Camouflage
Onneksi olkoon. Olette juuri läikyttänyt lähes kiehuvan kahvin reisillenne. Heti kun kokeilee jotain uutta, niin palaa kotipesään. En ymmärrä pesäpallovertausta. Kuitenkin aivoni antavat sen verran myöten, että pidän pesäpallovertausta jalostamattomana baseball heittona. Lahjaksi saamani pannukahvikokeilu jouti roskiin. Raivo näyttäytyi minulle roskapönttönä. Raivolla oli jalalla auki painettava kita, eikä sillä ollut suussaan yhtään hammasta.
Olen laikukas. Onneksi on syksy. Olisi hinauduttava sateeseen juoksemaan. Juoksemisen motiivi on niin vahva, että katselen jo nastoja alleni. Minulla on musta auto, musta jääkaappi ja musta kissa. Kaikki maailmassa näyttää raivoni rinnalla pieneltä. Harha on petollinen, mutta hedelmällinen, lähes eroottinen.
Eilisen lääkärintarkastuksen jälkeen menin Alkoon. Tutkin työkseni ihmisiä. Lääkäri tutki työkseen minua, väänteli niveliä ja venytteli jänteitä, kyseli kaikenlaista. Vastailin vähän sitä sun tätä. Kyllä nämä tiedetään. Hän oli naislääkäri, yleis sellainen. Ei mitenkään spesialisoitunut mihinkään muuhun kuin asiakkaisiinsa. Ja kun katselin häntä ilman häiriötekijöitä, niin näin helposti hänen olleen nuoruudessaan hyvin kaunis nainen. Hänen rintaliivinsä puristivat. Harvemmalle tulee mieleen että lääkärin ammatti on istumatyötä. En ole koskaan tavannut seisovaa lääkäriä. Jos lääkäri seisoo huoneessaan, hän tuntuu olevan kuin eksynyt. Jokainen huoneeseen eksynyt kysyy, että mikä hänellä on. Miksi hän nyt tuolla tavalla.
Vanha verenpainemittari on kuin sekstantti karttapöydällä. En osaa käyttää kumpaakaan kapinetta, väitän. Polveni sivusiteet ovat kovilla. Vammautumiset ovat tehneet niistä metallisäikeitä, jotka eivät enää jousta niin kuin joustivat ennen. Motiivini ei horju. Viini on klassisen hyvää. Minulla on ikävä Australiaan, Uuteen Seelantiin ja riutoille. Lääkärin Bambin silmät vilkkuvat minulle kosteina. Naureskelemme nykyajan menolle ja skoolaamme menneiden haamuille. Odotussalissa minua katsoo liuta sairaita ihmisiä, kun avaan oven ja astun ulos. Joskus vielä koittaa se päivä, jona en enää koskaan astu tähän rakennukseen, ja se menettää asemansa minun todellisuudessani, joka loppuu.
Olen valtavan hyvällä tuulella. Minulla on musta auto, musta jääkaappi ja musta kissa. Minussa palaa tähtikirkas yö, äänetön ja syvä kuin tiikerin katse pimeydestä.
(kirjoitus on fiktiivisen naisen pohdiskelua klassisessa miehen mielessä -naurua)
Onneksi olkoon. Olette juuri läikyttänyt lähes kiehuvan kahvin reisillenne. Heti kun kokeilee jotain uutta, niin palaa kotipesään. En ymmärrä pesäpallovertausta. Kuitenkin aivoni antavat sen verran myöten, että pidän pesäpallovertausta jalostamattomana baseball heittona. Lahjaksi saamani pannukahvikokeilu jouti roskiin. Raivo näyttäytyi minulle roskapönttönä. Raivolla oli jalalla auki painettava kita, eikä sillä ollut suussaan yhtään hammasta.
Olen laikukas. Onneksi on syksy. Olisi hinauduttava sateeseen juoksemaan. Juoksemisen motiivi on niin vahva, että katselen jo nastoja alleni. Minulla on musta auto, musta jääkaappi ja musta kissa. Kaikki maailmassa näyttää raivoni rinnalla pieneltä. Harha on petollinen, mutta hedelmällinen, lähes eroottinen.
Eilisen lääkärintarkastuksen jälkeen menin Alkoon. Tutkin työkseni ihmisiä. Lääkäri tutki työkseen minua, väänteli niveliä ja venytteli jänteitä, kyseli kaikenlaista. Vastailin vähän sitä sun tätä. Kyllä nämä tiedetään. Hän oli naislääkäri, yleis sellainen. Ei mitenkään spesialisoitunut mihinkään muuhun kuin asiakkaisiinsa. Ja kun katselin häntä ilman häiriötekijöitä, niin näin helposti hänen olleen nuoruudessaan hyvin kaunis nainen. Hänen rintaliivinsä puristivat. Harvemmalle tulee mieleen että lääkärin ammatti on istumatyötä. En ole koskaan tavannut seisovaa lääkäriä. Jos lääkäri seisoo huoneessaan, hän tuntuu olevan kuin eksynyt. Jokainen huoneeseen eksynyt kysyy, että mikä hänellä on. Miksi hän nyt tuolla tavalla.
Vanha verenpainemittari on kuin sekstantti karttapöydällä. En osaa käyttää kumpaakaan kapinetta, väitän. Polveni sivusiteet ovat kovilla. Vammautumiset ovat tehneet niistä metallisäikeitä, jotka eivät enää jousta niin kuin joustivat ennen. Motiivini ei horju. Viini on klassisen hyvää. Minulla on ikävä Australiaan, Uuteen Seelantiin ja riutoille. Lääkärin Bambin silmät vilkkuvat minulle kosteina. Naureskelemme nykyajan menolle ja skoolaamme menneiden haamuille. Odotussalissa minua katsoo liuta sairaita ihmisiä, kun avaan oven ja astun ulos. Joskus vielä koittaa se päivä, jona en enää koskaan astu tähän rakennukseen, ja se menettää asemansa minun todellisuudessani, joka loppuu.
Olen valtavan hyvällä tuulella. Minulla on musta auto, musta jääkaappi ja musta kissa. Minussa palaa tähtikirkas yö, äänetön ja syvä kuin tiikerin katse pimeydestä.
(kirjoitus on fiktiivisen naisen pohdiskelua klassisessa miehen mielessä -naurua)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulle on selvästi alkanut muodostua kirkas kuva tästä ihanteestani. Hän tuntuu joskus hämmästyttävän todelliselta ja läsnä olevalta. Ainoa ongelma on vain siinä että ei ole vielä vastaan kävellyt.
Mutta kyllä minä hänet tunnistaisin vaikka millaisen lössin sisältä.
(naurua)
Hei mitä ihmeen tekotaiteellista tuubaa tää tyyppi täällä kirjoittelee? Ylimielisyys pursuilee rivien välistä. Relaa vähän!
Outo ja mahdollisesti vapaalla jalalla ilman lääkitystä ja psykoterapiaa.