Olin likasankona ja heittopussina kymmenet vuodet sukulaisilleni, sain kuulla mitä tahansa ja minulle tehtiin ilkeitä temppuja, mutta kumminkin pyysivät röyhkeästi usein apuun, joko rahalliseen tai muuhun konkreettiseen tai sitten jouduin kuuntelemaan kaikkien fyysiset vaivat ja surkeudet. Äitikin oli mielestään kuin enkeli mutta minulle hän saattoi sanoa vaikka kuinka pahasti vaikka juuri olin käynyt auttamassa ja kuuntelemassa.
Sitten kun lopetin inhottavien sukulaisten auttamisen ja tukemisen niin alkoi hirveä juoruilu ja mustamaalaaminen. Olen näitä juttuja kuullut eikä niillä ole kyllä minkäännäköistä rajaa! Aivan järkyttäviä ja järjettömiä juttuja ovat minusta keksineet.
No, vaihtoivat siis huvinsa minun kiusaamisesta tuollaiseen. Onpa hienoja ihmisiä. Ehkä kuvittelevat voivansa "kostaa" minulle kun en enää palvele heitä.
Ihmettelen vain nykyään että miten oikein jaksoin tuollaisten kanssa niin kauan, olisi pitänyt kokonaan panna välit poikki jo kauan sitten. Eivätpä näköjään osanneet lainkaan arvostaa tukeani vaan ottivat sen ikään kuin automaattisesti itselleen kuuluvana, vaikka se oli täysin yksisuuntaista.
No joo tulipa purettua. Jostain syystä tämä tuli mieleeni kun kuulin radiosta jotain juttelua.
Sitten kun lopetin inhottavien sukulaisten auttamisen ja tukemisen niin alkoi hirveä juoruilu ja mustamaalaaminen. Olen näitä juttuja kuullut eikä niillä ole kyllä minkäännäköistä rajaa! Aivan järkyttäviä ja järjettömiä juttuja ovat minusta keksineet.
No, vaihtoivat siis huvinsa minun kiusaamisesta tuollaiseen. Onpa hienoja ihmisiä. Ehkä kuvittelevat voivansa "kostaa" minulle kun en enää palvele heitä.
Ihmettelen vain nykyään että miten oikein jaksoin tuollaisten kanssa niin kauan, olisi pitänyt kokonaan panna välit poikki jo kauan sitten. Eivätpä näköjään osanneet lainkaan arvostaa tukeani vaan ottivat sen ikään kuin automaattisesti itselleen kuuluvana, vaikka se oli täysin yksisuuntaista.
No joo tulipa purettua. Jostain syystä tämä tuli mieleeni kun kuulin radiosta jotain juttelua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hienoa ,että olet nyt päässyt nauttimaan sitä tärkeitä eli omaa vapauttasi ja loppuelämää.
edemennyt elämäsi painoi varmaan sinua lyttyyn kuin kivi hartioilla.sisäiseti kuin ulkoisesti.
minäkin olen oppinut sen ,että jos ihmiset juoruilevat perättömiä ja keksivät niitä vielä tuulesta temmaten niin antaa vaan keksiä. totuus selviää vielä.
sitten kun nämä juoruja uskoneet ihmiset ovat tulleet juttusilleni he ovat jo siinä vaiheessa huomanneet että juoruissa EI ole perää,niin olen vain tuumannut että olisiko kannattanut kysyä minunkin kantani asioihin. eli kiitos vaan luottamuksesta!
jos juorut alkavat mennä loukkaaviksi niin aion seuraavasta nostaa syytteen.
samoin aion tehdä puhelinhäirinnästä.
Joo on tullut vastaan noita juorujen selvitystilanteita, joissa olen mennyt aivan ällikälle kun ensin ei ole tahtonut tajuta, mistä oikein on kyse, tai että onko puhe jostakusta aivan muusta henkilöstä.
Olen kuitenkin päättänyt olla välittämättä, jos joku uskoo mustamaalauksia minusta kysymättä minulta omaa näkemystä tapahtumista, niin ei sitten vaan voi mitään.
Kysyn vaan. Sitten on näitä ihmisiä (sukulaisia), jotka ajattelevat itse olevansa aina antamassa ja auttamassa. Hekin saavat tukea ja palveluita muilta, mutta jotenkin ne aina unohtuvat. Näiden ihmisten huono muisti ulottuu myös omiin tekoihin silloin kun kyseessä on heidän huono käytöksensä ja pimeänä hetkenään tehdyt ylilyönnit.
Sellainen onkin sitten aivan eri asia - ole ystävällinen ja aloita oma ketjusi siitä aiheesta. Vai tarkoititko kiertelevästi, ettet usko kertomustani ja väität, että valehtelen omista kokemuksistani?
Sellaisen vaikutelmanhan tuo antoi "enkeleitä onko heitä", ikävä kommentti asialliseen avaukseen.. Empä tiedä mutta minunkin suvussa olen itse se mustalammas ja heittopussi ollut. Empä enää ole tekemisissä kuin kerran kaksi vuodessa niin ei ole mitään mihin voisivat kommentoida, Apuani on turhaa pyytää, sen on minun sukuni alkanut toiviottavasti tajuamaan.. asioitani en niille enää kerro.. näin.
Hienoa Martti "vaan"! Onnea uudelle tiellesi, kaikkea parasta ja uusia hyviä ihmissuhteita!
ninkö
Ap:lle,
sinä olit jotenkin vahvempi kuin sukusi ja sairausjutuista päätellen suku tarvitsikin apuasi.
Vuosikymmenet niinkö, alkavat olla siis vanhoja ja peloissaanko sinua haukkuvat.
Eikö ne koskaan kiittäny , auttanut sua,
oletko jutellut tilanteesta.Ehkä ne on pitänyt sua itsewstäänselvyytenä, suvun turvamiestä?
Outoa on. Uskon , että tilanne korjaantuu.
Minulla on samanlaisia kokemuksia koska olin vittuilun ja muun ilkeilyn uhri vuosia appivanhemilleni kunnes sitten mitta tuli täyteen kun aina vierailujen jälkeen tuli moneksi viikoksi kurja olo jota purin mieheeni. Nyt sitten on mennyt jo viitisen vuotta etten ole ollut näihin ihmisiin itse yhteydessä.
On hyvä kuulla että en ole ainoa joka on tuntenut olevansa kuramattona muille.
Sain tarpeeksi kun halveksunnan ja ilkeilyn, mitätöinnin ja vielä fyysisen väkivallan kautta yritettiin tuhota elämäni.
Lisäksi myös aviomiestäni yritettiin käännyttää minua vastan ja minun vanhempia myös. Haukkumalla minut myös puolisoni työpaikalla. Aika hurjaa ja koskaan ei ole anteeksi pyydetty ja silti odotetaan että puolisoni eli heidän poikansa tekisi palveluksia heille. Kohta pitää kai vaihtaa puhelinnumero!
Monet kerrat asioita yritettiin "muka" sopia mutta hetken päästä kaikki jatku "paska" kuitenkin samana. Ei se auttanut muu kuin lopullinen pesäero anoppilaan mun osalta kohta se on kai edessä miehelläni myös.
Pahasti vaikuttaa mielitautisen touhulta nuo appilan teot!