Tällä palstalla heitellään jatkuvasti kiviä toisten naisten perään (toisia miehiähän täällä harvemmin ilmoittautuu) kun ovat alkaneet jotain varatun kanssa... Mutta oikeasti: miten voit kunnioittaa toisen ihmisen parisuhdetta, kun asianomainenkin "unohtaa" olevansa parisuhteessa? Tai on "juuri eroamassa" tms - pitääkö joka hiton käänteessä kysellä "papintodistusta", että pääsee perille asioiden oikeista laidoista? Pitääkö ottaa takavasen heti, kun juttusille lyöttäytyy eron harkinta-aikaa elävä ihminen? Eihän se voi puhua totta, kun täällä niin kerran vakuutetaan... Kas kun neuvo kuuluu, että takavasen ja HETI eikä jäädä odottelemaan, että harkinta-aika kuluu loppuun ("ei saa mennä senkaantumaan toisten asioihin").
Entä nämä ikuisesti avoliitossa elävät? Täällä toitotetaan, ettei saa mennä niiden väliin, jotka ovat toisilleen lupautuneet myöntä- ja vastoinkäymisissä... Eihän avoliitossa ole tällaista luvattu. Olen itse sen verran vanhanaikainen ihminen, että avioliitto on minusta todiste siitä, että harkintaa osoittaen sitoutuu toiseen ihmiseen. Jossei ihminen itse halua sitoutua eli elää "susiparina" vuodesta toiseen, miten sellaista sitten voi "kunnioittaa"? Jos ihan tavallisen onnellisen avoparin juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo, että totta toinen puoli - kun sanovat, että avosta on helpompi lähteä, jos alkaa ahistaa - niin... Haloo, missä on se pariskunnan oma kunnioitus suhdettaan kohtaan?!
Entä nämä ikuisesti avoliitossa elävät? Täällä toitotetaan, ettei saa mennä niiden väliin, jotka ovat toisilleen lupautuneet myöntä- ja vastoinkäymisissä... Eihän avoliitossa ole tällaista luvattu. Olen itse sen verran vanhanaikainen ihminen, että avioliitto on minusta todiste siitä, että harkintaa osoittaen sitoutuu toiseen ihmiseen. Jossei ihminen itse halua sitoutua eli elää "susiparina" vuodesta toiseen, miten sellaista sitten voi "kunnioittaa"? Jos ihan tavallisen onnellisen avoparin juttuja kuunnellessa tulee sellainen olo, että totta toinen puoli - kun sanovat, että avosta on helpompi lähteä, jos alkaa ahistaa - niin... Haloo, missä on se pariskunnan oma kunnioitus suhdettaan kohtaan?!
Vastaukset 72
Vanhimmat
Ei sillä mitään väliä kunnioittaako muut avio- tai avoparit toisiaan. Jos vaan itse kunnioitat omaa vakaumustasi, kunnioittaa jokaista ihmistä, säätyyn katsomatta, niin se on siinä.
Täällä monista vaimojen viesteistä tulee sellainen kuva, että toisten naisten tulisi toimia heidän miestensä lastenvahteina, jotta nämä eivät pettäisi. Eli toisten naisten tulisi olla suostumatta heidän miestensä vokoteltaviksi.
Jotenkin tämä kuulostaa tosi epätoivoiselta toiminnalta.
Ei se ole millään lailla epätoivoista, vaan on täysin normaalia odottaa aikuiselta aikuisen käytöstä. Itseasiassa tämä oletus on koko sivistyneen yhteiskunnan perusta. Aviorikos on poistettu lainsäädännöstä, koska lainsäätäjä oletti sivistystasomme jo niin korkeaksi ettei sitä tarvita.
Emmehän voi liikenteessäkään olettaa vastaantulijan tulevan, milloin meidän kaistalla, milloin omallaan. Kyllä kulkijan tulee luottaa muiden pysyvän kaistallaan.
Missä teidän miestenne moraali on? Onko teidän miehet aivan vietävissä olevia idiootteja, joilla ei ole omia aivoja????
Valitettavasti en ymmärrä tuota sun perustelua, jos mulla olisi täysin aivoton mies, niin kyllä mä lemppaisin sen pihalle.
Tästä syystä tämä lastenvahti touhu kuulostaa epätoivoiselta.
Ööö... Kyllä kait jokainen sentään olettaa oman puolisonsa käyttäytyvän kuin aikuinen?
Siinä olet oikeassa. Jos ei EDES sitä voi olettaa ja odottaa, on syytä kysyä onko lainkaan terveellistä olla sellaisen kanssa. Ei liikenteeseenkään ole järkevää lähteä ajotaidottamaksi tiedetyn kanssa.
No jopa on kaukaa haettu rinnastus! Liikennesäännöt ja parisuhde! Liikenteessä jos tunget vastaantulijoiden kaistalle, on oma henkiriepukin kiikun kaakun.
Ihmisten välisessä kanssakäymisessä luotetaan siihen, että toinen puhuu totta. Onko siis vapaan naisen vika, jos ukkomies valehtelee olevansa "just eronnut" ja saa tällä naisen lankaan? Ei minusta, mutta niinhän täällä 98% petetyistä väittää. Kannattaisiko siis parisuhteensa ulkopuolisten ihmisten syyllistämisen sijaan alkaa "tarkistella" niitä parisuhteen pelisääntöjä sen oman kumppanin kanssa?!
No, selvähän se, että vierasta / tuntematonta ihmistä on helpompi syyllistää kuin sitä ihmistä, jonka on ihan itse vierelleen valinnut. Siinähän joutuisi kyseenalaistamaan myös oman arviontikykynsä, auts...
No harvapa sitä suhteen alussa pystyy tekemään arviota siitä, mitä tulevaisuus pitää sisällään, joten turha tuossa tilanteessa on omaa arviointikykyään alkaa epäilemään. On se vaikea tilanne ihan ilman sitäkin. Ja uskokaa pois, kyllä ne vaimot etsivät syitä itsestään, miehensä lisäksi. En tiedä yhtään naista joka olisi sitä mieltä, että kakkonen on syyllinen pettämiseen. Se, että ajattelee tai ihmettelee, kuinka jonkun moraali sallii seurustelun varatun kanssa, tai kuinka kakkonen tietäen miehen valehtelevan vaimolleen, uskoo tämän kuitenkin puhuvan totta itselleen, ei ole syyllistämistä.
Et ole sitten kovin paljoa tämän palstan antiin tutustunut, kun sanot, ettet tiedä yhtään naista, joka olisi sitä mieltä, että kakkonen on syyllinen pettämiseen. Suurin osahan täällä koohkaa nimenomaan kakkosen syyllisyyttä ja kuittaa miehen osuuden tyyliin "no joo, kyllähän sekin syyllinen on, mutta..."
tarkoitin, etten tunne yhtään sellaista naista joka ajattelisi syyn olevan kakkosessa. Tämän palstan anti on mitä on.
Kerrankin asiallinen kommentti kakkosista. Itse ainakin vähän ihmettelisin miehen kykyä uskollisuuteen ja totuuden puhumiseen, jos mies pitkään, jopa vuosikausia pettäisi omaa puolisoaan kakkosen kanssa. Missä on sen kunnioitus sitä kakkosta kohtaan, kun ei voida olla rehellisesti ihmisten silmien alla yhdessä. En lähtisi siihen kelkkaan ihan helposti. Mutta kun salasuhteita romantisoidaan
Ja mitä avoliittoon tulee, itselläni on 17 vuotta avoliittoa takana, ja tosiaan mies olisi saanut vapaasti lähteä, mutta eipä vaan lähtenyt. Ja puolet avioliitoista päätyy eroon. Tiedä sitten onko sillä papin aamenella mitään väliä.
Mut kAUHEAN MONI VAPAA SINKKUNAINEN ON HALUKAS ALKAAN SUHTEESEEN KUITENKIN TÄLLÄISEN AVIOTTOMAN JONKUN AVIOMIEHEN KANSSA? Eikös vois passittaa sellasen miehen omiin nurkkiinsa siivoon sotkujaan? Oletetaan että vaimojen pitäisi lempata sellainen aivoton otus pihalle mut eiks vois olettaa että fiksu vapaa nainen kans lemppaa samaisen miehen etäämmälle jos se tulee vonkaamaan siihen? Kakkonen ikäänkuin tajuaa että tuossa nyt on taas yks vietävissä oleva mies joka pettää vaimoaan ja minä olen siinä sit sen kanssa myös suhteessa? Saman miehen? Oikeesti mulle ei tulisi miellenkään alkaa suhteileen kenenkään aviomiehen kanssa just siksi että se kaveri pettäisi vaimoonsa mun kanssani enkä totta vie halua olla sellaisessa mukana. Tottakai toisten naisten tulisi olla suostumatta noiden ukkomiesten vonkauksiin! Itsestäänselvyys hei.
No minä itseäni arvostava nainen, en suostuisi ukkomiehen vokotteluun.. Niin se oma miehenikin selitti kakkoselle huonosta parisuhteestaan ja erosta hetkenä minä hyvänsä.. Lopulta se "ero oli ollut vireilläkin jo". Mulle kotona hoki rakastan, rakastan, ei ole mitään ongelmia ja erosta ei oltu edes puhuttu.
Vaikka kuinka olisi oikeasti eroamassa, niin toivoisin miehen ensin selvittävän vanhan suhteensa täysin loppuun ja sitten katsoisin tilanteen uudestaan.
Luin jostain, että jopa kolmas osa suhteista alkaa niin, että toinen osapuoli on varattu. Ja kun ajattelee oikeaa elämää, niin näinhän se varmasti meneekin. Ihmisen tunteet ovat sellaisia, joita ei voi valita, jos sattuu ihastumaan uuteen, niin sitten ihastuu. Harvoin se niin menee, että ekaksi erotaan ja sitten heti sopivasti löytyy uusi rakkaus.
Niinpä! Kyllä elämä olisi helppoa, jos kaikki ihmiset olisivat täydellisiä ja tooimisivat oppikirjojen mukaan joka asiassa.
Noinhan se menee - mutta tsot tsot, ei sitä saa ääneen sanoa. Varo "miinusviirusta", hyvä "tuplaprossa" :)
Hyvä, hyvä! Kun rakastuu/ihastuu, ei paljoa kysellä. Eikä voi tietää, vaikka se olisi just "se oikea", vaikka olisikin varattu. Tunteet eivät kysele lupaa. Ja aika hyvä itsehillintä pitää olla, jos rakastuneena pystyy täysin miettimään vain järjellään. Vai onko helppoa sanoa uuden rakkauden kohteelle kieltävästi. Tämä on hiukan kärjistetty, mutta ajatuksen ehkä ymmärrätte?
Hups rakastuin tuossa tilanteessa ei tosiaankaan osaa ajatella järkevästi. ei ymmärrä että teoillaan loukkaa toista naista. Rakastuneelle on yks lysti mitä rakkauden kohteen puoliso ajattelee pettämisestä ja siitä johtuen pystyy myös manipuloimaan rakkaudenkohteen puolisoa. Leikkimällä yystävää kertoo miehestä yhtä sun toista tuolle petetylle.
Jep, olotila on sen verran "syyntakeeton", että sellainen juttu kuin "kasvoton" vaimo ei tule mieleen. Olen ollut usean vuoden ajan salarakas ja suoraan sanottuna: vaimon näkeminen esim kaupassa ei aiheuta minkäänlaista reaktiota sisälläni. Miehen lapsia ajattelen sen verran, että pidän osaltani huolen, ettei tieto meidän "jutusta" leviä minnekään.
Olen paatunut paska, sitä ei tarvii kenenkään tulla sanomaan. Elämä on täynnä valintoja ja tämä on minun valintani juuri tällä hetkellä...
Sen lapset ovat tienneet jutun jo kohta puolivuotta. Arvaapa millä nimellä meillä isin kakkosta kutsutaan?
Kerropa millä nimellä sitä kakkosta kutsutaan? Ja tämä nimitystähän tulee yleensä siltä petetyltä osapuolelta ei välttämättä niiltä lapsilta. Kun aikuiset epätoivoisena eivät osaa käyttäytyä kuin aikuiset, niin tämmöiset kirjoitukset yleistyvät. Osoitat vain oman tyhmyytesi tässä, ikävä kyllä.
Meillä kakkosta kutsutaan yleisesti nimellä lehmä. Ja huonolla tuulella selluperselehmä.
Kyllä lapset ihan itse sen keksivät, mutta en voi sitä tähän kirjoittaa. Sattuu lapset olemaan jo sen verran fiksuja ja lukevat isäänsä kuin avointa kirjaa, ettei petetyn osapuolen ole paljon nimikkeitä tarvinnut keksiä. Usko omaan isään ja rehellisyyteen romahti kertaheitolla, kun näkivät isin kakkosen. Siinä romahti isin arvostus muutamassa sekunnissa.....
Näin ne meilläkin oman nimityksen muodostivat: "hyvä kroppainen, mutta näyttää venäläiseltä huoralta".
Lapsen suusta se totuus tulee...mutta taitonsa kullakin ja myös makunsa, jolla tarkoitan ex?miestäni...
Lapset ovat ilmeisesti hyväkäytöksisen äitinsä kasvatuksen tulosta..?
Oivat eväät olet antanut lapsillesi sen suhteen, miten ihmisiä nimitellään.
No, joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee...
No, lapset on 18 ja 22 v. Eli ovat jo ehtineet maailmaa nähdä ja omat mielipiteensä muodostaa.
Seli-seli. Kotoa on lähtöisin taipumus toisten ihmisten nimittelyyn ja vähättelyyn. Mitä maailmaa 18 v on ehtinyt nähdä?! Pah!
Turha väittää, ettetkö sinä omalta osaltasi edesauta "mielipiteen muodostamista".
Aika säälittävää aikuisen naisen kiksit siitä, miten rumasti lapsensa nimittelevät isänsä ystävätärtä!
Minä en nimittele ketään, vaikka mieli välillä tekisikin.
Toisaalta olen joutunut selvittelemään lasten ja miehen välisiä keskusteluja, koska mieheni on käyttänyt lasten mielestä ala-arvoisia nimityksiä.
Olen samaa mieltä sun kanssasi. Mulla on samanikäiset lapset kuin ed. kirjoittajalla ja koskaan en ole kuullut heidän suustaan mitään pahaa nimitystä kenestäkään. Turha väittää, etteikö kotona kuullut mielipiteet ja sanonnat vaikuttaisi vielä tuon ikäisiin nuoriin aikuisiin. Varmasti vaikuttaa.
Meille kun ero tuli, niin kannustin lapsia edes tutustumaan isän uuteen puolisoon. Näin tekivät, koskaan eivät häntä haukkuneet. Enkä minäkään. En usko hetkeäkään, että ed. kirjoittaja olisi osaton asiaan.
On eri asia olla aidosti fikus ihminen - kuten sinä "valitettavasti" - kuin väittää olevansa sellainen...
Edelliselle "hyssykät": Sinä olet joutunut selvittämään exäsi ala-arvoisia puheita lapsillesi..? Ja lapset nimittävät isänsä uutta venäläisen huoran näköiseksi? Saanen kysyä, että mitähän exäsi on sitten mahtanut sanoa, että lapset sitä pitävät ala-arvoisena? Vai onko heidän annettu ymmärtää, että isän uutta voi nimitelläkin, mutta iskä kun on aikuinen, hänen pitää osaa hoidella suunsa?
"Ihmisen tunteet ovat sellaisia, joita ei voi valita, jos sattuu ihastumaan uuteen, niin sitten ihastuu. Harvoin se niin menee, että ekaksi erotaan ja sitten heti sopivasti löytyy uusi rakkaus."
Harva ihminen voi viettää koko elämänsä yhdessä, samassa parisuhteessa ilman ihastumisia toisiin. Jos puolisoaan kuitenkin rakastaa (eli arvostetaan ja kunnioitetaan), toimitaan reilusti myös häntä kohtaan eli sovitaan joko vapaasta suhteesta, unohdetaan ihastuksen kohde tai erotaan ennen uuden parisuhteen luomista. Sellainen ihminen, joka alkaa sivusuhteeseen puolison selän takana, ei kunnioita puolisoaan, toisin sanoen ei siis voi rakastaakaan tätä.
Toisekseen: Mikään laki ei velvoita olemaan jatkuvasti parisuhteessa, vaan ihmisellä on vapaus elää yksinkin. Millainen on normaali, terve, tasapainoinen ja vahva aikuinen ihminen, joka ei voi/osaa elää hetkeäkään sinkkuna? Vai olisiko sittenkin niin, että kroonisilla pettäjillä on oltava taustalla itsetunto-ongelmia, läheisriippuvaisuutta ja/tai äärimmäisen itsekeskeinen luonne kyetäkseen toimimaan kuten toimivat?
Niinpä niin ja nimenomaan. Uudella rakkaudella on suurin tilaus rakkaudettomassa vanhassa parisuhteessa. Usein sitä huomaa vasta uuden rakkauden myötä miten surkeassa suhteessa onkaan suostunut/sopeutunut elämään. Eikä tämä edes tarkoita, että uudesta rakkaudesta välttämättä koskaan tulee parisuhdetta. Pelkkä rakkaus kun ei yksin riitä parisuhteeseen.
Järjellä ja tahdolla päästään melko pitkälle, jos elää jotakuinkin tyydyttävässä parisuhteessa. Jos parisuhde on epätyydyttävä, ei ole mitään syytä hillitä itseään ja kieltäytyä uudesta rakkaudesta.
"Jos puolisoaan kuitenkin rakastaa (eli arvostetaan ja kunnioitetaan), toimitaan reilusti myös häntä kohtaan"
Siinäpä se, että useinkin rakkaus puolisoon on kuollut aikapäivät sitten, kun rakastutaan toiseen. Tätä on muuten todella vaikeaa myöntää edes itselleen. On tosi vaikea myöntää tosiasia ja sanoa puolisolle "en rakasta sinua". Etenkään silloin, kun on rakastunut toiseen.
Ihmiset ovat erilaisia, ja erilaisuutta pitää kunnioittaa. Oma tapa tai tyyli elää ei ole yhtään sen parempi kuin muidenkaan. Parisuhteissa on ihmisiä, jotka eivät halua elää hetkeäkään sinkkuna. Parisuhteessa on myös ihmisiä, jotka eivät halua irrottaa hetkeksikään toisistaan, vievät roskapussinkin päivittäin aina yhdessä. Jokainen tekee omat valintansa.
"Siinäpä se, että useinkin rakkaus puolisoon on kuollut aikapäivät sitten, kun rakastutaan toiseen. Tätä on muuten todella vaikeaa myöntää edes itselleen. On tosi vaikea myöntää tosiasia ja sanoa puolisolle "en rakasta sinua". Etenkään silloin, kun on rakastunut toiseen. "
Rakkauden puutteesta ja asian vaikeudesta huolimatta se pitäisi silti kyetä sanomaan. Kun siihen pisteeseen päästään, että kumppanilla on ikäänkuin 2 puolisoa ilman, että asiasta on sovittu, on kertomatta jätettyjä asioita ja valehtelua kertynyt niin paljon, ettei sitä ihan puhtaasti vahingossa pääse tapahtumaan. Silloin ei oikeastaan ole kyse vain kumppanin kunnioittamisesta puolisona, vaan kumppanin kunnioittamisesta ihmisenä, mitä pettäjä loukkaa.
En siis edelleenkään usko, että kyseessä on vain "ihmisten erilaisuus", vaan tietynlaiset vääristymät pettäjän luonteessa ja/tai minäkuvassa. Kun harrastaa seksiä muiden kanssa puolisolta salaa, ei kunnioita toisen erilaisuutta, ei toisen tunteita, ei seksuaalista päätäntävaltaa (jos pettämisen aikanakin harrastaa seksiä puolisonsa kanssa) eikä välttämättä hänen terveyttäänkään (ei kondomia). Ei ole normaalin rajoissa olevaa erilaisuutta, jos pelkää sinkkuna olemista siinä määrin, että sivuutetaan muiden ihmisten tunteet ja tahto. Sehän on suoranaista huijaamista elää suhteessa, jossa ei tosiasiassa halua olla, tila, mihin ihminen tarvitsee terapiaa eikä lisää petetyksi joutuvia ihmisiä (tai uhreja, jos suoraan sanotaan).
Meillä kutsutaan kotkoksi. Huonolla tuulella lortto-kotkoksi ja takiaiseksi. Poika ihmtteli, miten muijan naama valahtanut alakuloon. Yrittäähän se pysyä laihana, mutta nahkat jo roikuu, kun ei kukaan meistä ole enää niin nuori. vaikka mies sellaista kuvittelee...
No mun poika kyllä totesi, et iskä on yksi persereikä. Olen surullinen, ettei voi kunnioittaa enää isäänsä. Hyvä jos kykenee naisuhteisiin ja luottamaan parisuhteeseen, sillä edellinen kariutuu ja nyt meinaa lähteä asunaan toisen kaverin kanssa. Huolissaniko olisin? Minkäs paskalle voin.
Uskottomuutta ja törkeää pettämistä harrastavat eivät tosiaankaan kunnioita entistä vaimoaan ja lapsiaan, eli ns. perhettä. Heille on sillä hetkellä oleva hyvä olo tärkeintä. Kunnioittaminen liittyy arvoihin. Jos arvostaa ylipäätään toisen ihmisen elämää, ei voi elää petturin kanssa tai pettäen, mut osalla meistä ihmisistä ei ole arvostusta toisten ihmisten elämää kohtaan. Sitä mennään omaan napaa tuijottaen elämässä eteenpäin ja halveksitaan perhettä kulisseista, vaikka itse on ne järjestänyt. Eroonkin on kasvettu nylkyttämällä vieraassa pesissä. Ihme juttu se mitä rakkaudeksi kutsutaan.
Tuo , ei kunnioita vaimonsa terveyttäkään, on koettu. Siitä mies jäikin kiinni, kun rakasteli kanssani, niin sain jonkun kirvelevän tulehduksen. Niin, että voihan v.....Miten kakslahkeiset voi olla noin aivottomia, että tunkevat vehkeensä kaikenlaisiin tautipesiin.
Pitäisi ja pitäisi, vai pitäisikö ja miksi pitäisi? MInulle ainakaan ei tarvitsi kertoa, ettei kumppani rakasta. Hän kyllä osoittaisi sen riittävästi teoillaan, esim. olemalla uskoton ja pitämällä toista suhdetta yllä. Mikäli väittäisi rakastavansa minua, niin en uskoisi. Ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta on alle puolet pelkkiä sanoja. Myös sillä mitä ei sanota on merkitystä.
Vaikka kumppani pettää, niin se ei silti estä useita petettyjä päättämästä suhdetta. Jokaisen oma asia, mitä uskoo tai on uskomatta. Mitä tuntee, mitä sietää. Mihin sopeutuu. Aivan yhtä hyvin petetty voi olla se, joka pelkää sinkkuna olemista niin paljon, että sietää mitä tahansa. Aivan yhtä paljon petetty sivuuttaa omat tunteensa. Hyvin useasti pettäjä on suhteessa juuri sen vuoksi, ettei petetty halua kohdata totuutta, ei halua erota -jopa uhkailee itsemurhalla. Elämä ei todentotta aina ole ihan yksinkertaista eikä yksi ratkaisu päde kuin yhdessä tapauksessa. Kukaan ei voi tietää mikä kumppanille on parasta, eikä sitä aina tiedä kumppani itsekään.
Juju onkin kertoa tunteistaan ennen kuin on uskoton, jotta sillä kumppanillakin on tasavertainen oikeus päättää mitä sietää, mihin sopeutuu, halusta olla parisuhteessa. Se, ettei "voi" kertoa erosta ennen kuin uusi suhde on jo varmistettu, vie toiselta mahdollisuuden kohdata totuus. Saahan sitä olla uskomatta, kyllä, mutta miten helppoa se pitkästä suhteesta eroaminen käytännössä on (varsinkin jos lapsia) pelkän epäilyn vuoksi? Salailuun kun kuuluu myös valehtelu ja kiistäminen viimeiseen asti.
Petetyn syyllistäminen on se kaikista vanhin kikka vältellä kertomasta eron todellisia syitä. Likimain jokainen krooninen pettäjä ei ole uskaltanut erota siksi, että on "huolissaan kumppaninsa henkisestä tilasta" ja jää siksi suhteeseen - kumma kyllä, huoli loppuu sillä sekunnilla kun tulee mahdollisuus pettää. KUKA normaalijärkinen muka menee loukkaamaan ihmistä, joka on jo valmiiksi itsetuhoisessa tilassa? Se on about 99% todennäköisyydellä kusetusta, jonka tarkoitus on suojella omaa mainetta. Älä ole hölmö ja usko tuommoisia.
Niin ja miksi ei varastaa kun moni muukin varastaa. Miksipä ei käyttää väkivaltaa kun sitä niin yleisesti käytetään muuallakin jne. jne. Ilman muuta oma arvomaailma pitää rakentaa niin, että voi tehdä kaikkea tyhmää sillä perusteella,e ttä muutkin tekevät niin.
Teetkö sinä kaikkea mielestäsi tyhmää vain sillä perusteella että muutkin tekevät niin? Itse en ainakaan ole kertaakaan tehnyt. En ole koskaan edes kuullut kenenkään olleen esim. uskoton sen perusteella, että muutkin tekevät niin. Uskottomuudelle on aina henkilökohtainen tilaus ja syy.
Pitkässä parisuhteessa on aina tilausta ja syytä. Parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, että se ihastuksen kadottua pystyy muuttumaan sen mukaan. Tyhmää on pettää ja älykästä hoitaa parisuhdettaan. Jos asia on oikeasti toisin, niin meistä kenelläkään ei ole toivoa unelmasta, jota kaikki toivovat.
Mies jättää ensin oman parisuhteensa hoitamatta, vaimo saa kylmää kyytiä. Sitten mennään vieraisiin ja haukutaan vaimoa kylmästä suhteesta. Eikö mies saanut mitä tilasi?
Et saa ottaa tuota itseesi. Kutsuivat sitä terapeutilla projektiiviseksi identifikaatioksi. Sellainen mies syyttää sinun olevan, sillä ei voi kestää omaa syyllisyyttään tilanteeseen. Sinä et ole kylmä, vaan sinua on kohdeltu kylmästi. Se on veriä hyytävää, kun se tapahtuu sinulle sinun kaikkein lähimmän ihmisen toimesta. Älä usko ikinä tuota itsestäsi. Tilaus tehtiin kyllä, mutta ei sinun toimestasi ja toiveestasi.
Yksin ei kuitenkaan voi tehdä töitä parisuhteen eteen. Niin tangoon kuin parisuhteeseen tarvitaan kaksi. On täysin hyödytöntä pohtia mikä kenenkin kohdalla heidän suhteessaan on tyhmää ja mikä älykästä. VArmaa on, ettei suhdetta hoideta yksin, vaikka olisi miten älykäs. Usein myös on niin, ettei toinen tahdo muutosta, ei kuuntele. Tämä jos mikä ajaa kumppanin rakastumaan toiseen. Sellaiseen, joka vastaa tarpeisiin ja kuuntelee.
Ajaa kumppanin rakastumaan toiseen.... Hmmm. Kun se pettäjä ei edes ole kotona, vaan menee ja tulee miten sattuu ja on aina tehnyt niin. Onkin silloin vaikea yrittää hoitaa suhdetta, jos aamulla ja illalla näkee sen verran, että voi suukon antaa. Pettäjä hylkää perheensä tarpeet ja lentää tekstareiden perästä, mikä pysäyttää pettäjän? Varsinkin, kun manipuloiden se toinen pitää pihdeissään tätä pettäjää, joka kuvittelee toimivansa koko perheen selän takana.
niintäynnätätä, kiitos kommentistasi, uskoin ensin, että olen syypää koko sotkuun, koska syyttely on niin jatkuvaa ja pidin sitä totena. Olen nyt ymmärtänyt, että olen syytön uhri, jolle on tehty pahimman luokan henkistä väkivaltaa. Ja henkisen väkivallan tekijä on itsekin aikoinaan tullut petetyksi edellisessä suhteessa, siihen peilattuna ymmärrys ei riitä, miten voi aiheuttaa omalle puolisolleen saman tuskan, jonka on itse aikoinaan kokenut. Miten oma puoliso voi olla niin aivoton, että syyn omasta pettämisestä yrittää saada syyttömän eli uhrin niskoille? Tyhmää on pettää ja älykästä on hoitaa parisuhdettaan - siinä on jokaiselle hyvä teema.
"afrodite* kirjoittaa: Yksin ei kuitenkaan voi tehdä töitä parisuhteen eteen. Niin tangoon kuin parisuhteeseen tarvitaan kaksi."
Yksin se on nimenomaan tehtävä, kuten tangossakin. Et sinä tangossakaan voi oikeasti vastata kuin omista askeleistasi, vastapuolesi vastatessa omistaan. Tätä kahden yksilön yhdessä suorittamaa tanssia sitten sanotaan tangoksi, mutta tosiasiassa siinä tanssii kaksi erillistä yksilöä omine henkilökohtaisine tanssitaitoineen.
Jos vastapuolesi ei osaa tanssia, voit toki tarjoutua opettamaan häntä. Mutta jos hän ei tahdo edes opetella, on se yksilön tahdon puutetta (tahto-ongelma) tangon kannalta.
Tahdotko sinä rakastaa......
Sen verran tanssinut, että allekirjoitan saman.
Tahdotko sinä rakastaa.... siitähän siinä on kysymys. Tahdosta.... ja tiedän, että kaikki sujuisi, jos toinenkin tahtoisi, eikä katsoisi ohitseni.
Afrodite on oikeassa. Parisuhteeseen aivan kuten tangoonkin tarvitaan kaksi. Molempien on vastattava sekä omista askeleistaan kuin myös vastattava toisen osapuolen askeleisiin/liikkeisiin. Tangosta eikä parisuhteesta tule mitään ilman yhteistä suuntaa, yhteisiä tavoitteita ja keinoja miten niihin päästään.
Kuin myös olen tanssinut sekä parisuhteillut. Parisuhteesta ei tule mitään, jos toinen ei halua olla parisuhteessa tai haluaa määrätä yksin tavan miten parisuhteessa ollaan "oikeasti". Ilman vuorovaikutusta ei ole parisuhdetta, eikä myöskään tanssita tangoa.
Mies jätti vuosia kertomatta ja peitteli, myös suuttui, oli mahdoton selvittää mikä oli oikea tilanne. Onneksi lopulta facebook ja eniro hoiti tehtävänsä, vaikka paljon oli tietoa piilossa.
meneekö tää myös niin, ettei tartte kunnioittaa semmoisen henkilön koskemattomuutta, joka ei kunnioita muiden parisuhteita?
miks ei? mitä eroa? jos itse pitäisi valita joudunko hakatuksi vai petetyksi, niin mielummin otan kyllä vaikka pari kertaa turpaani.
Minä en sietäisi edes nimittelyä kumppaniltani saati hakatuksi tulemista.
turpaani ottaisin minäkin. Parempi riidellä olan takaa, kuin kestää lorton hyppimistä naamalle, viesteineen ja neuvoineen, mitä teen väärin.
Yök. Väkivaltaa pahempaa ei ole. Mikä pakko on kestää "lorton" hyppimistä naamalle? Minä ottaisin hatkat välittömästi. Vähän haiskahtaa sille, että ihmiset kestävät vapaaehtoisesti surkeita suhteita, joista kilvan valittavat toisille.
"??????)(=== kirjoittaa: Niin ja miksi ei varastaa kun moni muukin varastaa. Miksipä ei käyttää väkivaltaa kun sitä niin yleisesti käytetään muuallakin jne. jne. Ilman muuta oma arvomaailma pitää rakentaa niin, että voi tehdä kaikkea tyhmää sillä perusteella,e ttä muutkin tekevät niin."
Hyvä kysymys, sillä onhan jokainen joskus tahtonut lyödä tai jopa surmata kanssaihmisensä, turha sitä on kieltää. Mikseivät ihmiset siis seuraa intohimojaan yhtälailla vihassa kuin "rakkaudessa".?
Vastaus on tietenkin rangaistuksen pelko. Ennenaikaa aviorikos oli rangaistava teko, enää ei. On tietenkin päivänselvää ettei yhteiskunta kestä toisten tappamista ilman rangaistusta. Mutta kestääkö se jatkuvasti toisten, omien perheenjäsenten vahingoittamisen ja laiminlyönnin "rakastumisten" varjolla?? Miksi vanhempien laiminlyönti lapsiaan kohtaan hyväksytään ikäänkuin luonnon-lakina, kun kyseessä on rakastuminen, mutta kielletään luonnottomana kun kyseessä on vihastuminen.
Viha ja rakkaus ovat taatusti molemmat luonnollisia tunteita.
Niin, sodassa ja rakkaudessa ovat kaikki keinot sallittuja. Pahalta vaan tuntuu katsoa vierestä, kun lapsetkin unohtuu, kun "rakkaus vain vie mennessään". Missä on aikuiset kypsät ihmiset, jotka edes yrittää ratkaista ensin vanhan parisuhteen ongelmat, ennen kuin hakee sitä huomiota muualta. Ainahan sitä flirttiä suhteen ulkopuolelta löytyy, mutta kaikki eivät kuitenkaan ole niin vietävissä.
Niin totta. Takaisin rikosnimike ja vielä kunnon keskiaikainen häpeäpaalu-rangaistus. Jalkapuu kirkonkylälle ja huorintekijät sinne sunnuntaisin näytille, kyllä alkais puntti tutiseen monella. Häpeä ja nöyryytyksen pelko se on mikä ihmisiin tehoaa.
Ja samaan jalkapuuhun syleksittäväksi julkisesti virheellistä tietoa toisten asioista levittävät juoruakat!
Ehkä jotain rajaa tulisi siihen, miten paljon toisten asioista valehdellaan!
Häpeäpaalut ja avirikos-nimikkeet ovat ehkä turhan vanhanaikaisia, mutta jossain määrin uskottomuus pitäisi sitoa rikoslakiin. Esim. seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn (jos tartuttaa puolisoon sukupuolitaudin).
Kyllä minäkin olen alkanut arvostamaan sellaisia miehiä, jotka eivät ole niin mulkusta vietävissä. On kyse ihmien luonteesta ja arvoista. On ikävä huomata, ettei toinen ole jakanutkaan niitä samoja.
Kylläähän siinä täyttyy raa'an henkisen ja fyysisenkin kaltoinkohtelemisen tunnusmerkit, ja siksi kai sitä pari- ja perheterapian piireissä ei toivottuna tilanteena, vaikka ajan henki mainostaisi muuta ihanuutta.
Eivät ole vähäisiä ne mielenterveys ja masennusongelmat. joita tekoon osattomille asiasta koituu. Kaikki lähiomaiset kärsii ja se petetty puoliso kaikkein rankimmin. Osa heistä ei kykene enää normaalia parisuhdetta solmimaan, sillä isku on ollut liian rankka.
Tämän lisäksi myös taloudelliset ongelmat vaivaavat hyllytettyjä vaimoja ja miehet taas saattavat joutua suuriin taloudellisiin vaikeuksiin. Ja entäpä lapsille aiheutetut henkiset arvet. Heillä kun pitäisi olla koko tulevaisuus ja luotto elämään ja terveeseen elämään parhaimmillaan.
Turha on lohdutella eka parisuhteessa kriisiytynyttä lastaan, että odota niin löydät jonkun tosi ihanan ja luotettavan kumppanin, niin kuin vanhempasi löysivät toisensa
On vaan tyydyttävä surullisesti toteamaan, et sitten aina vaihdetaan, kun entinen ei toimi.
Jokainen kunnioittaa toisten parisuhdetta suurinpiirtein yhtäpaljon kuin omaansa. Oli sitten naimisissa tai ei. Jos joku ei arvosta omaa parisuhdettaan, niin sille ei ulkopuolinen voi tehdä mitään.
Ihmiset ovat erilaisia. Joissain parisuhteissa heitetään rankempaakin "läppää" ihan hyvässä hengessä. Väitellään joka asiasta. Joku ulkopuolinen voi ymmrtää väittelyn ja läpän riitelyksi tai toisen henkiseksi nujertamiseksi. Melko harvat osaavat kunnioittaa parisuhdetta, joka on tyystin erilainen kuin oma. Toisaalta tuollaiseen kunnioittamisen kunnioittamiseen ei ole edes tarvetta.Toisten parisuhteet ovat sellaisia kuin ovat ilman muiden kunnioitustakin.
Väittely ja pettäminen on eri asioita. Kuten avoin toisten kanssa seurustelu ja sen salaa tekeminenkin. Ensimmäiset on erilaisuuden arvostamista, jälkimmäiset sen väheksymistä.
Joku, itseasiassa aika monikin, haluaa jatkaa parisuhdetta, jossa kumppani pettää. On aivan samantekevää mitä sinä tai minä ajattelemme uskottomuudesta.
Yksikin ihastu niin vieraaseen, et jätti kaiken, elää täysin tälle uudelle, välittikö koskaan omista läheisistään?
Sydän on tipahtanut useimmiten jalkojen väliin. Niin on monelle muullekin sattunut, joten yksin et tilanteinesi ole. Arvottomuus ei ole sinun arvottomuutta, on vain olemassa lähelläsi ihminen, joilla ei ole arvoja. Minäkin olen surullinen puolestasi. Nykyään pahoitan aina mieleni, kun näen kenen tahansa kutvottelevan hekumallisesti uudessa suhteessaan. On surullista nähdä, miten osa ihmisistä ei välitä lähimmistään.
"Tällä palstalla heitellään jatkuvasti kiviä toisten naisten perään (toisia miehiähän täällä harvemmin ilmoittautuu) kun ovat alkaneet jotain varatun kanssa..."
Tätä ilmiötä minäkään en ymmärrä. Pettäjä tekee valinnan loukata puolisoaan, eikä parisuhteen ulkopuoliset ole tilivelvollisia kuin itselleen tai sille mahdolliselle omalle puolisolleen.
Mutta sanoisin, että tältä kolmannelta osapuolelta (kuten pettäjältäkin) puuttuu kunnioitus itseään kohtaan, mikäli jatkaa tietoisesti suhdetta varatun ihmisen kanssa. Vähänkin elämänkokemusta omaava tietää järjellä olla ainakin varuillaan, jos tuore ihastus kertoo olevansa "viimeisiä vetelevässä" parisuhteessa. Vielä enemmän pitäisi häläreiden soida, jos aikaa kuluu ja suhdestatus pysyy samana milloin minkäkin syyn varjolla. Kun siinä pisteessäkin elättelee vielä toiveita "oikeasta" parisuhteesta tämän varatun kanssa, eikä suostu uskomaan että hän ehkä (ts. satavarmasti) valehtelee molemmille, niin ennen kaikkea siinä rikkoo itseään. Miksi antaa kenellekään lupaa kohdella itseään noin?
Ja vaikka aiempi suhde katkeaisi, miten elää sellaisen tosiasian kanssa, että kumppani edes periaatteessa kykenee pettämään heti, kun suhde laimenee? Ei todellakaan ole väärin vaatia "papintodistuksia", eikä siinä ole ongelmaa jos toinen puhuu totta ja rakastaa uutta kumppania. Sen vaatiminen kertoo siitä, ettei suostu kusetettavaksi, omaa itsekunnioitusta ja voi täten kunnioittaa sitä jätettyä osapuoltakin.
Tai vaikka kyse olisi pelkästä seksistä, aivan sama periaate toimii: itseään arvostava ihminen arvostaa kyllä muitakin. Jos oma hetkellinen nautinto on tärkeämpää kuin siitä hetkestä aiheutuva tuska tilanteeseen syyttömille ihmisille, ei sitä kunnioitusta ole annettu muille jaettavaksi asti, ja on hyvin epätodennäköistä että siinä tapauksessa sitä riittää itsellekään. Ja kun et kunnioita kumppania, ei se seksikään mitään niin ihmeellistä voi olla, etteikö muualta saisi parempaa. Prove me wrong.
Tästä vanhanaikaisuudesta huolimatta minusta on yhdentekevää, onko pettäjä avio- vai avoliitossa vai ihan seurustelusuhteessa. Jos on luvattu jotain mitä ei pysty tai aio pitää, niin lupauksen rikkominen se on riippumatta siitä, onko se sanottu vain kumppanille vai papille. Ja yhteenmuuttokin on minusta aika iso todiste siitä, että sitoutuu elämään toisen ihmisen kanssa. Harvaa siihen kai pakottaakaan voi.
Näin on. Kun mieheni jäi kiinni todella törkeästä pettämisestä, olin vähän aikaa tuuliajolla. Kun sain mieleni tasapainoon, eväsin kaikilta niiltä lohduttajiksi ja ymmärtäjiksi ilmaantuneilta miehiltä yhteyden minuun, sillä mitään yhtä iljettävää en halunnut ajatella muiden vaimojen kohdalle ja minä tunkion huipulla kotkottaen.
Toisaalta syynä saattoi olla sekin, että mieheni teko teko vammautti syvästi seksuaalisuuttani. Mieluummin ilman, kuin lorttoillen.
Minä en luota KEHENKÄÄN ihmiseen, en edes itseeni. Vähiten luotan siihen, että joku ventovieras kevytkenkäinen jättäisi vokottelematta miestäni ihan sen takia, että hän on minun, kevytkenkäiselle vieraan ihmisen aviomies! ENEMMÄN sentään luotan omaan mieheeni. Ihminen, myös minä on heikko ja erehtyväinen. Jumala ainoastaan on täydellnen, Häneen minä luotan!