Olen tutustunut työni puolesta yhteen erittäin viehättävään naiseen ja olemme parin vuoden aikana bailanneet työmatkoilla yhdessä, yleensä isomman porukan mukana. Jossakin vaiheessa olin tosi ihastunut ko. pimuun ja keskustelut syveni jne. mutta kumpikin on tiennyt rajansa. Vuosi sitten olimme taas työn puolesta juhlimassa ja saatoin ystäväni hotellihuoneeseen ja sen jälkeen minun piti mennä vielä jatkamaan juhlintaa ravintolaan. Siinä kun toivottelimme hyvät yöt ja vaihdettiin muutama sana siitä miten hauska ilta taas oli vietetty. Katsoessamme toisiamme silmiin oli ainakin minun mielestä päivän selvää että kummatkin toivoivat salaa että päätyisimme siksi yöksi yhteiseen petiin. Pakko myöntää että jopa harkitsin viinahöyryissäni tuota vaihto-ehtoa ja onneksi tulin ns. järkiini ja kerroin hänelle että on varmasti kaikille hyväksi jos vain jatkan iltaa/yötä niin voin sitten katsoa kaikkia osapuolia silmiin katumatta mitään. Kun lähdin hotellihuoneesta, jäin vielä hetkeksi nojaamaan oveen ja ajattelin että pitäiskö vielä koputtaa ja.....
En tällä jutulla halua mitenkään jeesustella tms. mutta olen itsestäni tosi ylpeä että päädyin tähän ratkaisuun enkä mennyt tekemään mitään peruuttamatonta. Olen edelleenkin 100% luotettava aviomies!
ai niin yks juttu vielä..... olemme erittäin hyviä ystäviä vieläkin ja aina kun mahdollista vietääme yhteistä iltaa tanssien ja jutellen kaiken maailman asioita... oikea luottoystävä!!
En tällä jutulla halua mitenkään jeesustella tms. mutta olen itsestäni tosi ylpeä että päädyin tähän ratkaisuun enkä mennyt tekemään mitään peruuttamatonta. Olen edelleenkin 100% luotettava aviomies!
ai niin yks juttu vielä..... olemme erittäin hyviä ystäviä vieläkin ja aina kun mahdollista vietääme yhteistä iltaa tanssien ja jutellen kaiken maailman asioita... oikea luottoystävä!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
tuollaiset ratkaisut aiheuttavat mielenterveydelle paljon parempaa..kuin se toinen mahdollisuus..usko pois..ensi kerralla on vielä helpompi sanoa ei. On meitä rehellisiäkin..T:M30
Seisoimme monena iltana hotellin porraskäytävässäja opettelimme sanomaan hyvää yötä toistemme kielillä. Toiseksi viimeisenä iltana ilmassa oli erisyisen paljon sähköä ja hyvänyöntoivotukset venyivät. Menin kuitenkin huoneeseeni. Kävin kuitenkin vielä käytävässä, josko hän olisi tullut lukemaan aulaan lehtiä.
Viimeisenä iltana hän pyysi huoneeseensa. (Sanoi kuulleensa askeleeni edellisenä iltana, muttei ehtinyt tulla ulos kun oloin jo mennyt). Seisoin avoimen ikkunan edessä ja hän tuli antamaan minulle suukon.......
Syleilimme ja suukottelimme tuntikausia, mutten voinut silloin mennä pidemmälle. Luulin että voisin hallita tunteeni, mutten voi. Soittelemme ja mailaamme päivittäin......Tapaamme vielä työn merkeissä tämän syksyn. Tulevaisuudesta en tiedä.
Olenko ylpeä? En. Kadunko? En tippaakaan. Mitä olen oppinut? Moralisointi ja jeesustelu ovat turhanpäiväistä touhua. Olen itsekin siihen syyllistynyt,mutta "en olisi voinut tietää, en olisi voinut aavistaa....."
...piippuinen juttu, minä itse voisin antaa anteeksi sen että hairahtaa yhden illan juttuun, mutta en sitä että toinen rakastuisi toiseen naiseen, vaikka rakkautta riittäisikin molemmille.. Sattuisi paljon enemmän!!
Hienoa tietää että muutkin osaavat tarvittaessa pitää vetoketjunsa kiinni/jalkansa ristissä tarvittaessa.
Toisaalta taas tuossa ei ole mitään hienoa, tuollaisen asian pitäisi olla itsestäänselvyys ihmisille, ikävä kyllä emme elä täydellisessä maailmassa.
minulla vain särähti korvaan tuo, että olette luottoystäviä. Eli onko järkeä leikkiä tulella? Vaikka oletkin kieltäytynyt, niin onko kenties sama sähkö kuitenkin tässä suhteessa olemassa? Itsesi ja puolisosi takia pyydän, että koita keskittyä enemmän avioelämääsi. Pointsit uskollisuudestasi joka tapauksessa!
Jep, ollaan luottoystäviä ja sillä tarkoitan että voimme jutella todella luottamuksellisista asioista pelkäämättä että asiat ns. vuotaa. En koe leikkiväni tulella sillä en näe minkäänlaisia mahdollisuuksia mihinkään fyysiseen kanssakäymiseen, en edes suukkoon ja sitä paitsi luulen tämä hyvä ystävyyssuhde kariutuisi seksiin, mene ja tiedä.
Totta tuo mitä sanoit omasta perheestä ja parisuhteesta, sitä pitää varjella ja hoitaa mutta tämä juttu on sellainen pieni elämän suola joka pitää virkeänä. Lupaan olla jatkossakin hyvä aviomies/isä.
Miksi minäkin en voinut käyttäytyä noin. Minä, joka en koskaan ole pettänyt ketään ja olen pitänyt sitä kunnia-asiana. Minä, jonka piti olla mallivaimo menin ja tein sen maailman typerimmän teon ja petin. Itsesyytöksissä olen elänyt viimeisimmät viikot ja pahin alkaa olla ohi, mutta koskaan en anna itselleni anteeksi, enkä koskaan halua tehdä tätä uudelleen. Sen verran kalliisti saan maksaa, vaikka en miestäni ole menettänytkään, hän kun ei tiedä asiasta, eikä toivottavasti tule koskaan tietämäänkään.
En ikinä olisi uskonut tätä itsestäni ja halveksin itseäni. Toivon, että jokus voisin antaa itselleni anteeksi ja katsoa itseäni peilistä tuntematta häpeää ja itseinhoa.
... näin siinä usein käy, itsesääliä jne. Joskus kun on ollut juhlimassa oikein kunnolla niin seuraavan aamun perinteinen päänsärky ja vatsanväänteet on vaihtunut henkiseen krapulaan, harmittaa ihan älyttömästi edellisen illan "riekkumiset" ja se että menee aina yksi päivä palautumisessa. Noh nämähän on pienempiä asioita kuin mitä sinulla on siellä "työstettävänä" mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi joten toivottavasti pääset itsesi kanssa "sinuiksi" ja lupaamalla itsellesi peilin edessä että et enää koskaan ikinä.... niin uskoisin että muutaman viikon kuluttua tämä juttu jää taka-alalle ja voit taas elää tätä päivää. Kaikille sattuu elämänsä aikana erilaisia asioita joita katuu, niin minullekin, mutta kyllä niistä yli pääsee! Vaikkakin kerrotaan että kerran pettäjä niin aina pettäjä, niin en näe sinussa potentiaalista tilastomerkintää tähän kohtaan : )
Kiitos kivasta viestistä. Odotin huorittelua, mutta oli mukava kuulla, että joku näkee minussa vielä potentiaalia kunnialliseksi vaimoksi :-D Aikaahan tämä itselleen anteeksi antaminen vie. Unohtaa en edes halua, haluan muistaa tän paskan fiiliksen, etten enää koskaan erehtyisi!!
... ja tunnen tunteesi. Mieli tekisi uskaltaa elää ja toisaalta oma moraali sotii vastaan. Onneksesi sinun ei tarvitse sulkea ovea kuin yhdeltä naiselta, mutta mitä arvelet joidenkin veljiesi tuntevan joutuessaan läpikäymään tämän saman useita, useita kertoja kesässä? Minkälaisia voimavaroja heiltä voidaan olettaa löytyvän antaessaan oven sulkeutua kerta kerran jälkeen ja rauhoitellessaan pullistelevaa etumustaan matkalla kohti kotia?
Tuskaa, suurta tuskaa on tämä elon tie ja mistään et voi olla varma siitä onko puolisosi todella ansainnut tämän absoluuttinen erehtymättömyyden tien, vai tulisiko myös sinun saada kokea hetken huumaa?
-Yxs-
... omista kokemuksista. Pidän itseäni ns. pelimiehenä ja aikamoisena flirttailijana joka tuntee vastuunsa ja enkä tuota kenellekään sydänsuruja tms. En ole koskaan hakeutunut vastaaviin tilanteisiin ja tämä kertomani tapaus on jokseenkin ainutlaatuinen siinä että joiduin todella miettimään ns. munaani pidemmälle. Se että vastaisuudessa tulisi samanlaisia tilanteita vastaan, uskon että nyt olisin valmiimpi vetämään herneet nenään kun olen jo kerran päässyt tällaisen kiperän tilanteen yli. Kyllä mä lähtisin siitä että ne puolisot ovat ansainneet absoluuttisen erehtymättömyyden. Ajatteleppa asiaa puolisosi kantilta...
Toisaalta kun kerran on käynyt läpi tämän näytelmän niin ei aina kannata mennä niin pitkälle että löytää itsensä notkumasta jonkun vieraan ovelta.