Pieni tarina minun elämästä, joka muutui noin vuosi sitten. Olimme seurustelleet tyttöystäväni kanssa 3 vuotta, ja olimme ns. täydellinen pari. Luulin että meillä oli kaikki hyvin. Kerran tytölläni oli jäänyt facebook auki ja ohimennen huomasin hänen saaneen chat-viestin joltain mieheltä. Viesti oli lyhyt: "kiitti viime kertasesta, koska uudestaan.? :P " Menin aivan lukkoon ja aloin lukemaan viestiketjua taaksepäin. Ensimmäinen viesti olii puolivuotta vanha, jossa kehuttiin tyttöni rintoja ja kuinka niitä oli mukava puristella. Siitä eteenpäin oli vain aikoja jolloin he tapaisivat, missä ja mitä tekisivät. Yksi päivistä oli mm. vuosipäivämme. Olin aivan hajalla! Tuntui että oksennus olisi tullut. Aloin tonkimaan tietoa miehestä ja ilmeni että myös hänellä oli puoliso ja lapsi. Kopioin viestit talteen. Päätin saada heidät rysänpäältä kiinni. Loppuviikko oli todella vaikea kun puhuimme tyttöni kanssa mm. yhteisen kodin ostamisesta. Koitin vain hymyillä vaikka sisälläni kiehui. Ilmoitin lähteväni vknlopuksi vanhempieni luo ja olin varma että jotain tapahtuisi. Tyttöni olessa suihkussa luin hänen tekstiviestinsä, tapaaminen oli sovittu lauantaille. "Lähdin" matkalleni, eli kävin kaverilta lainaamassa auton ja jäin naapuritalon pihaan odottamaan. Äijä tuli sovittuun aikaan. Odotin 20 min, lähetin tallentamani dokumentin facebookissa äijän vaimolle ja kävelin sisään. Siellä he naivat sängyssämme, äijä luikki samantien pakoon ja tyttöni alkoi hysteerisesti itkemään. Ilmoitin tilanteen ja lähdin pois. Sen jälkeen alkoi sataa anteeksipyyntöviestejä ja puheluita. Sain myös fb:ssä viestin jossa kiitettiin dokumentista, ero pistetään vireille. Itse erosin myös. Nykyään voi jo muistella ilman suurempia vihan tunteita, mutta luotto on kyllä mennyt.
Tarina pettämisestä
Stallainen
5654
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ikävää. Oulussa ?
No joo toi face on sellanen mis munkin kumppania "kiiteltiin" aamutakissa tapailusta ja muutenkin ois kiva nähdä.Mitäköhän tästä voi päätellä? Näin täälä tampereella
:( Surullinen tarina. Olen pahoillani.
Mutta et sä tollasta horoa itselles tahdokaan. Sä löydät vielä suloisen, ihanan ja parisuhdekeskeisen tytön itsellesi, joka ei ikinä tekisi noin. Silloin kiität exääsi, että petti sua, koska sen kokemuksen avulla pääsit hänestä eroon ja löysit uuden, upean parisuhteen!
Maailma on täynnä k-u-s-i-p-ä-i-t.ä. On valehtelijoita, pettäjiä, raiskaajia, murhaajia. Kaikki samaa kastia. Eivät välitä läheisistään.
Mutta maailmassa on myös hitosti hyviä ihmisiä. Joten älä menetä uskoasi siihen!!
Minäkin olen tullut petetyksi ja yrittänyt antaa anteeksi/unohtaa..
Mutta vaikeaa se on, kun petosvyyhti on ollut mieheni taholta niin mittava.
Eikä hän ole mitään anteeksi pyytänyt.. ei varmasti koskaan keneltäkään, se ei vain kuulu hänen sanavarastoonsa.
Miksi olisikaan pyytänyt, koska hänen mielestään kaikki mistä hän itse nauttii on oikein - kiellettyä on vain pettää häntä takaisin..
Niin kauan kaikki on kivaa kunnes jäädään kiinni, sen jälkeen yleensä todellisuus iskee vastoin kasvoja. Petturi itkee ja vaikertaa ja pyytelee anteeksi. Minä olen nainen ja sain mieheni kiinni petoksesta. Ensin hän istui illat pitkät facebookissa ja kun menin kyselemään kenen kanssa hän siellä keskustelee, niin eipä pystynyt näyttämään, vaan valehteli hädissään kaikenlaista. Lopetti facebookin käytön kokonaan ja pian alkoikin puhelimen piilottelu ja aina illalla lenkille meno tiettyyn kellonaikaan ja tietysti soittelemaan naiselle. Jäi sitten kiinni siitäkin, kun eräänä lauantai-iltana otin hänen kännykkänsä ja luin viestit. Viestit olivat sitä luokkaa, että kuvittelin mieheni kirjoittelevan maksullisen naisen kanssa. Milloin tuli runoa ja mitä kulloinkin. Soitin naiselle, mutta hänpä ei kyennyt keskustelemaan sanaakaan kanssaan. Itse elin jonkinlaisessa shokkitilassa, en tiedä miten selvisin seuraavista viikoista, meillä kun on kolme lastakin. Mieheni on pyytänyt anteeksi monet kerrat, yhdessä ollaan vieläkin, mutta luottamusta ei ole. Elämä tuntuu todella vaikealta, miten tästä oikein selviää eteenpäin. Nainen on varmaan jäänyt kuvioista, koska asuu, luojan kiitos, niin kaukana meistä, että ei ainakaan ole voinut häntä tavata. Haluaisin niin uskoa, että mies on uskollinen, mutta en tiedä kannattaako se. Anteeksi voi jollain lailla antaa, mutta unohtaa en voi milloinkaan.