Suomeksi ja vieläpä suomen kieltä opiskeleva ulkomaalainen puoliso on kyllä yks pahimmista stressin ja turhautumisen aiheuttajista. Kirjat, esim. kirjallisuudesta, mytologiasta, runoudesta ja kielitieteestä, ovat sellasta huttua ettei edes syntyperäisenä aina ymmärrä ja näitä sit saa selitellä ja käännellä päivät pitkät.
Partisiipeissa, lauseenvastikkeissa ja muissa loppupään kielioppiasioissa auttaminen ei oo tän rinnalla mitään. Ei sekään kyllä hauskaa ollut... Hermot on aika kireällä... :(
Partisiipeissa, lauseenvastikkeissa ja muissa loppupään kielioppiasioissa auttaminen ei oo tän rinnalla mitään. Ei sekään kyllä hauskaa ollut... Hermot on aika kireällä... :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei minulla ole ongelmaa... olen ottanut pelkän puolison roolin, opettajaksi en rupea. Käännän toki jos puoliso ei ymmärrä jotakin sanaa tai sanon että katsoo google kääntäjästä. Minun vastuulla ei ole kenenkään kielen oppiminen.
No huh huh!! Osaatpa antaa hyvin tukea!!!
Uskon, että kkk... on sikäli oikeassa, että puoliso on puoliso, opettaja on opettaja ja opiskelija on opiskelija. Jokainen hoitakoon oman tonttinsa.
Ei se, että menee naimisiin ulkomaalaisen kanssa, pätevöitä ketään kääntäjäksi, opettajaksi tai ties minkä alan asiantuntijaksi. Jos mies ei suoriudu opinnoistaan ilman ylivoimaisen suurta panostusta sinulta, hänen on syytä hakeutua enemmän omaa tasoaan vastaavien opintojen pariin.
tai mennä takas mistä tulikin
Kyllä minä ainakin olen vain alusta asti puhunut suomea ja ensimmäisen kahden kk jälkeen hän osasi jo sen verran että minä häntä ymmärsin. Ja kyllä meilläkin alussa oli käytössä googlen kääntäjä sekä sanakirja mikä on edelleen. Mutta tuota kääntäjää ei olla tarvittu pitkään aikaan.
Mies on nyt ollut Suomessa puoli toista vuotta ja jotku häneltä on kysynyt että kuinka kauan olet ollut suomessa ja kun on kertonut niin ovat luulleet että on ollut jo 10 vuotta täällä.
Ja ihan vain minun kanssa oppinut suomen ei ole vielä koulussa käynyt opettelemassa. Ja kirjastosta saa hyviä kirjoja millä oppia.
Ei ole kyse siitä, että ns. arkisuomessa olisi jotain ongelmia. Kannattaa muistaa että arkiset tekstit on melko helppoja kun vertaa yliopistolliseen kurssikirjallisuuteen. Ja varsinkin kun aiheet ovat aika abstrakteja.
Raskastahan se jeesaaminen voi olla ainakin näin alkuun (tänä syksynä siis alkoi opinnot) mutta eiköhän se kohta helpota ainakin jonkin verran. :) Hyvää harjoitustahan tämä on molemmille kun oppii toisen äidinkieltä, mutta välillä tuntuu että liika on liikaa prkl.
Tekstit voivat olla tyyliä: "Tempus, aspekti ja modaalisuus ovat toisiinsa yhteydessä olevia merkitysalueita, joilla asiantiloja tarkastellaan eri näkökulmista. Kielessä, jossa keskeinen eronteko on realis- ja irrealismoduksen välillä ja joissa ei ole erikseen futuuriaikamuotoa, tuleviin tapahtumiin viitataan tyypillisesti irrealismuodoilla. "
Tai vaikka jotain tosi abstraktia tyyliin "merkitykset järjestyvät semanttisten prototyyppien ympärille."
Puolisosi aloittelee ilmeisesti fennistiikan tai suomen kielen ja kulttuurin perusopintoja. Ensimmäinen tenttikirja tuntuu olevan menossa. Saanen esittää käsityksenäni, että ei helpota vielä pitkään aikaan.
Vaikka osaisi ja puhuisi suomea äidinkielenään, ei tarvitse hallita kaikkien alojen erikoissanastoa. Voi olla ihan mielenkiintoista auttaa puolisoaan, mutta oikeesti, ei sun tarvitse suomen kieltä opiskella tuolla tasolla, jos et halua.
Jos haluat auttaa, voisiko kääntämiselle ja selittämiselle varata tietyn ajan ja ajankohdan päivästä/viikosta? Mun mielestä rasittavinta on se, jos täytyy koko ajan olla valmiudessa ja "viritettynä". Jos opettamiselle varaa määrätyn ajan, puolisokin ehkä miettii tarkemmin, mitä oikeasti on välttämätöntä kysyä ja mistä voi selvitä itsekin. Kirkastaa ajattelua, kun joutuu tarkemmin pohtimaan, missä ongelma on.