Jos ei ole avioehtoa niin meneeko kaiki puoiliksi,miinus velat sitten siitä vaikka mies on maksanut velat jne.tililtään.(yhteinen velka) olen ollut kotiäitinä ja ostanut ruuat jne.mutta eihän niistä ole kuitteja :( anoppi uhkailee miehen puolesta....voi näitä nössöjä miehiä jotka antaa äitien määrätä ja puuttua kaikkeen... lapset saa riitoja kuunnella :(
ero ja omaisuus
mittani täysi
20690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
..olet väsynyt ja tunnistan "pienessä tarinassasi "oman eroni pirteet.
Kaikki asiat painavat mieltä, mutta sinun kannattaa nyt tunnekuohun keskellä rauhoittua(tiedän, että se on vaikeaa)
Jos ero päätös on lopullinen,ettekä ole esim. menossa terapiaan. niin rupea pikkuhiljaa ottamaan asioista selvää.
Minulla oli vastaavanlainen tilanne(kotiäitinä), kuin sinulla. Kaiken keskellä olisi hirmu hyvä, jos vain pystyisitte asioista sopimaan( tiedän, että vaikeaa)
mutta oikeastaan välttämätöntä, jos haluatte päästä erosta halvemmalla( tarkoitan maallista omaisuutta) mutta myös lapset kärsivät suuresti, jos vanhemmat riitelevät kaikesta.
Kaikki menee puoliksi(varat ja velat) jos avioehtoa ei ole.
Kotiäitinä olo on arvokasta, mutta sitä ei osituksessa huomioida.
Samankokeneena neuvoisin sinua nyt ottamaan asioista selvää. asia kerrallaan, ei kaikkia samaan syssyyn. Muuten pää ei kestä.
Varaa myös itsellesi ulkopuolista keskusteluapua , terapia( se auttoi minua) jotta selviät paineista.
Koetakaa käyttäytyä aikuismaisesti rakkaiden lastenne edessä. He eivät ole syntipukkeja vanhempien eroaikeisiin.
Ja kannattaa muistaa olla sovussa. Lakimies hoitaa osituksen halvemmalla, kuin pesänjakaja, jos ette pääse sopuun asioista..Tsemppiä sinulle.
Kun saisi kahestaan hoidettua asiat.aina anoppi mukana ja sekaantuu,neuvoo...ja mies antaa niin tapahtua.
Parempi että menet oikeusaputoimistoon. Siellä tehdään osituslaskelma. Jos miehesi haluaa, hän voi tarkastuttaa laskelman omalla lakimiehellän. Eikä anoppi pääse sekaantumaan.
Toivottavasti anoppinne ei asu samassa talossa tai lähimain.
paljonko maksaa sen teetättäminen.
No sorry vaan, muttei se ihan noin vain käy - että "mennään oikeusaputoimistoon". Kyllä siellä ensin tarkistetaan se, onko potentiaalinen asiakas taloudelliselta tilanteeltaan niin huonossa jamassa, että on oikeutettu yleiseen oikeusapuun.
Jos niin pitkälle päästään, että yleiseen oikeusapuun on oikeus, ei se laskelman teko tuosta vaan käy, vaan siihen tarvitaaan MOLEMPIEN puolisoiden varallisuus- ja velkatiedot.
Ei se anoppi sekaantumaan pääse, vaikka "tavallinen" juristikin osituslaskelman tekee. Anoppi kun ei ole aloittajan kanssa naimisissa sen enempää kuin poikansakaan eli on täysin sivullinen henkilö ositusta tehdessä. Anoppia ei kutsuta osistusta tekemään, vaikka hän miten hanakka olisi asiassa!
Riippuu tuloista. Ota palkkakuitit mukaan oikeusaputoimistoon mennessäsi.
Tulot kysytään ja niistä tehdään vielä vähennykset esim. vuokra. Avioerotapauksessa EI myöskään kysytä PUOLISON tuloja.
Omaisuudesta lasketaan maksuun lisäomavastuu, MUTTA
"Lisäomavastuuta kerryttävää varallisuutta eivät kuitenkaan ole perheen vakinainen asunto, tavanomainen vapaa-ajan asunto ja auto, jos niiden arvo on kohtuullinen suhteessa perheen kokoon ja tarpeeseen."
"No sorry vaan, muttei se ihan noin vain käy - että "mennään oikeusaputoimistoon".
Sori nyt vaan, mutta kyllä se juuri noin käy "mennään oikeusaputoimistoon". Avioerotilanteessa kysytään vain oikeusapua hakevan tulot. kuten tuossa alempana jo mainittiinkin, niin lisäomavastuuta kerryttää vain epätavanomaisen äveriäs omaisuus. Mutta sekään ei estä oikeusavun saamista.
Sanot sille anopille suoraan että kannattaa kaksi kertaa miettiä puuttuuko tein asioihin.. voipi käydä niin ettei mummo enää lapsenlapsiaan nää jos ero paukahtaa.
Tehoaa varmasti!
Kyllä olen sanonutkin..mies ei vaan näe anopissa mitään väärää...hohhoijaa
Älähän hauku mukavaa anoppiasi,jonka tunnen! Oliko teillä ne karvattomat pienet koirat. Osaat puhua pahaa kaikista!!!!!
järkevä neuvo ruveta anoppia lasten näkemisellä kiristämään. Onko joku todella noin typerä?
minä tuon "neuvon" kirjoitin. Joa anoppi on niin tyhmä ettei osaa olla puuttumatta toisten asioihin, niin sitten pitää tehdä asia keinolla millä hyvänsä selväksi.
Ja minä sitä myös kannatan. Vanha nainen, joka on takapiruna poikansa erossa ei ole niin mukava ihminen, että minäkään haluaisin sellaisen lapsiani tapaavan! Pistää miettimään, mitä kaikkea myyräntyötä anoppi tekisikään viattomien lasten päätä sekoittaakseen ja lapsia äitiään vastaan kääntäen, kun jo tuossa vaiheessa on noin "kiva"?!
Rippuu avioliiton pituudesta ja jos lainat ovat moelmpien nimissä niin menee melko varmasti ja liiton pitaa olla yli 5v pituinen niin menee puoliskis. Kummankin puolison omaisuus lasketaa ja siitä vähennetään velat ja se kummalle jää nettoa enemmän maksaa siitä puolet köyhemmälle. Laita ensin mies valitsemaan joko perheensä tai äitinsä niin näet onko miehesi mies vai mammanpoika.
siis huuhaata tämä että se joka maksanut velat niin voi siitä jotenkin hyötyä ositustilanteessa,riitauttaa jne...(siis ei avioehtoa ja liitto 10 vanha)
ap, Vai on poikani nössö!!!! terveisin kohta ex-anoppisi Marjo!
Me ainakin sovittiin, että ensin otetaan omat päältä ja sovittin sen jälkeen mitä otetaan itselle esim. kumpi tarvitsee enemmän jostain mitä me kummatkin ollaan omistettu.
Typerä anoppi sinulla! Me emme sekoitettu anoppejamme meidän avioeroomme.
Ositus kannattaa ehdottomasti tehdä, ei pelkästään keskinäistä sopimusta. Itse olen joutunut jo keväästä asti "tappelemaan", että saisimme osituksen aikaiseksi. Mies teki ehdotuksen, mihin hän suostuisi. Ehdotus oli kannaltani vähän epäedullinen, mutta ajattelin, että on kuitenkin parempi, että saadaan asia hoidetuksi, eikä osituksen teko veny kohtuuttoman pitkäksi. En myöskään enää jaksa taistelle, kun viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet henkisesti yhtä he****ä. Muutama viikko sitten asianajaja kysyi mieheltäni, sopiiko, että ositus tehdään ehdotuksen pohjalta. Mies ei suostunut vastaamaan asianajajalleni, vaan oli tyttärellemme kertonut, että ei ole mielestään saanut vielä osuuttaan, vaan hän haluaa lisää rahaa. Ex-mieheni on jo 60-vuotias, mutta silti hänen veljensä ja poikansa edellisestä avioliitosta toimivat hänen "asianajajinaan" ja antavat hänelle ohjeita. Sanoinkin sitten tällä viikolla ex-miehelle, että en tiennytkään olleeni naimisissa myös hänen veljensä ja poikansa kanssa, kun heille kuuluu ja he määräävät, minkälainen ositus meidän pitäisi tehdä.
Nyt mies puhuu ympäriinsä, että minä en ole ollut valmis puhumaan ja sopimaan asioista. Haukkuu minua tyttärellemme ja on puhunut eron syyt kaikki minun niskaani, vaikka hänellä oli 2 suhdetta avioliittomme aikana. Ex-anoppi kyselee tytöltämme, että joko hänellä on uusi isäpuoli, äitipuolesta hän ei kysy mitään. Minulla ei ollut uskottomuutta liiton aikana, enkä voisi ajatellakaan vielä uutta suhdetta. Muutimme erillemme vasta noin 1,5 kuukautta sitten. Miehellä oli kyllä uusi nainen jo ennen erilleen muuttoamme ja kuulema jo toinenkin.
Eli ero ja ositus voivat mennä tosi hankalaksi, jos ei ole halua puhua ja sopia, jos pelkästään halutaan saada mahdollisimman suuri hyöty. Itselleni surullisinta ja vaikeinta on ollut ymmärtää toisen ihmisen suurta ilkeyttä ja kiusan tekoa. Yli 26 yhteistä vuotta eivät olleet toiselle minkään arvoisia, ja hän on saanut koko sukunsa hyökkäämään kimppuuni ja arvosteluuni. En väitä olevani tai olleeni täydellinen tai virheetön, mutta en kyllä tällaista olisi osannut odottaa tai en olisi ansainnut.
Minusta tuntuukin siltä, että joka sen avioeron jälkeen suu vaahdossa selittää joka puolella kuinka kaikki oli toisen syytä, on aika selvä merkki siitä, että tietää itsekin sössineensä ja pahasti. Täytyy sitten varmistaa siellä joka puolella, ettei vaan totuus tulisi ilmi! Ja ehkä siinä on sitä itselleen kieltämistä myös, totuus kun voisi olla heikolle ihmiselle raskas taakka kantaa. Että vuosikaudet kuvitteli, että voisi tehdä mitä tahansa, sanoa mitä tahansa, laiminlyödä osuutensa ja kaikki säilyy aina ennallaan. Sitten kun ei säilynytkään, ei sitä "herra aina täydellinen" ihan helposti pysty itselleen myöntämään. Siinähän olisi peräti se riski, että joutuisi katsomaan itseään ihan rehellisesti.
Ei meistä kukaan ole täydellinen ja virheetön. Mutta aika moni meistä pystyy omat virheensä myöntämään ja vaikka oikein pyytämään anteeksi. Ja jopa yrittää parantaa toimintatapojaan! Mutta jotkut "virheet" on kyllä suurempia kuin toiset. Suurin virhe mielestäni on kyllä se että, pitää itseään täydellisenä ja virheettömänä, vaikka touhu on jo sellaista, että joutuu ihan todella miettimään, onko tämä enää edes terveen mielen toimintaa. Mutta syyllisenhän osaa kova manipulaattori selittää itselleen aina itsensä ulkopuolelta.
Totuudelta on helppo kyllä sulkea silmänsä. Niin taisin tehdä itsekin aika pitkään, kun uskottelin että se viinan juonti voisi joskus loppua. Ja se kaikki oheistoiminta siinä. Että se suuruudenhulluus siitä laantuisi, kun aikansa meuhkaa.