Tapasin Saksassa tytön, joka tuli Suomeen vaihtoon. Meillä oli ehkä pientä sutinaa ulkomailla, ainakin omasta näkökulmastani katsottuna. Tytön kaverit jättivät tytön välillä pubipöytään minun kanssani kahden kesken ja lähtivät kotiin. Tyttö oli kerran hiprakassa kutsunut minua "miehekseen". Tanssimme välillä kahdestaan, suudelmia ei vaihdettu. Tytön kaverit sanoivat minun olevan "ehkä rakastaja". Todellisista tytön tunteista en osaa sanoa. Tyttö sanoi, että hänen ystävällään on ruotsalainen poikaystävä. Taivuttelun jälkeen hän suostui siihen että hain hänet kentältä kun hän tuli Suomeen ja vein hänet vaihto-opiskelupaikkakunnalle, missä itsekin opiskelen.
Muutamaa päivää myöhemmin menimme treffeille. Tyttö kohteli minua aika kylmästi ja halusi olla etäinen. Hän oli joko ujo, halusi esittää vaikeaa tai ei ollut kiinnostunut minusta. Hän kuitenkin pyysi minut viikon päästä olleisiin bileisiin ja kysyi mitä teen viikonloppuisin. Bileissä tyttö ei kuitenkaan juurikaan halunnut puhua minulle. Hän vältteli minua ja sanoi ettei halua olla parini kielikurssilla. Hän keskusteli muutaman minuutin kanssani ja lähti pois juttelemaan saksalaismiehelle. Luulin aluksi että heillä on jotain sutinaa, mutta ilmeisesti he ovat vain kavereita.
Lopulta hän lähti kotiin ja minä muun seurueen kanssa baariin, missä tanssin toisen vaihtaritytön kanssa ja pyysin hänen numeroaan. Tämä tyttö ehdotteli myös, että voisin olla hänen matkaoppaansa jatkossa. Nämä tytöt tuntevat toisensa.
Kysyin tältä saksalaistytöltä muutama päivä tapahtuneen jälkeen pitääkö hän minusta ja hän sanoi ettei pidä minusta sillä tavalla. Seuraavina viikkoina olen kuitenkin saanut vihaisia katseita muilta vaihtareilta ja tämä saksalaistyttö on ollut vihainen minulle. Nyt me olemme jollain tavalla puheväleissä kun sanoin hänelle, että en tiedä oliko hän kiinnostunut minusta mutta jos oli niin todennäköiseti pahoitin hänen mielensä. En siis antanut suoraa anteeksipyyntöä.
Tänään näin häntä koulussa, kysyin mitä hänelle kuuluu, mihin hän vastasi että hyvää ja minäkin sanoin myös että hyvää. Tämän jälkeen hän hymähti ja käveli pois.
Pitäisikö minun vielä pyytää tytöltä oikeasti anteeksi vai vaikutanko aivan nössöltä jos sen teen?
Muutamaa päivää myöhemmin menimme treffeille. Tyttö kohteli minua aika kylmästi ja halusi olla etäinen. Hän oli joko ujo, halusi esittää vaikeaa tai ei ollut kiinnostunut minusta. Hän kuitenkin pyysi minut viikon päästä olleisiin bileisiin ja kysyi mitä teen viikonloppuisin. Bileissä tyttö ei kuitenkaan juurikaan halunnut puhua minulle. Hän vältteli minua ja sanoi ettei halua olla parini kielikurssilla. Hän keskusteli muutaman minuutin kanssani ja lähti pois juttelemaan saksalaismiehelle. Luulin aluksi että heillä on jotain sutinaa, mutta ilmeisesti he ovat vain kavereita.
Lopulta hän lähti kotiin ja minä muun seurueen kanssa baariin, missä tanssin toisen vaihtaritytön kanssa ja pyysin hänen numeroaan. Tämä tyttö ehdotteli myös, että voisin olla hänen matkaoppaansa jatkossa. Nämä tytöt tuntevat toisensa.
Kysyin tältä saksalaistytöltä muutama päivä tapahtuneen jälkeen pitääkö hän minusta ja hän sanoi ettei pidä minusta sillä tavalla. Seuraavina viikkoina olen kuitenkin saanut vihaisia katseita muilta vaihtareilta ja tämä saksalaistyttö on ollut vihainen minulle. Nyt me olemme jollain tavalla puheväleissä kun sanoin hänelle, että en tiedä oliko hän kiinnostunut minusta mutta jos oli niin todennäköiseti pahoitin hänen mielensä. En siis antanut suoraa anteeksipyyntöä.
Tänään näin häntä koulussa, kysyin mitä hänelle kuuluu, mihin hän vastasi että hyvää ja minäkin sanoin myös että hyvää. Tämän jälkeen hän hymähti ja käveli pois.
Pitäisikö minun vielä pyytää tytöltä oikeasti anteeksi vai vaikutanko aivan nössöltä jos sen teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Unohda koko tyttö. Joko on kiinnostunut ja osoittaa sen, tai sitten ei ole kiinnostunut ja osoittaa sen nähtävästi aika typerällä tavalla. Ei selvästikään halua olla missään tekemisissä kanssasi. Keskity muihin sakutyttöihin, jos eivät suomalaiset naiset sinulle kelpaa.
Olen ymmärtänyt, että tyttö ei ole aikaisemmin pahemmin seurustellut ja ei osaa oikein käsitellä näitä asioita kunnolla. Jotkut ystävistäni, jotka hänet tuntevat, kehottivat pitämään taukoa ja juttelemaan uudestaan. En vaan nyt oikein tiedä mitä tehdä. PIdän hänestä joka tapauksessa.
Itse unohtaisin noin vaikean suhteen. Minullakin oli aikoinani juuri tuollaisia "virityksiä" joista ei koskaan oikein tiennyt missä mennään. Eikä niistä sitten ikinä mitään kunnollista tullutkaan. Sitten tuli se oikea tyttö vastaan ja äkkiä seurustelu olikin ihan helppoa kun näki heti että toinenkin tykkäsi eikä siinä mitään kommervenkkeja tai arpomisia tarvittu. Ja sen tytön kanssa olen edelleen.