Olen yrittänyt olla kärsivällinen uuden suhteen kanssa, mutta jossain vaiheessa tuntuu vaan aina menevän järki. olen nyt 5 kk tapaillut miestä jolla on pieni lapsi. Hänellä on vaikea ero takanaan ja minulla myös. Mies ei tiedä kykeneekö enää normaaliin parisuhteeseen ja minä olisin jo valmis aloittamaan seurustelun.
Minulla ei ole lapsia. Mutta minulle miehen lapsi ei ole mikään ongelma. Tuntuu vaan että välillä en kuulu joukkoon kun hänelle lapsi on se ykkönen. Eli minä tulisin vasta sen jälkeen. Kauheata sanoa näin mutta mutta en minmä halua olla kenenkään elämässä se toinen tai kolmas.
En oikein tiedä mitä ajatelle. Meillä kuitenkin on mukavaa yhdessä ja voisin kuvitella elämäni hänen kanssaan.
Korvissa vaan kaikuu sanat: " Menisipä aika nopeasti ja saisin lapsen tänne".
Voisin tietysti olla enemmän tukena jne, mutta jotenkin vaan aina ei jaksa. En ehkä vaan ymmärrä, eihän minulla ole lapsia.
Minulla ei ole lapsia. Mutta minulle miehen lapsi ei ole mikään ongelma. Tuntuu vaan että välillä en kuulu joukkoon kun hänelle lapsi on se ykkönen. Eli minä tulisin vasta sen jälkeen. Kauheata sanoa näin mutta mutta en minmä halua olla kenenkään elämässä se toinen tai kolmas.
En oikein tiedä mitä ajatelle. Meillä kuitenkin on mukavaa yhdessä ja voisin kuvitella elämäni hänen kanssaan.
Korvissa vaan kaikuu sanat: " Menisipä aika nopeasti ja saisin lapsen tänne".
Voisin tietysti olla enemmän tukena jne, mutta jotenkin vaan aina ei jaksa. En ehkä vaan ymmärrä, eihän minulla ole lapsia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.