiinnostuu profiilistani, kiinnostuu myös minusta. Olen löytänyt yhden oikein kivan miehen täältä. Hän otti yhteyttä minuun. En vain vielä tiedä mitä siitä tulee.
"Ei naisten kannata lähestyä täällä miehiä. Olen kokeillut, kun löysin itseäni kiinnostavia profiileita ja näytti siltä, että heillä on haussa juuri minuntyyppinen nainen. Eivät vaivautuneet edes vastaamaan."
Mä olen todennut asian juuri päin vastoin. Naiset eivät vastaa, joten olen jättänyt heille sen päätöksenteon heti alkumetreillä. Olen kyllä saanut postia ja muutaman tavannutkin.
Yksi syy vastaamattomuuteen voi olla kuvattomuus tai huono kuva itsestä. Sen olen jo aika hyvin oppinut, että jos nainen ei laita selkeää kuvaansa näkyville tai kerro painoaan/vartalon muotoaan, niin ei kannata lähteä treffeille. Nämä ovat itselleni kriittisiä tekijöitä ja vain turhauttaa ajaa sata kilometriä katsomaan, että ei kiinnosta. Tulee huijauksen maku.
Naisilla on ihme kuvitelma, että ulkonäöllä ei olisi väliä. Että sen voisi ikään kuin ohittaa, kunhan tutustuu ensin muuten. Tämä on täysin luonnoton ajatus, koska miehet ihastuvat (alussa) aina ennen muuta ulkoiseen olemukseen. Jos se ei täytä omia kriteerejä, niin on ihan turha yrittää mitään suhdettakaan.
Ainakaan minä en (enää) pidä kuvaa profiilissani siksi, että tulee turhan paljon turhia ulkonäkökeskeisiä viestejä. Kun nytkin osa on sellaisia, mutta huomattavasti pienempi osa. Ne kuvat yleensä vaihdetaan aika nopeasti sitten, kun on otettu yhteyttä ja vastattu toisenkin kerran.
Tuollainen määrä tapaamisia ja kaikissa jokin valuvika. Jätä se suurennuslasi
seuraavankerran kotiin.
Ihmisissä ei ole vikaa.. on vain ominaisuuksia, jotka eivät sovi minun ajatusmaailmaani kumppanin ominaisuuksista.
Nopea tapaaminen, jota kutsut mahdollisuuden antamiseksi, ei oikeasti ole mahdollisuus kaikille, vaan lähinnä ekstroverteille. Introvertin kanssa ensimmäiset treffit menevät todennäköisesti paljon paremmin, jos takana on jo sen verran kirjoittelua, että tietää toisesta vähän enemmän.
Ekstroverttejä suosimalla rajaat siis haun käytännössä noin puoleen kaikista mahdollisista, ja saatat siinä samalla käytännössä sulkea pois niitä rauhallisempia ja turvallisempia tapauksia, ihan vaan siksi, että he eivät vielä ensimmäisillä treffeillä anna itsestään kaikkea sitä, minkä sinä ehkä tarvitsisit kiinnostuksen heräämiseen.
Kiitos näkökantasi esiintuomisesta!
Minulle tuo rajaus sopii oikein hyvin, koska itse ulospäinsuuntautuneena kaipaan samanhenkistä seuraa. Tuppisuukin saa olla. Vetovoiman ja kemian aistimiseen ei sanoja tarvita. Silmiin katsominen, halailuja ja muu lähellä oleminen sopivat minulle oiken hyvin alkutapaamisiin.
Ekstrovertit eivät muuten kokemuksieni mukaan ole rauhattomia ja turvattomia ;D
Alkoi kiinnostaa tuo aloittajan ajatuksenjuoksu - mainitsit:
" valehtelu, ulkonäkö ei vedä puoleensa, liiallinen päällekäyvyys. pelkkää seksiä, eikä halua tutustua persoonaan, eri elämäntilanteet, erilainen työrytmi, pitkä välimatka, huomattava negatiivisuus, sekä exien haukkuminen puuduttaa), vaaditaan minulta tiettyä pukeutumista ja vaatetusta, ja onhan noita lisääkin.."
"Itse en nimittäin tykkäisi elää sairaalloisen mustasukkaisen alistajan puolisona, kun joku taas tykkää olla alistettuna ja ulkoaohjattuna. En myöskään halua elää pelkkänä seksiorjana ilman rakkautta"
Jos 30 kertaa olet treffeillä käynyt niin varmasti on muitakin (sinulle) ongelmia tullut vastaan.. Kerro! Olen itse sinkkuillut jonkin aikaa ja tavannut monta monta naista - enkä keksi oikein kenestäkään mitään pahaa sanottavaa (vaikka ei olisi kolahtanutkaan), siksi kiinnnostaa!
"Olen itse sinkkuillut jonkin aikaa ja tavannut monta monta naista - enkä keksi oikein kenestäkään mitään pahaa sanottavaa (vaikka ei olisi kolahtanutkaan), siksi kiinnnostaa! "
Ehkä kyse on siitä, että yksi egoisti etsii toista, ja kumpikin näkee lähinnä nipun virheitä ja oletettuja virheitä, eli omia pelkojaan. Ei mustasukkaisuus tai alistushalu pitäsi näkyä ensitreffeillä, jos ei ole jo paistanut yhteydenotosta.
Minullakaan ei ole pahaa sanottavaa kenestäkään. Nuo edellämainitut jutut ovat vain toteamuksia, joita arvon herrat ovat itse tuoneet käytöksellään esiin. Siis toteamuksia, ei pahoja sanoja.
Kyse ei ole pelkästään ensitreffeiltä saaduista kokemuksista, vaan sekä ensitreffeiltä, että samojen ihmisten kanssa pidemmän ajan tapailuista (pisimmillään yli puoli vuotta). Aika on näyttänyt ja paljastanut naamion takana olevat asiat.
Ei ole ongelmia tullut vastaan, vaan vain minulle epäsopivia kumppaniehdokkaita.
Dignoosi on aika simppeli: Rima liian korkealla. Vaiva on varsin yleinen ja hoitona on joko sinkkuuden sietäminen tai riman lasku. :)
Tauti on sikäli salakavala, että hoitamattomana johtaa kestovitutukseen, kun nuoremmat ja kauniimmat jyrää yli.
Noo eipä tässä olla oltu kolmea viikkoa kauempaa sinkkuna, kun vuosi sitten erosin pitkästä aviosuhteesta. Nytkin tapailen / seurustelen live-elämässä tapaamani miehen kanssa ja ihan hyvin menee.
Ei ole ollenkaan vitutusta ollut, eikä ihan muutamassa vuodessa olla rumenemassa ja nuorekkaana tässä vielä ollaan, että kaikki hyvin. Rima on pysynyt tietyllä tasolla ja pysyykin, nimittäin tasokkaalle naiselle vain tasokasta seuraa.
Mistä niitä löytyy live-elämässä? Minäkin käyn paljon erilaisissa paikoissa ja tapaan ihmisiä sekä työn että harrastusten puolesta, ja osaan kuvitella miljoona tilannetta, joihin keksisin sijoittaa yllättävän tapaamisen, jos olisin elokuvakäsikirjoittaja, ja vaikka en olekaan. Mutta missään ei osu kohdalle ketään.
Jotkut sanovat että se tulee vastaan yllättäen kulman takaa juuri silloin kun ei osaa varautunut, ja minun vika on se, että olen varautunut siihen melkein koko ajan. Toiset taas sanovat, että pitää antaa näkyä, että on haku päällä ja oikeanlaista pilkettä silmäkulmassa. Ei toimi. Mikä sitten toimisi?
Nettitreffeillä olen käynyt monenkin kanssa, lähes kaikkien heistä toisenkin ja kolmannenkin kerran, mutta sitä jotakin ei vain tunnu. Eikö ole vielä tarpeeksi monta? Eräs tuttu sanoi, että pitää käydä sadan kanssa, niin siihen mennessä kyllä löytyy niin että kiinnostaa puolin ja toisin, eikä vain toisin.
Niinpä, kun katsoo elämäänsä taaksepäin, niin hyvin monet isot tapahtumat ovat olleen ns. sattuman kauppaa. Kun vähiten odottaa, silloin se tapahtuu.. Eli lopettaa odottamisen ja elää vaan vapaasti niin kuin ei etsisi ja hakisi mitään. Toiveita ja pyyntöjä voi esittää "maailmalle", esim. tyyliin "pyydän, että elämääni ilmestyy minulle sopiva henkilö sille oikealla hetkellä".. Näin tulee odottamattomalla hetkellä tapahtumaan, ja sen kyllä sitten tietää, kun näin on käynyt.
Itselleni mainitsemani livekohtaaminen tapahtui "puuntakaa" systeemillä. Töissäni asiakkaana käväisi mieshenkilö, jota kohtelin ihan kuin ketä tahansa asiakasta asiallisesti ja ystävällisesti hymyillen täysin ilman flirttejä ja pilkkeitä silmäkulmissa. Parin päivän päästä tästä asiakaskontaktista mies otti yhteyttä treffit mielessään, ja tämä tuli todellakin täytenä yllätyksenä ja odottamatta. Tunnusteluasteella ja tutustumismielessä vielä mennään, mutta molemminpuolista kivaa kutinaa on selkeästi ilmassa..
Voihan se olla, ettemme me ihmiset oikeasti tiedä meille sopivia kumppaneita järkeilyn avulla katsottuna, vaan ehkä pitäisikin heittäytä elämävoimien vietäväksi ja antaa asioiden tapahtua ns. luonnollista kautta.
Olen tämän keskusteluryppään avulla alkanut tajuamaan mikä voisi suhteessa ja kumppanissa riittäkkin, ja siitä suuri kiitos teille jokaiselle kanssakulkijalle koskettavista kirjoituksistanne!!
Kaikkea hyvää ja isot voimahalit :D
Nyt taisit lukea väärin..
Eikö jo kirjoitteluvaiheessa hahmota, että minkälainen treffattava on ? Ainakin
osapuilleen, ettei tule sitten kymmeniä turhia tapaamisia.
Eikä em. minulla olisi aikaa käydäkkään jatkuvilla treffeillä.
Monet nettinaiset käyvät kymmenillä treffeillä ihan huvikseen vaan, se on monille sellanen harrastus ja ajankulua. Se kannattaa miehenä muistaa, että koska siellä on varmaan 5 miestä yhtä naista kohden etsimässä netistä seuraa, niin et todellakaan ole yksi ja ainoa joka tiettyä naista treffailee. Siellä on jonossa paljon lisää ukkeleita, varsinkin jos kyseessä on tavallisen mittapuun mukaan vähänkään kauniimman näköinen nainen.
Yksikään tapaaminen ei ole turha. Jokainen ihminen on kohtaamisen arvoinen. On mukava tutustua ja oppia jokaiselta uutta ja kokea erilaisia maailmankatsomuksia.
Kirjoittelun alkuvaiheessa kyllä selviää haluaako ihmisen kohdata livenä vai jätetäänkö homma siihen. Totta kai jonkunlaista "alkukarsintaa" pitää olla! Ei tulisi mieleenkään treffata "huvin vuoksi" tyyppiä, jonka ensimmäinen viesti on "mun vaimo ei anna, tuu sä nuolemaan mua.." :D
Höh. Mulle löyty ihana kumppani netistä 8v sitten. Kirjotteli tosi lyhyesti ja sit tuli kuitenkin tunne, että tuossa voi olla jotain. Valtavat mainospuheet ei anna aina kuvaa, millainen on vaan millainen uskoo/haluaa olevansa. Kun oli sitten pian ohimennen tilaisuus "kattoo tyypit" lyhyesti, tavattiin ja vaikka ollaan aika erilaisia haluttiin molemmat jatkaa tutustumista. Puhelimessa juteltiin ja siitä se vaan lähti, muutettiin yhteenkin puolen vuoden päästä.
Kai se nyt on järkevää karsia vähän, ihan pervot joilla on heti sairaat jutut. Omasta kokemuksesta kyllä kannustan sit tutkimaan tarkemmin niitä niukempia ilmotuksia ja vastauksia. Ne vaan tahtoo "hukkua" sinne muiden joukkoon, kun hitaamin tutustuvat ei oo koko ajan suuna päänä.
Oikeastaan tuossa on kaksi erilaista vaihtoehtoa:
1. Esiseulasi on liian löysä tai sitä ei ole ollenkaan. Kyllä netistä löytyy vaikka kuinka paljon täysin ei-sopivia kumppaneita, mikäli vain on on valmis niitä treffailemaan. Eivätkä ne varmasti lopu kesken tapailemalla.
2. Tavoitteesi ovat liian korkealla suhteessa omaan naamaasi ja persoonallisuuteesi. Minkälaisia edelliset seurustelukumppanisi ovat olleet (lasketaan vain yli vuoden kestäneet suhteet)? Jos tähtäimet ovat aikaisempien saavutusten tasolla, niin oletko itse muuttunut huonompaan suuntaan? Modifioi omaa tavoitetasoasi iän mukaan, jos tapailit 5v sitten 30-vuotiaita niin nyt olisi syytä alkaa katselemaan 35-vuotiaita.
Olin yhdessä ex-mieheni kanssa ikävuodet 19-39v. Erosin vuosi sitten. 25-53 - vuotiaat miehet ovat olleet eron jälkeen kimpussani ihan live-elämässä. Jokaisessa vain on ollut jotain mikä ei ole natsannut kokonaisvaltaisesti. Olen myös todennut, etten minä ole heidän elämäänsä sopiva, ja siksikin torpannut jotkut orastavat suhteet.
Netistä en enää yhtäkään etsi. Nämä vuodesta toiseen täällä lojuvat on nyt nähty..
Näinkin on hyvä ja olen onnellinen.
Jos itsellään on jokin kauhea lista minkä kaikki kohdat toisen pitäisi täyttää, niin eiköhän se aika pitkälti ole jo kuolleena syntynyt yritys treffailla.
Listani:
- rehellisyys
- hyvä itsetunto
- väkivallattomuus
- toisten kunnioitus
- savuttomuus
- kohtuus alkoholin käytössä
- hygieenisyys
- vastuu omasta elämästä
- miellyttävä ja vetovoimanen olemus
- positiivisuus / elämänmyönteisyys
- sopiva ikä ( -5v.)
Jos minäkin yllän noihin kaikkiin, niin kyllä joku miespuolinenkin tuohon kokonaispakettiin yltää. Netissä ei vaan ole kohdalle osunut listalla jokaista kohtaa täyttänyttä. Profiilit lupailevat juuri noita kaikkia, mutta tosi monella on tyssännyt homma jo tuohon ekaan kohtaan!
Mikäs sitten oikein mättää? Jos saan arvata niin luulenpa ongelman olevan aikas usein tuossa, miellyttävä ja vetovoimanen olemus, kohdassa.
No voi harmi kun en ole savuton, muutenhan olisin ollut unelmiesi täyttymys, toisaalta kun tuolla ylempänä kirjoitit "Nytkin tapailen / seurustelen live-elämässä tapaamani miehen kanssa ja ihan hyvin menee." niin minä taas katson sen pitkäksi miinukseksi jos on suhteita päällä uutta haettaessa, tasapeli siis, jos lemppaat ukon pihalle ja vietät puolisen vuotta nunnan elämää niin voitaisiin palata asiaan, ehkä minäkin olen siiihen menneessä savuton :-)
Sä huijaat itseäsi!
Tuon listan täyttäviä miehiä on netissä pilvin pimein. Ongelma on tämä:
- miellyttävä ja vetovoimanen olemus
...joka on täysin itsesi päätettävissä eikä yhdenkään miehen ominaisuus.
Sen lisäksi ei ole kovin uskottavaa puhua rehellisyydestä ja ylläpitää vakipanoa samaan aikaan kun etsii elämänkumppania. Olen noin 100%:sen varma, ettet tätä asiaa potentiaaliselle uudelle miehelle kerro.
En ole missään väittänyt juuri nyt hakevani miestä.
Tämän hetkisen tapailusuhteen (huom. ei panosuhde) kanssa menee ihan hyvin, vaikka siinäkin on juttuja, mitkä vähän tökkivät. Siksi lähdin alunperinkin kirjoittelemaan, onko yleisesti ottaen alun tökkiminen johtanut joillakin kuitenkin pysyvään suhteeseen, ja mitkä asiat voidaan katsoa läpi sormien niin, ettei torppaa kumppaniehdiokasta heti alkuunsa.
Tämänhetkinen mieskokelas tuntuisi ok tyypiltä jatkoa ajatellen, ja siksi haluaisin oppi suhtautumaan joustavammin mieltäni kaihertaviin juttuihin.
Kiva, jos "listan täyttäviä" miehiä on pilvin pimein tarjolla, kohdalle vain ei ole osunut yhtäkään. Aika yleistä on monen kohdalla ollut epärehellisyys, kunnioituksen puute ja negatiivisuus. Niin, puoleensavetävyys on henkilökohtainen tuntemus, johon vastapuoli ei oikeastaan pysty itse paljoakaan vaikuttamaan. Vaikka komeita ja "hyvinvarusteltuja" miehiä olen tavannutkin, niin joku kipinä on kuitenkin jäänyt puuttumaan.
Kiitos kommentistasi, ihanan nasevaa ja suoraa tekstiä! :D
No voi halit sulle ;D !
Nyt vaan en olekaan hakemassa uutta suhdetta, kun on viritteillä tämä nykyinen. Alkutaipaleella vasta ollaan ja hyvinkin epävarmalla pohjalla, mutta yksi kerrallaan ajan kanssa katsastetaan..
Mikäs kumma puolen vuoden karenssisääntö sulla on?
Oletko kokeillut tupsuttelua korvaavia juttuja, ja mites ois alkuun korvaavana se sähköinen kärykääryle? Mun takia on yksi mies lopettanut saman tien polttamisen(valehteli profiilissa savuttomuutta, mutta polttikin oikeasti melkein ketjussa!!!) ja suhteen päättymisen jälkeenkin on pysynyt kuulemma kuivilla :D
Jaaaa, niin et sitten ollutkaan juuri nyt hakemassa, anteeksi väärinymmärrys :)
se puoli vuotta vaan tuntui hyvälle laittaa tuohon vastineeksi tuohon listaukseen, hieman vähempikin voisi riittää mutta puolisen vuotta ainakin luulisi olevan riittävästi exästä ylimenoaikaa niin että tietäisin olevani ehkä jotain muutakin kuin laastarisuhde, se kun ei ole kivaa paikata toisten särkemiä sydämiä.
Kokeilin kerran niitä lääkenappeja, toimii hyvin ja niillä kyllä irti pääsisi jos haluaisi kovasti, samoin varmaan myös sähkötupakalla jos hommaisi nikotiinilliset aineet mutta minusta ihan mukava tupakoida noita perinteisiä. Minä en valehtele profiilissa tuostakaan, tiedän että karsii aika rankasti kumppanuusehdokkaita mutta minkäs sille sitten voi. Naisen takia saattaisin lopettaa jos sitten itse keksisin sen mutta naisen vaatimuksesta en varmaankaan, auttaisin kyllä pakkaamaan :D
Pientä uskottavuusvajetta ilmassa...
Kysyt "nettideittailu" palstalla neuvoja orastavan suhteen tökkivyydestä, vaikka et ole koko miestä netissä edes tavannut. Olet sieltä löytänyt kertomasi mukaan vain valheellisia profiileja ja alistavia miehiä.
Et ole uskaltanut olla (koko aikuisiälläsi) yli kolmea viikkoa yksin ja syytät miehiä epärehellisyydestä ja kunnioituksen puutteesta. Miten ihmeessä kunnioitetaan naista, joka antaa ymmärtää olevansa läheisriippuvainen ja vaihtaa miestä kuin paitaa?
Esität listassasi paljon henkisiä vaatimuksia, mutta pidät tärkeänä mainita miesten "varustuksen". Se kertoo aika vahvasta pinnallisuudesta tai ainakin siitä, ettei listasi olekaan ihan rehellisen täydellinen.
Ihan siis suoraan sanottuna, siinä kuvassa jonka annat itsestäsi ei oikein täyty ne kriteerit, joita vaadit mieheltä. Mm. vastuu omasta elämästä tarkoittaa myös kykyä elää eron jälkeen yksin, ja hyvä itsetuntoinen ihminen käsittelee eronsa ennen kuin etsii uuden ihmisisuhteen.
Tarinat vakasta ja sen kannesta eivät ole ihan tuulesta temmattuja.
Ihanaa kyökkipsykkaa :D
Me ihmiset nähdään asiat eri tavalla. Näen itseni ja oman elämäni toisin kuin sinä, joka ei tunne minua eikä elämääni.
Mut isot halit sullekin ;D
Ehkä olet poikkeus, mutta yleensä tällaiset listaukset ovat täyttä roskaa. Vaikka kuinka täyttäisi ne kun vertaa itseään naisen deittiprofiiliin, vastausta yhteydenottoon ei siitä huolimatta tule. Ehkä joku tökkii miehen profiilitekstissä, tiedä häntä..
Kyökkipsykkaa tai ei, niin tosiasiat ovat aika kylmiä. Etsimäsi "täydelliset miehet" eivät enää juuri katsele nelikymppisten perään, jos "markina-arvo" vain riittää nuorempiin.
Siksi kannattaisi tuossa iässä jo hieman joustaa ja kiinnittää huomiota enemmän niihin (oikeasti) henkisiin kuin fyysisiin ominaisuuksiin, ts. opetella ymmärtämään että myös oma vetovoimaa hiipuu, vaikka satunnaisia panohalukkaita kuinka pörräisi ympärillä. Lopulta (iän myötä) se ystävyys ja kumppanuus nousee kuitenkin seksin edelle.
Halaus sullekin. :)
Mitkä tosiasiat?! ;D
Jokainen valitkoon itsellensä sopivan ikäisen kumppanin. Ne, jotka hakevat nuorempaa, siis ilmeisesti fyysisesti vetovoimaisempaa, eivät sitten olekaan tällaiselle henkisyyttä hakevalle sopivaa seuraa :)
Monesti näyttäisi olevankin niin, että neli- ja viisikymppisille miehille sopiikin sellaiset lähemmäs parikymppiset elämänkokemattomat ja helposti rahalla vietävissä olevat naisenalut, kun ovat henkisesti lähempänä toisiaan. Olen aika moneen henkisesti kypsymättömään n. viisikymppiseen mieheen törmännyt, ettei tällaiselle nelikymppiselle naiselle niin keskenkasvuinen ole kelvannutkaan.
Mitenköhän olet saanut käsityksen, että pidän ihmissuhteessa ensisijaisesti tärkeänä kumppanin ulkonäköä.. Ja muuten, kun et tiedä miltä näytän ja millainen olen luonteeltani, on turha alkaa vähättelemään vetovaoimaisuuttani ;D
Paljon haleja :D
Oisko sulla torjuntaefektiä aiheuttavana toi sun negatiivisuus, mikä ehkä näkyy profiilitekstissäsikin..
(Listallani toiveena on myös positiivisuus..)
Negatiivisuutta viljelen vain täällä keskusteluissa. Treffi-puolella yritän olla positiivinen vaikkei siihen juuri aihetta ole. En tosin profiilissani väännä rautalangasta olevani positiivinen, vaan juuri yritän välttää kaikkea mitään sanomattomia latteuksia (mukava, huumorintajuinen). Tiedä sitten johtuuko menestyksen puute siitä, etten halua mitään kliseitä tunkea profiiliini.
Se tosiasia, että ihminen menettää ulkoista vetovoimaansa iän myötä.
"Mitenköhän olet saanut käsityksen, että pidän ihmissuhteessa ensisijaisesti tärkeänä kumppanin ulkonäköä.. Ja muuten, kun et tiedä miltä näytän ja millainen olen luonteeltani, on turha alkaa vähättelemään vetovaoimaisuuttani"
Olet ihan itse tuonut julki, että miehiä pörrää ympärilläsi ja että et ole joutunut olemaan kolmea viikkoa pidempään sinkkuna. Annat myös käsityksen, että sinä olet se, joka päättää, eli että ongelma ei ole sinun kelpaavuus miehelle. Näistä ei ole kovin vaikea tehdä (miehenä) johtopäätöstä, että olet joko hyvin vetävän näköinen nainen tai että korostat sitä puolta kirjoituksissasi. Todellisuudessa en toki tiedä millainen olet, ehkä vain trolli.
Minä näen, että henkisyyteen ja hyvään itsetuntoon kuuluu kyky olla myös yksin ja ryhti olla lähtemättä epämääräisiin arpa/laastarisuhteisiin. On myös kovin ristiriitaista kirjoittaa sekä arvostavansa henkisiä arvoja ja kirjoittavansa, että vain täydellinen kelpaa. Jälkimmäinen edustaa kovin egoistista ja pinnallista
arvomaailmaa.
Huoh.. nooh.. olen vetävän näköinen :)
Tiedossa on, että ulkomuoto muuttuu, siksi korostan nimenomaan henkisiä puolia miesvalinnassa. Komea ulkonäkö on plussaa, mutta ilman plussaakin ulkoista viehätysvoimaa on vain kumppanissa oltava. Ulkoiseen viehätysvoimaan sisältyy vain ja ainoastaan kriteerinä viehättävä ulkomuoto, joka voi olla kaljusta pitkätukkaan, tummasta vaaleaan, lyhyestä pitkään, laihasta pullukkaan, sileästä ryppyiseen, "pätkästä john holmesiin".. Eli siis mitään luokitusta ulkonäöstä EI ole, kunhan itseä viehättää kumppania katsella. Onkos tuossa todellakin pelkkää pinnallisuutta mukana?!
Kuules rakas, osaan huolehtia itsestäni ja yksinolostani ja suhteistani ihan itsekkin, ei sinun tarvitse olla siitä huolissasi, joohan.. Jännää vain, miten heti ajatellaan suhdetta tällaisesta, kun netissä tapaa miehen, jonka kanssa kirjoittelee muutaman sähköpostin, soittelee muutaman päivän ajan ja treffaa kerran kahvien merkeissä, ja homma jää siihen. Juu siinä sitä on laastarisuhdetta, jonka yli pitäis päästä, ja hyvä jos puoli vuotta riittää surun yli :D :D :D
Ja mistäs nyt repäisit tuon "vain täydellinen kelpaa" tuohon.. voi sua sentään..
haliii ;D
"Tiedossa on, että ulkomuoto muuttuu, siksi korostan nimenomaan henkisiä puolia miesvalinnassa."
Et ymmärtänyt pointtiani. Myös sinun ulkonäkösi kokee inflaation, joten miehen henkiset omaisuudet eivät riitä. Niin kauan kuin käytät hyväksesi kykyä "valita massasata" et tosiasiassa kohtaa ketään ihmisenä, vertaat vain pinnalisesti muihin tapaamiisi.
"Kuules rakas, osaan huolehtia itsestäni ja yksinolostani"
Miten? Ethän sinä ole koskaan ollut yksin?
"Juu siinä sitä on laastarisuhdetta, jonka yli pitäis päästä"
Ajattelin lähinnä tuota 20 vuoden liittoasi ja eron päälle kolmen viikon yksinoloa.
"Ja mistäs nyt repäisit tuon "vain täydellinen kelpaa" tuohon.. voi sua sentään.."
Ihan itse sinä sen ketjun otsikoksi kirjoitit. :D
Hei ihan oikeasti :D ! Olet niin pihalla tästä jutusta, että sun uskottavuus mua neuvomaan on mennyt jo aikoja sitten!
Kiitti nauruista ja hyvää jatkoa halien kera ;D
Näinhän se aina käy. Ensin puhutaan itsensä pussiin ja sitten syytetään siitä vastapuolta. :D
Ei ole iso yllätys naiselta, joka näkee miehissä vain vikoja ja puutteita, mutta on heistä henkisesti täysin riippuvainen.
Hyvää jatkoa sinullekin.
:D :D :D...................
Nimimerkillä 1 1=2 on hyviä pointteja. Olet varmasti viehättävä ja ihana ihminen, mutta vaikuttaa siltä, että olet itsesi ja elämäsi kanssa vähän hukassa. Viesteistäsi päätellen sinulla on sekä ero- että ikäkriisi päällä, mutta pakenet kumpaakin.
Mahdollisuudet hyvän parisuhteen löytämiseksi kasvavat huomattavasti, jos maltat olla jonkin aikaa yksin ja tehdä työtä itsesi kanssa, jotta löytäisit (uudelleen?) itsesi ja aikuisuutesi. :)
Voi rakkaat ihmiset, kun ei kukaan voi toisen elämästä tietää mitään, vaikka jotain infoa kirjoittelulla saisikin, niin ei siltikään toinen voi tehdä diagnoosia toisesta :)
Kiitos vaan huolenpidosta, mutta kaikki on oikein hyvin ja osaan huolehtia itsestäni, yksinolostani ja pääkopastani :)
Minulla on hyvä parisuhde juuri nyt, elämäni on tallella, ei hukassa ;D
Toivottavasti tämä auttoi teitä huolehtijoita rentoutumaan ja nauttimaan omista elämistänne, niin ettei teidän tarvitse enää kantaa huolta toisten hyvinvoinnista :D
Rakkaudella ja haleilla
"kun mikään ei riitä", joka vaihtaa nimimerkkiään nimimerkiksi "riittäävä löytynyt"
;D
Eihän siinä sitten kauaa mennytkään. :D
Ongelma, jota ei aluperin edes ollut, on ratkennut. "Ajan kanssa" typistyi viikoksi, ja orastavan parisuhteen riittämättömyysongelmat haihtuivat taivaan tuuliin, kun esitin vain pari kriittistä kommenttia. Rakkautta ja haleja piisaa, ja iloiset hymiöt täyttävät ruudun. :D :D
Kaikki on taas hyvin... ja kaikki kulissit taas kunnossa!
Huomaan, että olet negatiivinen minua kohtaan, jokaisessa viestissäsi. Mutta mikäpäs siinä, jokainenhan kertoo vain ajatusmaailmansa tilasta ulosannillaan..
Mietinpä vaan, että kyllä sinäkin varmaan pystyt ajattelemaan myös asioiden positiiviset puolet, ja tukemaan ihmisiä piikittelyn ja parjaamisen sijaan..
Rakkautta ja haleja ja ruudun täydeltä iloisia hymiöitä... ;D...
Minä olen negatiivinen vain siltä osin kun olet ylimielinen, koska en pidä ylimielisyydestä. Tai oikeastaan en ole edes kovin negatiivinen, sanon vain inhoni ylimielisyyttä kohtaan suoraan. Niin metsä (netti) vastaa kuin sinne huudetaan.
Retoriikastasi päätellen sinä kyllä "rakastat" kaikkia, mutta asiasisällöstä päätellen kukaan ei kuitenkaan tahdo oikeasti kelvata. Puhuttelemalla minuakin, täysin tuntematonta ihmistä "rakkaasi" sinä lähinnä alleviivaat omaa "hyväntahtoista" egoasi ja pinnallisuuttasi.
Toivon tietysti, että pääset pahasta olostasi eroon, minkä saat muiden kirjoituksia lukemalla.
Rakkaushaleja ja mielen hyvinvointia sinulle!
:D
Ps. Vanha sanalasku ei sovellu joka paikkaan.. Sinä kirjoitat minulle ilkeästi, minä vastaan ilkeilyysi rakkaudella.. ;D
Onnea etsintään, toivottavasti löydät jostain tuollaisen (vapaan) miehen =)
Kyse ei ole välttämättä siitä, että olet liian vaativainen.
Taustalla voi olla se, ettet oikeastaan haluakaan suhteeseen kenenkään kanssa vaan olet halunnut säilyttää mieluummin itsenäisyytesi. Tämä johtaa siihen, että etsimällä etsit vikoja toisesta ja ne alkavat häiritsemään sinua.
Mulla on ollut sinkkuuteni aikana joidenkin miesten suhteen samanlaisia ajatuksia kuin sinulla. Jokin ihan mitätön "vika" on alkanut häitsemään, jota ei ole voinut muka katsoa sormien läpi. Jutun loputtua olen todennut, että halusin oikeasti vain olla yksin . Aika ei ollut oikea parisuhteelle.
Kuitenkin uskon, että niin sinä kuin minäkin, molemmat pitkän parisuhteen eläneenä, pystymme katsomaan kumppanissa läpi sormien tiettyjä häiritseviä ominaisuuksia, kunhan aika suhteelle on oikea.
Kyllä yksi syy vastaamattomuuteen ainakin omalla kohdallani oli se, että laitoin itsestäni "liian vetävän" kuvan profiiliini. Kun on kymmeniä yhteydenottoja saanut niin ei yksinkertaisesti enää ehdi kaikkiin vastata.
Minä en katso ulkonäköä, vaan haen sitä tiettyä KATSETTA. Olen tavannut tänä kesänä toistakymmentä miestä,yhden kanssa SE katse tuli, mutta muut ongelmat veivät voiton. Toki jokin ulkoinen ominaisuus, kuten aivan hoitamattomat hampaat tai likaisuus ovat sellainen ominaisuus, joka vie voiton kaikesta. Mutta kertokaapa, mikä minussa mättää, kun olen saanut kuulla, että olen söpö ja että kanssani seksi on sellaista, josta yleensä vain unelmoidaan, mutta jokin vain mättää...
Aika paha sanoa näin viestin perusteella, että mikä sinussa mättää. Kokevatkohan miehet sinut jotenkin etäiseksi, kriittiseksi tai välinpitämättömäksi? Se mitä itse tekee ja toinen kokee on kaksi eri asiaa. Pelkästään hyvän seksin varaan ei voi suhdetta rakentaa eikä korean ulkokuoren. Ehkä miehet ovat olleet kauniin ulkonäkösi vuoksi vain seksin perään ja kerta pari kanssasi on riittänyt, tiedä häntä...
Et ole sitten kertaakaan yrittänyt saada selville miehiltä, että mikä mättää, vai eikö kenestäkään saa irti mitään kommentteja asian tiimoilta?
Sinä sen sanoit 1 1=2 :) Naiset ei löydä miestä siitä yksinkertaisesta syystä että rima on turhan monilla liian korkealla, kun laskisivat sitä rimaa edes hiukan niin voisi alkaa onnistaa :D. Sitten ne ihmettelee huuli pyöreänä että kun kukaan mies ei jaksa kiinnostua :O. Ei minua ainakaan kiinnosta nainen joka on kiinnostunut pelkästään ulkonäöstä, tai siitä että onko miehellä omaisuutta tai rahaa, tai että onko se korkeasti koulutettu. Olen sitä mieltä että pitää katsoa kokonaisuutta, mutta joillekkin se tuntuu olevan ylivoimaista.
Olisin mielummin yksin, kuin alkaisin rimaa laskemaan (elän kylläkin parisuhteessa..).
Ulkonäkö ja varallisuus ovat tärkeitä, jos toisella osapuolella nämä kriteerit kuitenkin täyttyvät.
Mikset vain mukisematta tavoittele niitä naisia, jotka katsovat sitä haluamaasi kokonaisuutta? Antaa hyvännäköisten ja rikkaiden temmeltää keskenään!
Ikä tuo lohtua: Kauniit rupsahtavat ja rikkaat paljastuvat usein ylivelkaantuneiksi.
Viiskymppiset entiset missit ovat usein ihan oikeasti aika säälittäviä. He elävät yhä kauneudestaan, jota ei enää ole.
Kaikki ihmiset ovat mielestäni kauniita ikään katsomatta. Hyvännäköisyys on sitä, että huolehtii omasta hyvinvoinnistaan, on itseensä tyytyväinen ja antaa kauneutensa näkyä ulospäinkin.
Mikä on kaunista? Rypyttömyyskö? Tekeekö ikä ihmisestä ruman? Pitävätkö ikääntyneet ihmiset itseään ja kumppaniaan rumana? Tervehenkinen asenne..?
Luonto voi opettaa pitämään kaikkea kauniina. Syksy on mitä otollisinta aikaa. Ovatko vihreät (nuoret) lehdet kauniimpia kuin ruskeat ja kuihtuneet (ikääntyneet) lehdet..
Mitä on rikkaus? Suuret määrät rahaa ja omaisuutta? Jos ajatellaan tässä yhteydessä materiaalista rikkautta (elämähän voi olla muunkin mittapuun mukaan rikasta), voisiko ihminen pitää itseään rikkaana, olla kiitollinen vaikka leipäpalasta, joka tuo helpotusta sen hetkiseen nälän tunteeseen? Itselläni ei ole velkaa yhtään, asun omistamassani asunnossa, tilillä on kivasti rahaa, mutta mielestäni olen siksi rikas, koska yksi leipäpalakin on minulle rikkautta, joka tyydyttää sen hetkisen tarpeeni.
Näin aikuisiässä eteen sattuneen kumppanin rahallisen varallisuuden tasavertaisuus on osoittautunut tärkeäksi. Onnenonkijoita ja siivellä eläjiä on ollut tyrkyllä, eikä heidän kanssaan ole voinut tehdä yhdessä maksullisia asioita, ellen minä ole ollut maksajana. Ihan ok maksella miehen pienimuotoisia juttuja, mutta kyllähän jokainen sen ymmärtää ettei tuossa ole pidemmän päälle järkeä, jos haluaisi tehdä vaikka kalliimpiakin ulkomaanmatkoja yhdessä.
Jäit muuten kiinni !!!!! :D
Miten ihmeessä sä olet ehtinyt tapaamaan montakymmentä miestä ja osan jopa useamman kerran, jos olet ollut vaan kolme viikkoa yksin?
Siinä naisen henkisyys oikein loistaa kilometrin päähän, kun on kahdet treffit päivässä ja yksi mies odottelee jossain!
Oih voih, kun mahassa sattuu. LOL Tämmöinen valehteleva trolli sinä olet! :DDD
Muka henkisyyttä ja rakkautta....my ass... :DDD
Käsitin että aloittaja on eronnut vuosi sitten ja on sen jälkeen, siis vuoden aikana treffiaillut nuo kymmenet miehet. Ja tuo kolme viikkoa ilmeisesti on aika, jolloin ei ole ole ollut menossa mitään tapailua tai seurustelua kenenkään kanssa. Näin minä sen ymmärsin.
Mutta jos yhden kanssa on seurusteltu puolikin vuotta (muistaakseni jossain viestissä luki näin), niin onhan siinä aika kiirettänyt pitänyt treffien kanssa muuten.
Eikä myöskään ole ehtinyt eroa työstämään ollenkaan, ellei sitä ole tehty sitten jo liiton aikana.
Henkisyys ei ole tosiaankaan ekoja juttuja mitä tuosta tulee mieleen. :D Trolli tai ei.
Voi rakas, kerroin jo, että et tiedä elämästäni mitään ja olet siitä ihan pihalla. Olet näköjään edelleenkin..
Toivon tosiaan, että saavutat mielenrauhan elämässäsi. Auttaisikohan tämä vaikka vähäsen, jos kerran olet niin kiinnostunut minun elämästäni, että kolme viikkoa on PISIN aika ilman suhdetta. Eli muitakin suhteettomia ajanjaksoja on ollut kuin vain yksi kolmen viikon aika :D
Taidatkin vain haluta rakkaushalejani, kun niin kiihkeästi kommunikoit kanssani.. ;D
Kilometrien päähän loistavaa rakkautta sinulle! :D :D :D
Jos et ole trolli niin kehottaisin hakeutumaan psykologin tai psykiatrin juttusille. Ihan oikeasti.
Niin.. kiirettä on pitänyt :D
"Eikä myöskään ole ehtinyt eroa työstämään ollenkaan, ellei sitä ole tehty sitten jo liiton aikana."
Eroa on työstetty kymmenen vuotta, yksinäisyyttä (joku huolissaan yksinolemisestanikin..) työstetty siitäkin enemmän vuosia. Eron päivä ja siitä eteenpäin on ollut pelkkää iloa ja juhlaa!!!
Kiitos huolenpidosta :D
Suomessa pidetään hulluna, jos rakastaa, on iloinen ja onnellinen, ja vielä näyttää sen ulospäinkin.. :D
Hali sullekin ;)
Tiedän vain sen mitä tänne kirjoitat:
"kun mikään ei riitä: 20.9.2012 01:23:
Olen tavannut montakymmentä miestä livenä kerran tai useammankin...enkä ole halunnut edes aloittaa suhdetta oikein kenenkään kanssa."
"kun mikään ei riitä 25.9.2012 02:22:
Noo eipä tässä olla oltu kolmea viikkoa kauempaa sinkkuna, kun vuosi sitten erosin pitkästä aviosuhteesta. Nytkin tapailen / seurustelen live-elämässä tapaamani miehen kanssa ja ihan hyvin menee."
Niin tai näin, niin sun uskottavuus on mennyttä. Sä joko:
a) Seurustelet ja deittailet ja treffailet muita samaan aikaan.
b) Seurustelet aina viikon pari kerrallaan, ja hyökkäät sen jälkeen kiireellä ja epätoivolla treffeille etsimään parempaa.
c) Valehtelet.
Ja kaiken päälle höpötät jostain henkisyydestä ja kyvystä olla yksin. Sä olet trolli, joka puhuu paskaa ja luultavasti vain siksi, että pönkität täällä turhamaista egoasi. Sulla lienee hyvin huono itsetunto, kun pitää tulla tänne keksimään tarinoita ja pätemään ihmisten kustannuksella. Sä pilkkaat ihmisiä ylimielisydelläsi.
Saat pitää rakkaushalisi. Sanon ei feikeille!
Taas meni kaikki pieleen, sillä myös kirjoituksia voi tulkita vastoin alkuperäistä tarkoitusta ja vääristellen, kuten tässä on nyt käynyt ;D
Kaikki mitä kirjoitat minusta, kertoo vain sinusta itsestäsi.
Kiitos mielenkiinnosta ja hyvistä nauruista!!
:)
Kuten arvattua, et kyennyt laittamaan yhtäkään perusteltua selitystä väittämiini.
Sinä Suomeksi sanottuna puhuit itsesi pussiin ja todellinen elämäsi EI ole sitä, mitä kirjoitat. Se ei yksinkertaisesti voi olla johtuen kirjoitustesi ristiriitaisuudesta. Yrität antaa itsestäsi jotenkin täydellisen kuvan, mutta - kuten olemme huomanneet - hieman kun asiasta kyselee, kaikki paljastuu teennäiseksi kuvaksi, jolla yrität pönkittää egoasi.
Ja tämä ei kerro minusta oikeastaan muuta, kun että mikä tahansa tarina ei mene läpi. Ja sen, että olen ilkeä trolleille. :D
Tietenkin kykenen, mutta en ala, koska en näe siihen tarvetta. Minulle riittää, että itse tiedän omasta elämästäni :D
Jutuistasi tulee mieleen yksi tuttu, joka keksi hurjia juttuja ja salaliittoteorioita, ja oli sitten jopa viikkoja vihainen niille omassa päässään keksimilleen tarinoille :D :D :D
"Tietenkin kykenen, mutta en ala, koska en näe siihen tarvetta. Minulle riittää, että itse tiedän omasta elämästäni :D"
No, heh heh! Et kykene.
Et taida vieläkään ymmärtää, että puhuit itsesi täysin pussiin väitteillä monista kymmenistä miehistä ja maksimissaan kolmen viikon sinkkuudesta. Ne vain eivät mahdu samaan vuoteen. Tai jos oikein änkemällä ehkä mahtuvat, niin kovin henkeväksi tuota ei voi sanoa. Epätoivoinen lienee kansanomaisempi nimitys. :D
Jos olet treffaillut vaikkapa kolmesti viikossa, niin olet tarvinnut yhteensä noin 12 viikkoa koko urakkaan (montakymmentä miestä ja osan useasti). Ja jos pisin seurustelematomuus on kestänyt kolme viikkoa, niin noita jaksoja on yli neljä (12/3 = 4). Olet siis seurustellut ainakin viiden miehen kanssa vuoden aikana ja siinä lomassa tavannut 30 miestä. Todella henkevää! :D
Elämässäsi taitaa olla paljon tyhjää tilaa, kun ehdit veivata ja laskeskella oman mielikuvitustarinasi suhdelukuja :D
Kaunista syksynjatkoa sinulle ja paaaaaljon rakkautta!
Aika säälittävä olet. Tulet tänne palstalle polleana esiintymään, mutta jäät oitis rysän päältä kiinni valehtelusta. Mitään et myönnä. Intät vain vastaan, mutta omia ristiriitaisuuksiasi et kykene selittämään.
Taitaa olla niin, että sinulle vika on aina muualla. Sillekin on ihan oma nimityksensä, mutta jääköön nyt sanomatta. Trollauksesi on läpinäkyvää ja kulutan mielelläni hieman aikaani sellaisen paljastamiseen. :D
:D
En jaksanut lukea kaikkia viestejä, mutta kyllä minusta jo eka treffeillä pitää tuntua tosi hyvältä tai muuten itsekin "heitin" syrjään. Neljä vuotta sitten haeskelen netistä miesystävää ja kyllä oli huonoa tarjontaa. Muutaman kanssa kävin treffeillä ja ei tuntunut hyvältä, vaan joku asia aina mätti. Lupailivat kuuta taivaalta jo ennen treffejä puhelimessa ja tarve tutustua oli kova. Muutaman tarrautuja löytyi eli oli kuolemassa yksinäisyyteen ja syytti minua suuresta ikävästä, vaikka emme olleet vielä edes nähneet, vaan puhuneet vasta puhelimessa.
No sitten onnistui. Täydellinen mies ja olin aivan myyty jo eka treffeillä. Komea, akateeminen, urheilullinen, hyvätuloinen, kiltti, huumoerintajuinen jne jne....Enkä ole päivääkään katunut kun en tyytynyt vähempään.
Montaakin erillaista,olen olut jopa sellaisen naisen kanssa treffeillä
jolla oli tatuointi.
Eräänä päivänä omamaailma voi romahtaa ja silloin arvot kääntyy
päälaelleen. Enää ei etsitä täydellistä vastapuolta, kun itsekkin on
vain puolikas.
Etsiminen taitaa ollakin turhaa, koska elämä antaa sen mitä se haluaa antaa.
Uskon, että sydän kyllä sanoo mitä kannattaa ottaa elämässä vastaan. Kaikenlaista pahaakin kun on tarjolla..
Kumppanin valinnassa ollaan rakkaudettomassa järjettömyydessä, jos valintaa ohjaa pelko, että jää kokonaan yksin. Mielummin yksin onnellisena (se on täysin mahdollista!) kuin onnettomana kurjassa suhteessa.
No näinpä, harvoin peukuttelen mutta tämä ajatus ansaitsee plussaa. Eihän se yksinolokaan pelkkää onnea ja iloa ole mutta jos kohtuullisessa määrin pystyy olemaan tyytyväinen elämäänsä myös yksinollessaan uskon että myös parisuhteen aikana onneen on sitten paremmat edellytykset olemassa jahka "se oikea" astelee mukaan kuvioon.
"Eihän se yksinolokaan pelkkää onnea ja iloa ole.."
Niin, eikä se yhteiselokaan onnea ja iloa koko ajan ole :) Ja tuo on totta, että ei tarvitse hakea ketään laastaroimaan omaa elämää ja lohduttelemaan murheissa, jos on ihan tyytyväinen yksinkin.. Voi sitten jakaa yhdessä elämäniloa ja onnellisuutta, kun joku "kolahtaa"..
Mä muuten en ryhtynyt kehittelemään suhdetta tämän "riittävän miehen" kanssa. Olihan ihana oppia sellainen, että vaikka ns. kriteerit täyttyvät, mutta jos kipinä ja sama aaltopituus puuttuvat, niin ei tule mitään parisuhteestakaan. Noita asioita ei voi väkisin vääntää olevaksi, jos niitä ei vain ole.
Elämä jatkuu hymyssä suin.. vastaanottavaisena kolahduksille.. ja halit muuten sulle ;D
Se onkin mielenkiintoinen juttu tuo "kipinän" puuttuminen, luulen että suurin osa parisuhteista perustetaan ilman kovinkaan kummoista "kipinää" ja uskon että voi onnistua silloinkin jos ei ole sitä koskaan maailmaa järisyttävää tunnetta kohdalle sattunut. Oikeastaan sen "kipinän" puuttuminen on tuhoisinta niille joihin se on joskus lujaa iskenyt, ainakin minulle on ollut kun joskus muinaisuudessa tapasin ihmisen joka todella vei jalat alta vaikkei ollut mahdollista edes harkita suhdetta, kuitenkin muisto siitä tunteesta kantaa läpi vuosien ja tavallaan pitää jarruja päällä kaikissa suhteissa jotka sitten kaatuu kun ei osaa sitoutua niin täydellisesti kuin pitäisi, aika perseestä siis koko "kipinä" mutta tosiasioiden kanssa pitää vaan oppia elämään ja mieluiten kuitenkin positiivisella mielellä.
Ihan oikein varmaan teit jos ei "kipinää" löytynyt, voihan sitä kiintymystä tulla ajan kanssa ja tuleekin mutta jotain silti puuttuu eikä se ole oikein hyvä kummallekaan jos toinen ei ole täysillä mukana, tästäkin on aika tuoretta kokemusta.
Kiitos kiitos,näillä mennään & halia sinnekin :-)
Olen hylännyt ja olen yrittänyt riippuen kohteesta ja omien voimien määrästä.
Pahimpia "vikoja" on mm huumeet, silmitön nirppis-äijäily (huomauttelee koko ajan mikä naisissa on vikana esim liian pitkät varpaankynnet jne).
Olen tullut siihen tulokseen, ettei minun tarvitse muuttua toiselle sopivaksi. Joustaa pitää, kukaan ei ole täydellinen, mutta saan olla tämä-tänään-tässä ja nyt. Kyllä mieskin voi edes yrittää sopeutua siihen, etten syö samaa makkaraa kuin hän ja juo kaljaa. Tai että ajattelen toisin kuin hän. Enkä ole koko ajan täyden kympin tai Paris-Hilton, bling näköinen.
Kuulostaa marginaalisilta, mutta todellisuus on karua. Ei kenenkään pidä asettua kynnysmatoksi saadakseen edes jonkun suhteen.
Pakko kai se on olla yksin, jos mikään ei kelpaa.. Elämä on kompromisseja. Jos joku on harkitseva ja tasainen se monesti on myös tavallaan vaisu. Ominaisuudet menee "nippuina". Mitä on valmis sietämään ja mikä on kynnyskysymys.. Parisuhde on aina kompromisseja. Kun toista ei voi ostaa jostain kuvastosta.. Onko yksinolo parempi vai lievä joustaminen.. Tän kai jokainen voi mittiä tykönään..