Olen 26-vuotias nainen ja töissä miesvaltaisella alalla. Olen aina nuorempana tottunut olemaan vain tyttöseurassa. Opiskeluaikana olin sitten lähinnä yksin. Yritin alussa tutustua luokan poikiin ja muutaman tyttöön, jotka lisäkseni samassa paikassa opiskeli, mutta tuntui etten kuulunut joukkoon. Olen melko tyttömäinen, tykkään puhua meikeistä, vaatteista, shoppailusta - perinteisistä naisten puheenaiheista. Vaikka muutkin alani naiset olivat kyllä naisellisia, niin he osasivat puhua miehille miesten tavalla. Itse en vaan löytänyt miesten kanssa mitään sopivaa yhteistä puheenaihetta ja vietinkin sitten opiskeluaikani lopulta melko yksin. En luonut mitään ystävyyssuhteita.
Tavallaan minua harmittaa, että en oikein tule toimeen miesten kanssa. Tai ei syy ole siinä ettenkö tulisi toimeen, kiinnostuksen kohteet vaan ovat niin erilaisia. Lisäksi viihdyn itse parhaiten kahden kesken, miehet taas tykkäävät olla isossa porukassa eikä niissä saa ääntänsä millään kuulluksi.
Olen aina ollut hivenen ujo ja hiljaisempaa sorttia. Minua jotenkin masentaa se, että opiskeluaikana en saanut ystäviä eikä töistäkään tunnu niitä löytyvän. Naispuolisia ystäviä on jotenkin hirveän vaikea löytää enää tässä vaiheessa elämää. Onko mitään tapaa, jolla pääsisin jotenkin ystävystymään edes pinnallisella tasolla työkavereideni kanssa? Minua ei syrjitä työpaikalla. Huomaan kyllä, että joskus jotkut jopa yrittävät saada minua mukaan juttuun kysymällä jotain keskusteltavasta aiheesta. Olen joskus yrittänyt saada keskustelua aikaan kahvipöydässä jostain minua kiinnostavasta aiheesta, esim. jostain elokuvasta, mutta loppuen lopuksi aihe ei ole lähtenyt lentoon vaan aihe vaihtuu taas pian johonkin miehiseen.
Tavallaan minua harmittaa, että en oikein tule toimeen miesten kanssa. Tai ei syy ole siinä ettenkö tulisi toimeen, kiinnostuksen kohteet vaan ovat niin erilaisia. Lisäksi viihdyn itse parhaiten kahden kesken, miehet taas tykkäävät olla isossa porukassa eikä niissä saa ääntänsä millään kuulluksi.
Olen aina ollut hivenen ujo ja hiljaisempaa sorttia. Minua jotenkin masentaa se, että opiskeluaikana en saanut ystäviä eikä töistäkään tunnu niitä löytyvän. Naispuolisia ystäviä on jotenkin hirveän vaikea löytää enää tässä vaiheessa elämää. Onko mitään tapaa, jolla pääsisin jotenkin ystävystymään edes pinnallisella tasolla työkavereideni kanssa? Minua ei syrjitä työpaikalla. Huomaan kyllä, että joskus jotkut jopa yrittävät saada minua mukaan juttuun kysymällä jotain keskusteltavasta aiheesta. Olen joskus yrittänyt saada keskustelua aikaan kahvipöydässä jostain minua kiinnostavasta aiheesta, esim. jostain elokuvasta, mutta loppuen lopuksi aihe ei ole lähtenyt lentoon vaan aihe vaihtuu taas pian johonkin miehiseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla ois pari vinkkiä, jos nää auttaisi...
Ensinnäkin, aina voi kehittää mielenkiintoaan eli siis miettiä mikä siinä "miehisessä" aiheessa voisi olla kiinnostavaa. Koska kiinnostunut voi olla siitäkin, miksi joku on niin kiinnostunut jostain, miksi tyyppejä aiheet kiinnostaa ja esimerkiksi itsestäni on kiinnostavaa kuunnella "spesialisteja" vaikken itse juuri siitä aiheesta olisikaan niin kiinnostunut, ihan vaan oppiakseni ja yleisen kiinnostuksen takia. Siis ihmisistä.
Miehet ovat siis ihmisiä, eivät sukupuoli. Voi olla ihan yhtälailla kiinnostunut ihmisistä, eikä vain ajatella heitä sukupuolena, ja erilaisista ihmisistä. Nyt sinulla on nimenomaan kasa erilaisia ihmisiä. Ei pelkkää massaa "miehiä". Muista se, että miehet ovat myös kaikki erilaisia ihmisiä ja ihmisinä. Yhden kanssa voi keskustella yhdestä asiasta ja toisen toisesta.
Toinen on että ihmisiin tutustuminen vie usein piiiiitkän aikaa. Siis anna sitä aikaa. Kun olette viettäneet samassa porukassa, alkaa vuosien, - ei siis kuukausien kuten yleensä luullaan -, mittaan muodostua niitä kaveruus suhteita. Anna siis itsellesi aikaa olla ymmärtämättä ja heille aikaa olla omia itsejään. Huomaat aikaa myöden, että sinä alatkin omana itsenäsi ymmärtämään, löydätkin ne kenen kanssa tulet enemmän ja ne kenen kanssa vähemmän toimeen.
Miesten kanssa töitä tehneenä noin 20 vuotta voin sanoa, että miehet on hyviä puhumaan kaikesta. Olen puhunut myös vaateostoksista jne. osan kanssa, siinä missä autoistakin.
Ehkä odotat "tuloksia" liian nopeasti ja liian ehdottomasti? Ei nimittäin kaikki naiset puhu meikeistä eikä shoppailusta, itseäni kyseiset aiheet eivät voisi vähempää kiinnostaa: ja silti tulen toimeen myös naisten kanssa.
Porukkaankin tottuu. Joskus on sitten niitä kahden keskisiä juttuja ja joskus porukka. Mutta porukasta voi joskus vaan nauttia olemalla. Ei siellä tarvitse aina niin puhuakaan, jos ei siltä tunnu. Ole armeilias itsellesi. Jos asia on riittävän tärkeä, saat kyllä äänesi esille, kun vaan päätät että puhut silloin kun on asiaa.
Anna siis aikaa, ja mieti uusia tapoja olla kiinnostunut ihmisistä.
Naisiakin kavereiksi saa joka iässä. Kursseilta, harrastuksista ja koulutuksista, aina on saanut. Naisiin nimenomaan on helpompi tutustua kunhan vaan avaa suunsa: kun ei ole "pelkoa" iskemisestä. Missä tahansa olen tuttuja saanut, lenkillä, naapureista, jumpassa ja harrastuksissa. Pitää myös ymmärtää, että suurin osa onkin vain tuttavia, vain harvasta tulee ystävä muutenkin.
Sinun varmaan pitää panostaa enemmän työpaikan ulkopuoliseen elämään ja yrittää luoda sillä palkalla mitä työstäsi saat, mielenkiintoisempi elämä noin kavereiden kannalta. Harrastaa ja tehdä asioita, missä tapaat taas toisenlaisia ihmisiä. Työ on usein vain työtä.
Rohkeasti vaan, ala tarkkailemaan asioita toisista näkökulmista ja jos ei kerran meikeistä voi olla nyt kiinnostunut, niin muista että estetiikkaa on myös autoissa, suunnittelussa ja värimaailmaa vaikka talon rakennuksessa. Shoppailussa on myös kyse hinnoista ja toisaalta, harrastuksistaan yleisesti osaa puhua kaikki. Muiden aiheista voi olla kiinnostunut juuri siksi, että EI itse tiedä niistä mitään. Sinulla on maailman paras tilanne juuri nyt laajentaa maailman kuvaasi :)
Sinä kuitenkin tulet toimeen ja kahvipöydässäkin mukaan otetaan: joten nauti positiivisista puolista. Voin kokemuksesta sanoa, että joissain paikoissa huo*ritellaan, savustetaan ulos ja sitä rataa, että tosiasioita nekin. Joten yritä muistaa ensisijaisesti ne hyvät puolet, sitä kautta pääset vauhtiin.
Hyväksy myös itsesi sellaisena kun olet. On ihan ok olla hieman ujo ja hiljaisempi. Tutustuminen vie siis vaan aikaa, ei muuta. Se on ihan jees, sillä aikaa meillä tässä maailmassa on koko elämämme ajan.
Ota rennommin. Toivottavasti joku auttaa jotenkin, tsemppiä!