Olen nelikymppinen nainen ja olen seurustellut vuoden verran itseäni vähän vanhemman miehen kanssa. Itselläni on takana yksi avioliitto, miehellä kaksi.
Olen itse päässyt erostani yli ja olen exäni kanssa hyvissä väleissä.
Meillä oli miesystäväni kanssa ensimmäinen kunnon välien selvittely, kun hän humalapäissään kertoi toivovansa, että he vielä palaisivat ex-vaimon kanssa yhteen. Tosin hän kyllä selitteli sitä seuraavana aamuna.... Aikaisemmin hän on sanonut mulle, ettei haikaile menneitä.
Tämän lisäksi hän kertoi närkästyneensä siitä, kun laitoin Facebookiin olevani parisuhteessa. Sitä en oikein vieläkään ymmärrä, miten joku FB on aikuiselle miehelle niin tärkeä ja miksi suhteemme pitäisi siellä salata. Kuitenkin molempien läheiset tietävät asiasta. Muutenkin FB on aiheuttanut välillemme turhaa mielipahaa.... Ihan kuin oltaisiin jotain teinejä....
Tässä nyt vain pääpiirteittäin jotain suhteestamme.....
Haluaisin kuulla kokemuksianne aikuisista parisuhteista, missä molemmilla on jo elettyä elämää takana ja kenties vaikeitakin asioita. Miten olette selvinneet eteenpäin? Ja miten menneisyys on vaikuttanut suhteeseenne?
Olen itse päässyt erostani yli ja olen exäni kanssa hyvissä väleissä.
Meillä oli miesystäväni kanssa ensimmäinen kunnon välien selvittely, kun hän humalapäissään kertoi toivovansa, että he vielä palaisivat ex-vaimon kanssa yhteen. Tosin hän kyllä selitteli sitä seuraavana aamuna.... Aikaisemmin hän on sanonut mulle, ettei haikaile menneitä.
Tämän lisäksi hän kertoi närkästyneensä siitä, kun laitoin Facebookiin olevani parisuhteessa. Sitä en oikein vieläkään ymmärrä, miten joku FB on aikuiselle miehelle niin tärkeä ja miksi suhteemme pitäisi siellä salata. Kuitenkin molempien läheiset tietävät asiasta. Muutenkin FB on aiheuttanut välillemme turhaa mielipahaa.... Ihan kuin oltaisiin jotain teinejä....
Tässä nyt vain pääpiirteittäin jotain suhteestamme.....
Haluaisin kuulla kokemuksianne aikuisista parisuhteista, missä molemmilla on jo elettyä elämää takana ja kenties vaikeitakin asioita. Miten olette selvinneet eteenpäin? Ja miten menneisyys on vaikuttanut suhteeseenne?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olet tekemisissä keskenkasvuisen ihmisen kanssa. Haluatko alkaa kouluttamaan ja kasvattamaan aikuista pikkupoikaa vai olisiko syytä etsiskellä joku kypsempi ihminen rinnalle.. Itse valitsisisin jälkimmäisen vaihtoehdon, mutta jokaisen kannattaa kuunnella sydäntä ja järkeä elämänvalinnoissaan.
Koska molemmilla on oma historiansa tärkeintä on puhua ja puhua. Teidän molempien on tiedettävä mitä toinen mukanaan kantaa, mitkä asiat naurattavat ja mitkä suututtavat. Missä on rajat? Sinulla on oma käsitys ja hänellä omansa? Poikkeavatko ne kovasti toisistaan? Sopikaa rajoista ja puhukaa avoimesti tarpeistanne nyt kun molemmilla on jo kokemusta varmasti asioista jotka johtivat eroihin. Niitä ei pitäisi enään toistaa. Avaudu jotta toinenkin uskaltaisi. Miehet on huonoja siinä ja pitää vain kiittää jos hän sen tekee vaikka asia olisi ikävääkin kuultavaa.
Jos miehellä on taipumusta haikailla entisten perään, niin eroamalla tulee sinustakin kiinnostavampi.
Mieti itse, että tunnetko olevasi miehelle vain kakkossijalla. Jos tunnet niin, voisi olla hyvä ottaa vaikka kuukauden tauko suhteeseen, niin mies voisi rauhassa miettiä, että mitä hän elämältään haluaa. Valitettavasi moni mies haikailee eksää ja mitä pidemmälle aika menee, niin muistot kultaantuvat.
Jos taas mies vaikuttaa arjessa rakastavan sinua ja kaikki menee hyvin, niin miksipä et jatkais suhdetta.
Itse arvostan itseäni niin paljon, että en jäisi odottelemaan sitä, josko suhde päättyy, kun mies haluaa kipittää takaisin exänsä luokse.
Humalapäissään paljastetut ns. syvimmät ajatukset eivät vielä saisi olla teidän eronne syy. Tuo FB-juttu menee yli minunkin ymmärrykseni..pelkääkö hän eksän lukevan asian vai mitä.
Olette kai muuten yksimielisiä siitä, että te kaksi seurustelette?
Hänen ex-vaimonsa kyllä tietää meistä, eikä hän ole miehen kaveri FB:ssa.
Samoin tietävät molempien lapset sekä lähimmät sukulaiset ja ystävät.
Mies on sanonut pelkäävänsä sitoutumista kahden epäonnistuneen liiton ( muiden suhteiden) jälkeen....
Me ollaan kuitenkin samanhenkisiä ihmisiä, viihdytään hyvin yhdessä ja osoitetaan tykkäämistä puolin ja toisin.... esim. paljon pusuja ja hellyyttä.... Mies ei ole siinä mielessä "tyypillinen suomalainen mies". Hän puhuu paljon omista asioistaan ja myös syvällisemmistä asioista.
Ja molemmat ollaan sanottu ääneen se, miten hyvältä tuntuu olla yhdessä....
Siksi en haluaisi luovuttaa.... ainakaan kovin helpolla....
Miehesi puhuu yhtä ja ajattelee toista. Ainakaan syvimmistä rakkaustunteistaan ei näköjään puhu. Sinulle.