Vaimoni halusi erota, yllätyksenä minulle, noin puoli vuotta sitten.. Muutin pois yhteistä asunnostamme ja aloin työstämään eroa.. Tapasin mukavan naisen jonka kanssa kaikki tuntui loksahtavan. Pystyimme puhumaan kaikesta, nauroimme, puhuimme syvällisiä, haluamme elämältä samoja asioita ja jaamme samanlaiset arvot elämässä.. Nainen vaikuttaa täydelliseltä ja hänestä tuntuu samalta kuin minusta. Tuntuu että tämä on se nainen jonka kanssa minun kuuluisi olla..
Yhtäkkiä vaimoni halusikin palata yhteen.. Kun tapasimme sinä iltanan kun hän tämän ilmoitti, hän tuntui ihan eri ihmiseltä kuin vielä muutama kuukausi sitten..
Meillä meni pitkään todella huonosti ja nyt vaimo lupaa että kaikki tulee muuttumaan..
Mieli on todella sekaisin.. toisaalta vaakakupissa painaa pitkä avioliitto ja parisuhde joka on kestänyt teinivuosista asti ja onhan avioero ja omaisuuksien jako aina iso asia.. Toisaalta taas vaakakupissa painaa nainen, ketä en ole montaakaan kuukautta tuntenut, mutta kuka tuntuu niin oikealta ja täydelliseltä ihmiseltä... Vaimosta pääsin jo eron jälkeen vähän yli,tuntuu ettei niitä samoja tunteita häntä kohtaan enää ole mutta mietin että tuleeko ne pikkuhiljaa takaisin..Voiko suhdetta korjata enää? Tottakai välitän hänestä..
Asia on niin vaikea... uusi tapaamani nainen tuntee samoin kun minä ja luulen että meillä olisi edessä hyvä tulevaisuus...
Huh, mitäköhän tässä tekisi...ajattelin kysyä teiltä mielipiettä ja järkeviä ajatuksia..
Yhtäkkiä vaimoni halusikin palata yhteen.. Kun tapasimme sinä iltanan kun hän tämän ilmoitti, hän tuntui ihan eri ihmiseltä kuin vielä muutama kuukausi sitten..
Meillä meni pitkään todella huonosti ja nyt vaimo lupaa että kaikki tulee muuttumaan..
Mieli on todella sekaisin.. toisaalta vaakakupissa painaa pitkä avioliitto ja parisuhde joka on kestänyt teinivuosista asti ja onhan avioero ja omaisuuksien jako aina iso asia.. Toisaalta taas vaakakupissa painaa nainen, ketä en ole montaakaan kuukautta tuntenut, mutta kuka tuntuu niin oikealta ja täydelliseltä ihmiseltä... Vaimosta pääsin jo eron jälkeen vähän yli,tuntuu ettei niitä samoja tunteita häntä kohtaan enää ole mutta mietin että tuleeko ne pikkuhiljaa takaisin..Voiko suhdetta korjata enää? Tottakai välitän hänestä..
Asia on niin vaikea... uusi tapaamani nainen tuntee samoin kun minä ja luulen että meillä olisi edessä hyvä tulevaisuus...
Huh, mitäköhän tässä tekisi...ajattelin kysyä teiltä mielipiettä ja järkeviä ajatuksia..
Vastaukset 21
Vanhimmat
Toi on tosi paha tilanne. Mulla kävi niin että eksä onnistui sotkemaan mun ja uuden ihanan ihmisen kuvion niin että erosimme. Mutta eksänkään kanssa ei tullut mitään. Joten ole tarkkana ettet menetä nykyistä onneasi.
Onko mennyt mennyttä? Sen tiedät vain sinä itse.
Jos päätät jäädä, sinun on hyväksyttävä, että vaimosi hyvin todennäköisesti jättää sinut parin vuoden sisään, kun löytää uuden ihastuksen kohteen.
Klassinen "rebound relationship". Pitkän suhteen jälkeen uusi ihminen tuntuu täydelliseltä kumppanilta: kuuntelee ja keskustelee, seksi on paljon parempaa kuin kenenkään muun kanssa. Et tainnut ehtiä työstää eroasi ollenkaan, koska rakastuit nopeasti uuteen. Rakastumisen huumaa kestää vähintään 12 kk, vasta sitten voit hieman realistisemmin miettiä tilannetta.
Miksi vaimosi halusi erota sinusta? Hänen motiiveillaan on aika suuri merkitys. Mitä hyvää avioliitossanne on ollut ja mitä huonoa? Onko teillä yhteisiä lapsia?
Hei nyt jarruja! Sä et tiedä, kuka olet ja mitä haluat! Vaikutat myös tarvitsevan parisuhdetta kuin pieni poika!
Löysit heti naisen, joten tuskin sulla ois pulaa naisista. Miksi laitat itsesi inhottavaan tilanteeseen jossa mietit haluatko suklaata vai mansikkaa aivan kuin ne olisivat lopulliset toisensa pois sulkevat asiat? Mitäs jos haluat kaikkea?
Olet nyt nähnyt, mitä se ihana parisuhde naisen kanssa on! Alussa ihanaa ja sitten nainen kuvittelee voivansa häipyä ja palata miten tykkää! Kun vaimosi lähti, hän kyykytti sua. Jos otat hänet takaisin, se on uusi kyykytys. Ja niitä on tulossa paljon lisää, minkä paljastaa toi lupailu. Niskanpäälle et pääse! Nainen määrää elämäsi, omaisuutes (sen sinunkin puolikkaasi)
ja seksin säädöstelysi ja jopa ravintosi niin kauan kun liitossa olet!
Uusi suhteesi tuo sulle hetken iloa. Seksi uuden naisen kanssa on mahtavaa. Nauraminen on kivaa. Kysymys: minkä helvtin takia sulla on oltava SUHDE, että voit nauraa, keskustella ja rakastella? Aikunen mies!
Löydä itsesi! Mitä sinä haluat? Käyttäydyt kuin sinun olisi valittava niistä murusista joita sulle naisten taholta tarjotaan. Et määrää nyt itse, mitä saat ja haluat. Omaisuudenjako on veemäistä ja akka vie ansaitsemasi asiat. Mutta se on välttämätön opetus. Etkä enää kenellekään omaisuuttasi jaa.
lisäys: Mainitsit myös arvot tekstissäsi. Jos tajuat yhtään, mikä sinulle on hyväksi, niin sinä järjestät ne arvosi nyt uusiksi! Mieti erityisesti, miksi arvosi ovat mitä ovat. Mitkä arvot ovat sua auttaneet menestymään ja mitkä arvot pitäneet sua alistettuna ja pikkpoikana. Ja etenkin: mitkä arvosi ovat puhtaasti naisia varten sinulle iskostettu, joista ei sulle ole mitään hyötyä (esim avioliitto, naisen hengen arvostaminen miestä korkea-arvoisemmaksi tai se, että esim seksi ei saa olla arvo)
"Mitkä arvot ovat sua auttaneet menestymään ja mitkä arvot pitäneet sua alistettuna ja pikkpoikana."
Vaikka AP:n kannattaa ehkä erota, sinun tarjoamasi "arvot" ovat kyllä aika itsekästä sorttia. Arvojahan tarvitaan nimenomaan itsekkyyden hillitsemiseksi ja muiden huomioon ottamiseksi.
"naisen hengen arvostaminen miestä korkea-arvoisemmaksi"
Tottahan mies arvostaa lastensa hengen ylimmäksi, vaimon toiseksi ja itsensä vasta perheen jälkeen.
tottahan, tottahan. . .
Nämä tottahan-arvot ovat yleensä juuri niitä, mitä kukaan ei lopulta mieti vaan imee ne vanhempien perintönä, ympäristöstä, kavereilta, uskonnoilta.. En ota muuten kantaa.
Itse vierastan arvojen tarjoamista ja suosittelen niiden miettimistä ja rankkaa kritiikille altistamista. Oikeat arvot kestävät kritiikin. Elämme moniarvoisessa yhteiskunnassa, mikä tekee individualistisesti räätälöidyn arvokartan tekemisen välttämättömäksi yksilön ja hänen lastensa menestymiseksi. Puolison hyväksikäytölle alistuminen arvojen takia ei ole useissa tapauksissa viisasta. Arvo toimii vain sille ihanteellisessa tilanteessa. Arvon on palveltava itseä ja lähipiiriä eikä päinvastoin!
Ongelmaa ei olisi jos arvokehystä ei voisi käyttää häikäilemättä hyväkseen lain suomalla tavalla henkisesti ja taloudellisesti, kuten nyt esim a.k:lle on käynyt. Laki ja arvot eivät käy käsikädessä eikä pidäkään. Ja koska avioliitto on jo määritelmältään juridinen, se ei voi olla menestyksekkäästi arvo. Se voi olla jollekin ihanne.
Ap. Mun mielipide täältä puskista on se, että ole hetki ihan itseksesi. Mieti ihan rauhassa, kuka olet, mitä tahdot elämältä, mitä et tahdo, mitä on tullut tehtyä, mitä ei jne. Kun kuvioissa on toinen ihminen, nämä ajatukset jäävät vähän puolitiehen, mutta tulevat vastaan joka tapauksessa. Uudelleen elämä kannattaa aloittaa silloin, kun siihen on mahdollisuus, ja sinulla se mahdollisuus näyttää olevan nyt. Uudelleen voi aloittaa myös vanhan kumppanin kanssa. Ensin täytyy kuitenkin tietää mitä tahtoo. Nyt et näytä tietävän. Itse karistaisin molemmat naiset nyt harteiltani ja rakastaisin hetken vain itseäni. Sen jälkeen muiden on helpompi rakastaa sinua, naiset tykkäävät omilla jaloillaan seisovasta miehestä, joka ei haahuile samanaikaisesti eteen ja taakse. Oma olokin on parempi, ei tarvitse miettiä niitä "entä jos"-kysymyksiä.
Ja niitä kivoja ja hauskoja naisia on muitakin. Ja uskon, että jos jompi kumpi naisistasi on sinulle nyt oikea, niin hän kyllä tajuaa, että tarvitset nyt aikaa olla itsesi kanssa. Osaa siis siltä osin kunnioittaa sinua ja tarpeitasi. Ja jos ei osaa, niin mitä teet sellaisella naisella?
Niin...uusi tapaamani nainen sanoi jaksavansa odottaa sen aikaa että kävisin eroprosessin läpi... hänellä ei ns. ole kiire mihinkään..hänellä on lapsia ja minulla ei, ja hän on myös käynyt eron läpi kylläkin jo muutamia vuosia sitten, mutta hänen sanoin, hänellä ei ole kiire uuteen parisuhde arkeen vaan omien sanojensa mukaan olisi tyytyväinen myös tähän tapailuun..että näkisimme silloin kun lapset ovat isällään jne...
en kyllä tiedä mitä tehdä asialle.. toisen kanssa tunnen suurta sielujen sympatiaa ja toisen kanssa taas sitä kiintymystä... voisiko olla että olisin viettänyt koko aikuisikäni naisen kanssa jonka kanssa minun ei kuuluisikaan olla yhdessä...
Tapailukin on suhde. Eikö? Et sinä siinä tilanteessa olisi mistään vapaa. Jotkut ovat oikeasti eroprosessin käyneet läpi jo omassa parisuhteessaan, mutta kaikki sinussa huutaa, että sinä olet vasta alkumetreillä. Teet itsellesi pahasti, jos et anna itsellesi mahdollisuutta käydä sitä ja ottaa opiksi kaikesta. Muutos tapahtuu vasta sen jälkeen kun tietää, mitä on muutettava. Puolison vaihto ei ole muutos, oikea muutos tapahtuu sinun sisälläsi, itsessäsi ja omilla ehdoillasi.
Ei kenenkään "kuulu" olla kenenkään kanssa yhdessä. Me teemme valintoja, ja yritämme elää niiden mukaisesti. Joskus onnistuu, joskus ei. Tärkeintä on miettiä, miksi ei onnistunut, jotta seuraavan valinnan sattuessa osaa varoa pahimpia virheitä.
Iso asia elämässä on opetella kantamaan vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta. Vasta sen jälkeen kykenee olemaan aidosti onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Toisista ihmisistä ei silloin hae tai etsi itselleen täydennystä tyhjiin kohtiin, vaan pystyy löytämään kanssakulkijan ja elämänkumppanin, jota voi rakastaa ja kunnioittaa vaikka kuolemaansa asti. Kukaan ei riitä siihen, että täyttäisi toisen sisällä olevia tyhjiä koloja.
Tässä oli mielestäni asian ydin
"tärkeintä on miettiä, miksi ei onnistunut, jotta seuraavan valinnan sattuessa osaa varoa pahimpia virheitä.
Iso asia elämässä on opetella kantamaan vastuu omasta elämästä ja onnellisuudesta. .. pystyy löytämään kanssakulkijan ja elämänkumppanin, jota voi rakastaa ja kunnioittaa vaikka kuolemaansa asti.
Tai ei tarvitse valita enää yhtään ketään ja pystyy olemaan ihan ilman ketää kanssakulkijaa mahdollisesti vielä onnellisemmin.
Tuo on aivan normaalia tuntemusta pitkästä liitosta eronneena ja uuden ihastuksen löytäneenä.
Kaikille osapuolille olisi parempi, että olet vain yksin ja katsot sitten mihin suuntaan alkaa vetää.
Ero tapahtui syystä, pohdi niitä tarkemmin ja sitä onko yhteenpaluutoive vain tuttuuden puuttumista ja sen kaipaamista. Asiat ovat harvoin muuttuneet eikä yhteenpaluu ole järkevää. Rakkauskaan ei aina riitä.
Tässä kuviossa on kuitenkin ylimääräistä se toinen nainen. On liian aikaista uudelle suhteelle, kun erostakaan ei ole vielä toivuttu. Jos sinulla ei ole minkäänlaista erokriisiä, voi olla, ettet enää niin paljon rakastanutkaan tai että kriisi on vasta tulossa..
Pitkästä liitosta ei toivu hetkessä, uusi suhde olisi vain laastari. Nyt kyseessä eivät ole kuitenkaan sinä ja nainen, vaan myös hänen lapsensa. Haluatko lähtökohtaisesti vain pitää hauskaa, vai olisitko valmis sitoutumaan myös hänen lapsiinsa? Jos teille tulee vakavampi suhde, otat myös lapset. Te olette eri tilanteissa, hänellä ero jo purettuna, sinulla vasta edessä.
Olen nyt itse ollut eron jälkeen vähän yli vuoden yksin, en ole vieläkään varma voisinko seurustella kenenkään kanssa. Toipuminen on kohdallani ollut hidasta, rakkaus ei lopu seinään.
Jos tuo uusi nainen olisikin se oikea, hän odottaa sinua rauhassa siihen saakka, kunnes olet valmis. Suin päin ei kannata syöksyä eikä kuvitella, että se autuus on nyt tässä. Sinulla ei ole nyt ihan värittömät lasit silmilläsi. Miksi ihmeessä muutenkaan haluaisit sitoa itseäsi toiseen ihmiseen heti, kun olet eroamassa? Rakastatko, rakastitko vaimoasi ollenkaan? Jos kyllä, et voisi ottaa hänen tilalleen nyt ketään muutoin kuin kevyeeseen hauskanpitoon? Pelkkä kiintymys ei riitä kummankaan suuntaan.
Jokainen ihminen ja jokainen ero on erilainen. Oikeasti joku tarvitsee vuosien yksin olon ennen kuin on valmis uuteen suhteeseen. Toinen taas on valmiimpi uuteen suhteeseen vaikka heti. Jokainen kun on yksilö. Surua ja eroa voi työstää vaikka olisi uudessa suhteessakin. Eikä pikaisesti alkanut uusi suhde ole auttamattomasti tuhoon tuomittu tai laastari.
Useimpaan eroon liittyy myös epävarmuutta. Kahden vaiheilla oloa. Ensin on varma, sitten kun luulee että tuska helpottaa tuleekin epävarmuus. Nuo on vaan kohdattava ja noita tunteita on vaikea välttää. Epävarmuus tulee huolimatta siitä toivooko toinen yhteenpaluuta vai ei. Tuo vaimon halu palata yhteen on todennäköisesti osa hänen tunteiden vuoristorataansa. Ei sen enempää. Puoliso voi alkaa myös kiinnostamaan erityisesti silloin, jos hän on löytänyt uuden kumppanin. Sillpoin alitajuisesti kilpailee tämän uuden kanssa ja haluaa testata omaa asemaansa. Tämä ei ole yleensä tietoista.
Jos minä neuvoisin sinua, sanoisin että sure ja rakasta. Nauti uudesta suhteestasi. Koska olet rakastunut eronneeseen naiseen, hän ymmärtää mitä käyt läpi. Ihmiset muuttuvat vuosien varrella ja jos tunnet sielunkumppanuutta niin älä heitä sitä menemään. Pohjaan palanut puuro ei enää siedettäväski muutu vaikka sen lämmittäisi uudelleen.
Vaimosi lähestyminen on vain osa eroprosessia, ei sen enempää. Ole ystävällinen ja kohtelias, mutta irrottaudu. Vuodet korjaavat haavat. luota tunteeseen, älä järkeile ja spekuloi itseäsi raunioiksi.
"Toinen taas on valmiimpi uuteen suhteeseen vaikka heti. "
Ja vaikka ei ehkä ihan olisikaan, niin jos sattuu käymään sellainen munkki että juurikin sopiva henkilö kävelee elämään, niin ei siinä kannata alkaa himmailemaan perusteella "emmäolevieläselvinnyt".
Hanat auki vaan jos tuntuu siltä.
Olisiko noin?? Että lähestyminen olisi vain osa eroprosessia? Kieltämättä tässä tulee mieleen myös vaimon mahdollinen taloudellisen hyödyn tavoittelu, erikseen meillä kummallakaan ei olisi varaa asua niinkuin asuimme ennen eroa...
En usko että vaimoni tietää uudesta suhteestani..en ole siitä monellekkaan ihmiselle puhunut ja he keille olen naisesta puhunut, niin en usko että he olisivat hänestä vaimolleni kertonut..
Olen kuitenkin kääntymässä vaimoon päin.... jotenkin tuntuu etten uskalla heittäytyä uuteen suhteeseen kun takeita siitä ei ole..vaikka toisaalta takeita vanhankaan suhteen paranemisesta ei ole... Välillä sitä vaan toivoo että asiat olisivat kuten ennen... ja vaimon kanssa yhteen palatessa voisi asiat edes palata siihen..kai.. vai voiko??
Asia mikä myös mietityttää on se, jos palaan vaimon kanssa yhteen, niin mitä jos suhteesta ei tulekkaan mitään? Jos eroamme (kuten joku tuolla yllä kirjoittikin) vaikka puolen vuoden päästä... Voinko ottaa yhteyttä tapaamaani naiseen enää sitten..menetänkö sitten molemmat.. jos uusi naiseni onkin tavannut jonkun uuden..toisaalta olemme kumpikin aika kovasti ihastuneiat toisiimme ja olemme puhuneet kuinka olemme kuin luotuja toisillemme..joten luulisi ettei toinen nopeasti pääse yli ja tai löytäisi uutta ellei sitten ole puhunut ihan pötyä meidän välisestä suhteesta... mutta onko ihan sikaa ottaa häneen yhteyttä jos suhde vaimon kanssa ei sujukkaan?
Joskus yritin miettiä plussia ja miinuksia..vaimosta ei montaakaan löytynyt kun taas uudesta löytyi..mutta onko se sitten sitä uutuuden viehätystä joka katoaa ja vaimon plussat jääneet vaan eron jalkoihin...
Minä kyllä lähtisin siitä että jos avioliitto on noin pahasti karilla niin se on sitä. Kun teillä ei kerran ole lapsia niin ei sitä kannata alkaa elvyttämäänkään.
Enemmän minua mietityttäisi nuo uuden naisen lapset. Sinulla ei ole lapsia, joten et tiedä mitä se on. Se on oikeasti hemmetin rankkaa kun on lapsia ja jos ne eivät ole omia, eikä niiden elämässä ole ollut alusta asti, on aina ulkopuolinen eikä ne tunnu samalta kuin sellaiset, joiden kehittymisessä on aina ollut mukana.
Se on se sun ongelma, ei ex-vaimo.
Olen itse ollut hieman samanlaisessa tilanteessa. Tosin olin se uusi nainen.
Olimme molemmat eronneita. Minä olin jo oman eroni käsitellyt ja valmiina uuteen suhteeseen. Mutta mies oli ilmeisesti vielä jossain puolitiessä, koska kokemus oli ollut niin rankka. Hänen ex-vaimonsta oli nimittäin ollut siinä avioliiton aikana pitkässä salasuhteessa, jota ei sitten kyennyt/halunnut lopettamaan sen paljastumisen jälkeenkään, mikä olisi ollut ehto yhteiselämän jatkumiselle.
Mies käsitteli tätä suurta pettymystä ja luottamuksen menettämistä vielä yli vuoden eronsa jälkeen. Se oli jotenkin niin traumaattinen kokemus ja ikäänkuin lamaannutti hänet parisuhdetasolla. Toki tuo reilu vuosi on vielä lyhyt aika, tosin omastanikaan ei ollut vielä kulunut kauaa. Mutta ihmiset tosiaan käsittelevät asioita eri tavalla, eli jotain suuntaa antavaa aikaa, jonka jälkeen ihmiset ovat valmiita uuteen suhteeseen, ei ole olemassa.
Kun sitten ex-vaimo sai kuulla, että hän tapailee jotain toista, alkoi sieltä suunnasta painostus että eikö yritettäis vielä ja ajattele lapsia. Ja toisella suunnalla minä kyselin, kaikesta tietämättömänä, että koska taas nähdään. Tämä kaikki sai miehen niin ahdistuneeksi, että hän lopetti suhteen kanssani. Myöhemmin sain kuulla, että hän oli sen jälkeen hoitanut monet asiat kuntoon, jotka olivat jääneet eron aikana keskeneräiseksi. Ja sitten kuitenkin jatkanut elämäänsä yksin ilman ex-vaimoa.
Meni muutama kuukausi, että sitten kuulinkin yllättäen taas hänestä. Mutta siinä vaiheessa minä olin valitettavasti jo käsitellyt omat asiani, eli en enää halunnut aloittaa uudelleen minkäänlaista suhdetta miehen kanssa, koska pelkäsin uutta pettymystä ja jätetyksi tulemista.
Vielä nykyisinkin ajattelen surullisena tuota miestä ja sitä, mitä meillä olisi voinut olla. Sovimme niin hyvin yhteen, varmasti hänenkin mielestään. Ajankohta oli toki huono mutta ei se kyllä odottelullakaan parantunut. Päinvastoin.
Elämässä täytyy tehdä päätöksiä ja joskus täytyy uskaltaa heittäytyä mukaan uuteen. Aika näyttää, onko sillä tulevaisuutta. Mutta ei kannata murehtia jo etukäteen.
Mutta ex-vaimon kanssa en alkaisi enää lämmittelelmään mitään. Harvoin ne asiat miksikään muuttuvat, ehkä vain pahenevat.
Uskomaton nyhverö tuo äijä. Ihan hyvä vaan ettet noin munattoman miehen kanssa alkanut milleensäkkään.
Hei meillä on vastaava tilanne,olen muuttamassa pois talosta ja vaimo jää 3 lapsen kanssa tähän,vaimo petti minua työkaverin kanssa,haukuin hänet ja lapset kuulivat,en ole ikinä lyönnyt häntä,enkä lapsia,mitä tekisin.Nyt vaimo haluaa väliajan.
"mitä tekisin"
Voit erota, mutta älä sotke lastesi elämään uutta heilaa.
Toisaalta, jos eroat, on erittäin todennäköistä, että vaimosi sälyttää lastesi harteille uuden isän.